maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vappuruokaa fuusiona Meksiko&Aasia-akselilta


Tein duuniin helmikuussa yhteen tilaisuuteen vähän fuusio-sormisafkaa. Sama setti toimii hyvin joko huomenna tai ylihuomenna, jos hengailee Vapun toreilla ja turuilla mitähän toi sanonta tarkoittaa? ja puistoissa. Aika helppoja ovat myös tehdä. Etukäteen vaan kaikki.




Ihana Liisa otti kauniita kuvia annoksista. Tässä mun sekasortoa kuvausten keskellä, mutta kyllä sieltä ruuat erottuu.

Aasialaiset katusämpylät olutmarinoidulla retiiseillä

Noin 4-6 pientä pehmeäkuorista sämpylää, 300-400 g mureaa häränfilettä, tuoretta korianteria, 1/2 chili pienittynä (ota siemenet pois). Lihan voi marinoida: 1,5 dl teriyakia, 1/2 dl KOFF-olutta, 3 rkl juoksevaa hunajaa, 1 tl chilitahnaa tai kastiketta, 1/2 limen mehu, suolaa.

Viipaloi liha vaikka kohmeana erittäin ohueksi. Sekoita marinadi ja kaada puolet siitä lihan päälle. Anna marinoitua puolesta tunnista eteenpäin. Grillaa tai paista lihaviipaleet. Laita sitten lihat folion päälle kulhoon, valuta loppu marinadi päälle ja sulje tiiviiksi mytyksi kulhoon. Anna levätä joku viisi minuuttia.

Olutmarinoituihin retiiseihin tulee noin kymmenisen retiisiä ohuelti viipaloituna, 1/2 dl kiehuvaa KOFF-olutta, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1 rkl palmusokeria.  Sekoita retiisien liemi ja kaada kulhoon retiisien päälle. Retiisesitä tulee ihanan vaalenpunaisia, kun niiden antaa seisoa puolisen tuntia.

Kokoa sämpylät laittamalla sisälle lihaa ja retiisejä. Koristeeksi chiliä ja chiliä.

Kana-tostadat avokado-siiderisalsalla

5 tortillaa, joku 300 g kypsää kanaa (minä ostan grillattua rintaa S-marketin tiskistä).

Avokadosalsaan tulee pari kypsää avokadoa palasina (pirskota limemehua päälle, ettei tummu), kourallinen minitomaatteja pilkottuna, 1/2 limen mehu, 1/2 dl Golden Cap Classic-siideriä, suolaa ja 1/2 chili pilkottuna (taas siemenet pois) .Sekoita ja anna maustua joku tunnin verran.

Sitten vielä korianteria öljyn muodossa, johon tulee 1 dl öljyä (minä käytin rypsiä), 1 pnt korianteria ja suolaa. Kaikki sekaisin sauvasekoittimella. 

Leikkaa lasin avulla kämmenen kokoisia pyörylöitä tortillloista. Kasaa päälle kanaa, salsaa ja öljyä. Jos olet korianteri-fani, päälle vielä tuoretta korianteria. Jos haluat tehdä de luxe-versiot, uppopaista tortillapyörylät ennen kokoamista.

Puistoversio näistä on pakata kaikki erikseen, ja koota vasta kilistelypaikalla. Ei huono. Ja tietty näiden kanssa olut on kuningas. 

Vappu on kesän alku. Kyllä.  


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Lungberg - oudon niminen rafla hoodeilla


Punavuoressa vaikutti pitkään Old Anchor-niminen ravintola, jossa kävimme aina skidien kanssa burgerilla. Ja hyvillä oluilla. Paikka kuitenkin suljettiin alkuvuonna ja siitä alkoi jännääminen että mitä siihen tulee, koska se on juuri sopivan lähellä meitä......



No nyt tiedetään. Lungberg. Hassu nimi. Johtunee siitä, että samalla omistajalla on ravintola nimeltä Lungi (jossa olemme käyneetkin, siitä löytyy TÄÄLTÄ).  Facebookista paikka löytyy nimellä Kortteriravintola Punavuori(katso TÄÄLTÄ), miksiköhän?




Lungberin sisutus vetoaa minuun, olen heikkona juuri tähän betoni/kulta/puu-yhdistelmään. Tosin hassua on, että kotona meillä ei ole lainkaan tämännäköistä, vaan värikästä ja valkoista ja puuta.



Kiva valoisa paikka, ja Kankurinkadun- ja Pursimiehenkadun kulmauksesta voi kurkistella sisään.

Olen käynyt nyt pari kertaa täällä kahvilla, yksin ja Nellan kanssa. Eilen sitten vietettiin kolme tuntia parisuhdeaikaa, viidestä kahdeksaan. Käytiin Black Doorissa (Vuoden Olutravintola, huom.) juttelemassa Lotan kanssa ja juomassa Plevnan simaa. Sitten päätettiin tulla Lungbergiin syömään. Aika tyhjää oli, mutta sitten paikka täyttyi hyvin nopeasti. Punavuori-hipstereistä pääosin. Oli siellä muitakin.



Ravintola on nähtävästi yhdessä Happy Joe-siiderin kanssa toteutettu, koska siideri näkyi siellä kaikkialla. Tuoleissa oli hauskoja pikku aforismeja, joita pystyi lukemaan ennen kuin istui. Seinissä ja tiskissä toistuivat samat jutut. Aika hienovaraista. Ja kivaa.



Me istuttiin perällä. Kiva yllätys on ollut, että siellä on duunissa sama kiva mies, joka tunnettiin jo Old Anchorin ajalta. Jotain tuttua siis!



Lista oli jees. Vähän ehkä kallis. Mitähän toi dog food tai pupu ruoat tarkoittaa? Ei muistettu kysyä.



Koska Old Anchorissakin syötiin aina burgerit, niin pakko oli nytkin tehdä niin. Eikä kaduttanut. Erittäin hyvä. Iso, mediumiksi paistettu oikea pihvi, hyvä yrttimajoneesi jonka tilasin erikseen,koska AINA tilaan kastikkeet erikseen, silloin voi valita paljon laittaa ja yleensä saa myös enemmän kastiketta, hyvä hampurilaissämpylä (ei liian kova) ja rapeat ranskikset, joita tosin minulla oli jostain syytä paljon enemmän kuin Mikalla.

Eli. Kannattaa vaeltaa Punavuoreen tämän(kin) paikan takia. Me munkkisaarelaiset sanomme kyllä.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Nellan kanssa rullausopissa


Meillä oli Nellan kanssa haave - suuri haave. Opetella tekemään vietnamilaisia riisipaperirullia. Aikaansaapia kun olemme, päätimme opetella homman yhdessätuumin. Koko perheen voimin. Eihän se voi olla vaikeaa?



Nella hoiti riisipaperit ja kastikepohjat, me proosallisemmat raaka-aineet. Ja sitten hommiin:

Sisälle laitoimme:
pari porkkanaa Nellan kunniakkaasti ohueksi siivutettuina (katsoen samalla Voice of Finlandia), 2 kevätsipulia pätkittynä, pari kypsää avokadoa siivutettuna ja limemehulla pirskotettuna, parikymmentä isoa rapua, tuoretta korianteria ja noin 1/2 pnt Romaine-salaattia. Paistamiset hoidettiin kookosöljyllä.

Ravut marinoitiin 1/2 chilissä, 1 limen mehussa, 1 dl Corona-oluessa ja lorauksessa kookosöljyssä. Suolaa hiukan mukaan. Annettiin seistä hetken, joka 10 minuuttia.

Sitten freesattiin porkkana ja kevätsipuli. Mukaan hetkeksi ravut. Sitten kokoamaan rullia:

Tehtiin kokoamisasena, johon kaikki koottiin. Kasteltiin riisipaperit isossa vuoassa, jossa kuumaa vettä (pitää odottaa, että riisipaperi muuttuu täysin notkeaksi ja niin kuin riisipaperivastaavamme Andi sanoi; ihanan limaiseksi), sitten ensin rapu keskelle, päälle pari siivua avokadoa, salaattia ja vähän porkkana-kevätsipuliseosta. Laitoin myös korianteria, mutta Nella tykkäsi, että ei tarvitsisi tähän laittaa. Sitten riisipaperi taiteiltiin vähän kuin kaalikääryleen teossa se kaalinlehti. Kuulostaa helpolta, mutta oli vään vaivalloista riisipaperin limaisuuden takia. Kannattaa tehdä rullista tiukkoja.  Kaikki meistä kääri, ja taso oli aika vaihtelevaa....

Ja sitten dippikastikkeen sekoitus:

1 dl sweet chili-kastiketta, 1/2 limen menu, 2 tl palmusokeria, 1 dl Corona-olutta, 2 rkl riisiviinietikkaa, 1/2 chili pilkottuna, hyppysellinen suolaa ja nypittyä korianteria. Sekoittele ja anna seistä hetken.

Coronaa ja Budweiseriä kylmästä ja sitten syömään. Hyviä olivat. Ja ihanan raikkaita. Tehdään toiste, mutta seuraavilla opeilla:

- Puolitetaan riisipaperit, nyt paperia tuli vähän liikaa per rulla.
- Säästetään korianteri kastikkeeseen.
- Laitetaan mukaan suolaa hieman. Tai soijaa.

Aina oppii uutta ,kun vään viitsii... 

torstai 25. huhtikuuta 2013

Montamonta hyvää suklaareseptiä


Kauheasti hyviä suklaareseptejä nyt Kuukauden blogihaasteessa Onko nälkä-blogissa, TÄÄLLÄ.



Katso ja äänestä paras. Ja tietty kokeile. Kaikkia.

Aijai.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Luksusoopperaa kuohuvalla ja notkuvilla teetarjottimilla


Olin kuusivuotias kun kävin ensimmäisen kerran oopperassa. Silloin Kansallisooppera oli vielä vanha vaaleanpunainen linnamainen rakennus Albertinkadun ja Bulevardin kulmassa. Kävin pitsimekko päällä katsomassa parvelta Prinsessa Ruususen. Tykkäsin. Ja pelkäsin sitä noitaa.

Nykyään käymme oman mamani kanssa oopperassa pari kertaa vuodessa. Oopperan paikka ja arkitehtuuri on muuttunut, mutta yhtä kivaa siellä on käydä vieläkin. Nykyään se on Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa, vanhalla Sokeritehtaan tontilla, jossa pienenä vietettiin aina aikaa faijan kanssa kesällä eväiden ja viltin kanssa. Paikalla on ollut myös panimo!

Viimeksi kun kävimme katsomassa Joutsenlammen, sain harvinaislaatuista herkkua. SoupOperan Anuliina yllätti minut ylellisellä Opera Afternoon Tea-kokokonaisuudella, johon kuului (tietysti) lasit shampanjaa.



Katsokaa! Kaikkea pientä ihanaa; minivoileipiä, briosseja, sitruunahunajaa ja hilloa, konvehtia, suklaakakkua, hedelmiä, teetä ja SHAMPANJAA. Ja mun nimellä. Happy. Happyhappy.



Oopperassa esitysten ja tarjoilujen jälkeen parasta on ikkunat. Niiden katselemiseen ei väsy ikinä.



Me istutaan aina parvella. Aina. Sieltä sitten kipitetään alas väliajalla.



Minisuklaakakku. Nam.

Väliaikatarjoilun idea oli ihana. Siksi kun maman kanssa viedään Andi oopperaan ekaa kertaa toukokuussa (prinsessa Ruusunen tietenkin), tilasin samanlaisen setin väliajaksi. Andi tykkää. Ja minä.

Kiitos Anuliina!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Zuccinit merihädässä


En ole ikinä oikein päässyt zucciniin sisälle. Se ei vaan mielestäni maistu. Miltään. Hassua, koska tykkään kurkusta ja rakastan munakoisoa. Ja nuo kaksi kasvisveijaria ovat käsittääkseni zuccinin serkkupoikia.

Mutta omatunto käskee käyttämään (kasvis näes). Ja minähän käytän. Saa zuccininkin muutettua tylsästä siedettäväksi.



Zuccinit veneinä

2 zuccinia, 400 g jauhelihaa, 1 sipuli, makeaa paprikajauhetta, rakuunaa, rosmariinia, juustoraastetta.

Halkaise ja koverra zuccinit. Suolaa ja valuta koverrettu sisin. Kuullota pienitty sipuli ja jauheliha, lisää mausteet. Puristele zuccinisisin käsin kuivaksi ja lisää pannulle jauhelihan joukkoon. Täytä zuccinit jauhelihaseoksella. Juustoa päälle. Uuniin ainakin puoleksi tunniksi joku 180 astetta.

Vaikka en zuccinista tykkääkään niin. Aika hyvää.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Ultramoderni Sacher. Voiko sanoa.


Ei kai tätä muuksi voi sanoa, kun tässä on suklaata ja aprikoosihilloa....?



Tekotapa on niin helppo että melkein hävettää. Yhdistin suklaabrownien ja riisisuklaan parhaat palat aprikoosihillon avulla. Miksi? Koska teki mieli jotain superhyvää.

Tein sitkoisen rapeaa brownieta levyllisen (resepti löytyy täältä). Leikkasin hyvin jäähtyneen levyn kahtia, voitelin toisen puolen Unkarista serkultani saamalta aprikoosihillolla (unkarilaiset ovat MAAILMAN parhaita tekemään aprikoosihilloa. Piste) ja laitoin toisen levyn päälle. Sulatin 100 g maitosuklaata ja laitoin sinne riisimuroja. Kaadon suklaa-riisimuromassan kaksinkertaisebn brownielevyn päälle. Annoin jähmettyä.

Söin. Ähkyin. Onnesta.

(maanantaina alkaa uusi elämä.)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Lomalla!


Esi-isieni maassa. Täällä on lämmintä.



Olut on kylmää. Salami hyvää. Paprikaa paljon. Sukulaiset kaitsee skidejä. Syön, juoksen ja hengaan.

Aika jees miniloma.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Suklaa-portteribrownieta kollegoille - he ovat ansainneet sen




Nyt kun on kirjoiteltu paljon tästä opettajajutusta ja siitä miten toisia tulisi kohdella, miettii omaakin käytöstään ja sen vaikutusta muihin vähän tarkemmin. Lisäksi Anna Perho kirjoitti erittäin hyvän kolumnin jossa sivuttiin sitä mitä kävisi jos työelämässä kohdeltaisiin ihmisiä samalla lailla kuin koulussa voidaan tehdä (kirjoitus löytyy täältä).

Hesarissa taas Kirsi Piha kirjoitti viime viikolla ystävistä joita ei itse pääse valitemaan. Eli työkavereista. Hyvä kirjoitus ( löytyy täältä).

Olen ajatellut tällä viikolla näiden krijoitusten takia aika paljon työympäristöä. Olen itse onnekas, lähimmät työkaverini ovat ihania. Kahvin ääressä notkuminen päivittäin on enemmän sääntö kuin poikkeus ja onneksi monasti aiheet ovat ihan mutta kuin työasiaa. Hyvä työkaverit. Kyllä.

Lisäksi työkaverini ovat uskomattoman joustavia. Minä kun olen muuttumaton viime hetken paineen alla työskentelijä. Joka välillä joutuu sitten soittamaan, että sori tämä ja tämä on myöhässä, ehtiikö vielä?  Ja aina ehtii. Kiitos.

Siksi maanantaina kokeilin suklaabrownieta, jota piti viedä sitten töihin eilen. En vienyt, koska päivystän täällä kotona sairaan a:n ja a:n kanssa loppuviikon.

Mutta heti kun täältä pääsen, viime aikojen joustava, ihana Emma saa suklaabrownieta. Ja jää sitä muillekin, kaikille kivoille, mukaville työihmisille.

Suklaa-browie

200 g suklaata, 2 dl palmu-tai ruokosokeria, 1 dl sokeria, 200 g pehmeää voita, 3 kananmunaa, 1 dl jauhoja, 1 dl kaakaojauhetta, loraus porter-olutta (noin 2-3 rkl), 1/2 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria.

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa sitten sokeri, siirappi ja voi. Vatkaa munat joukkoon yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada sula suklaa taikinan joukkoon sekoittaen. Lisää olut sekoittaen. Siivilöi kuivat aineet mukaan. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia (kattele välillä, ei saa päästää liian kuivaksi).  Anna jäähtyä ja jähmettyä, niin tulee ihanan sitkoinen sisus.

Kivaa työpäivää!


keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Syödään yhdessä


Yhden asian unkarilainen mamani on minulle opettanut. Syödä ja juoda ei kannata yksin.

(Paitsi tarkotuksella telkkarin ääressä herkkuja.)



Yhdessä syömisessä on jotain ainutlaatuista. Nyt kun Mika on pari viikkoa poissa, ja perhe on vajaa, sen tuntee hyvin selvästi. Ei ole tarpeeksi ihmisiä pöydässä.

Siksi haalin Sofian ja Sebastianin meille syömään. Koska ruokapöydässä pitää olla elämää ja puhetta. Ruuan lajilla ei niin ole väliä, kunhan sitä on tarpeeksi. Siksi en itsekkään ruvennut rakentamaan mitään erikoista, vaan ostin kokonaisen grillatun broilerin S-marketista (tämä on eines, josta tykkään), paljon salaattia, pikkutomaatteja, kurkkua, vuohenjuustoa nopeasti pannulla, parsaa meksikolaisittain tomatti&paprikadipillä, koska teki mieli (resepti täältä) ja luomuranskiksia. Meille kahvia. Lapsille ilmapalloja.

Näin pöydässä oli ihmisiä, melua, kaluttuja koipiluita, ketsuppia, olutta, niitä ilmapalloja ja juttelua.

My kind of dinner.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Eka parsa lumen keskellä


Vaikka kuinka tulisi lunta, minä uskon kevääseen. Siksi ostin tänään parsaa. Se oli meksikolaista. (yleensä en taivu, ennen kuin saa unkarilaista parsaa, mutta nyt talven ajatus on niin nujertava, että oli pakko.) Meksikolaisuutensa takia parsa sai seurakseen makeansuolaisen tomaatti-paprikadipin.



Parsaa ja tomaatti&paprikadippi

1 pnt vihreää parsaa, 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja, 1 dl öljyä (voi olla aurinkokuivattujen tomaattien öljyä), 1 tl (palmu)sokeria, 1/2 dl paahdettuja paprikoita etikassa, suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä.

Sekoita dipin ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi ja anna maun tekeytyä hetken. Kuori parsojen alaosa ja keitä/höyrytä ne melkein kypsiksi. Paista sitten parsat öliiviöljyssä napakoiksi ja suolaa ne. Dippaile parsaa dipissä. Me dippailtiin myös ranskalaisia. Hyviä olivat molemmat. Parsat ja ranut.

Join meksikolaisten parsojen kunniaksi Coronaa. Olé parsa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Tulee hillopurkeille käyttöä!


Nyt jos on tosi trendikäs, ei tarvitse astioita ollenkaan. Pärjää muutaman euron hillopurkeilla.
Ainakin jos Helsingin ravintolaelämää tarkkailee. Näin minä tuumin.
Katso vaikka tuolta: http://aromilehti.fi/blogi/2013/04/astioita-ihan-eri-lailla/

Ps. Kuva IHANA polkkajam-juliste joka on meidänkin keittiössä. Ihaile ja osta TÄÄLTÄ.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Soppaa, soppaa - kevyttä soppaa!


Nyt eletään vähän välikautta. Ei ole vielä ihan just uuden sadon aika, mutta eipä enään jaksa mitään juurespatojakaan syödä. Mitä söisi? Jotain kevyttä, jotain mausteista, jotainjotain....

Hahaa, kevyttä, punaista, unkarilaista sienikeittoa. Sieniähän on kaupan vihanesaltaat (ja varmaan pakkasetkin) pullollaan.


Unkarilainen sienikeitto

noin 250 g sieniä (mitä vaan), 1 sipuli pienittynä, öljyä kuullottamiseen, 1-2 porkkanaa renkaina, 2 rkl makeaa paprikajauhetta, 1-2 rkl riisiä (Tulisuus sopii myös, joten voi laittaa vähän tulista chilirouhettakin, Jos tykkää. Meillä Andi ei tykkää.)

Putsaa, paloittele ja suolaa sienet hetkeksi. Kuullota sipuli öljyssä, siihen suolauksen jälkeen kuivatut sienet. Sienethän päästävät vettä, joten sekoittele kunnes vesi haihtuu. Lisää riisi ja kuullota sitäkin. Sitten lisää paprikajauhe, kuullota hetki. Lisää vettä niin että kaikki aineet peittyvät reilusti. Sitten porkkanat mukaan. Keitä noin 20-30 minuuttia kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Nauti rapeakuorisen leivän kanssa viikonlopun lounaaksi.

Ja sitten ulos. Me mennään Hernesaarenrantaan katsomaan kevään tuloa. Kivaa.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Viimeinen ilta - wingsit ja olutta


Tänään on viimeinen ilta, ennen kuin jään hiihtoleskeksi yli kahdeksi viikoksi. Mikan vie Norjan Lyngen. Nyyh. Niin monella tapaa.

Mutta ei surra vielä, vaan tänään syödään hyvää yhdessä. Joko wingsejä tai ravintola Anista suosikki-lajitelmamme. Kumpi, ei tiedä vielä.



Munkkisaaren wingsit Planet Hollywoodin mukaan
600 g broilerinsiipiä tai koipia (marinoimattomat tai tulisesti marinoidut käyvät), noin 1 rkl suolaa, noin 3 rkl öljyä
Planet Hollywoodin mukailtu buffalokastike:
1 dl chilikastiketta, 0,5 dl sulaa voita, ½ dl viinietikkaa, hyppysellinen palmusokeria, hyppysellinen suolaa, 1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä, 1 rkl makeaa paprikajauhetta, jos haluat extratuliset niin tuoretta chiliä. (Oikea buffalokastike on ihanan etikkaista ja tulista. Tämä on.)
Myös Planetista mukailtu sinihomejuustokastike:
noin 100 g sinihomejuustoa, 75 g creme fraichea, ripaus sokeria, ripaus suolaa

Murskaa sinihomejuusto haarukalla kulhoon, lisää creme fraiche, mausteet ja sekoita. Anna makujen tasaantua. Laita huoneenlämpöiset siivet uunivuokaan, tiputtele niiden päälle öljyä.  Sekoita chilikastikkeeseen viinietikka, sokeri, korianterinsiemenet ja paprikajauhe, sekoita tehosekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi.  Lisää voi ja sekoita kastike tas tasaiseksi. Paista siipiä noin 12–15 minuuttia noin 250 asteessa. Nostele kuumat siivet kastikkeeseen ja anna olla 10 minuuttia. Nosta siivet liemestä, pane ne uudestaan uunipellille ja lämmitä unissa vielä 3 minuuttia. Tarjoile siivet sinihomejuustodipin (ja jos tykkäät, niin selleritikkujen) kanssa.

Ja juomaksi olutta. Illalla vielä luvattu leffa lapsille, pakkailua Mikalle ja lepoa meitsille. Tulee nimittäin olemaan aika raskas viikko tuo ensi viikko. Samperisti duunia ja koti-yksinhuoltajuus. Huoh. HUOH. Ehkä illalla vielä toinen olut.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kevätfiilis - kevätjuoma!


Yhtäkkiä tuntuu että kevät on täällä. Kadut on paljaat. Tennarit on jalassa. Aurinkolasit kaivettu esiin. Ja onko jopa lämpimämpi kuin viime viikolla?

Tekee mieli kiskoa kevätakki päälle(älä vielä), jättää pipo kotiin(älä vielä) ja hypellä kaltseilla(sen voi kyllä tehdä).

Ja syödä ja juoda kaikkea virkistävää ja värikästä. Vaikka meloni-frutieta.


                                                            

Tein tämän reseptin duuniin siiderilanseeraukseen helmikuussa. Mutta nytpä teen sitä ihan huvikseni.
Itselleni. Jälkiruuaksi.

1/2 vesimelonia paloina, 3 dl makeaa omenasiideriä(Somersby on aina hyvä tähän), 2 dl sokeria, hyppysellinen vaniljasokeria, 1/2 limen mehu. /tästä tulee noin neljälle/

Tee melonista selvää pyöräyttämällä se muussiksi blenderissä. Laita pakkaseen ja sekoita puolen tunnin välein pari tunnin ajan. Keitä sokerista ja omenamehusta/siideristä siirappi, niin että neste vähentyy noin puoleen. Anna jäähtyä. Laita tehosekoittimeen kohmeinen melonimassa, siirappi ja limen mehu. Pyöräytä tasaiseksi. Voit lisätä hieman omenamehua tai siideriä lopuksi. Nauti lusikalla kuin sorbetti.

Ps. Tämähän on ihan jees myös tässä kuussa alkaneeseen kesäkuntoon-projektiin.....(varsinkin jos korvaa sokerin pienellä määrällä hunajaa...)