lauantai 18. elokuuta 2018

Salaisia harrastuksia, intoa ja häpeää

Kun kysytään harrastuksia, yleensä kaikki sanovat lukemisen, lenkkeilyn ja matkustamisen. Kaikilla löytyy kuitenkin myös salaisia harrastuksia, mistä ei kauheasti huudella. Näin olen oppinut.

Kun juttelee ihmisten kanssa, heiltä saa kuulla yllättäviä kiinnostuksen kohteita. Siksi rakastan sitä lauantai-Hesarin pitkää henkilökuvaa, kun siinä on aina osio "mistä minua ei tunneta". Siinä yleensä paljastetaan haastateltavasta asioita, joita ei tiedä. Koko haastattelun herkullisin osio. Ydifyysikko saattaa vapaa-aikanaan tanhuta ja kanteleentekijä kytätä Kardashianeita.

Joskus näitä harrastuksia ei paljasteta, koska niistä voi tuntea vähän jopa häpeää. Jos harrastus on jotenkin omasta mielestä nolo. Minulla itselläni on jo vuoden ajan ollut harrastuksena käsilläseisominen. Tällä tietysti tarkoitan sitä, että harjoittelen sitä, että pystyisin seisomaan käsilläni ilman tukea. Nyt harrastus on vasta edennyt asteelle, jossa Eiranrannassa nousen käsilleni seinää vasten ja irrottaudun siitä sekunneiksi kerrallaan. Yleensä tyttäreni, joka rennosti seisoo itse käsillään, pudottautuu siitä siltaan ja nousee ylös, tsemppaa minua. Jostain syystä tunnen tästä harjoittelustani hieman häpeää kun ihmisiä kulkee ohi. En tiedä miksi.

Toinen ikuisuusharrastukseni, joka tuottaa minulle häpeää, on uinti. Rakastan vettä ja uimista, mutta en osaa kroolata. Salainen harastukseni onkin harjoitella tätä kun kukaan ei näe, koska häpeän asiaa.

Minulla on myös kiinnostuksenaiheita, jotka ovat itsestänikin ehkä hieman outoja. Olen intohimoisesti innostunut etruskeista, joka on poiskuollut keski-Italiassa, mm. Rooman alueella elänyt kansa. Googletan ja luen kaiken heistä minkä käsiini saan. Olen käynyt kaikissa etruskimuseoissa, joita olen löytänyt.

Toinen intohimoni on kielitiede, varsinkin etymologia. Sanojen synty kiinnostaa todella paljon, ja se miksi tietyt sanat ovat säilyneet ja toiset eivät. Tästä luennoin myös kyllästymiseen asti omille kavereille.Osaan kertoa mistä tulee suomenkielinen sana hiiri ja mikä luultavasti sen alkuperäinen muoto on ollut 2500 vuotta sitten.

Lisäksi harrastan Jennifer Anistonin asioiden googlaamista, Spartacus-sarjan katsomista sataan kertaan ja olen innostunut nyt ukulelen soittamisesta. Edelliset handlaan kyllä itse, mutta jölkimmäiseen pitäisi löytää joku kurssi....


Kuva Maarit Vaahteranoksa

Tästä kaikesta harrastuksiin liittyvästä tunneskaalasta sekä Pohjois-Koreasta, oksitaanista, suunnistuksesta ja korvakorujen harrastamisesta puhutaan Elsan ja Anikon kupla-podcastissa. Eli aiheena syksyn uudet harrastukset, innostus ja harrastusten häpeä.

Kuuntele tästä. 

Kuva Maarit Vaahteranoksa

torstai 16. elokuuta 2018

Kiitos taas Flow, lempifestarini!


Ehdoton lempifestivaalini on Helsingin Suvilahden Flow Festival.  Tänäkin vuonna tämä festari oli ihan huippu.



Mulla oli paljettipaita :) 


En jaksa sen enempää musiikista kirjoittaa, sitä kun on hehkutettu ja haukuttu. Mutta Paperi T:llä on musan lisäksi ihana tukka.







Aluksi satoi, jolloin jouduin pukemaan sadetakin päälle ja näyttämään barbapapalta.


Festareiden paras annos oli tämä; kanavohveli. OMG. Munchies by Matti Jämsen.




Meille tarjottiin terävät Oulusta.


Ilmaisen festariveden sai maustaa itse.


Grizzly Bear ihastutti minua, mutta nuoriso vaan meikkasi...


Mahtava Iittalan Glow-bar. Miten ne sai noi juomat hehkumaan erivärisinä?

Vietämme kaksi päivää aina festareilla aikuisseurassa, tanssimme, juomme, syömme ja hengailemme musiikin tahtiin. Viimeinen päivä on sitten se lapsipäivä. 


Perhepäivänä kokoonpanomme oli tämä.




Social Jointin burgeri oli festareiden toinen törkeän hyvä safka.



Lempipaikkani aina Flowssa on Backyard. Siellä voi niin nostaa polvea kuin hengata skididiskossa.


- Lapset, mama aikoo nyt tanssia!
- Mama, sit me ei tunneta sua!





Seppeleet, kukkalaitteet, glitteri ja vyölaukut olivat kova sana. Itselläni ei ollut mitään näistä...






Flow ja elokuun illat ovat yhdistelmä, jota rakastan. Lisäksi minulla on vakioseurueeni, ihana Katri, Nella ja Sofia(tyyppeineen) joiden kanssa festari on aina yhtä hauska.  Flow-festareilla on myös jotenkin maaginen tunnelma, en osaa selittää sitä kunnolla, mutta se on niin positiivisen kaupunkilainen, kuin voi olla. Ja minä kun olen todella helsinkiläinen henkeen ja vereen, niin rakastan tätä tunnelmaa.

Olen ollut Flowssa niin kauan etten edes muista ja tyttäreni on ollut joka vuonna syntymästään lähtien. Poikani on meinannut syntyäkin sinne. 

Aina ei ole muistettu kuvata, mutta blogista löytyvät ainakin raportit festareilta vuodelta 2011,  2012, 2013,   2014,  ja 2017.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Miksi asua airbnb:ssä?

Ennen epäkiinnostavin osa ulkomaanmatkaa oli aina yöpyminen. Koska hotellit ovat kuitenkin samanlaisia kaikkialla.

Sen jälkeen kun on Airbnb on tullut markkinoille, ulkomailla yöpymisestä on tullut paljon kiinnostavampaa. Pyrin aina kun mahdollista yöpymään jossain vähän erilaisessa asunnossa ja se onkin onnistunut. Hieman erikoisemman asunnon hakeminen palvelusta on vaan sitä, että katsoo kaikki kuvat tarkasti läpi ja vähän googlaa muutenkin osoitetta. Kannattaa kiinnittää huomiota aina yksityiskohtiin, niistä saa hyvän käsityksen omistajasta.

Olen ollut yötä niin japanilaisen taiteilijan, kööpenhaminalaisen diplomaattiperheen, tukholmalaisen toimittajan ja oudon poikamiehen asunnossa. Kaikki asunnot ovat olleet keskenään täysin erilaisia ja omalla tavallaan kiinnostavia. Voidaan muistella sitä, miten poikamiehen asunnossa oli katossa peili ja vesisänky, miten diplomaattiperheen asunto oli niin täynnä tanskalaista designiä, että emme uskaltaneet liikkua, miten tukholmalaistoimittaja kertoi meille koko alkoholistimenneisyyntensä ja miten kauniita olivat japanilaistaiteilijan herkät teokset(vaikka kämppä oli vähän likainen).

Nyt viimeksi olimme Lontoossa yötä englantilaisen kirjoittajan ja hatuntekijän kotona. Aivan ihana asunto, joka on pakko jakaa. Sen alla on toinen mahtava asunto Kööpenhaminassa.







Olohuone on yksityiskohtien juhlaa. Minulla meni kolme aamua, kun kahvikupin kanssa tutkailin paikkoja.





Makkari oli yhtä ihana. Huomatkaa gin- ja scotch -kaulakorut. En kestä. 



Joimme aamuisin parvekkeella kuningasperhemukeista kahvia ja katselimme naapuria kuntosaliltaan kun se bodaili menemään.

Tässä kööpenhaminalaisessa allaolevassa asunnossa eli keramiikkataiteilija. Sen huomasi ihanista pienistä kupeista ja kipoista, mitä oli siroteltu ympäri kämppää. 








Matkustaminen on muuttunut NIIN paljon Airbnb:n jälkeen. Nyt pääsee ihan erilailla, halvalla ja helposti, sisään paikallisten arkeen asuntojen avulla. Rakastan sitä.

Ps. Tämä ei ole mikään yhteistyö tai muu kaupallinen suositus vaan ihan rakkaudesta matkustamiseen.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Helsingin söpöin bissefestari


Suomessa on enemmän olutfestareita kuin ikinä. Nyt voi valita pientä, isoa, helsinkiläistä tai ulkopaikkakuntalaista festaria.

Omiin lempioluttapahtumiini nousi heti Korjaamolla ensimmäistä kertaa pidetty söpö ja nimensä mukaankin puutarhamainen Craft Beer Garden.





Järjestäjänä tuusulalainen Cool Head Brew, tässä vasemmalla lafkasta Pietari, Oskarin kanssa. Tosi hyvää duunia oli!


Erkki tunnetaan myös nimellä neipaboi, nyt lasissa kuitenkin hapanta.


Mukana festarilla sekä suomalaisia että ulkomaalaisia pieniä, mielenkiintoisia panimoita. Olarin Panimolla oli kyllä hienot hanalätkät.



 
Lempipukeutujani Tatu oli maineensa veroinen. Taas.



Pidimme festareilla myös kaksi paneelia, toisen oluen brändäyksestä, toisen nyt niin trendikkäästä neipa-oluttyylistä. Vedin molemmat ja hauskaa oli.




Ananas&greippi-souria meni, ja taisi muutkin sourit olla suosikkeja IPA-tyylin ohella festareilla. Ihma oli kuuma ja juuri sopiva näiden nauttimiseen.





Ihana kaksipäiväinen festari houkutteli jengiä keskipäivästä yöhön asti. Craft Beer Gardenissa oli omat lempifestarin ainekset; ihana, puutarhamainen lokaatio (joka omilla lapsuushoodeilla, plussaa sekin, että näki koko ajan kotitalonsa), hyvä oluet, kiva lasi, mistä juoda niitä, hyvät järjestelyt ja erinomainen musiikki tarpeeksi hiljaa. Ja tietysti kaikki kamut, jotka tulivat moikkaamaan festareille, erikoisesti Tero ja Johan. Oli kiva nähdä.

Kuuntele myös mikä meistä on paras bissefestari Suomessa ja ulkomailla. Jano-podcast kertoo!