sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pullaa ja kaljaa


Kohta on taas tulossa vakavaa asiaa blogiin, joten sitä ennen on hyvä vähän kevennellä lempiaiheellani oluella ja ruualla.

Olen viime aikoina puhunut pyynnöstä paljon oluen ja jälkiruokien sekä oluen ja makeiden herkkujen yhdistämisestä, joten ajattelin jakaa yhden suosikkiyhdistelmistäni aiheen tiimoilta täälläkin.

Rakastan olutta ja rakastan pullaa, joten olen jo pitkään suomalaisittain kerettiläisesti skipannut kahvin(vaikka rakastan kyllä kahviakin) ja juonut pullan kanssa kaljaa. Mutta ei mitä tahansa olutta, vaan tietyt oluet menevät juuri pullan kanssa erinomaisesti.

Joten katsotaan, mikä oluet menevät pullan kera?



Lempipullani on korvapuusti, joten keskitytään siihen. Tiedättehän, pehmeä ja voinen, kinuskisen sokerinen ja kanelinen herkku.

Sen kanssa sopivat hyvin tuhdit imperial stoutit (tässä Põhjala Pimeöö Islay BA), joissa on makeutta ja paahteisuutta. Korvapuusti leikkaa liian tuhtiuden oluesta ja olut huuhtelee puustin rasvan suusta. Kaneli sopii erinomaisesti myös tuhdin imperial stoutin makuun. (Ohranan ravintolapanimo ja panimo Hiisi ovat muuten panneet yhdessä india porter-oluen, jossa käytettiin 100 korvapuustia itse oluen valmistamiseen. Hyvä olut se on, mutta en osaa vieläkään päättää, onko tuo korvapuustien törkeätä tuhlaamista. Olutta voi olla vielä Ohranassa jäljellä, kannattaa käydä katsomassa).

Hyvä korvapuustiolut on myös hedelmäinen, vahva belgityylinen ale, kuten vaikka klassikko Leffe Blonde, jonka tykkään pullan kanssa juoda viileänä. Oma lukunsa on hedelmäoluet, joista korvapuustin kanssa menee erittäin makoisasti kirsikka- ja vadelmalambicit (Cantillonin oluet ovat tässä vakiosuosikkeja). Viinimäisen mukava yhdistelmä on Rodenbachin Caracter Rouge, kirpakan hedelmäinen olut. Liian kevyet hedelmäoluet eivät mielestäni toimi, pullassa on näes liikaa rasvaa niihin.

IPAkin sopii korvapuustin kanssa, kun oikein IPAnsa valitsee. Korvapuustin kanssa nautittavan IPA:n tulee mielestäni olla enemmän maltaisen hedelmäinen ja tuhti, ei mikään happamahko session IPA. Oma suosikkini pullan kanssa on Malmgårdin Emmer IPA tai Fuller´s IPA.

En ole itse vehnäolutfani, mutta tumma saksalaistyylinen vehnäolut voisi toimia erinomaisesti korvapuustin kanssa.  Happamat oluet ei toimineet, nyyh.

Kokeilkaa siis, pullaa ja kaljaa.



Ps. Jos olut ja makea kiinnostaa, niin keskiviikkona 29.11. on Olut ja irtokarkkitasting klo 19 hotelli Presidentissä. 5 karkkia ja 5 olutta vaan 20 euroa. Mukana lakua, toffeeta, kirpeää karaa, Hiisiä, Brewdogia ja vaikka mitä.  Liput voi ostaa tästä!

torstai 23. marraskuuta 2017

Mikä on hauskaa?



Seuraavat asiat ovat minusta hauskoja:

Kun kaksi miestä hölkkää yökahdelta vastaan räntäsateessa kun tulet baarista.

Kaikki mitä Pirjo Heikkilä sanoo. Vakavissaankin.

Noin viikon uutiset- ohjelma.

Kun lauletaan Joulupuu on rakennettu sijaan sen väännösversio Joulupuu on varastettu. (En edes osaa enää alkuperäistä, aan tuon väännösversion.).

Antti Holman Radio Sodoma-podcast.Vaikka sen kuuntelee sata kertaa, se on yhtä hauska.  

Huutokauppakeisari. Koko ohjelma naurattaa.

Joka kerta kun oma skidi sanoo reteesti: "Mä meen kuselle!"

Kun Hesa-Äijä huutaa Raitsikaaaaa!
(Tääkin on hyvä.)

50% Pieruperse-nimisen piirtäjän postit-stripeistä.

Kun isot heviäijät seisoo kadulla ja vähän pelkäät niitä. Sitten kun menet lähemmäksi, nii kuulet että ne keskustelee kasvisruokaresepteistä.

Esiintyä Musicallyssa.

Juoppohullun päiväkirja. Se alkuperäinen.

Heikki Kuulan biisi Spuge.


Lisää hauskaa settiä, viihdelistauksia ja Elsan sekä Rainen suosikit Viihde-teemaisessa podcastissa.  Elsan ja Anikon Kuplassa. Kuuntele vaikka työmatkalla, tiskatessa tai samalla kun skidit katsoo PikkuKakkosta. Et pety.

Kuvat ihana Maarit Vaahteranoksa

Ps. Näyte Pieruperseen stripeistä. Naurattaa edelleen.


tiistai 21. marraskuuta 2017

Olutta ja ruokaa kolmella setillä

Hotelli Havenissa järjestetään nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti olut ja ruoka-illallisia. Olen haikaillut sinne pitkään ja nyt vihdoin pääsin. Illallisella on aina joku esittelemässä oluita ja kertomassa niistä. Sama henkilä on tietysti valinnutkin oluet koko menulle.

Tällä kertaa oluista oli kertomassa André Brunnsberg, kotiolutaktiivi ja oluttuomari. Oluet olivat pääosin Belgiasta, joka onkin Andrén lempiolutmaa, mutta maistettiin me muitakin. Sattumalta kävi myös niin, että illallisseura oli erittäin mieleistä, joten kaikin puolin nämä olut ja ruoka-kinkerit olivat erittäin onnistuneet.

Aperitiiviksi André oli valinnut Rodenbachin Caracter Rougen, jolla hän voitti minun ja Nellan sydämet puolelleen heti. Tämä on nimittäin eräs lempioluitani, syvän marjainen, kirpeä belgialainen sour ale. Saa Alkosta aina välillä, silloin kannattaa sitä hamstrata.




Alkuruuaksi oli  todella kaunis annos pororiimiä. Annos oli niin kaunis, että sitä oli melkein synti syödä. Söin silti. Oluena norjalaisen Nogne O:n Skog och Märk-ale, joka oli pelkästään juotuna minulle liian makea, mutta suolaisen poron kanssa aivan täydellinen. Tämä oli todella onnistunut makupari.



Pääruokana meillä oli mehevää kuhaa, tervamaustettua röstiperunaa, sieniä ja juurespyrettä. Iso ja täyttävä annos. Sen kanssa tarjoittiin minulle tuntematonta Zinnebir-nimistä belgialaista alea, joka osui nappiin pelkän kalan kanssa, mutta lisukkeet olivat hieman liian voimakkaita sille, se vähän katosi muiden makujen alle. Mutta ei hätää, koska edellisen annoksen olut sopi myös tähän (joka oli kiva meille, jotka olivat sitä vähän jättäneet).




Juustojen kanssa oli kaksi olutta, black IPA italialainen Black Hop Sun sekä klassikko, Malmgårdin Barley Wine.  Paahteinen IPA  oli kiva pelkän juuston ja vadelman kanssa, mutta barley wine vei voiton koko juustoannoksen kanssa, siinä kun oli myös makeita elementtejä.  Aivan ihanan kaunis annos syötävine kukkineen.


Varsinainen jälkiruoka oli mallascreme brulé, maitosuklaajäätelöllä ja mallasmurulla. Sen kanssa yksi suosikeistani norjalaisen Lervigin 3 Bean Stout, joka on muuten pelkästäänkin oiva jälkkäri. Yhdessä hieman ehkä raskas pari, mutta hyvä silti.



Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, André oli valinnut oivat oluet ja palvelu oli taidokasta.

Parasta oli kuitenkin seura. Kiitos kaikille. Kyllä se on niin, että hyvä seura kruunaa illallisen.

Kuuntele aiheesta myös olutradio-ohjelma Kippiksen jakso, jossa hotelli Havenin hovimestari Alexander Winberg kertoo enemmän olut ja ruoka-illallisista. 
Jos kiinnostaa osallistua hotelli Havenin olut ja ruoka-ilallisille, seuraa hotellin Facesivua!

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mitä kaikkea sitä tekee elääkseen?

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla.

Nykyään, kun en enää ole ollut vähän aikaan peruspalkkatyössä, moni kysyy mitä kaikkea sitä teen työkseni. Välillä ihmettelen sitä itsekin.

Hyvä esimerkki on valottaa yhden viikon työarkea.


Viime lauantaina kuvasimme uusia promokuvia podcastillemme Elsan ja Anikon Kupla.  Tämä podcast on minun ja Elsan uusi työ/harrastus, josta toivomme, että tulee isompikin osa arkeamme.

Nyt teemme podcastin viikossa, ja tuotamme siihen myös videon, koska haluamme oppia videotuotantoa. Oma youtube-kanavakin tehtiin, Elsan ja Anikon Kupla. 

Lisäksi teimme tietysti oman Facebook-sivun ja Instagram-tilin, johon päivitämme lisämateriaalia.  Tämä on työtä, josta ei kaikesta varsinaisesti voi laskuttaa ketään, mutta joka voi poikia muita, laskutettavia asioita tulevaisuudessa.




Koska omana periaatteenani on nykyään tehdä töitä vain mukavien ihmisten kanssa, ja luotan jo tuttuihin ihmisiin, että he osaavat suositella edelleen hyviä yhteistyökumppaneita, kuvasimme uusi kuvia Elsan käyttämän kuvaajan Maarit Vaahteranoksan kanssa. Ja kannatti. Ylläolevat kuvat ovat kaikki hänen.

Allaolevat kuvat ovat omiani, ja niistä näkyy selvästi sekä kuvaussäätö, perheen ja työn yhdistäminen, kahvin tärkeys sekä hauskuus, mikä meillä oli.









Kun katsotaan työviikkoani muuten, niin sama meininki jatkuu.

Maanantaina ja tiistaina olin tekemässä olutta ja opiskelemassa sitä sekä tulevaisuutta että juttua varten, pidän nimittäin Panimotyöläisen päiväkirjaa Olutpostissa. Samaan aikaan pidin kolme puhelinpalaveria erilaisista tastingeista, ja sovin pari uutta projektia.

Keskiviikkona käytiin läpi jo ollutta Olutexpoa ja suunniteltiin ensi vuotta ja tehtiin uutta podcastia(se on tosi kiva!). Juoksin kirjajulkkareihin. Illalla kirjoitin kaksi lehtijuttua ja mietin uutta ruokajuttua.

Torstaina olin ensin taas palaverissa, sitten äänitin illan Kippis-olutohjelman Radio Helsingissä ja kirjoitin lausunnon alkoholilaista. Kävin maistamassa uutta ruisviskiä Helsinki Distilling Co:lta ja syöksyin olut ja ruoka-illalliselle, josta tänään pitäisi kirjoittaa juttu.

Tänään menen maistamaan kohta Alkon uutuudet, sitten yhteistyölounaalle. Illalla pidän kaksi tastingia. Huomenna pidän Turussa tastingin ja kirjaluennon. Kirjoitan junamatkalla pari juttua ja laskutan asiakkaita sekä mietin uutta mahdollista kirjaprojektia.

Välillä tuntuu että kaikkea on paljon, mutta rakastan tehdä erilaisia projekteja ja aloittaa uusia juttuja. Rakastan työtäni.

Omalle työlleni tyypillistä on, että haluan tehdä asioita, joissa kehityn myös itse. En ole uraorientoitunut perinteisellä tavalla, tittelit ja sillä tavalla yleneminen ei ole ikinä minua kiinnostanut, vaan olen aina kokenut oman työn kehittymisen sen kannalta, onko se uutta ja opettaako se mitään. Minulle on myös tärkeää, että teen töitä hyvien ihmisten kanssa ja että töissä on pääosan aikaa kivaa. Onneksi näin on ollut suurimman osan hyvinkin poukkoilevaa uraani.

Teen myöskin paljon "tulevaisuuden töitä" eli duuneja, kuten podcastimme, josta ei välttämättä vielä makseta sen verran, että sillä elää, mutta jotka voivat tulevaisuudessa tuoda enemmän työtä. En ole tarkka tunneistani, koska rakastan tehdä töitä, ja työ- sekä vapaa-aika nivoutuukin paljon yhteen vaikka juuri podcastin kanssa, koska olemme Elsan kanssa ystäviä muutenkin. Myös oluthommissa väillä työ tuntuu vapaa-ajalta koska ihmiset ja itse duuni on niin kivaa. Koska olen käytännössä tällä hetkellä yksin kahden lapsen kanssa, joudunkin nivouttamaan kaikki duunini niin että saan hoidettua myös perheasiat- ja säädöt. Tosin rakastan olla lasten kanssa, joten ei se niin paljoa haittaa. Tässä sekamelskassa freelancerius auttaa paljon, sekä tietysti hyvä turvaverkko. Aina työ ei ole helppo, eikä mukavaa, mutta on ainakin mielenkiintoista.

Olen aika rutiinivastainen ja siksi vaikka olen free lancer, en ole vielä tehnyt varsinaista hyppäystä siihen, mikä yritysmuotoni olisi. En vielä tiedä. Enkä halua vielä huolehtia yrittäjyyden vaivalloisista puolista. Siksi olen käyttänyt tähän asti pääosin laskutuksessa Ukko.fi-kevytyrittäjyyspalvelua hyväkseni. Se on ollut helppo tapa laskuttaa kaikki duunit, ja minun ei tarvitse huolehtia mistään, mikä liittyy yrittäjyyden raskaaseen puoleen. Olen saanut keskittyä asiakkaiden hankintaan, itse töihin ja muu on hoitunut Ukko.fi:n kautta.

En myöskään olen varma, haluanko olla free lancer koko elämäni, koska olen huomannut ikävöiväni työyhteisöä kovasti, joten samalla kun arvon tulevaisuuttani, voin Ukko.fi:n kautta laskuttaa ja saan lisäaikaa mietiskelyssäni.  Oma unelmani olisi varmaan, että voisin olla osan aikaa palkkatyössä ja tehdä ylimääräisiä projekteja kuin Elsa, jonka tarinan työstä ja siihen liittyvistä plussista ja miinuksista voit lukea Oimutsimutsi-blogista.

Olen käyttänyt Ukko.fi-tä nyt vajaa vuoden ja käytän jatkossakin, niin kauan kuin tiedän, mikä tulevaisuuteni on. Voin olla free lancer olla vuoden, pari vuotta tai kuka tietää kauan. Tai sitten palkkatöissä sivuprojekteja tehden. Sehän on töissäkin kivaa, että uusia kivoja juttuja tulee aina yllättäen.

Kuuntele mitä kaikkea muuta mieltä olemme Elsan kanssa työstä ja mikä on oma ennustuksemme tulevaisuuden työlle podcastistamme.  Katso myös meidän työtä helpottavat vinkit:



Kuvien takit meille tarjosi Gudrun Sjödén.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Etukäteiskurkkaus - ravintola YesYesYes

Joskus kun vaan koputtelee oville niin näkee jotain kivaa.

Marssin Roballa töihin menossa ja huomasin että kohta Roban Macin tilalle aukeavan ravintola Yesyesyesin ikkunan sisäpuolella oli tuttuja. Koputtelin ikkunaan ja sainkin tulla sisään katselemaan, miltä tämä ensi viikolla virallisesti aukeava paikka näyttää.

Tässä siis pieni sneakpeak paikasta....
















Kokonaisuutena täytyy sanoa, että ihanan pinkki ja raikas ravintola (katsokaa sitä tapettia, OI). Omilla etiketeillä olevat viinit tulevat mm. Riikka Sukulalta ja ruoka on kasvisruokaa. Olen päässyt maistamaan jo muutamia suupaloja listalta ja voin sanoa, että halloumiranskalaiset ovat törkeän hyviä.

Nyt vaan odotellaan paikan aukeamista.... Ps. Varauksia voi tehdä jo täältä!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Maailman helpoin herkku - uunipaahdetut tomaattichipsit


Tätä olemme tehneet skidien kanssa viime aikoina. Uunipaahdettuja tomaattichipsejä. Tekeminen kestää noin 1,5 minuuttia, kypsyminen noin 1,5 tuntia, syöminen noin 2,5 minuuttia.




Ota 6 tomaattia. Viipaloi ne terävällä veitsellä erittäin ohuiksi siivuiksi. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle, niin etteivät siivut kosketa toisiaan. Laita uuniin noin 150 asteeseen ja tue puulusikalla uuniluukku hieman raolleen. Anna kypsyä kunnes rapeita. Voit kääntää siivuja välillä.

Ja nämä syödään heti. Ei tarvitse mausteita tai mitään. Tomaatin maku itsessään riittää. 

Ps. Samalla kun teet, voit kuunnella Elsan ja Anikon Kupla-podcastia nolosta kauneudesta. Tai osallistua arvontaan!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Mitä kaikkea noloa teet kauneuden eteen? Ja ARVONTA!


Kirjoitin jo kesällä kauneusnikseistä, joita kaikki tekevät, mutta mistä ei kukaan puhu. Postaus sai paljon sekä lukijoita että kommentteja, joten lupasin jakaa niitä uudelleen blogissa. Alkuperäisen postauksen ja siihen liittyvät lisävinkit näkyvätkin täällä.

Nyt käsittelelemme tätä samaa asiaa myös podcastina Elsan ja Anikon Kuplassa.  Eli vuorossa nolot kauneusvinkit. Mukana myös jeesusteippi ja pikkuhousunsuojat. Niitä voi käyttää kauneuteen. Kyllä!

Viemme keskustelussa kauneus-asiaa pidemmälle pohtimalla, miten nämä kauneusvinkit muokkaavat kauneuskäsitystä,  miksi häpeämme jotain mitä teemme kauneuden eteen, mitä häpeämme itsessämme ja mitä haluamme parantaa itsessämme niin ettei toiset edes huomaa sitä.

Tähän kuuluu myös isompana asiana oman peilikuvan hyväksyminen sellaisena kuin se on. Elsan kanssa olemme molemmat hieman pyöreitä ja molemmilla keisarileikkaus (tai minulla siis kaksi) on jättänyt jäljen myös vatsan muotoon, joten ruumiinkuvan hyväksyminen, vatsan peittäminen tai jonkun muun vartalonosan korostaminen on ollut tietyn työn takana.


Tässäkin, Ihan Ulkona-kirjassa olevassa kuvassa minua ärsyttää lukematon asia; Hiusteni harmaat näkyvät osin, tukka on sotkuinen, kaksoisleuka (suurin kompleksini) näkyy myös, nenä on tosi iso ja iho hieman vihertävä. Puhumattakaan, että ärsyttää kun rinnat ovat niin isot ja näytän pullealta.

Kun näytän saman kuvan muille, näitä asioita ei edes huomaa. Näin oma kuva ja muiden näkemä ovat kaksi täysin eri asiaa.



Miten korjaan näitä omia kauneusvirheitäni ja mitä mieltä olen ulkonäöstäni muuten?  Mitä mieltä XL- mallinakin toimiva Elsa on omasta ulkonäöstään ja millä hassuilla vinkeillä hän kauneuttaan hoitaa?

Kuuntele podcast, niin tiedät! Ja katso youtube-video, missä jaamme top 5 noloimmat vinkkimme!

Laitan tähän arvonnan pystyyn! Ihan Ulkona-ruokakirja arvotaan niiden kesken jotka antavat ihan mitä vain palautetta podcastista ensi tiistaihin 7.11. mennessä! Saa laittaa tähän alle tai anikomaria (at) hotmail.com. Ja noloja kauneusvinkkejä saa laittaa...