Mikään musiikkitapahtuma ei ole minulle niin rakas kuin Suvilahdessa järjestettävä
Flow Festival.
Olen käynyt Flowssa niin kauan kun se on järjestetty Suvilahdessa, eli ainakin vuodesta 2007. Hui, yli kymmenen vuotta. Kertaakaan en ole tapahtumaa missannut, vaikka olen melkein synnyttänyt viimeisimmilläni raskaana, kun vielä mahassa ollut poikani hermostui M.I.A. jytkeestä. Tyttäreni on ollut 8-viikkoinen ensimmäisellä Flow-visiitillään ja lapset ovat olleet osana Flow-sunnuntaita useimpana vuotena.
Iso osa Flowta on musiikki, joka on laajalla kattauksella suunniteltu. Joka vuosi löydän sieltä omat suosikkini, muutaman uuden ja kiinnostavan artistin ja pari yllättäjää. Olen tyypillinen kaupunkifestarikävijä, yksittäisiä keikkoja enemmän pidän siitä, että saman päivän/illan aikana saan nautittua monesta erilaisesta musiikkielämyksestä. Rakastan myös Flown voimakasta visuaalisuutta ja festarialueen urbaania kauneutta.
Oma viehätyksensä on tietysti laajalla ruokatarjonnalla, jota odottaa kovasti etukäteen sekä drinkkibaareilla. Skumppaakin tulee juoduksi.... Parasta Flowssa on kuitenkin kaikki kaverit, joiden kanssa hengaa kolme päivää ja ne kaikki tutut, jotka siellä yllättäen tapaa.
Tänä vuonna Flow meni hieman eri lailla kuin yleensä, sillä vakiokumppanini Nella ja Katri olivat poissa joukosta(tulette sitten ensi vuonna).
Hyviä keikkoja oli monta. Olin niin onnellinen perjantaina, että sain nähdä Maustetytöt ja Tame Impala oli kova, mutta koko perjantai meni jotenkin niin kaikkien tuttujen näkemiseen, etten muista keikoista nähnyt kuin puolet. Neneh Cherryä ehdin kyllä vähän katsella, ihan hyvä se oli. Ja tanssahdellakin ehdin.
Lämmin oli koko ajan. Ihanaa. Ja mulla on nämä glitteriset Flow-Vansit, jota käytän siellä joka vuosi. (Muuten kaikilla oli Dr. Martinsit, ne on niin in.)
Viime vuonna koin hyväksi Munchies by Matti Jämsen -kanavohvelit ja pinkit ranut. Siispä toistin itseäni tänä vuonna. Muutenkin, tänä vuonna söin varmaan vähemmän kuin ikinä Flow:ssa. Luultavasti sen takia, että hukkasin pankkikorttini heti perjantaina ja elin lainarahalla koko viikonlopun. Joten tuhlasin juomiseen. Hm.
Iittalan Vintage Baarissa tarjoiltiin ysärihenkistä juomaa. Kelkka, Ampiainen ja Ville Vallaton Iittalan vanhoissa laseissa maistuivat. Minullekin.
Aperol Spritziäkin meni.
Duunikseni tutustuin festivaalin juomavalikoimaan,
katso vaikka!
Kamut oli kyllä paras anti festareilta. Aina.Tänä vunna seurue muuttui siinä välissä parikin kertaa, mutta oli toisaalta ihanaa kuunnella osan kamuista kanssa tiettyjä artisteja, ja toisten kanssa toisia. Ja jutella keikkojen välillä.
Maannoksen moderni mustikkamaito oli vallan mainio. Kerroin mielipiteitäni ruuasta kansainväliselle mediallekin, kurkkaa
täältä.
Yksi koko festivaalin huippuhetkiä oli Jesse Markinin keikka, jonka nautimme istuen yhdessä Annukan kanssa parhaimmassa keikkapaikassa, eli maagisen kauniissa Balloon Stagella punaviinipullon kanssa.
Erykah Badu oli plaah, siihen petyin. Mutta sillä oli kiva pullonkorkkiperuukki.
Flow on siitä ihana festivaali, että suurin osa panostaa erittäin paljon pukeutumiseen. Yksi lempihuveistani on istuskella juoman kanssa ja katsella mitä kaikilla on päällä.Oli siellä kyllä "ihan normaalistikin" pukeutuneita, ja Facebookista huomasi, miten paikalla oli ollut myös kahden sukupolven jengiä.
Olen aina rakastanut Curea. Aina. Ja (platonisesti) rakastanut myös
Robert Smithiä, sekä kaikkien biisien että ihanan käheän ohuen,
voimakkaasti UK-englantia korostavan laulutyylin ja oman lookin takia.
Samaistuin teininä ja edelleen voimakkaasti Curen biiseihin ja bändin
soundiin. Flown sunnuntain keikka oli aivan ihan, yli kaksi tuntia pelkkään tykitystä. Olin niin onnellinen.
Sunnuntaista jäi mieleen myös Tove Lo.
Yksi parhaista hetkistä oli Robynin keikka, jossa hytkyin hurmoksessa olutjäbien kanssa. Olin taas niin onnellinen.
Kiitos, kiitos oi Flow 2019!
Ps. Jos Flow-historia kiinnostaa,
kurkkaa viime vuoden raportti ja sen lopusta vuoden 2011, 2012, 2013, 2014 ja 2017.
