lauantai 21. huhtikuuta 2018

Miten seksistä voi puhua?

On olemassa aiheita, jotka ovat kaikille aikuisille yhteisiä, mutta joista on kuitenkin jotenkin vaikea puhua. Raha on sellainen.

Toinen asia on seksi.


Minulla on kaksi luomusti ex-miehen kanssa hankittua ja itse synnytettyä lasta, joten olen todistettavasti harrastanut seksiä ainakin kaksi kertaa (harrastanut seksiä on muuten jotenkin todella typerä sanonta, ihan kuin se olisi samaa kun vaikka huovuttaminen. Heh). Oikeasti sitä monen poikaystävän, kahden avomiehen ja yhden aviomiehen jälkeen voi sanoa, että muutama kerta seksiä siinä on ollut lisääkin.

Silti minun on vaikea keskustella tuntemattomien kanssa seksistä. Ja tuttujenkin kanssa sitä mielellään keskustelee vain yleisellä tasolla. Ja ihan läheistenkin ystävien kanssa on yllättävän vähän keskustellut tästä aiheesta. Tämä varmaan vaihtelee, mutta kun olen kysellyt omilta kavereilta, ystäviltä, niin mies kuin naispuolisilta, niin yllättävän vähän siitä ystävien kesken keskustellaan henkilökohtaisella tasolla seksistä. Olen pohtinut tätä, että miksi? Kun seksi on kuitenkin jollakin tasolla läsnä hyvin monen aikuisen elämässä, joko toisen kanssa tai vaikka yksinkin.

En tiedä miksi, mutta kun ajattelen että joudun juttelemeaan seksistä henkilökohtaisella tasolla, niin se vähän laittaa minut kiemurtelemaan sisäisesti vaikka muuten kyllä puhun ihan mistä vaan aika estottomasti.  Mutta seksi on kuitenkin niin intiimi kokonaisuus, jossa on niin paljon asioita, jotka voivat aiheuttaa hämmennystä. Seksissä tuntuu monella olevan (olen tätäkin kysynyt monelta)  haasteita jutella ihan sen oman puolison tai partnerikin kanssa. Ei se minustakaan ole kovin helppoa. Mutta kun yleensä seksi on erilaista eri ihmisten kanssa, niin oman kokemuksen mukaan siitä vähän joutuu puhumaan, että kaikki menisi hyvin. Seksihän on usein parisuhteessa se osa, mikä muuttuu tutustumisen myötä vielä paremmaksi. Varsinkin jos siitä pystyy kommunkoimaan sen kanssa jonka kanssa sitä tekee. Tämän kyllä huomaa iän ja kokemuksen myötä.

Oman partnerin lisäksi seksistä kuitenkin kannattaisi puhua ystävien kanssa samasta syystä kuin muistakin omaa elämään liittyvistä asioista, jos se ystävistäkin tuntuu luontevalta. Silloin huomaa ettei ole omien pohtimisten kanssa yksin, vaan muilla on samalaisia asioita mietittävänä.

Onneksi osa ihmisistä osaa puhua seksistä luonnollisesti. Ystäväni Elsa on yksi heistä. Ihailen ja vähän kadehdinkin häntä tästä(kin) syystä.

Kuuntele kun me Elsan kanssa puhumme seksistä sekä henkilökohtaisella että vähän yleiselläkin tasolla Radio Helsingin Elsan ja Anikon Kuplassa. Luvassa tietoa suomalaisten seksitavoista ja vähän omiakin muistoja. Ekaa kertaa minäkin puhun näin avoimesti tästä julkisesti(vähän jännitti). Klikkailet tästä vain!


keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pari kuvaa Caenista

Duunin merkeissä pääsee paikkoihin, mihin ei muuten tulisi mentyä. Kävin calvados-asioissa(hih, tästä lisää myöhemmin) pienessä ranskalaisessa kaupungissa nimeltään Caen.

Se mitä rakastan mm. Ranskan ja Italian pikkukaupungissa on historian läsnäolo. Vaikka noin perusilmeeltään Caen on vähän kuin ranskalainen Kouvola, mutta erona on se, että historia on joka kadunkulmassa läsnä; vanhoja raunionpalasia, muureja, pari pientä linnaa ja Vilhelm Valloittajan hautapaikkakin läytyy kaupungista.












Ihastuin tähänkin linnamaiseen taloon niin että voisin kyllä ostaa sen. Jos sen saisi jotenkin vaikka Punavuoreen...

Matkustaminen kyllä kannattaa. Aina.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Oodi lempimekolle ja IVANA HELSINKI - 20%

Yhteistyössä Ivana Helsinki.  

On vaatteita. Ja on VAATTEITA. Jonkun vaatteen kun laittaa päälleen, niin kaikki tuntuu oikealta. Ihan kun löytäisi sen oikean. Ja minä löysin. Tämä Leola-mekko on maailman ihanin.








Olen lyhyt, isorintainen ja pyöreä eikä muotoonommellut mekot sovi ikinä. Onneksi poikkeus vahvistaa säännön.  Ivana Helsinki, joka on ollut lempimerkkini niin kauan kun vaatemerkki on ollut olemassa(minulla on edelleen harmaa mekko merkin ihkaensimmäisestä mallistosta) pelasti minut taas. Sain pukea täydellisen mekon kaikilla tavoilla; mekko oli malliltaan kuin päälleni ommeltu, kuvioina simpukoita joita surffityttönä rakastan, paljetteja koska olen luonteeltani harakka ja vielä kaiken päälle mekossa on kunnon taskut. Voiko enempää toivoa? No ei.

Välillä sitä kun kipuilee oman peilikuvansa kanssa, niin sopivan mekon kanssa sitä vaan elämä tuntuu paremmalta. Olen käyttänyt mekkoa niin iltapukujuhlissa korkkareiden kanssa, lehdistötilaisuudessa tennareiden kera ja varsikenkien parina baarissa. Voisin pukea tämän joka päivä päälleni. Se saa minut tuntemaan itseni kauniiksi. Tämänlaisen vaatteen löytäminen on harvinaista.

Koska olo oli niin hyvä, napattiin kasa kuvia meidän takapihalla sekä minusta että  Oimutsimutsi-Elsasta, joka on aina niin ihana kuvissa. Elsa valitsi oman Ivana-mekon, jossa on fossiileita kuvattu kivissä(vanhana arkeologina sydämeni hypähtää).

On muuten hassua, että vaikka oma olo oli hyvä, sitä aina vähän kateellisena katsoo toista, joka näyttää aina niin paljon paremmalta. Kuvaussession jälkeen Elsa sanoi ihan samaa. Mikä siinä on, että omissa kuvissaan näkee vain virheitä ja muiden kuvissa kauneutta? (Elsa on kyllä aina kuvissa niin onnistunut, ajattelen yhä kun näitä katson).







Koska rakastan Ivana Helsinkiä niin paljon kun voi vaatemerkkiä rakastaa, haluan levittää tätä rakkautta. Nyt koodilla Aniko20 saa -20% koko nyt huhtikuun ajan normaalihintaisista aikuisten vaatteista.  Kaikki kevään uutuudet ovat nettikaupassa, kandee kurkistaa! (Voisin ottaa ne kaikki).

PS. Sitten kun on se hyvä mekko päällä, voi mennä treffeille. Kuuntele Elsan ja Anikon Kuplan Deittipodcast, jos tarvitset vähän vinkkejä(sieltä löytyy myös osio, mitä ei kannata tehdä...). 

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Aamiaisvohveleita ja kirjasuositus- Hanya Yanagihara Pieni Elämä

Ajattelin nyt pyhien kunniaksi ilahduttaa kahdella asialla, josta olen ollut onnellinen viime aikoina.

Ensimmäinen on vohvelit. Kaivoin syksyllä todella vanhan ja luultavasti hyvin paloturvallisesti arvelluttavan, entisen poikaystävän lapsuudenkodista 1980-luvulta peräisin olevan vohvelirautani kellarista ja siitä lähtien olemme lasten kanssa tehneet vohveleita joka toinen viikko. Tässä yksi aamiaissuosikeistani, nokkosvohvelit pekonin ja siirapin kanssa.



Omenanokkosvohvelit

3 dl maitoa, 2 kanamunaa, 2 dl omenamehua, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 tl suolaa, 1 rkl kuivattua nokkosta, 2 rkl sokeria, 50 g voita paistamiseen. Lisäksi 200 g pekonia siivuina, 200 g smetanaa, vaahterasiirappia

Sekoita taikinan ainekset ja anna turvota 15 minuuttia. Kuumenna vohvelirauta ja paista vohvelit voissa.

Levitä pekoni uunipellille leivinpaperin päälle. Laita kylmään uuniin ja laita lämpö 200 asteeseen. Pekonit kypsyvät noin 10 minuutissa. Tarjoile vohvelit kuumina pekonin, vaahterasiirapin ja smetanan kanssa.


Toinen asia, joka on tehnyt minut viime aikoina onnelliseksi on se, että olen löytänyt taas kirjojen lukemisen. Se oli pitkään hukassa. Kun lapset olivat pieniä, ei minulla ollut aikaa keskittyä pitkään mihinkään, kun kohta jo huudettiin apua tai passausta. Tuntui myös, etteivät aivot pystyneet ottamaan vastaan mitään ajattelua vaativaa. Luin siis vain lyhyiä dekkareita ja muita kirjoja, jotka pysyi ahmaisemaan ajattelematta mitään. Nyt kun lapset ovat jo koululaisia, olen taas valmis syventymään myös ajattelua vaativiin kirjoihin. Jipii.

Hanya Yanagiharan Pieni Elämä on kirja, joka on ihastuttanut, ahdistanut, ajattelettanut ja tullut uniin. Kirja kertoo neljästä miehestä, ystävyyksistä ja on samalla teos menneisyyden käsittelemisestä ja inhimillisen sietokyvyn rajoista. Tarina on kauhea, lohdutonkin, mutta silti se oli pakko lukea. Jätin kirjan jo monta kertaa kesken, mutta minun oli pakko palata sen pariin. Tätä kirjaa ajattelin paljon ja ajattelen yhä. Tämä kirja kannattaa lukea, vaikka se välillä tuntuu pahalta.

Loppuun yhteenvetona: Paista siis vohveleita ja ota hyvä kirja viereen. Syö kerrankin lukien samalla, se on ihanaa!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Täytetyt kanamunat - vielä ehtii pääsiäiseksi

Olen aina myöhässä kaikkien juhlapostausten kanssa, mutta tässä superhelppo pääsiäisresepti, jonka ehtii toteuttaa vielä viikonlopun aikanakin.

Unkarilaiset täytetyt kananmunat ovat veljeni herkkua ja varmaan vilahdelleet täällä blogissa ennenkin. Mutta kun kertaus on opintojen äiti, niin antaa mennä vaan. Itse reseptin alla tietysti myös juomasuositukset!





Täytetyt kananmunat
4 kpl keitettyjä kanamunia, noin 2 rkl majoneesia, noin 1-2 rkl sinappia, noin 2-3 rkl pehmeää voita, suolaa ja mustapippuria
Kuori jäähtyneet keitetyt kananmunat ja leikkaa kahtia. Poista keltuainen ja murenna se kulhoon. Lisää majoneesia, sinappia ja voita varovasti, sekoita ja maista välillä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pursota täyte kananmunan puolikkaisiin. Laita jääkaappiin kelmun alle ainakin kahdeksi tunniksi.
Vinkki: jos haluat tahnasta kevyempää, lisää siihen myös luonnonjugurttia.

Juomaksi joko tosi hapokasta roséviiniä, makeaa omenasiideriä tai vaaleaa lager.olutta. Ja hei, katso muut pääsiäisen juomavinkit täältä! 

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Maailman söpöin olutkahvila Tukholmassa


Löysin maailman kauneimman olutbaarin Tukholmasta. Katarina Ölcafé.

Rakastuin heti. 













Olutta tarjoiltiin kristallilaseista, valikoimassa oli paljon ihania happamia oluita ja perjantai-iltana notkuttiin italo-discon tahdissa hämärtyvässä illassa. Kävimme sekä illalla että vielä viimeisen päivän iltapäivällä. Ainoa paikka, missä kävimme kahteen kertaan.

Käykää tekin, jos Stockikseen satutte. Suosittelen.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kuinka kadotin häpeäni rippeet - Olutjoogavideo


En ole ikinä ollut kauhean tarkka siitä miltä näytän. En koskaan ole ollut perinteisesti kaunis, enkä sen takia ole ajatellut, että minun täytyy näyttää jotenkin tietynlaiselta. Kotona ei ulkonäköä korostettu, äitini ei meikannut eikä muutenkaan ollut mitenkään kauhean ulkonäkökeskeinen(vaikka olikin tosi kaunis), vaan esimerkillään näytti aina, miten oma tekeminen ja ajattelu on se, mikä on oikeasti tärkeää.

Kuva Maarit Vaahteranoksa


Vereni vetää minua esiintymään, rakastan kaikkea esiintymistä. Siihen tietysti liittyy se, että joutuu toisten katseiden arvioitavaksi, vaikka kuinka esittäisi asiaa tai pitäisi luentoa. Lisäksi esiintymishaluni takia olen itse aktiivisesti pyrkinyt tekemään asioita, joissa joudun myös ulkonäöllisesti pois mukavuusalueeltani: Olen tanssinut ja näytellyt lavalla, juontanut bikineissä, pyörittänyt pyllyä esitanssijahäkissä ja esitelmöinyt pukeutuneena pelkkään leopardintaljaan tai octoberfest-asuun. En ikinä ole ollut mallivartaloinen, mutta se ei ole oikeastaan hirveästi haitannutkaan koska olen aina ajatellut, että oma vartalo on sellainen kun on. Tietysti, joskus kun sitten katsoo esiintymisen omia kuviaan tai videoitaan jälkeenpäin, hirvittää. Silloin vain nielaistaan ja unohdetaan koko asia.

Nuorempana(ja parempivartaloisena) sitä välillä haikaili tietysti perinteisen kauneuden perään kaihoisasti, mutta hassua on että samaan aikaan kun kahden synnytyksen ja vuosien jälkeen oma ulkonäkö rapistuu, itsetunto ja tietty välinpitämättömyys sitä kohtaan, mitlä toisten silmissä näyttää, on taas vahvistunut.

Ajattelin tässä nyt jakaa tästä uusimman esimerkin oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä. Tämä esimerkki sekä naurattaa minua että saa edelleen minut ihan vähän kiemurtelemaan.  Kyseessä on olutjoogavideo, jonka ystäväni Marian kanssa teimme. Eli minä, olutta ja joogaa.

Olkaas hyvä: Olutjoogavideo!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Making of - maailman paras suklaakakku


Kaikilla meillä on luottoreseptejä, joita tekee uudelleen ja uudelleen.

Tämä suklaakakku on minun luottoreseptini, jota teen niin kaikkiin perhejuhliin, synttäreille, koulun myyjiäisiin ja ihan mihin vaan, mihin pitää leipoa. Tämä resepti onnistuu AINA ja on megahelppo toteuttaa.

Eli: Tadaa, jauhoton suklaakakku!



Raaka-aineet ovat helppoja; suklaata, voita, kanamunia, sokeria ja perunajauhoja. Ja jos haluaa, niin vähän tummaa olutta (ja jos ei sitä laita, niin kakku on gluteiiniton.)

Tähän kakkuun upotan myös käyttämättömät joulukonvehdit, pähkinäsuklaat, muut jämäsuklaat ja välillä suolapähkinää, vaahtokarkkia tai ihan mitä vaan. Kaikki käy.



Tällä kertaa teimme ystäväni Marian kanssa kakusta valmistusvideon Marian aivan ihanassa kodissa. Niin muuttaisin sinne, jos voisin.....




Katso tarkka resepti ja video Olutpostin netissä. Näitä ruokavideoita on tulossa myös lisää, sen verran hauskaa meillä oli. Sekä tehdessä että syödessä.