tiistai 29. syyskuuta 2015

Hämmästyttävä hunajafakta Oopperasta


Olen pienestä asti rakastanut oopperaa ja balettia. Isäni vei minut ensimmäisen kerran katsomaan Prissessa Ruususta kun olin kuusivuotias. Siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt Suomen Kansallisoopperassa. Rakastan paikkaa ja sitä hillittyä juhlan tunnelmaa, mikä aina oopperassa on. Voi pukeutua vähän paremmin, jutella ja siemailla shampanjaa. Minijuhla, ikäänkuin.

Viime vuonna kuulin asian, joka sai minut kiintymään oopperaan vielä enemmän. Siellä on katolla mehiläispesä, jossa tuotetaan omaa hunajaa oopperan tarjoiluun. No onko vähän ihanaa.




Niimpä olin onneni kukkuloilla, kun pääsin maistamaan hunajaherkkuja Kansallisoopperan, sen tarjoilusta vastaavan Kanrestan ja sitä emännöivän ihanan Soupoperan Anuliinan kutsumana. Paikalla oli myös itse mehiläispesää pyörittävät yrittäjät ja Kanrestan kokit, jotka olivat luoneet vaikka mitä herkkuja hunajasta.

Tietysti paikalla oli myös Baking Instict-blogin Eleanora von Smöör, jonka blogissa on tapahtumasta varsin seikkaperäinen selostus.




Opperan hunaja oli kinuskista, vähän yrttimäistä ja juoksevaa. Juuri sopivaa. Maistelimme yltäkylläisesti hunajaherkkuja.

Makeiden ja suolaisten pikkupalojen, hunajasta, valkoisesta teestä ja cavasta tehdyn aperitiivijuoman lisäksi pääsimme katsomaan oopperan versiota Andrew Lloyd Webberin Oopperan Kummitus-musikaalista. Liput oli myyty loppuun jo etukäteen, joten en voi teitä kehoittaa mennä sitä katsomaan mutta menkää jos voitte; mutta esitys on henkeäsalpaava.  Lavastus, esiintyjät. Kaikki. Oi ihmiset, menkää oopperaa, ottakaa lasi shampanjaa ja pieni herkku (oma suosikkini on edelleen Opera Afternoon Tea) ja juhlikaa!

Kiitos kutsusta Anuliina, Kanresta ja Kansallisooppera!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

perjantai 25. syyskuuta 2015

Rapujuhlat, outoja sieniä ja kukkakaalisalaattia


Vuosittaiset rapujuhlat pidettiin jälleen Misun mökillä, Hartolan sydämessä.

Loppukesän meininki oli vahvasti läsnä. Varsinkin kun nyt oli lämpimämpi kuin Juhannuksena samassa paikassa.





Siksi herneitä ja herukoita voui syödä samaan aikaan.





Oli juuri niin kaunista kuin näkyy.





Sanna oli käynyt sienessä Nikon kanssa. Sadosta ei oltu ihan varmoja, mutta syötäviä ne (kai) oli. Mukana oli ainakin polttiaishaperoita. Auts.




Me tehtiin sienistä bruchettoja. Ja varmuuden vuoksi lisäksi vähän tomaattibruchettoja. Helppoa; öljy, sienet/tomaattikuutiot, mausteet, tuoreet yrtit, valkosipuli, suola ja pippuri. Kaikki sekoitetaan yhteen. Leivät uuniin öljyllä siveltynä ja valmiisiin leipiin hierotaan vähän valkosipulia ja ladotaan täytettä päällwe. Parmesania lopuksi.





Keittiössä häärittiin muutenkin. Ravut sulamaan, unkarilais.kreikkalaista lihapataa tulille ja Safkaa-kirjan kukkakaalisalaatti tekoon. 




Toi salaatti. Oi. Jopa kukkakaalivihaajat söi. 




Sauna, uinti (en kyllä minä eikä rakas poikani, mutta muut) ja pihariehuntaa.





Sitten ravut, vaaleaa lager-olutta ja paahtoleipää. Ihan perus ja niin hyvää.  Paras ohje rapujen keittämiseen. (klik)

Pääruuaksi unkarilais-kreikkalainen lihapata, resepti muokattu TÄSTÄ lisäämällä 1 rkl paprikajauhetta kuullotusvaiheessa ja tomaattitahnaa 2 rkl haudutusvaiheessa.

Ja paljon laulua, ja lasienkohottelua. Skidien kanssa lastenlauluja, myöhemmin sitten osakunta-viisuja, niin paljon että kaikki paitsi Misu ja minä kyllästyivät niihin. 

Aliasta, jossa Misu ja Sanna voitti. Ylivoimaisesti. (Ne ovatkin harjoitelleet). Pojat olivat vikoja. 




Aamu valkenikin aika nopeasti.




Aamukahvit terassilla.




Maailman helpoin kesäkurpitsasalaatti: Öljyä, valkosipulia pienittynä, etikkaa, sitruunaa, suolaa ja pippuria, tuoretta basilikaa ja ruohosipulia. Ja tietysti kesäkurpitsaa omasta pihasta. Kaikki sekaisin ja syömään.




Unohdettiin syödä puolet ravuista. Joten lounas; rapujuhlat osa 2.




Vaikka osa vieraista lähti jo, oli meillä hauskaa lounaallakin.




Misu leipoi itsekerätyistä mustikoista kingiä juustokakkua. Kaikki meni.




Vaikka syötiin koko päivä, illalla saunan jälkeen vielä viimeiset grillimakkarat.




Pannukakkua ja Sannan itsetekemää hilloa. Ei ihme että hymyilyttää.

Rapujuhjat - ihmisen parasta aikaa. Hyvän jengin kanssa landella, kuten 2014 ja 2013.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Miniloma ja juhlaa Hotelli Indigossa


Nykyään olen oppinut lisäämään elämään vähän luksusta. Yksi parhaimmista tavoista on mennä hotelliin yöksi omassa kotikaupungissa. Varsinkin silloin kun on jotain muutakin erikoista ja juhlavaa.  Hotelliyö tekee juhlasta vielä parempaa. Lisäksi on kiva välillä viettää edes vähän aikaa kahdestaan, ilman lapsia. Parhaimmin se menee, kun ei olla kotona. Koska kotona on arkista, tekee mieli sitten pestä pyykkiä ja arvostella toisen tapaa täyttää tiskikonetta. Niin se vaan on. Kun pääsee vaikka yhdeksi yöksi muualle oman miehen kanssa, se vaan tuntuu erilaiselta. Suosittelen. 

Meillä oli veljeni häät pari viikkoa sitten. Kauheasti sukulaisia, häsää ja asioita. Joten kun saimme kutsun kokeilla Hotelli Indigon huonetta, otimme sen ilolla vastaan. Näin juhlat todellakin jatkuivat seuraavaan päivään. 

Varasin valmistautumisajan itselleni. Hotellihuone vain minulle.  Hengähdys ja rauhaa. 




Pitkä suihku, hotellin minttusuklaan tuoksuista suihkugeeliä (arvostan), iso kylpytakki, ihana sänky.




Korut päälle, kaunistautumista ja vanhojen Helsinki-julisteiden selausta.




Hetken istuskelua.




Mietiskelyä.




Ja sitten juhliin! Ihanat juhlat. 




Piiiitkät aamu-unet valkoisissa lakanoissa. Mikan kanssa.




Hotelliaamiainen jonkun toisena kattamana. Ravintola Brödissä.




Sunnuntai-lehtien lueskelua aulassa.




Kiireetöntä aamua kahvin kera.



Sitten hitaasti kotiinpäin.






Kiitos Hotelli Indigo, teitte minilomastamme ja viikonlopustamme ikimuistoisen.

Yhteistyössä Hotelli Indigon kanssa. 


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lisää olutdrinkkejä ja nuoria baarimestareita


Minulla on ilo emännöidä kerran vuodessa duunissa FBSKn Nuorten Baarimestareiden kilpailua. Tänä vuonna kilpailu oli kansainvälinen ja sen teemana oli olutdrinkit. Tykkään.




Kilpailijat olivat päästäneet mielikuvituksensa todella valloilleen. Esillelaitto oli poikkeuksetta todella kaunista. Maut myös. Parhaimmissa drinkiessä olut oli luonteva maku muiden joukossa, nousematta esiin liikaa, mutta maistuen silti.

Jokainen kilpailija teki kolme juomaa, jotka menivät ensin tuomareiden arvosteltavaksi, sekä ulkonäöltään, aromiltaan että maultaan. Stten ne kerättiin yleisön maisteltaviksi.




Siinä he kaikki ovat. Valmiina kilpailemaan, Kilpailijoita oli Irlannista, Espanjasta, Virosta, Englannista ja useimmista pohjois-maista. Ja tietysti laajalti Suomesta.




Oluina oli käytetty hauskasti erilaisia oluttyyppejä. Oli tummaa portteria...




Raikasta lager-olutta oli myös monessa juomassa. Erikoisen iloinen olin kun huomasin että myös IPA-olut oli päässyt raaka-aineeksi.




Kilpailu sujui rennoissa tunnelmissa. Jokaisen piti kertoa juomastaan myös tarina. Rakastan tarinoita, joten tämä oli koko kisassa lempikohtani. Varsinkin kun olin autolla töissä, joten maistelu jäi aika vähiin...

Tarina vaikutti myös kilpailupisteisiin, joten juttuihin oli todella panostettu.




Ihana.



Arvovaltaiset tuomarit työssään. Meiltä tuomaristossa oli Jukka Kahri, joka teki hienon työn tuomarina. Kiitos hänelle.




Juomat tulivat aina 5 erissä. Tässä yksi kauneimmista eristä esillelaitoltaan. Erikoisplussat rullalaudasta.




Ei tämäkään huono ole....




Henkilökohtaisesti oli tosi kiva, että kilpailijoista löytyi myös yksi unkaria puhuva!



Tässä tehdään koko kilpailun voittojuomaa....




Ja voittajan lopputulos. Kaunis ja hyvä.





Joukkuekisassa kilpailivat vain suomalaiset joukkueet. Kolmas Kuopio(naisjoukkue, feminisit minussa sanoo JES), toinen Helsinki ja voittajajoukkue Vaasa. Onnea!




Yksilökilpailussa taas kolmas oli Vaasasta, toinen Irlannista ja koko kilpailun voittaja oli Helsingistä. Onnea heille!

Katso myös oluien mauista cocktailien teossa. (klik)

torstai 17. syyskuuta 2015

Häät Veturitalleilla - #attilat


Viimeinen meistä kolmesta sisaruksesta meni naimisiin.




Atti sai Marinsa. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Ja meillä kaikilla oli IHANAA.




Skidit laitettiin kunniakujaan - ei ihan mennyt putkeen meidän Lehtisten serkusten kohdalla. Mutta selvittiin.




Aluksi laulettiin Rekkamies. Kuten meidänkin häissä neljä vuotta sitten (snif, kuvia niistä täällä ja täällä ja täällä). Älkää kysykö miksi, sisäpiirijuttuja.




Sitten vihittiin. Kuvan perusteella best man-veljeni jännittää enemmän kuin varsinainen sulhanen...




Somehäät. #attilat




Mekin olimme parhaimmissamme. Tosin minulla oli tennarit. Mikalla myös. Meillä on aina.




Häävieraita Unkarista asti.



'
Ja lisää unkarilaisia...




Kaikilla ei ole Star Wars-Vanseja hääkenkinä. Meidän perheen miehillä on.




Häiden teema.




Paljon hauskoja puheita.




Ja maljojen juontia. Mallia näyttävät iloiset kaasot.




Skideille tekemistä.




Ja RUOKAA: Sekä täysin oma olut, jonka Mika ja Mari pani yhdessä (hahahaa). Sitruksinen, noin viisiprossainen american pale ale. Omalla #attilat-etiketillä, tottakai.




Vähän pelausta. 




Paljon ulkona hengausta. 




Morsiusparille oli myös oma jälkiruokajuomansa - unkarilainen, itse tehty luumuviina, szilvapálinka
Kaikki meni. 

Lisäksi kävimme kesällä Tokajissa pyörähtämässä ja tuomassa häihin Tokaijin jälkiruokaviiniä. Kiva reissu oli (Klik). 




Hauskoja hetkiä. 




Kakunleikkaus. Ihan kuin pienet haluaisivat vähän kakkua....

Sitten alkoikin tanssi. Ja sitä jatkui yökolmeen asti.

Onnea Atti&Mari!