maanantai 18. syyskuuta 2017

Parasta sienikaudessa - sieni&parmesanvoi


Rakastan helppoja tahnoja ja erilaisia maustevoita, joilla voi helposti muuttaa hieman ruuan makua.

Tässä yksi uusista suosikeistani, joka sopii juuri nyt. Sieni&parmesanvoi. Oijoi.




Sieni&parmesanvoi

1 dl kantarelleja tai muita metsäsieniä, 1 dl voita, 1/2 dl parmesania oikein hienoksi raastettuna, mustapippuria, salviaa.

Puhdista ja pilko pieneksi sienet ja paista ne pienessä määrässä voita. Jäähdytä. Sekoita loppuun voihin, sekoita voihin parmesanraaste ja mausta runsaalla mustapippurilla. Laita viileään hetkeksi. Salvia sopii tähän myös.



Voi sopii karjalanpiirakan päälle, pihvin tai muun lihan kanssa, uunijuuresten mausteena, hyvän leivän kanssa tai piirakkaan.

Viimeksi tarjosin tätä kansainvälisille vieraille karjanpiirakan kanssa (munavoin sijaan)radio-ohjelma Kippiksessä. He tykkäsivät, kuuntele vaikka!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Omilla hoodeilla - Levain Helsinki


Asun Punavuoren meren päässä Munkkisaaressa (hih, asuntoilmoituksessa se on Meri-Punavuori tai Etelä-Punavuori), ja nostan hattuani kaikille kivoille ravintoloille, joka ovat viiden minuutin päässä kotoa. Koska silloin niihin on helppo pistäytyä ja mennä skidienkin kanssa. 

Levain Helsinki on ihan lähellä, ja käyn siellä yleensä aamuisin. Se onkin tullut tunnetuksi ehkä enemmän leipomona ja aamu- ja lounasmestana, mutta on kyllä erinomainen iltaravintolanakin.



Kävin kutsuttuna illallisella hyvässä seurassa. Alkuun giniä, seljankukkaa ja tonicia, päälle vähän viiniä. Ei voi vastustaa. 


Levain Helsingin ehkä kuuluisin(tai ainakin Instagramissa kuvatuin) syötävä on egg sandwich, mutta nyt kun pääsin itse maistamaan juusto&kinkku-sänyä nimeltään Monte Rosso, niin tykkäsin siitä vielä enemmän. 


Lambrusco-viini on aina ollut minusta aliarvostettua niiden halpojen ysikymmenluvun mehujen takia ja olin onneni kukkuloilla, kun sain ruuan kanssa hyvää, poreilevaa lambruscoa. Tätä saa pulloittain paikan päältä, houkuttaa kyllä mennä tuhoamaan pullo sitä ennen kuin viinilista vaihtuu.... 


Vaikka yleensä välimerityylisen ruuan kanssa yhdistetään viiniä, niin Levainin laajan leikkele-, juusto- ja tahnavalikoiman kanssa meni todella hyvin Stadin Panimon Red Wheat Ale, kevyt, hieman makea ja sitrusmaisesti humaloitu, helpostijuotava olut. Kandee kokeilla. 


Jälkkäriksi vegaanijuustokakku. Mukava, mutta täytyy kyllä todeta, että minä syön aina Levainissa paikan erikoisuuden, portugalialaisen pasteis de natan. Onneksi paikan väki oli pakannut sen mukaan kotiin.

Kiitos Levain Helsinki. Menen toisenkin kerran. (Itse asiassa noin tunnin päästä :) )


torstai 14. syyskuuta 2017

Vähän erilaiset rapujuhlat


Olemme viettäneet rapujuhlia jo useamman vuoden Misun landella. Tänä vuonna ajattelimme, että koska meitä oli tulossa vähemmän kuin yleensä, niin vietetään kivat, hyvin rauhalliset pikku juhlat ja lähinnä lepäillään ja hengataan.

Olimme niin väärässä.













Alku näytti rauhalliselta ja harmoniselta. Ensimmäisenä päivänä kävimme poimimassa sieniä (itse en ole mikään metsässä viihtyjä, mutta lapset tykkäsivät vaellella ja sienestää), saunoimme, juttelimme ja söimme hyvin.

Juttelu vaan venyi aamuviiteen, joten seuraavaan päivään heräsimme aika väsyneinä...



Sienisaaliista tehtiin muhennosta, jonka resepti löytyy täältä. Tarkoituksena oli nimenomaan nauttia sienten mausta, siksi muut raaka-aineet suunniteltiin niin, että ne tukisivat sienien omaa aromia. Hyvää tuli.

Seurana Jarnon vanhempien sahti, joka oli täydellinen seuralainen suolaisentuhdille sienimuhennokselle. Muutenkin vaikka en sahdista erityisesti tykkää, niin tämä oli kyllä hyvää.





Rauhamme mullistui hyvällä tavalla, kun toisena eli varsinaisena rapujuhlapäivänä pihaamme kaarsi iso kuvausauto täynnä väkeä. Rapujuhlaamme ja mökkielämäämme tultiin kuvaamaan tanskalaiseen matkailuohjelmaan!

Tämä kaikki tapahtui, koska ystäväni toimi ohjelman kuvausjärkkärinä ja hän etsi mökkilokaatiota, jossa olisi suomalaista meininkiä ja huumoria. Me kehoitimme tulemaan viettämään rapujuhlia kanssamme. Miksikäs ei. Saunoisimme ja juttelisimme myös. Jännittävää!

Olimme myös luvanneet tehdä kaikille ruokaa, niin että saadaan koko kuvausryhmä ruokittua rapujuhlien jälkeen, joten lauantaina riitti puuhaa. Paljon.




Kyseessä on ohjelma, jossa etsittiin paikallista huumoria eri maista.

Me olimmekin valmistautuneet huumorilla; kerroimme suomalaisesta hiljaisuudesta, pissakakkavitsien viehätyksestä, suomalaisesta meiningistä ja nauroimme itsekin paljon.



Aikaa kuvauksiin oli rajoitetusti, mutta kun tanskalaiset näkivät kaikki sienet, he unohtivat koko kuvaukset ja painuvat sieneen. Ohjaaja sitten hätyytteli niitä sieltä takaisin.



Kävimme myös saunassa. Tosin silloin kun kuvaukset olivat käynnissä, saunassa oli 40 astetta, koomikoilla oli kylpytakit ja meillä isot pyyhkeet. Vihta meillä onneksi oli, sekä olutta ja kiuasmakkaraa. Koomikot eivät olleet ikinä juoneet IPA-olutta, ja Hiisin Raivoava Rakki oli heille ehdotus ihastus.

Uimaan me suomalaiset menimme alasti mutta kamerat (ja päät) käännettiin poispäin, kunnes olimme häveliäästi jo järvessä.

Kameroiden sammuttua näytimme, miten saunotaan oikeasti. Toinen koomikoista rakastuikin suomalaiseen saunaan ja puuhaa sitä nyt omalle tontilleen Tanskaan.


Ihana Maria järjesti kaiken, ja loi tälle hyvin erilaiselle kohtaamiselle pohjan.

Paikalle oli tilattu myös suomalainen mies, joka istui muurahaispesään illalla. Tanskalaisilla oli mielenkiintoinen käsitys, että me suomalaiset istuskelemme huviksemme muurahaispesissä. Juu ei.

Mutta tämä mies istui. Me katsoimme.





Opetimme tanskalaisia myös syömään rapuja, laulamaan ja juomaan snapsia. Sekä sahtia, jota oli kahdenlaistakin tarjolla. Sahti ei saavuttanut suurta suosiota heidän keskuudessaan, mutta snapsi ja laulu kyllä. Rapuja söivät innolla, vaikka taitoa ehkä puuttui. Mutta ei hätää, me opetimme!

Söimme myös kasvispataa fetalla ja sienikastiketta, jota tanskalaiset rakastivat. Oli naurua, puhetta monellakin kielellä ja jotenkin mutkattoman kivaa.

Rapujen kanssa sahti on muuten erinomaista, koska rapujen suolaisuuden ja tillin mausteisuuden kanssa se sopi. Meillä oli sekä Jarnon vanhempien kotitekoista sahtia että kaupallista Finlandia-sahtia, ja täytyy  sanoa, että kotitekoinen voitti tämän setin. Kotitekoinen sahti toimi sekä kasvispadan että sienikastikkeenkin kanssa. Lisäksi oli kevyttä valkoviiniä, joka oli myös erinomaista ja sitä IPA-olutta. Kaikki meni ja maistui ruokajuomana.

Vietimme iltaa myöhään yöhön koko kuvausryhmän kanssa, ja vaikka edellinen ilta vähän väsytti, niin oli kyllä hauskaa. Tästä opimme taas, että uusille asioille kannattaa sanoa kyllä, tämäkin rapujuhla muodostui ennenkokematoman hauskaksi.





Sunnuntaina nukuimme, lepäilimme, joimme paljon kahvia, saunoimme, kävimme marjassa ja suoritimme sadonkorjuuta (en minä, vaan muut).




Olipas hauskaa!