perjantai 30. marraskuuta 2012

Kivaa ravintola Helmessä


Ravintola Helmi Helsingissä on eräs lempiravintoloistani. En ehkä käy siellä nykyään usein, mutta minulla on vankkumaton luotto sen keittiötä ja ilmapiiriä kohtaan. Eikä syyttä, koska olen itse ollut siellä töissä eri rooleissa kymmenisen vuotta.



Helmen symboli on ollut tämä tähti monen monta vuotta. Alkujaan se toisi oli salin takaseinällä, mutta nyt on siirtynyt tervehtimään tulijaa lähemmäs ovea. 

Tällä kertaa olin Helmessä duunin puitteissa, hyvässä naisseurassa. Syömässä ja juomassa olutta.  Alkuun otettiin vähän Coronaa, limellä tietty.




Alkuruuaksi tarjoiltiin sorsankoipi-confit ja kermaista valkosipulikeitto, briossia ja vaaleaa Grimbergen Blonde-olutta. 

Koko menussa haettiin vähän makuja ja annoksia joita on vähän vaikeampi tehdä kotona ja ainakin omassa kotikeittiössäni confitit kuuluu tähän. Confit-kypsennys on vanha ranskalainen metodi, jossa (ankan- tai muun linnun)koipia haudutetaan hitaasti miedolla lämmöllä omassa rasvassa. Haudutus muuttaa lihan meheväksi. Liha voidaan myös säilöä sen omassa rasvassa.

Tarjolla ollut valkosipulikeitto onnistuu kyllä kotonakin, tässä erinomainen resepti siihen.

4-6 kuorittua valkosipulinkynttä, 7 dl kasvisleintä, 2 dl kermaa, n. 2 dl KOFF-olutta, n. 2 kypsää perunaa, 1 tl tuoretta inkivääriä, 1 rkl hunajaa, 1 rkl sitruunan mehu, pari rosmariinin oksaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria, paahdettua parmankinkkua koristeeksi.

Paahda valkosipulinkynsiä uunisssa 200 asteessa folionyytissä oliiviöljyn ja rormariinin kanssa n. 15 minuuttia. Kiehauta kasvisliemi olut, kerma perunat, inkivääri, hunaja ja valkosipulit, soseuta seos ja tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaessa.

Paahda parmankinkku rapeaksi ja koristele keitto. Vaaleaa belgialaista alea tai vaaleaa lageria juomaksi.




Pääruuaksi ylikypsäksi haudutettu ja pinnoiltaan rapsakaksi paistettua possunkylkeä pikkelöityjen kanttarellien, haudutetun punakaalin, ja tumman, makean kastikkeen kera. Aina välillä vierastan pussunkylkeä sen sisältämän rasvan takia, mutta jos kylki on tehty hyvin, niin rasva vain maustaa lihaa (eikä sitä ole pakko syödä). Annos oli maukas, monimakuinen ja tuhti. Vastapainoksi sitruksinen, maltainen Brooklyn Lager.

Ihan täynnä.

Vielä pitäisi jälkiruoka jaksaa....



Mutakakkua ja tuorejuustomoussea. Ja sen kanssa oluiden kuningas, Sinebrychoffin Portteri.  Mutakakkuhan onnistuu myös kotona, oma reseptini TÄÄLTÄ.

Palvelu oli erinomaista, kerrassaan.  Kiitos herroille, jotka piti meistä huolta. Ruoka ihanaa. Kiitos keittiölle. Oli myös kiva nähdä Karppaa pitkästä aikaa ovella.

Ja hyvällä tsägällä, vanha Helmen kokki vietti baarissa varpajaisiaan, joten paikka täyttyi vanhoista "helmiläisistä". Tämä oli illan yllätysbonus. Ei ikinä huono.

Helmi. Ihan sydän.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Unkarilaisesta keittiöstä - paahdettu kaalipasta


Käyn säännöllisesti päivittämässä suvun keittohistorianoppia omalla mamallani. Ja sitten merkkaan ne tänne.

Yksi blogin alkuperäisistä tarkoituksista oli merkitä muistiin unkarilaisia reseptejä, että ne olisivat jossain edes järjestemällisesti tallessa. Olen nimittäin aika muisti-lappu-ihminen ja monet reseptit hups vaan katoavat, jolleivät ne päädy tänne.

Tässä eräs ihan lempiruokani, Káposztás tészta eli unkarilainen kaali-pasta.



1/2 kaali raastettuna, öljyä, ripaus kuminaa, keitettyä pastaa (mielellään perhos- tai neliöpastaa), suolaa ja pippuria

Suolaa raastettu kaali ja anna seistä noin puoli tuntia. Lämmitä öljy kattilassa kuminan kanssa, mutta lisää kaali ennen kuin öljy on ihan tulikuumaa. Hauduta kaali pehmeäksi. Mausta runsaalla pippurilla. Laita pasta joukkoon ja freesaa sekoittaen samalla.

Nauti heti. Tähänkin hyvä on joku kotimainen vaalea lager, parasta tietysti olisi ehta unkarilainen Borsodi sör.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Suolaa, suolaa - seesamisuolaa!


Rakastan suolaa. Kaikissa muodoissaan. Lempisuola on balilainen merisuola, jota saan Pekalta ja Noralta. (Salaisuus: Joskus työnnän sormeni suola-astiaan ja syön suolaa paljaaltaan. Onneksi minulla on hyvin alhainen veranpaine.)

Jossain lehdessä kesällä oli kiva suola-ohje. Kokeilin.

1 dl seesaminsiemeniä, 1-2 tl suolaa. Paahda seesaminsiemenet kuumalla, kuivalla pannulla. Laita jäähtyneet siemenet mortteriin suolan kanssa. Murskaa. Käytä minkä tahansa mausteeksi.


Tässä seesamisuolaa on käytetty maailman helpoimman kana-salaatin tekoon:

Pari valmiiksi grillattua kananrintaa (Bulevardin S-marketin tuoretiskiltä), rasiallinen italianmixiä (oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, samalta tiskiltä) ja salaattia. Oliiviöljyä ja seesamisuolaa.

Seesamisuola säilyy hyvin, omassa rasiassa. Aasialaisten ruokien kanssa ehdoton. Ja muutenkin. Tosi kiva suola-ohje.


perjantai 23. marraskuuta 2012

50 ja 5 parasta ravintolaa. Ja Rauhoitu.


Tällä viikolla on tapahtunut ihan liikaa.

Eat&Joy julkaisi Suomen Parhaat Ravintola Top 50. Lista TÄÄLTÄ.

Eat.fi julkaisi Top 5 parasta ravintolaa. Juttu listasta TÄÄLTÄ.

Itselläni oli 5 erilaista kivaa olutkoulutusta ja muut hommat päälle.

Tarhassa tapahtuu koko ajan jotain kivaa lapsille, mikä pitää muistaa.

Blogiin pitäisi saada itsestäni kuva ilman meikkiä, kun kaikilla muillakin on. (Tosin mun blogikuvat on kaikki ilman meikkiä, lukuunottamatta Elle-gaalan kuvaa).

Pitäisi siivota. Ja pestä pyykkiä.

Ja mun joku netti-tili on täynnä, enkä voi ladata tänne blogiin kuvia koneelta. Vain samalta tililtä. En ymmärrä. Apua.




Nyt pitää rauhoittua.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Juustoja&juomia yhdistämässä


Olin kertomassa oluesta juustojen seurana Hovimestari-killan iltatilaisuudessa. Ja hyvässä seurassa olinkin. Kanssani oli nimittäin Jyrki BPF:ltä kertomassa viineistä ja Sari Pernod Ricardsilta kertomassa portviinistä.

Yllätys,yllätys, yhdistimme juomia juustoihin.  Eli jos mielii juhlissa tarjota juustoja, nyt lähtee aika varmat vinkit.




Tilaisuudessa oli Hanne juustokauppa Lentävästä Lehmästä ja Juha juustojen maahantuonnista kertomassa juustoista. Ja tietysti niitä oli myös tarjolla. Jee!




Ensimmäinen juusto oli "minun". Se oli Juran vuorostijuusto, Mont Dór AOP, joka on täysin sesonkijuusto; sitä valmistetaan vain välillä 15.8-31.3. Hauskaa siinä on, että se on ikäänkuin valmis, paketissa oleva fondue.

Kansi pois ja uuniin noin 10 minuuttia 180 -astetta (laita vuoka alle, ettei vahingossa kuohahda yli) , niin siitä voi sitten dippailla vaikka leivällä.  Juuston päälle voi myös lorauttaa vaalea belgialaista ale-olutta, niin koostumuksesta tulee nestemäisempää.




Tämän juuston kanssa maisteltiin duunin tuotteita; Grimbergen Blondea, joka vaalea luostarityylinen ale. Hyvä olut joka toimii erinomaisesti runsaiden makujen kanssa, voi tarjota kaikkien juustojen seuraan.

Toinen juusto-olut oli Tumma Grimbergen Double, erittäin rusinainen ja mausteinen tumma luostarityylinen ale. Sopi tämän juuston kanssa kivasti, pehmensi juuston suolaisuutta.



Seuraava juusto oli KOLMEN kilon Brie de Meaux AOP, pehmeä pastoroimaton valkohomejuusto. Maailman tunnetuimpia brie-juustoja. Ihanan runsas ja pehmeä.Oi.

Sen kanssa juotiinkin sitten punaviiniä, vaikka itse oisin valinnut hieman makeaa valkoviiniä tai vaalean luostarityylisen alen. Mutta kyllä Jyrki osasi, Paul Jaboulet Aine Parallele 45 (saa Alkosta noin 12 e) toimi NIIN hyvin. Ei kiristänyt vaan aukeni hyvin juuston kanssa.



Sitten olikin lempijuustoni vuoro: ISO PALA RoquefortPapillon Noir AOP:ta, joka on pastoroimattomasta lampaan maidosta valmistettu, mureneva sinihomejuusto. Terävä, voimakas ja suuntäyttävä maku. JOO-O.



Sen kanssa vakio-suosikkini; Sandemannin Old Invalid-portviiniä. Ei voi mennä vikaan. Sari valotti vähän tuotteen historiaa ja valmistusta, vaikkakin olin niin fiiliksissä juustosta ja portista, että osa taisi mennä ohi. Anteeksi Sari.

Portviini on heikkouteni; olin vain 22-vuotias, kun pääsin tutustumaan Portossa portin valmistukseen ja viinikellareihin, ja siitä lähtien portilla on ollut erikoinen sija sydämessäni. Sittemmin reissasin surffireissuilla Portugalissa ja portviini kuului olennaisena osana joka reissua. Portviini on ehdotonta.




Kaiken tuon juuston jälkeen, syötiin vielä iltapalana Ossau Iraty AOP-juustolla kuorrutettu katkarapuleipä. Kaikki sai sen kanssa juoda mitä halusi. Minä join vaaleaa Grimbergeniä.

Kiva ilta. Kivoja ihmisiä.

Ps. AOP on merkitä, jota vain 40 ranskalaisella juustolla 500:sta on oikeus käyttää. Se takaa sen että juuston maidon täytyy tulla maantieteellisesti rajatulta alueelta, että juusto valmistetaan vanhoilla, perinteisillä menetelmillä ja että juustojen tyypilliset piirteet otetaan tarkasti huomioon valmistuksessa. Merkintää valvoo virallinen komissio. Taas oppi uutta.

Ps2. Kaikki juustoja saa Hakaniemen Hallin lentävästä Lehmästä. Ja kaikkia juomia Alkosta.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Roomassa OLUTTA!


Italia on viinimaa. Joojoo.

Mutta italialainen olutkulttuuri on nousussa ja tuottaa todella mielenkiintoisia tuotteita. Oikeasti.

Hengatessani ja syödessäni Roomassa, juoksin myös läpi olutnähtävyyksiä. Vähän. Niitä on niin paljon, että kaikkien olutjuttujen tutkimiseen olisi mennyt viikko, joten osa jäi käymättä. Höh.  Kävin etukäteen kaivelemassa mm. täältä, ja olihan siellä vaikka mitä!



Yllättävää oli se, että ihan peruskahviloissa olut oli paikallista pienpanimoolutta. Tässäkin.



Olut oli myös lunnollinen osa ravintoloiden menuta ja sitä löytyi jokaisesta ravintolasta montaa erilaista.




Ensimmäisenä oluenani Roomassa join Birra Morettia.  Udinessa perustettu 1859. Vaalea, miellyttävän maltainen  lager maistui erinomaiselta kylmänä, pitkän matkustuksen jälkeen. Aah.



Löysin myös Peroni-oluen oman baarin, Birreria Peronin. Ollut olemassa viime vuosituhannen alusta lähtien.




Birreria Peronista sai ruokaa, olutta ja oheiskamaa. Sisustus oli ihana.




Kesken shoppauksen huurteisen kylmä Nastro Azurro. OuMyGod. Miten hyvää. Ja niin kuin aina Roomassa, juoman mukana tulee ruokaa. Miksi ei Suomessa voi toimia näin? Ihmiset joisivat toisenkin, jos olisi hyvää naposteltavaa. Minä ainakin join.




Laajan valikoiman olutkauppoja löytyy ympäri kaupunkia. Tässä baari/olutkauppa Via Panispernalta.

Lisäksi paikka johon en ehtynyt, vaikka kuinka yritin oli Baladin, pienpanimo&ravintola . Sitä on kehuttu minulle usealta suunnalta, mutta välillä pitää joustaa matkakumppaneidenkin tahdon mukaan. Menkää sinne, se kannattaa kyllä!




Kesken olutkauppa-etsintöjä tuli jano ja poikkesimme Via Cavourilla pieneen ravintolaan. Sisällä haisi, paistetut kananpojat oli laitettu tiskille, kärpäset surrasi, intialainen musiikki melusi, mutta terassilla sai ihanan raikasta olutta. Nam.




Sitten me se löydettiin, erinomainen olutkauppa: Domus Birrae, Via Cavor 88. Ihana sana; Olutkauppa. On niin sääli, ettei näitä ole Suomessa. Pieniä, hyvän valikoiman olutkauppoja, joista saa erikoisia laatuoluita. Näitä on ympäri Eurooppaa, mutta ei Suomessa. Alkoholilain takia. Nyyh.



Mikalle toin kolme erittäin hyvää olutta; Birra Del Borgon Re Ale , joka oli IPAa kunnioittava, maukas ale. Vallan hyvä, näistä Mikan suosikki.

Hauskan niminen oli Birrificio Italianon Amber Shock , vahva saksalaistyylinren dobbelbock karamellisine aromeineen.ja tummankullan väreineen. Yllättävä, luulin etukäteen että tämä olisi pintahiivaolut....

Ducaton Verdi-niminen  Imperial Stout oli mielenkiintoisen moniarominen, sieltä löytyi kahvia, nahkaa ja jopa pippuria. Hyvä. Meidän portteri on kyllä vielä parempi.

Kyllä Italiassa olut osataan. Si.

Ps. Join minä viiniäkin. Tietysti.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Pizzaa Amerikan malliin


On tiettyjä ruokia, joita ikävöin Planet Hollywoodin duunistani säännöllisin väliajoin. Kun Harri oli vielä täällä, huokailimme yhdessä. Nyt muistelen yksin.

Joskus ikävä on niin kova, että on pakko toimia. Näin tein Planet Hollywoodin Chicken BBQ-pizzan suhteen. Se on oikea amerikanpizza, jossa ei ole edes tomaattikastiketta, vain bbq-soosia pohjalla, paistettua&maustettua kanaa ja karamellisoitunutta sipulia. Ja juusto AINA täytteiden alle. Great.

Pari muutakin pizzakokeilua tuli tehtyä. Kun kaikki ei tykkää kaikesta. Näistä piti kaikki.



Pizzataikina löytyy TÄÄLTÄ.

Chicken BBQ-pizza

3 punasipulia suikaleina, hyppysellinen suolaa, 3 rkl palmu/ruokosokeria, öljyä paistamiseen, 1 pkt kanasuikaleita, vähän Old Bay-mausteseosta (tai grillimaustetta), pari ruokalusikallista bbq-kastiketta, pari kourallista mozzarella-raastetta.

Freesaa sipuli, lisää suola ja sokeri ja hauduta pehmeäksi. Paista kana ja mausta se. Levitä kaulitulle pizzapohjalle ensi bbq-kastiketta, sitten juustoraaste, sitten kanasuikaleet ja lopuksi karamellisoitunut sipuli. Paista uunissa.

Sinihomejuusto-bbq-pizza

Karamellisoituneita sipuleita, bbq-kastiketta, vähän mozzarellaraastetta, hyvää sinihomejuustoa. Levitä kaulitulle pizzapohjalle ensi bbq-kastiketta, sitten juustoraaste, sitten sipuli, lopuksi sinihomejuusto. Paista uunissa.

Vuohenjuusto-rucolapizza

Vuohenjuustoa renkaina, mustia oliiveja, mozzarellaraastetta, tomaattikastiketta ja rucolaa. Levitä kaulitulle pizzapohjalle ensi tomaattikastiketta, sitten juustoraaste, sitten vuohenjuustorenkaat ja lopuksi oliivit. Paista uunissa. Heittele päälle tuoretta rucolaa.

Tex-mex-pizza

Paistettuja, maustettuja kanasuikaleita, salsaa, taco-lastuja, mozzarella-raastetta, Pizza Topping-kastiketta. Levitä kaulitulle pizzapohjalle ensi salsaa, sitten juustoraaste, sitten paistetut kanasuikaleet. Paista uunissa. Heittele päälle tuoretta murrettuja taco-lastuja. Kruunaa pizza-topping-kastikkeella.  Tämän pizzan idean sain muuten Keskon K-team-messuilta, Santa Marian tiskiltä. Hyvää.

Ja tietysti olutta. BBQ-pizzojen kanssa Brooklynin American Alea, vuohenjuusto-pizzan kanssa Hoegaarden-vehnäolutta ja tex-mexin kanssa KOFFia. Ex näin?

perjantai 16. marraskuuta 2012

Mielipahaa ja pipareita


Tämä viikko on ollut aika rankka.

Paljonpaljon töitä, väsymystä, lapsia ikävä, pieni kolari ja siitä aiheutuvaa mielipahaa. Ei ole ollut kivaa.

Siksi päätettiinkin eilen leipoa ensimmäiset piparit. Piparit parantaa.





Vielä ei ollut aika itse tehdyn taikinan, se on sitten viikonloppuna. Nyt pakkasesta valmistaikina ja New Yorkista hankitut pienet eläntarha-piparimuotit kehiin.

Kaikki oli onnellisia. Andi pisteli muotteja taikinaan ja söi taikinaa, minä kaulin taikinaa, Atti tunki 5 valmista piparia kerrallaan suuhun. Tuli onnellinen mieli.

Ja tänään Indiedaysin bileisiin Nellan kanssa. Oujes.

torstai 15. marraskuuta 2012

Meillä on kuusenkerkkää Jouluksi









Meillä on Nellan kanssa oma kuusenkerkkäprojekti.

Käytiin poimimassa sitä loppukeväästä Frantsilan yrttitilalla iso kasa ja tehdään siitä kaikenlaista kivaa.



Mitäs siitä kuusenkerkästä oikein saa?

No, snapsia ainakin. Jouluksi. Joka tulee ihan kohta.

1 l Koskenkorvaa, noin 5-6 kourallista kuusenkerkkää. Laita kuusenkerkät likoamaan tiiviisti sulkeutuvaan astiaan. Anna olla. Anna olle vieläkin kauemmin. Maista 3 kuukauden kuluttua. Ihanaa. Raikasta ja aromikasta snapsia. Jouluna kalan kanssa parasta. (Saa sitä juoda rapujenkin kanssa. Ensi kesänä.)

Saa siitä kuusenkerkästä muutakin. Siitä sitten myöhemmin.

Ps. Kuusenkerkkä-aika on toukokuussa. Muista että kuusenkerkkää ei saa poimia ilman metsänomistajan lupaa. Älä poimi kuusenkerkkiä isojen teiden varsilta.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Balettia lautasella


Pavlova on aina ollut leivonnainen, jota en ikivä uskonut osaavani. Mutta se on viehättänyt silti.

Vuosiin en edes tiennyt mitä se oli, tiesin vain että sen innoittajana on ollut ballerina Anna Pavlova. Varmaan ballerina-kytköksen takia Pavlova kuulosti jotenkin niin makealta ja kevyen herkulliselta.

Nyt olen opetellut tekemään sitä. Ja se on juuri niin makeaa ja kevyen herkullista kuin ajattelinkin.




Mun Pavlova

Marenki: 4 kananmunan valkuaista, 3 dl sokeria, perunajauhoja. Täyte: 3 dl vispikermaa, 1 tl vaniljasokeria, 3 dl punaherukoita ja mustikoita.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, niin kovaksi, että vaahto pysyy kulhossa, vaikka käännät sen ylösalaisin. Lisää sokeria vatkatessa. Laita uunipellille leivinpaperi ja ripottele sen päälle perunajauhoja. Tee marengista levy, jonka reunat ovat korkeammat kuin keskusta. Paista 120 asteen lämmössä noin 50-60 minuuttia, kunnes marenki ovat kuiva ja kevyt.


Vaahdota kerma ja vaniljasokeri ja levitä vaahto jäähtyneelle kakkupohjalle. Lisää marjat. Nam. 

Ja sitten piti googlata tarkemmin leivonnaisen alkuperä. Pavlova on tehty Anna Palvolan kunniaksi Australiassa tai Uudessa Seelannissa 1920-luvulla. Oho.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kaupoilla Köpiksessä (sisältää myös outlet-vinkin)


Tämä on sarjassa; note to myself. Kööpenhamina  on monessa lempikaupunkini, mutta eniten shoppauksessa. Voisin ostaa kaiken Köpiksestä ja New Yorkista. Muualta ei tarvitse ostaa mitään.

Kun käyn Kööpenhaminassa, niin kierrän aina kolme aluetta: Pilestraeden ympäristön, vanhankaupungin Stögetin lähellä ja Istegraden alueen.  Strögetiltä, joka on Köpiksen virallinen shoppauskatu, käyn pari liikettä:



Tässä kaupassa olen käynyt ekan kerran jo viime vuosituhannella. Notre Dame heti Strögetin sivukadulla.



Täältä saa kaikkea keittiöön, ja vähän muihinkin huoneisiin.



Meillä on noi kulhot, ja noi ja noi ja noi....

Toinenkin äärimmäisen hyvä keittiökauppa, Plint sijaitsee Strögetin sivukadulla, Kobmagergade 50.




Tosi paljon koukuttavia Ricen melamiiniastioita, ekologisia pesuaineita, kulhoja ja keittiöpyyhkeitä. Ja niillä on nettikauppakin. Jee. Ounou.



Oli siellä söpöjä sukkiakin....

Sitten vaatteisiin:



Strögetin parasta antia on Companys Fradriksberggade 24ssa. Itse käyn aina katsomassa Baum and Pferdgartenin vaatteet, mutta toki löytyy kaikki hauskat tanskalaiset merkit. Tanskalaiset ovat maailman parhaita vaatesuunnittelijoita. Minulle.

Toinen käyntiä vaativa paikka Strögetillä on tietysti mekkani; Urban Outfitters.



Vaatteita.



Ja käyttökamaa. I luv Urban Outfitters.

UB:n vieressä on uusi lempimerkkini; Samsoe & Samsoe



Myymälä on tanskalaista suunnittelua parhaimmillaan.



Laukut on ovat täällä ihania!

Strögetiltä kannattaa kävellä Pilestraeden alueelle, jossa sijaitsee suurin osa tanskalaisten merkkien lippulaiva-paikoista.

Täällä on Hayn liike, Pilestraede 29-31.



Acnen lippulaivaliike, samalla kadulla nrossa 40.




Ihana. Kannattaa käydä vaan kaupan sisustuksen(kin) takia. Samalla seudulla on mm. Whyred, Baum und Pherdgartenin kaupat.

Hauska monen merkin lifestyle-paikka löytyy myös Pilestraedelta, nrosta 36:



Designiä, tuoksuja, vaatteita, kynttilöitä, you name it.



Ostin Norrista tuon keltaisen huivin. Ja sinisen. Ja punaisen. Ja mustan. Hups.




Lempivaatemerkkini Odd Mollyn kauppa löytyy myös Kööpenhaminasta, Pilestaraeden vierestä, Svaertegade 12. Hurraa!



Odd Mollyn kauppa on söpösöpösöpö.



On alueella hyvä Cheap Mondaynkin putiikki, Kronprinsensgade 7.

Toinen erittäin hyvä shoppausalue on yksi Vesterbron pääkaduista, Istegade. Tämä on hyvä katu, jos pitää hipsterityylisistä antiikkikaupoista, pikkuputiikeista ja käsityömeiningistä.

Koko Vesterbro on vähän kuin Helsingin Kallio. Nyt jo trendikäs, mutta vähän vielä on vanhaa mainetta jäljellä. Kööpenhaminan Meatpacking District , Kodbyen sijaitsee Vesterbron nurkilla.




Hauska hipsterihenkinen retrokauppa sijaitsee Istegade 84ssä. Muoviastioita, 70-luvun vaatteita, leluja ja sisustusta. Kohtuuhinnalla.




Täysin uusi tuttavuus oli merkki nimeltään Dansk, Istegade 64ssä. Ihania nahkatavaroita, raidallisia paitoja ja tweedtakkeja. 

Merkin toinen kauppa oli kortterin päässä samalla kadulla, DanskMadeforRooms, siellä oli taas sisustusta.




Ihanan näköistä. Ei meillä vaan näytä tuolta.




Tämännäköisiä lystikkäitä antiikkip¨kauppoja oli pitkin Istegadea. Tarjoiluvaunun olisin vienyt vaikka käsimatkatavaroissa kotiin. Mika ei oikein lämmennyt ajatukselle.

Ja sitten outletvinkki:

Lähellä vanhaa kuninkaanlinnaa ja pinetä merenneitoa sijaitsevat outletmakasiinit Langelinie Allélla. Sieltä löytyy mm. NoaNoa, Polar Pyret, jne jne. Kaikki merkit ja lisätietoja TÄÄLTÄ.

Jos vuokraa pyörän, sellä on keskustasta 20 minuutissa. Suosittelen.



Köpiksestä tullaan aina laukut täynnä takaisin. Ainakin minä tulen.