torstai 28. huhtikuuta 2016

Kaksi lasta menee siinä kuin yksikin?

Tällä viikolla on ollut jonkiverran jaksamiskeskustelua aiheesta, meneekö kaksi lasta siinä missä yksi.  Lähiömutsi kertoi omasta kokemuksestaan kahden lapsen kanssa ja Project Mama taas vähän pidemmän ikävälin sisaruksista. Nämä bloggaukset poikivat toisiakin ja koska aihe on minulle läheinen, ajattelin tästä kirjoittaa myös.

Meillä on kaksi lasta, joilla on kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ikäeroa. Esikoinen täyttää tänä vuonna kahdeksan ja pikkuveli kuusi.

Itselläni on kaksi veljeä, puolitoista vuotta nuorempi ja kahdeksan vuotta nuorempi. Olemme tuon keskimmäisen veljeni kanssa kasvaneet hyvin lähetysten, meillä on ollut osalta sama kaveriporukkakin. En muista aikaa ilman veljeäni. Jaoimme saman huoneen esiteineiksi asti ja liittouduimme usein kaksistaan, vanhempiamme vastaan. Minulla on todella hyvät kokemukset sisaruksista.

Siksi kun tulin raskaaksi ensimmäisen kerran, tiesin jo että haluan toisen lapsen heti ensimmäisen jälkeen. Tätä ajatusta ei edes ensimmäisen kanssa vietetty vauva-aika muuttanut, vaikka tietysti siihen kuului valvomiset, yösyötöt, oman ajan häviäminen (ensimmäinen skidi ei juonut kuin äidinmaitoa alkuperäispakkauksesta ensimmäiset kuusi kuukautta) ja oman ruumiin muuttuminen aika paljon keisarileikkauksen takia. Todettakoon, että ensimmäinen skidi oli heikkoääninen, aika perustyytyväinen vauva, joka tosin ei nukkunut kuin liikkuvassa vaunussa tai sylissä. Tai maman vieressä. Ja parhaimmillaankin vain kolme tuntia yhteen menoon, oli sitten yö tai päivä. Onneksi olen itse hyvä nukkumaan missä tahansa asennossa tai paikassa. Tämä on pelastanut paljon omassa äitiydessäni.

Minulla oli myös turvaverkkoni, tärkein tietysti oma mies ja äiti. Sitten kaikki jo vauva-ajan eläneet ystävät, joilta tuli monta hyvää neuvoa. Ja tietysti samassa tilanteessa olevat mammat, joiden kanssa pääsi purkamaan asioita.




Toinen lapsi sai tulla heti kun oli tullakseen. Sen verran odotutti onneksi itseään, että esikoinen oppi kuivaksi ennen kuin pikkuveli syntyi.  Alusta alkaen rakkaus on ollut suurta näiden kahden kesken. Vauva rakasti isosiskon kasvoja heti ja isosisko vauvaa. Meillä auttoi sisarkateuteen paljon se, että mieheni ja äitini pitivät paljon seuraa esikoiselle, jolloin minä pystyin keskittymään vauvaan.

Toinen asia, joka meitä auttoi, oli se että esikoinen jatkoi tarhassakäyntiä, jota hän jo silloin rakasti. Minä sain olla kotona vauvan kanssa omassa tahdissani, esikoinen ulkoili, askarteli ja hengaili ammattitaitoisten, ihanien lastentarhaopettajien ja kivojen kavereiden kanssa Meripirtissä. Tiedän, että osasta ihmisiä tämä tuntuu typerältä, äiti on kotona vauvan kanssa ja esikoinen laitetaan tarhaan, mutta meillä se toimi. Jos isompi lapsi joutui olemaan kotona toipilaana tai muteen, hän pitkästyi, koska on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja aktiivinen (keneenköhän on tullut?) Näin kun sisarukset näkivät tarhapäivän jälkeen, he olivat toisistaan koko illan onnellisia ja viihdyttivät toisiaan.




Huomasin pian, että kaksi lasta oli monessa määrin helpompi hoitaa kuin yksi. En ole mikään leikkivä äiti, en jaksa keskittyä, vaan yhdessä me mieluummin kokataan, siivotaan, ulkoillaan, luetaan tai jutellaan. Pikkuveli taas jaksoi vauvasta asti kuunnella isomman leikkejä ja jopa osallistua niihin. Tietysti, välillä meni riidaksi, mutta näin he oppivat. Ja mikä tarkeintä, viihtyivät keskenään.

He liitoituivat hyvin aikaisin taistelupariksi. Ja kun olivat kipeitä, hakeutuivat toistensa luo. Nopeasti heistä kasvoi hyvin läheinen pari. Isosisar opetti pientä ja pieni palkitsi sen naurulla ja ilmeillä. Samalla minä pystyin tekemään kotitöitä ja omiakin juttuja välillä kotona.

Kun ei tarvinnut viihdyttää lasta koko ajan, oli henkisesti paljon parempi olo. Sotkua oli kyllä enemmän, mutta ei siitä jaksanut aina kiinnostua, töni vaan kamat ja pölykoirat sohvan alle. Minulla oli myös iso kori, johon tungin kaikki lojuvat kamat ja sitten kun oli aikaa, (ehkä) laitoin ne paikalleen. En ole niin tarkka siisteydestä. Se on ehkä toinen äitiyteni pelastus.

Tietysti välillä olin väsynyt, kun yhden sijasta annat kahdelle vettä, ruokaa, vessa-, pukemis-, riisumis- ja muita palveluja. Mutta pienempi oppi nopeammin itsenäiseksi joten duunia oli vain 1,5-kertaisesti verrattuna yhteen lapseen. Välillä toimi myös vanha kunnon kilpailu: "katsotaan, kumpi pukee nopeammin..." Välillä taas annoin heidän ihan itse hakea vettä, vaikka se vaati parilla ensimmäisellä kerralla tuolin kaatumisen, märän keittiön lattian ja hurjasti aikaa. Mutta seuraavilla kerroilla homma sujuikin sitten sutjakkaammin. He oppivat myös näin auttamaan toisiaan.

Yöheräämiset myös melkein tuplaantuivat kahden lapsen kanssa, koska molemmat olivat vähän huonoja nukkujia. Meillä se ratkaistiin niin että pari ensimmäistä vuotta me nukuimme osan yöstä usein lasten kanssa sängyssä ja mies sohvalla. Näin kaikki saivat unta paremmin ja päivät sujuivat.

Meillä alusta lähtien lapset ovat jakaneet huoneen, johon molemmat myös nukutettiin iltaisin. Siitä he siirtyivät/vietiin aluksi meidän sänkyymme yöllä. Väitän kuitenkin, että koska he jakavat huoneen, molemmat tottuivat hiljalleen nukkumaan omassa sängyssä, koska kuulivat toisen hengityksen ja läsnäolon. Muistan itse miten helpottavaa oli, kun yöllä lapsena herätessä kuuli veljen hengityksen. Kun nuorempi oli kaksi, molemmat nukkuivat jo pääsääntöisesti omissa sängyissään.

Alusta asti meillä tehtiin kaikki niin että lapset olivat yhdessä. Roudattiin molempia kaikkialla. He tottuivat leikkimään yhdessä missä vain. Sen verran täytyy tietysti sanoa, että meillä on turvaverkkona äitini, jonka luona lapset viettävät myös aikaa. Tosin ennen imetyksen loppumista (molempia on imetetty 1,5-vuotiaiksi), koska kumpikaan ei huolinut maitoa kuin rinnasta, en itse ollut noin neljään vuoteen irti lapsista pitkiä aikoja ollenkaan, vaan olin sitten mukana äidilläni.

Olin minäkin välillä tosi puhki. Muistan kun makasin kipeänä, väliaikaisesti ilam mitään tukiverkkoja, olohuoneen lattialla. Kaksi toipilasta riehuivat (katso bloggauksen eka kuva) ja minä huvitin heitä puhaltamalla ilmapalloja, jotka he päästivät irti. Se oli ainoa mitä pystyin tekemään, olin niin kipeä. Joten isosisko teki pikkuveljelle välipalaleivät. Se oli sitä sisarusrakkautta.




Aikaa on kulunut vauva-ajasta ja nyt he ovat toistensa parhaat kaverit. Heidät voi jättää jo yksi kotiin kahdestaan kaupankäynnin tai lenkin ajaksi (tätä en yhden lapsen kanssa uskaltaisi).  He kävelevät käsi kädessä ja heillä on yhteisiä salaisuuksia ja oma kieli, joka on unkarin ja suomen sekoitusta (sama kieli, mitä me puhuimme pienenä veljieni kanssa). Heillä on itsekirjoitettu lappu "Ei saa tulla", joka välillä laitetaan lastenhuoneen oveen.

Minusta kaksi lasta on helpompi kuin yksi, varsinkin vauva-ajan jälkeen. Vauva-aika kestää noin 2-3 vuotta. Se on unetonta, ruuhkaisaa aikaa, sen myönnän yhdenkin kanssa. Mutta loppujen lopuksi, se oli lyhyt aika. Ja sen jälkeen lapsilla on omat juttunsa kahdestaan, heitä ei tarvitse samalla lailla viihdyttää kuin yhtä ja he pystyvät jakamaan niin perheen juhla- kuin arkisemmatkin hetket. Heillä on yhteys, jota on vaikea rakentaa aikuisena kenenkään kanssa.  Heillä on (toivottavasti) elämänsä pisin suhde toistensa kanssa.

Se on jotain, minkä takia kannatti elää pari vuotta vähillä unilla pölykoirien joukossa. Minusta.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Helppo Vappu-menu

Vappu on yksi lempijuhlistani. Opiskeluaikana se oli humua 4-5 päivää haalarissa, nyt taas hyvin syömistä ja juomista joko Koffin puistossa (Kaivariin EN mene) tai kavereilla. Ja olemmehan me Mikan kanssa päättäneet mennä naimisiinkin Vappuna. Tänä vuonna Vappua vietetään iloisesti Paquilassa. Aina hyvä.

Koostin duuniin helposti mukaanotettavan Vappu-menun oluen ympärille. Nämä safkat voi ottaa matkaan käytännössä valmiina joko puistoon (JOS on hyvä ilma) tai vieraisille (ilmeisempi vaihtoehto).



Parmankinkkutangot chiliolutpaprikadippi


Vietnamilaiset kevätrullat ja olutwasabi


Koottava pastasalaatti 


Olutjuustokakku lasissa (toimii myös omenasiiderillä tehtynä)

Muutama hyvä neuvo Vappupicknickistä löytyy myös duunin sivulta. 

Jos munkkeja kaivataan, niin hyvä duuniin tehty ohje löytyy täältä.

Iloista Vappua vaan!

Ps. Ihanat kuvat; Eka Sami Repo, muut Liisa Valonen.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

KIPPIS - behind the scene ja kutsu LIVElähetykseen!


KIPPIS- Olut ystävien seurassa on lempiradiossani Radio Helsingissä pyörivät olutaiheinen radio-ohjelma, jota minä saan onnekseni juontaa.

Radio-ohjelma on ollut unelmani jo pitkään. Kun olin nuori, olin hetken stupparina ystäväni Tytin kanssa alkuperäisessä Radio Helsingissä Lepakossa, Ruoholahdessa. Se oli ihanaa. Jo sillon mietin, että radiotoimittajan työ on varmaan tosikivaa, mutta kun kaikki muukin kiinnosti, niin tie vei silloin yliopistoon lukemaan poliittista historiaa ja töihin ravintola-alalle. Radiounelmani laitoin jäihin. Kunnes sitten viime syksynä rupesin ajattelemaan sitä taas, nyt niin että olisi kiva tehdä radio-ohjelmaa nimenomaan oluesta, nykyisestä päätyöstäni. Ajattelin vain, ettei se varmaan kiinnosta ketään...

Sitten yhtäkkiä lukemattomien yhteensattumien johdosta, tämä unelma toteutui. Hiphurraa.

Kaikki kävi niin äkkiä. Ystävä, jonka olen tuntenut jo tosi pitkään hyvin, meni radioon töihin ja hänelle mainitsin tästä haaveestani tehdä radio-ohjelma, joka liittyisi olueen.  Hän innostui ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, juttelimme ohjelmasta jo Radio Helsingissä. Hyvin nopeasti ohjelman runko hahmottui, ja helmikuun alussa se oli jo ohjelmakartassa prime time-ohjelmana. Oi onnea!Kiitos Tapu ja Radio Helsinki.

Nyt ohjelmaa on tehty yli kymmenen jaksoa ja vielä on ainakin viisi jäljellä. Olen nauttinut joka hetkestä. Teemme ohjelmaa yhdessä Iken kanssa, jonka kanssa meillä menee sekä kemiat että sanat hyvin yhteen. Joka jaksossa on kaksi olueen liittyvää vierasta, joiden kanssa jutellaan aina jostain olutasiasta. Samalla maistamme aina yhden oluttyypin kolme variaatiota, mukana on aina yksi kotimainen olut, yksi klassikko ja yksi hauskasti erilainen. Ja koska rakastan ruokaa, tottakai syömme ohjelmassa livenä aina jotain, juuri siihen oluttyyppiin räätälöityä safkaa.





Koska rakastan tätä ohjelmaa, ajattelin tässä vaiheessa vähän vihauttaa ohjelmatekoa behind the scenes.




Paikalle juoksen yleensä suoraan päiväduunista, mukana oluet ja safkat.




Yleensä varaan hyvän paikan ja asetun taloksi.




Laitan vieraita varten lasit valmiiksi odottamaan studion ulkopuolella.




Leivon ja tai teen muuta safkaa oluiden kanssa, yleensä jotain helppoa ja hyvää. Tässä syötiin sienipiirasta ja juotiin pale aleja. 




Sitten vaan kahvikuppi eteen ja ohjelman läpikäyntiä. Mietin kysymyksiä ja aiheita, mitä voidaan käsitellä. Tietysti mielessä kyseisen ohjelman aihepiiri. Lisäksi meillä on tiettyjä kysymyksiä, joita käymme aina läpi, esimerkiksi ohjelmassa olevien henkilöiden oluttaustat sekä kuulumiset.

Kun vieraat saapuvat, käyn heidän kanssaan läpi ohjelman kulun. Otetaan me myös aina yhteinen valokuva, kuten tässä olutneuvos Jussi Rokan ja Tuopilinen-olutbloggari Jouni Koskisen kanssa. 




Viideltä Päiväkämmien jälkeen studioon. Haastateltaville kuulokkeet päähän, oluet kylmästä esiin ja ruuan roudaus. Kuulokkeiden tsekkaus, ja oman paikan haku.




Ikke vastaa ohjelmamme musiikista, josta listaa löytyy täältä.  Samalla hän kaatelee juomat, kommentoi keskustelua ja esittää hyviä kysymyksiä. Ikke on ihana.




Ja ohjelma alkaa! Ennen kuin aloitin ohjelmateon, ajattelin, että tunti on todella pitkä aika - miten keksin juteltavaa... Todellisuudessa koko tunti menee siivillä. Ohjelmassa on kolme osaa, jokaisen katkaisee biisi ja mainostauko. Ohjelman jokaisessa osassa maistetaan olutta, syödään ja jutellaan. Mainostauoilla katsotaan aktiivinen shoutboximme, poimitaan sieltä kysymyksiä haastateltaville ja keskitytään seuraavaan osioon. Ja sitten, hups, kello on kuusi ja koko ohjelma onkin ohi!




Lopuksi syödään ja juodaan rääppiäiset, tiskataan, jutellaan kaikki keskenjääneet aiheet ja joskus mennään jatkamaan asiaa oluelle.

Kaikki KIPPIS-podcastit aiheittain ja maisteluoluittain löytyvät alta. Reseptit ruokiin löytyvät myös täältä ohjelmatiedoista aina jokaisen aiheen alta.

Podcastit:
Oluen tarjoilu, IPA-oluet, ja nyhtökanaburgeri
Olutarinat, stoutit ja vaahtokarkkisuklaabrownie
Oluen raaka-aineet, vehnäolutta ja vuohenjuustocrostinit 
Oluen juonti saunassa ja ravintolassa, lagerit ja hapankorppumeetwurstirullat 
Oluen valmistus, saison-oluet ja mäskileipä
Kohtuullinen oluenjuonti, palealet ja sienipiiras
Olutkoulutus, juusto&oluttasting
Olutkirjoittaminen, lambicit ja vaniljajuustokakku
Kotioluen tekeminen, APA-olut ja vegequesadilla
Olutkirjat, portteri ja suklaa
Olutfestarit, luostarityyliset alet, parsaa ja parmankinkkua

Lopuksi KUTSU:

Ensi torstaina 28.4. KIPPIS-ohjelmaa pääsee seuraamaan ihan LIVE-nä St. Urho's Pubissa Töölössä. Tule paikalle! Saa tulla kysymään ja kommentoimaan. Tervetuloa!

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Mustikka&maapähkinämuffinsseja hyvää aamuun


Nyt kun ollaan taas terveitä (jahuu), tekee mieti kaikkea hyvää ja terveellistä. Kuten mustikkamaapähkinämuffinssejä.

Parhaita nämä ovat lämpimänä, aamukahvin kera. Hesari vieraan vaan. Tai uusi kirjasuositukseni, Colm Toibinin Brooklyn.  Rakastan kirjaa jo ihan nimen takia, Brooklyn on Punavuoren lisäksi lempikaupunginosiani.









Mustikka-maapähkinämuffinssit

1 dl jauhoja, 1 dl täysjyväjauhoja, 1,5 dl kaurahiutaleita, 1,5 dl palmusokeria, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 1 dl luonnonjugurttia, 1 dl omenamehua, 2 luomukananmunaa, 1 dl kookosöljyä, 1 dl mustikoita, 1 dl sokeritonta maapähkinävoita(onnistuu ilman tätäkin, jos olet pähkinälle allerginen, deluxeversio tehdään Nutellalla) 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nestettä ja kuivia aineita vuorotellen hyvin sekoittaen. Pyörittele mustikat pienessä määrässä jauhoja ja lisää ne taikinaan. Jaa muffinssivuokiin ensin osa taikinasta, laita silmäksi nokare maapähkinävoita ja laita loppu taikina päälle. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia.

Aijai. 

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Pyhä, blogihiljaisuus ja arvonnan tulos!

Blogihiljaisuus on ollut pitkä. Eikä halutusti, mutta perheessämme on vieraillut hyvin sinnikäs norovirus, joten kaikki voimat jo viikon ajan mennyt toisten hoitamiseen ja omaan heikkoon oloon.
Muu perhe on jo terve, oma olo on vieläkin hieman heikko.

Siksi on niin ihana palata hetkeksi viikon takaisiin tunnelmiin Pyhätunturille.



Pyhän loma oli IHANA. Ensimmäistä kertaa koko perhe laski samoilla rinteillä.



Yöjunailtiin Rovaniemelle ja takaisin, oma auto matkassa. Lasten ja kamojen kanssa kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa. Kamat autoon Helsingissä, auto junaan, yö junahytissä (skidit rakastaa junaa) ja pois aamulla Rollossa, ja siitä ajellen Pyhätunturille. Suosittelen.

Käymme myös aina moikkaamassa Mikan äitiä ja hänen perhettään, Mikahan on osan elämäänsä kasvanut Rovaniemellä.

Lähtöpäivänä kävimme lempiburgeripaikassani, Kauppayhtiössä. Kannattaa käydä siellä, ruoka on todella jees.




Pyhällä aurinko paistoi ja päästiin laskemaan monta tuntia päivässä. Laskujen jälkeen tietysti after-ski, kylmä olut ja kalsarit.




Yövyttiin hirsimökissä, saunottiin joka päivä. Ja kamaa oli paljon....




Andi laski jo mustia rinteitä isänsä kanssa. Isän tyttö. Mikallahan on pitkä historia Pyhällä hiihdonopettajana, joten molemmat skidit on papan opettamia. Hyvin ovat opetettu. Andi on jo parempi laskija kuin minä.




Sain Rovaniemellä Suomen Olutmestarilta, Peltosen Antilta aivan ihanaa hillalikööriä, joka nautittiin viileänä aperitiiviksi.



Auringonnousut näkyivät aina ikkunasta. Oi.




Tänä vuonna laskettiin ihan joka päivä. Kiitos Pekka&Nora, laskukama-avusta!




Nyt kun oli hyvin aikaa, kokattiin hyvää ja ajatuksella. Mikan yksi bravuuri oli tartiflette. Oikeaa laskuruokaa.



Koska rakastan avotulta, takassa poltettiin puita joka ilta. Lapset kilpaili siitä, kumpi saa laittaa puun tuleen. Minä lähinnä katselin meininkiä ja luin kirjoja. Monta, monta kirjaa.

Ja maistelimme muutaman oluenkin. Oli niin kiva loma.

Ja sitten jo viime viikolla lupaamaani arvonnan tuloksiin...

Niin Monta Olutta-kirjan voittaa Tiina Rajasalo. Onnea! Laitan viestiä.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Arkiruokaa Ranskasta - Tartiflette

Tässä vähän tuhdimpaa arkiruokaa. Välillä näes täytyy syödä jotain, joka ikäänkuin maadottaa,  täyttää ihmisen ja saa aikaan turvallisen olon. Silloin tarvitaan perunaa ja juustoa.

No, tässä ruuassa sitä on. Nimittäin juustoa ja perunaa. Ja pekonia.

Kyse on ranskalaisesta, Savoyn alueen perinneruuasta, Tartifletestä. Tämä ruoka pohjautuu perunaan, josta se on nimensäkin saanut. Ensinmäisen kerran ruoka esiintyy keittokirjassa vuonna 1705, mutta on luultavasti ollut olemassa kauan jo ennen tätä. Tärkeä osa Tartifletteä on Reblochon-juusto, mutta sen voi kyllä korvata muillakin tuhdeilla ja rasvaisilla juustoilla.







Me söimme tätä Pyhätunturilla koko päivän laskettelun jälkeen. Mikään ei voi silloin maistua paremmalta kuin tämä lämmittävä ja täyttävä ruoka. Mika on tämän ruuan mestari, ja hän siitä vastasi nytkin.

Tartiflette

1 kg perunoita, 2 sipulia, 2 pkt savukylkeä tai pekonikuutioita, 2 prk creme fraichea, 500 g eli kokonainen kiekko reblochon-juustoa tai /1/2 raclettejuustoa ja 1/2 brietä, suola ja mustapippuri, voita vuoan voiteluun

Keitä perunat kuorineen al denteksi. Pilko sipulit ja paista ne pekonin kanssa. Lisää sipulipekoniseokseeen creme fraiche ja mausta suolalla ja pippurilla. Siivuta keitetyt perunat. Voitele uunivuoka voilla. Lado kerros perunaviipaleita vuoan pohjalle. Levitä kerros pekonisipuliseosta, sitten taas perunaa, pekonisipuliseosta jne. Voit halutessasi laittaa puolet juustosta kerrosten väliin. Lopuksi laita kaikki juusto/loppu juusto kerrosten päälle. Paista uunissa noin tunnin ajan, kunnes juusto on ruskisutnut, Voit lopuksi laittaa grillivastukset hetkeksi päällä.

Tarjoa vihreän salaatin kanssa. Juomaksi kevyt punkku.

Niin hyvää. Ja vaan paranee lämmitettäessä uudelleen.

Ps. Tartifleten kotikonnuilla löytyy t-pataa, tarraa ja jopa puskuritarroja jotka julistavat "In Tartiflette we trust".  Se verran kuuluisa ruoka on tämä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Vähän erilainen vihermehu ja kirjasuositus

Juon vihermehuja joka viikko.

En ihan päivittäin, vaikka olenkin niin päättänyt, koska tähänkin menee aikaa, jota ei aina ole. (ja joojoo tiedän että ei mene kauan, mutta joskus vaan ajatus että pitäisi tehdä jotain extraa, on liikaa).

Yleensä haen vihermehuista juuri sitä terveyttä, vitamiiniboostia ja energiaa arkeen. Paitsi joskus, Silloin teen vihermehukoneella drinkin. Vaikka vihreän PinaColadan. Nam.







Vihreä PinaColada kahdelle

1/2 ananas
1 omena
1 päärynä
1 lime (jos on niin luomu)
4 lehteä kiinankaalia
1/2 kurkku
1 dl kookosvettä tai -maitoa

Ja tietysti noin 4 cl rommia!

Mehusta kiinteät ainekset(jotkaovat toivottavasti viileitä). Lopuksi sekoita joukkoon kookosvesi/maito ja rommi.

Nauti hyvän kirjan kera. Oma suositus on Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Jännittävä, kiinnostava kirja, jota en voinut laskea käsistäni

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Niin Monta Olutta - kirja-arvonta!


Oma Niin Monta Olutta-oluen arviointikirja on ollut ulkona jo pari viikkoa. Olin NIIN onnellinen, kun huomasin että Delifox-ravintolat olivat ostanneet kirjaa jokaiseen olutravintolaan selauskappaleeksi.  Kiitos luottamuksesta!




Tästä ilosta ajattelin arpoa yhden kappaleen kirjaa myös täällä.

Joten laita sähköposti-osoite ja lempioluesi merkki kommentteihin. Kirja arvotaan torstaina 14.4. klo 22.

Ps. Kandee käydä nopeasti Black Doorissa, siellä on nyt törkeen hyvä olut hanassa, Stockholm Brewing Con Hallon Sour Ale. Oi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Unkarilaista arkiruokaa - paprikakanapata


Arki. Tuo ihanuus ja kamaluus.

Me syödään joka päivä arkenakin eri ruokaa, koska itse olen niin ronkeli, etten pysty syömään samaa ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä.  Siksi tarvitaan paljon helppoja ja hyviä reseptejä.

Se mikä meillä on (varmaan) erilaista kuin monilla muilla perheillä, on että me syömme päivällisen vasta kello kahdeksan. Tämä siksi, että Mikalla ja minulla on hyvin vaihteleva työaika, ja toinen meistä on aina töissä vielä viiden aikaan. Lisäksi skidien ruokahalu on viiden aikaan vaihteleva, jos koulussa/tarhassa on ollut hyvä välipala, viiden aikaan heille riittää leipä ja hedelmä.  Tämä iltaruokailu antaa periaatteessa myös enemmän aikaa ruuantekoon, mutta käytännössä aina on niin paljon kaikkea, että helpot, nopeasti valmistuvat safkat ovat kyllä arjen perusreseptejä.

Tämä unkarilainen paprikakanapata on yksi luottoresepteistäni. Helppo, halpa ja hyvä.







Unkarilainen paprikakanapata

400 g kanafilettä (maustamaton)
Noin 6 perunaa
Oliiviöljyä
1 sipuli
2 rkl makeaa paprikajauhetta
Vettä
1 rkl tomaattipyrettä
Suolaa ja mustapippuria
Hyppysellinen chilijauhetta

Kuutioi kanafileet. Kuori ja viipaloi perunat. Pieni sipuli. Kuullota runsaassa öljyssä sipuli läpikuultavaksi, lisää paprikajauhe ja sekoittele hetki. Lisää sitten kanakuutiot ja paista pinta niihin. Lisää vettä niin että kanakuutiot peittyvät kokonaan. Lisää perunat. Anna kiehahtaa ja kuori rasva padan päältä. Lisää tomaattipyre ja mausta. Anna hautua kunnes perunat niin pehmeitä että ovat hieman hajonneet ja näin suurustaneet liemeä. Tarjoa kuumana. Jos haluat, niin nokare creme fraisea tuhdintaa keittoa.

Ps, Jos ei kana kiinnosta, niin possusta/naudasta syntyy myös oiva versio. Vegeversion saat kun korvaat lihan ruskeilla pavuilla tai herkkusienillä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Olutta lahden takana - Tallinn Craft Beer Weekend 2016


Kävin tänä vuonna katsastamassa Tallinn Craft Beer Weekendin ensimmäistä kertaa.




Tämä ainakin jo viime vuonna järjestetty olutfestari on eestiläisen Pohjala-panimon järjestämä kutsuvierasfestari ja toimii samalla lailla kuin Mikkellerin järjestämän Copenhagen Beer Celebration. Eli panimot eivät vain pysty osallistumaan, vaan nitä kutsutaan tapahtumaan.




Itse festari oli teollisuusalueella, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta vanhassa teollisuushallissa. Oluet oli yhdessä hallissa, ja viereisessä hallissa taas oli aika yhdentekeviä ja turhia bändejä.




Tänä vuonna mukana oli 31 panimoa (ja noin 250 erilaista olutta) ympäri maailmaa, yksi jopa Suomesta. Ja miten sattui, että juuri tällä, Mallaskoskella, oli festareilla Donut Island Brewingin kanssa yhteistyössä pantu olut. Joten minun Mikanikin oli mukana, ihan tiskin takana.

Minä kolusin tiskejä tällä kertaa Mariaanan kanssa. Ensimmäinen olut minkä maistoimme oli (tottakai) suomalainen, Mallaskosken ja Pohjalan yhteistyönä pantu, koivulla maustettu Black Koivunen. Hyvä, ja tuli se koivukin sieltä esiin.

Jengiä festareilla oli paljon, ja koko festarihan oli hyvän aikaa ennen tapahtumaa jo loppuunmyyty. Festarilippu sisälsi maistettavat oluet ja lasin, aivan kuten Copenhagen Beer Celebrationkin. Tämä on niin helppoa, vaellella tiskiltä tiskille maistelemassa oluita, ilman että tarvii pelata rahan kanssa.

Itse olin paikalla perjantaina, lauantai jäi kotisyistä väliin, joten ihan kaikkia oluita en päässyt testaamaan. Mutta aika monta kuitenkin.  Maistelussa olin varovainen, koska halusin nimenomaan maistaa, joten valitettavasti jouduin kaatamaan aika montaakin hyvää olutta pois. Vaikka panimot antoivat noin 1/2desin-desin annoksia, varsinkin vahvat oluet ovat kyllä niin tuhteja, että ei voinut juoda paljoa.



Happamia oluita oli todella paljon, hyviä esimerkkejä kuvassa. Tässä näytetään myös miten espanjalaista siiderikannua käytetään hapanoluen juomiseen....




Saksalaisen Buddelshipin hapankaaliolut oli kyllä hyvä. Tässä oli käytetty ananaksen kanssa fermentoitunutta hapankaalia. Tuoksussa oli hapankaalia, maussa ananasta ja hedelmäistä happamuutta. Perverssi mutta hyvä.




Venäjää kuuli paljon. Kuten myös suomea. Eestinkieltä vähemmän.




Eestiläiset panimot olivat (tottakai) hyvin edustetuina. Tankerin Bretti IPA oli melko tavallinen mutta virkistävä.




Italialaisen Loverbeerin oluet ovat olleet minun ja Nellan suosikkeja Copenhagen Beer Celebrationissa eivätkä pettäneet täälläkään. Kaikki neljä mitä maistoin, olivat hyviä. Nam. 




Italialaisen CRAKin panimon Claudion olen tavannut jo pari kertaa stadissakin. Tällä kertaa hyvä oli tumma ja tuhti imperial stout, mutta edelleen tältä panimolta lempiolueni on White Rabbit, korianterilla ja balinpippurilla maustettu vehnäolut, joka löytyy nyt Alkostakin. 




Paikka kuhisi ihmisiä. Silti meininki oli rauhallista, ihmiset käyttäytyivät hyvin eikä häiriöitä ollut. VAIKKA sai juoda niin paljon kun halusi samalla lipulla. On se ihmeellistä.




Del Ducaton oluista nousi ehdottomiksi festarisuosikeiksi Beersel Morning, ihanan hapan saison.



Ruotsalaisen All In Brewingin IPA oli myös kiva. Hieman hapan, hedelmäinen ja hauska.

Tapasin festareilla myös siellä heiluvan Stockholm Breweryn Thomaksen, jolle sain ylistettyä rakkauttani Södermalm Dry Hopped Sour Alea kohtaan. Hauska jätkä muutenkin, ja huomasimme että pidimme samoista oluista.




Festareilla netti toimi moitteettomasti, tästä paljon plussaa. Kaikkien oluiden Untappd-reittauksia pystyi seuraamaan melkein reaaliaikaisesti paikalla olevista tauluista.




Katalonilaisen Pirata-panimon Lab 002 Gose oli mahtavaa. Suolaista ja raikasta, Itse panimojätkät olivat myös erittäin hyvää seuraa.




Festareilla näkyi myös monia tuttuja oluthahmoja Suomesta, Tässä heitä edustaa Rekolan Panimon jengi sekä Bryggerin Olli. Terkut kaikille hauskoilla, joiden kanssa juteltiin festareilla.

Kaikin puolin erinomainen festari kokonaisuutena. Ainoa, josta voi valittaa oli taas ruoka. Sitä oli liian vähän ja osa siitä oli aika yyh. Olisi niin kivaa, että joku näistä laadukkaista festareista ottaisi myös tuon ruokapuolen haltuun.

Festarin oluttyyleistä sen verran, että paljon, todella paljon oli erilaisia happamia oluita: soureita, berliner weissejä, gosea, saisonia ja muita happaman tyylin edustajia. Näistä löytyi paljon tynnyrikypsytettyjä versioita sekä tietysti hedelmillä tai marjoilla maustettuja hapanoluita.

Toinen todella edustettu oluttyyppi oli imperial stout, varsinkin maustettuna, ja maultaan tuhteja ja hedelmäisen paahteisia. IPA-oluita oli toki myös, mutta monasti bretillä ryyditettyinä. Barley winet ja vahvat ale-oluet olivat myös läsnä.

Pilssejä ja lagereita oli vähän, näitä odotin olevan hieman enemmän. Hienosti pärjäsi muuten Mallaskoski tässä lajilla, parhaimmat löytyivät Suomen tiskiltä.

Sitten parhaat oluet perjantailta. Eivät tule järjestyksessä, koska en niitä pysty mihinkään paremmuusjärjestykseen laittamaan, sen verran erilaisia olivat keskenään.

Noniin.

 - To Ol Babushka Portwine BA 13,5& Taateleilla ja luumuilla maustettu. PARAS barley wine ever. Hedelmäinen, pehmeän portviinimäinen ja täydellinen.  Hauska yksityiskohta muuten oli että panimon oluentekijä-Lorryllä oli suomalaisen hiihtotyypin Sauna-merkkinen pipo päässä. Mikan kanssa heittivät yhdessä hiihtojuttuja.

- Mikkellerin Acid Trip Red Grape Sour BA Red Wine 8.8%. Mikkeller vaan osaa, tämäkin täydellisen hapan ja hieman viinimäinen (yllätys). Taattua #nellakintykkää -kamaa.

 - Lervig Lucky Jack Grepafruit Edition 4.7%. Kevyt, raikas ja hauskan kevyen humalainen pale ale.

- All In Brewing Hustle Imperial Stout 9,8% with Hazelnuts. Tuhti, paahteinen mutta ilmeisen pähkinäinen olut. Rakastan hasselpähkinää, ja tässä se maistui juuri oikeanlaisesti, tukien paahteisia aromeja.

- Edge Brewing Cookie Euphoria Amber Ale 5.2% Oatmeal Chocolate chip Cookie. Kiva että mukana oli myös amber aleja. Tämä oli makean kakkumainen, pieninä määrinä hyvä ale, jossa oli maukas jenkkityylisen kaurakeksin aromi.

- Öllenautin ja Humalove Brewingin collaboration-olut,  Poro Wild Nordic Moss Ale 10% jossa kuulemma myös jäkälää mausteena. Voimakkaan hedelmäinen ja herkullinen ale, jossa tosiaan jotain jännän "villiä".

- Del Ducaton Kosi Il Rice 4.7% Sour Rice Beer with Kosi(sake). Aivan loistava, kevyt ja raikas olut, kaikkien lagereiden kilpailija. Tätä joisin koska vain.

- Beavertown Heavy Water Imperial Stout 9.9% with Sea Salt and Cherry. Raskas, mutta hyvä olut, jossa hento suolainen sivumaku.

- Pühaste Dekadents 10%  Imperial Stout with Rum, Vanilla and Raisins. Täydellinen jälkiruoka.

- Loverbeer For Fan 2014 Sour Fruits Aged Ale (apricots) 7% . Hapan, viinimäinen, hedelmäinen olut, hapanolutta parhaimmillaan.

Suosittelen festarin ehdottomasti. Todella mielenkiintoisia oluita, helppo pääsy Suomesta ja samalla voi katsastaa kaunista Tallinnaa, jossa olut- ja ruolakulttuuri on ottanut pitkän harppauksen eteenåäin viimeisten kolmen vuoden aikana.