tiistai 29. huhtikuuta 2014

Klara Vappen vaan!


Munkkeja vapuksi - Tottakai.

Tämä resepti on tehty ja kuvattu duuniin toissa vapuksi. Idea on alunperin lainattu Fazerin tiskiltä Gastrosta pari vuotta sitten. Mutta ei se mitään, hyvää kun on!



Resepti ja staili minä, kuva aina niin taitava Sami Repo.

Taikina:
2 dl maitoa, 1 dl  omenamehua, 25 g tuorehiivaa, ripaus suolaa, 1 dl sokeria, 1 kananmuna, 8,5 dl vehnäjauhoja, 75 g voita tai margariinia, kookosöljyä paistoon.

Pintaan:
sokeria, 100 g sulatettua suklaata, hasselpähkinärouhetta tai strösseleitä, riippuu syöjien ikäjakaumasta. Meillä laitetaan molempia.

Lämmitä maito ja mehu kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva nesteeseen. Lisää sitten suola, sokeri ja kananmuna. Lisää vehnäjauhot osissa ja alusta taikina pehmeäksi. Lisää lopuksi voi ja alusta se taikinaan. Pyörittele taikinasta pieniä pyörylöitä ja anna niiden kohota noin 30 minuuttia. Kuumenna öljyä pienessä padassa. Kokeile rasvan kuumuutta koepaistamalla yksi munkki. Rasva on sopivan kuumaa, kun munkki kypsyy sisältä ja paahtuu molemmin puolin lageroluen väriseksi. Nosta reikäkauhalla muutama munkki kerrallaan kypsymään ja käännä ne kypsymisen aikana. Nosta munkit talouspaperille ja pyörittele lämpimänä sokerissa. Sulata suklaa. Dippaa munkit ensin suklaaseen ja sitten pähkinärouheeseen. 


Juomana ennustetun kylmän Vapun kunniaksi lämmittävä belgi-ale aikuisille, ja simaa autoa ajaville ja skideille! 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Elämäni ensimmäinen raakakakku


Kirjoitan yksin viikonlopun. Aamiainen, lounas ja illallinen on ollut tätä. Raaka-kakkua. Enkä valita, niin hyvää se on.






Alkuperäinen resepti on kahvila Hymystä, jossa kannattaa käydä. Ihana. 

Reseptiä muokkasin vähän, kun kaapissa ei ollut kaikkea, mitä alkuperäisessä reseptissä oli.

Munkkisaaren versio Hymyn raakaruokakakusta
 
Pohja: 2,5 dl huuhdeltuja saksanpähkinöitä, 2,5 dl hetken liotettuja taateleita. Hyppysellinen hyvää suolaa. Aja kaikki monitoimikoneella tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Painele leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan. 

Täyte: 2,5 dl hetken liotettuja cashew-pähkinöitä, 1/2 dl kookosöljyä, pari rkl luomuhunajaa, 2 rkl raakakaakaojauhetta, 1/2 dl kookoskermaa.  Pyöräytä kaikki tasaiseksi ja laita vuokaan.  Anna olla pakastimessa ainakin puoli tuntia. Koristele luomukookoslastuilla ja mangososeella. Leikkaa paloiksi vedessä kostutetulla veitsellä. 

Eikä ikinä huono yhdistelmä juoda olutta tämän kanssa. Varsinkin kun Rosita Picant on hibiscus-kukalla maustettu, hedelmäinen, kepeä vehnäolut.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kirjoitan ja kuvaan.....



....kuin viimeistä päivää. Olutkirjan käsis pitää palauttaa ensi viikolla.






HUH.

Ja kirjaa myydään jo TÄÄLLÄ. Kääk.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Uusi brunssipaikka!


Löysimme uuden brunssimahdollisuuden. Aina hyvä.




Meidät kutsuttiin ravintola Mechen uudelle brunssille testaamaan sitä. Nam.




Brunssi sisälsi alkuruokapöydän, hyviä mehuja, valinnaisen pääruuan, lasillisen kuohuvaa ja jälkkäripöydän. Kahvit kanssa.




Juotiin kuhuvat ja ilostuttiin, kun viereisessä pöydässä oli Sillä Sipulin-pariskunta perheineen.  Heidän arvionsa brunssistä on blogissa (klik)

Sitten haettiin ruokaa alkuruokapöydästä. Otin kaikkea. Paljon. (katso postauksen eka kuva. krhöm.) Otin lisää. Kivaa oli, että brunssi oli aika lounashenkinen, niitä aamiaisjuttuja ei ollut juuri ollenkaan. Kaikessa korostui raikkaus ja eri settien maut sopivat myös hyvin yhteen. 




Itse valitsin pääruuaksi lohta, ja se oli todella hyvää. Annos oli juuri sopiva, kun oli ottanut vähän alkuruokia lisääkin. Lohi oli täydellisesti kypsytetty. Koska olin autolla, en kokeillut suositusviinejä. Vähän harmitti.




Mika söi haudutettua possunposkea, joka oli ihan jees. Minusta hieman suolaton. Sen kanssa Rekolan Panimon tuhtia Munkintie-olutta, joka oli tämän ruuan kanssa aivan liian makeaa.




Jälkkäripöytä oli pieni, mutta hyvä. Taka-alalla olevat vadelmamousset olivat niin keveän herkkuja, että söin niitä 4 kappaletta. Ja mausteista hedelmäsalaattia päälle.

Sitten Mika löysi vielä juustoja, joita en ollut huomannut ollenkaan. Oi onnea. Juustojen kanssa Munkintien loppu maistui kivasti.

Todella hyvä loppu brunssille oli kahvi ja LÄMMITETTY maito. Miksi ei yleensä ole suodatinkahvin kanssa lämmitettyä maitoa missään? Kahvi on niin paljon parempaa kuuman maidon kanssa.

Kiitos Meche. Tulemme toistekin. Ensi kerralla skidien kera......

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Parhaat grillijutut löytyy Pakilasta


Näin se on. Pakilassa on kingit grilliruuat. Katsokaa vaikka.




Oujes. Lampaan ribsejä ja etukäteen Pakilassa maustelimessä keitettyä possun kasleria. Jyrin oiva glase päälle grillissä ja pöytään.

Jyrin Glase tällä kertaa

Paksua inkivääri&seesami-teriyaki-kastiketta, Thai Sweet Chili-kastiketta, valkosipulia, vähän ketsuppia, soijaa ja omenaviinietikkaa.  Kaikki sekaisian ja sivellään lihan päälle grillatessa. Muodostaa tahmaisen makeansuolaisen mausteisen pinnan. Nam.



Seuraksi munakoisoa ja parsaa. Tyde kertoi parhaan tavan tietää, mistä persa pitää katkaista puumaisen pinnan välttämiseksi; Taivuta parsanvartta ja se katkeaa juuri oikeasta kohdasta, ennen puumaisuutta. Aina oppii!



Lisäkkeenä korianteri-coleslaw. Jonka reseptin pöllin heti.

Korianteri coleslaw

Kaalia, porkkanaa, punasipulia, fenkolia ja omenaa ohuina viipaleina. Kastikkeena 1 prs kermaviiliä, 1 reilu rkl Dijon-sinappia, 1 sitruunan mehu, runsaasti mustapippuria ja sormisuolaa. Sekoita kastike viipaleiden päälle. Sitten silputtua korianteria, lehtipersiljaa ja rucolaa.




Aperitiivina To Ölin Cloud 9 Wit . Hieno jenkkivehnän-tyylinen olut, pirteä muuten, hyvä kuiva humalointi lopussa.

Voi että, kun ette kaikki pääse Pakilaan. Se on grilliherkkujen taivas.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Donut Island-olutta Black Doorissa!


Ensimmäinen Donut Island Brewingin myynnissä oleva olut. Guess Wh(e)at. Black Doorissa. Jee!

Donut Island Brewing on oma harrastuspanimomme Viiskulmassa, Mikan ja minun. Tässä oluessa taas kyseessä on itse asiassa Mikan, Matin ja Johannan lopputyö olutkurssilla. Reseptiä on kehitetty nykyiseen muotoonsa meidän omassa pikkupanimossa, parinkin version avulla. Joten itse en ole ollut missään tekemisessä loppullisen tuotteen tekemisessä, mutta kehittänyt pienellä laitteistollamme itse reseptiä ja juonut tietysti muutaman kehitysversion.

Olut on minusta onnistunut (haha). Se on raikas, vähän trooppista hedelmää ja viehkoa sitrusmaisuutta. Tuoksu on hedelmäisempi kuin maku, joka on miellyttävän hiilihappoinen ja jälkimaultaan juuri sopivasti tuntuu humalan puraisu.

Lajityypiltään tämä on jenkkityyppinen vehnä, joka onkin vehnäoluista paras versio. Itse en ole saksalaisten vehnäoluiden ystävä, ne ovat liian paksuja ja epätasaisen makeita. Belgialaiset vehnäoluet ovat taas usein liiankin sitruksisia. Mutta jenkkivehnät. Oujes. Tässä Simcoe jenkkihumala toi makuun juuri oikeanlaista terävyyttä.



Juostiin tietysti heti maistamaan sitä, kun olut tuli paikalle. Skideillekin oli uusi elämys mennä ravintolaan, jossa "ei ole ruokaa".




Katsokaa nyt, siellä se on! Kaikkien muiden hyvien oluiden kanssa. Onko vähän siistiä.



Tyytyväinen oluentekijä. Ja syystäkin. Olen niin ylpeä.

Arvioitakin löytyy jo muutama: 




Käykää nopeasti maistamassa, se loppuu pian....!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Unkarilainen Pääsiäinen


Kokoonnutaan crazyhungarianfamilyn kanssa viikonloppuna taas. Serkukset pääsee telmimään ja aikuiset juttelemaan. Oma mamani kokkaa.

Paastohan päättyy katolisessa Unkarissa, joten saa syödä taas lihaa. Ja kyllä me syödäänkin.Pienenä meillä noudatettiin aina paastoa. Nyt olen mietinyt, että teemme saman ensi vuonna. Mika ei varmaan taivu, mutta skidien kanssa koetetaan.




Täytettyä possunfilettä. (klik). Nam. Tosin oikeasti Unkarissa syödään kinkkua pääsiäisenä, piparjuuren ja keitettyjen munien kanssa. Munat keitetään sipulinkuorien kanssa, niin että niistä tulee kauniin ruskeita. Niitä voidaan toki myös maalata.




Usein meidän perheen pöytään myös tulee lohipiirakkaa ja majoneesisalaatti. Unkariksi salaattia kutsutaan "ranskalaiseksi salaatiksi".. Miksiköhän? Itse salaatti on majoneesia sekoitettuna vihannes- ja omenakuutioihin.

Skidit rakastaa taas juustotankoja. Ja veljeni Atti.Joten niitäkin on.

Sekä tangot että piirakka löytyvät blogista (klik)

Ainii, Unkarissa puput tuo suklamunia (mikä logiikka?) ja lahjoja pääsiäisenä ja piilottaa ne ympäri kämppää. Niitä sitten taas etsitään. Jee!

Kivaa Pääsiäistä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Helpon miehen parsa


Vihreää parsaa, paketti pekonia, 1-2 dl majoneesia.

Paista pekoni aloittaen kylmällä pannulla rapeaksi. valuta. Sekoita majoneesiin.  Vuole parsan juuri. Keitä/höyrytä parsa. Dippaa parsaa peksumayoon.

Siinä se on.

Juomasuositus vaalea vehnäolut. Minä juon Hoegaardenia.

Trallallaa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lohta&omenaa&kaalia&viiniä


Oli katuruokafiilis. Kotona savulohta, lehtitaikinaa, kaalia ja omenaa. Ööh.

Mutta syntyihän näistäkin katuruoka-tyylinen setti, jonka voi syödä seisaaltaan tai istuen. Ihan miten vaan.






Lohitasku hunajapaahdetulla kaalilla, omenamayolla ja lehtikaalichipseillä

Hanki: 1 levy lehtitaikinaa, noin 200-300 g valmista savulohta, lehtikaalichipsejä (ohje blogista (klik)), 1 omena kuorittuna ja kuutioituna, noin 1/2 dl majoneesia, 200 g ohueksi suikaloitua kaalia, öljyä, pari rkl hunajaa, 2 perunaa kuorittuna ja puolitettuna.

Sulata lehtitaikina. Sillä aikaa paahda kaali hyvin pehmeäksi öljyssä ja hunajassa. Sekoita omenakuutiot sekä majoneesi ja laita kylmään maustumaan.  Kauli lehtitaikinasta 4 pientä neliötä. Voitele ne reilusti öljyllä. Ota perunat ja voitele ne myös öljyllä. Laskosta neliöt taskuiksi perunoiden ympärille ja paista lehtitaikinataskut noin 15 minuuttia uunissa 225-asteessa.  Anna jäähtyä ja irrota varovasti perunat. 

Mitä tehdä perunoilla, kysyt. Paista grillimausteen kanssa pannulla, saat hyvän lisukkeen, jota voi dippailla myös omenamayoon.

Täytä taskut hunajapaahdetulla kaalilla, lohella, laita sekaan omenamayoa ja viimeistele murennetuilla  lehtikaalichipseillä. Voit korvata lehtikaalichipsit myös tavallisilla chipseillä. 

Nauti heti viileän hedelmäisen Castillo de Molina Reserva Savignon Blanc-valkoviinin kanssa.  Viini hedelmäisyys sopii oivasti omena happamuuteen, leikkaa lohen suolaisuutta ja tukee kaalin hunajamaista makeutta. Oivapari. Kyllä.  Näitä menee useampi. Eikä huono vaihtoehto kevään juhlintaankaan.



Viinin piffasi Pernod Richards. 





lauantai 12. huhtikuuta 2014

Aikaa Kalelle


- Terve Kale, ei ole nähty vähään aikaan!

- Terve, terve!

- Mulla on ollut sua ikävä, nyt aioin pistää sut lämpimäksi!

- Kiva hei, mä käyn ihan kuumana!





Kale chips - Lehtikaali-lastut

1 pnt lehtikaalia, oliiviöljyä, bbq-mausteseosta (meillä Old Bay)

Pese ja riivi lehtikaalit ruotimen vierestä suupaloiksi. Kuivaa varovasti pyyhkeellä, lorauta öljyä ja sekoittele. Levitä uunipellille paperin päälle ja sirottele mausteseosta päälle. Paahda uunissa, noin 200 astetta 15 minuuttia. Kyttää uunia, etteivät pala.





Kaikki menee heti.

Heippa Kale!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Siideriä ja ruokaa kevään juhliin!


Käy katsomassa duuniin tehdyt reseptit (klik).

Siideriä (baginbog:sta tai pullosta) ja ruokaa. Nam. Kaikki syötiin kun kuvaus loppui.


Okei, on siellä oluttakin.

Kuvat: Sami Repo

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Minä en pidä kotoilusta


Hassua on, että jos teet paljon ruokaa, varsinkin sekä työksesi että vapaa-aikana, kaikki luulevat että olet kotoilija-tyyppi muutenkin. En todellakaan ole. Minulta on mm. kysytty, mistä ostan kranssivälineeni askartelua varten ennen joulua. No joo, en ole ikinä tehnyt kranssia. Enkä edes ostanut sellaista.

En sisusta. En vaihda tyynyliinoja, verhoja, tai mitään muutakaan sesongin tai vuodenajan mukaan. Käsistään näppärän tyttäreni onnettomuudeksi vihaan kaikkea askartelua ja olen todella huono siinä. En osaa enkä viitsi edes paketoida lahjoja hienosti. En pidä myöskään puutarhajutuista,. En olisi ikinä istuttanut yrtin yrttiä parvekkeelle jos ei ihanat kaverini olisi lahjoittaneet tyttärelleni tomaatin- ja mansikantaimia valmiina (kiitos Tyde ja Misu).  Eniten pidän kotona lojumisesta skidien kanssa, kaikenlaisten kirjallisten töiden kirjoittamisesta, kahvin juomisesta, Mikan kanssa oluiden maistamisesta ja ruuanlaitosta. En oikeastaan muusta. Sitten hengailen mielelläni eri kahviloissa, kavereiden kanssa, meren ääressä ja ympäriinsä. Ja harrastan, jos lojumisajalta jää. Ja teen tietysti töitä. Se on tosikivaa.

Älkää käsittäkö väärin. Minusta on aivan ihanaa ,kun joku toinen sisustaa, askartelee, yleisesti kotoilee tai virkkaa säilytyslaatikoita. Jollekin se on lasten lisäksi tärkein sisältö. Ja hyvä niin.

Minusta vaan nykyään naisiin kohdistuu paineita myös tällä saralla.  Tuntuu että kotoilusta on tullut monelle pakko, kun kaikkialta satelee viestejä, miten askarella koristeita, vaihtaa blogimattoja tai muuta. Siitä on tehty yksi naisena olemisen mittari. Pitää kasvattaa lehtikaalia, tehdä omat kranssinsa, säilöä hilloja tai muuta sellaista. Vaikka ei kaikki ehkä haluaisi.




Minulle tekee vaikeaa jo siivotakin. Vihaan siivoamista, mutta rakastan siisteyttä. Aika vaikea dilemma, vai?  Menen kaikessa siivoamisessa siitä mistä aita on matalin. Aina. Onneksi Mika ei ole siistimpi kuin minä.  Meillä ei käy siivooja, koska luultavasti joutuisin ennen siivoojaa siivoamaan. Eli siivoaisin sitten enemmän.  Omat skidini huomauttelevat minulle välillä pölykasoista. Lisäksi voin tässä tunnustaa, etten ole pessyt ikkunoita sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodistani. Meidän kotona minun mamani pesee ikkunat. Hän kun on ainoa, jota asia häiritsee.

Joten kotoiluun on vähän vielä matkaa. Yritin kyllä äitiyslomalla. Säilytin mm. kaikki lastenruoka-purkit, koska olin nähnyt miten niistä tehdään tuikkuja ja jotain muuta (en enään muista mitä). Heitin purkit roskikseen, kun menin toisen äitiysloman jälkeen töihin. Välillä myös laitan talteen nauhanpätkinä ja mietin että näistä voi sitten askarrella jotain. Just joo.

Tästä kotoilu-hommasta ja sen kyseenalaistamisesta oli todella mielenkiintoinen artikkeli uusimmassa Trendi-lehdessä (huhtikuun lehti), jossa oli monta asiaa jota olen itsekin miettinyt. Kiitos kirjoittajalle.

Naiset ovat vuosia pyrkineet kodista osaksi yhteiskunnallista tekemistä ja tasa-arvoa työelämässä.  On haluttu pois kodin piiristä, tasavertaiseksi osaksi yhteiskuntaa. Nyt kotoilun myötä tuntuu kuin naiset puristettaisiin takaisin kotiin. Kotia korostetaan, itse tehtyä ruokaa, sisustamista ja kodin luomista itsensä näköiseksi.  Ketkä tätä sitten pääsääntöisesti tekee kotona? Naiset. Ja ketä kiinnostaa, miltä kotona näyttää? Yleensä naisia.




Minusta on ihanaa, jos joku löytää täyttymyksensä kodin sisustamisesta ja sen esittelystä. Luen itsekin sisustusblogeja juuri siksi että saan vaan ihailla jonkun muun kotia. Mutta kun kaikkea ei ehdi, niin kannattaa huomioida, ettei sitä tarvitse tehdä, jos ei halua. Voi ihan hyvin olla listat laittamatta ja edellisen asukkaan lamput katossa ( niin kuin meillä on), ja silti voi tulla jengiä kylään. Tervetuloa vaan! Jos haluaa sen sijaan harrastaa, hengata, käydä töissä, syljeskellä kattoon, riehua skidien kanssa tai mitä vaan, niin kyllä voi. Ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Edelleen ruokaa, hillojakin saa valmiina kaupasta. Niin minä hillot ostan.  Puutarha ei tarvitse laittaa, jos ei halua. Tai sitten voi puuhailla puutarhassa ja jättää itse kodin enemmän oman onnensa nojaan. Ihan miten haluaa.



Ehkä tämän avautumisen tarkoituksena on rohkaista kaikkia olemaan kotoilematta, jos siltä tuntuu. Ja kotoilla, jos taas haluaa. Trendissäkin mainittu erinomainen sitaatti J.K. Rowlingilta menee näin:

 "Nainen ehtii kaksi seuraavista asioista: hoitaa lapsensa, kirjoittaa kirjoja tai pitää asuntonsa kunnossa. "

Kun vaihdat kirjojen tilalle ihan mitä vaan haluat, niin siinä se on. Minulle totuus on tällä hetkellä juuri tuossa virkkeessä. Mutta lukekaa se Trendin artikkeli, se sanoo kaiken tämän paremmin.




Tietysti tässä lopuksi kumoan kaiken kuvilla, missä on upouusi pöytämme. Jonka ostin, koska se on niin hieno. Kai minäkin sitten sisustan. Tosin hyvin helpolla tavalla. Ostamalla.

Ps. En myöskään ikinä muista ostaa kukkia. Onneksi tyttäreni muistuttaa minua joka kerta kun menen kauppaan: "Mama, mä haluan kukkia!" Siinä niitä on, Andin lempikukkia.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Orange Pina Colada - rommilla tai ilman


Viikonlopun aloittajaksi ihan paras.

Appelsiini Pina Colada. Hyvä lauantai-aamun juomaksi holittomana. Vielä parempi brunssi- tai iltajuomana rommilla.





Orange Pina Colada

1 appelsiinin mehu, noin 2-3 dl kookosmaitoa/kermaa, 1/2 mango, jäitä jos on, (4 cl rommia).

Blenderiin. Sur rur.

Tätä voi tehdä brunssille kannullisenkin, kyllä se menee. 




Helpoimmin pääsee, jos käyttää (AIVANTÖRKEÄNHYVÄÄ) CocoMojo-kookosjuomaa, jota saa Ruohonjuuresta.  Siihen riittää pelkkä appelsiinimehu, jäät (ja rommi).

Viikonloppu alkaa ihan kohta!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sorbettia brokkolista&kookoksesta ja mustaherukasta

Brokkolisorbetti. Oho. Kookoksella, mustaherukalla ja hunajalla varustettuna.

Useat hyvät reseptit, niin kuin tämäkin, ovat syntyneet laiskuudesta. Tämä syntyi, kun olin yksin lauantaina kotona. Teki mieli jäätelöä, mutta ei huvittanut lähteä kauppaan, joka on kokonaisen 4 minuutin päässä kotoa.



Kaikki ainekset löytyi omasta kaapista.

Brokkoli-kookos sorbetti hunajalla

1 pss pakastebrokkolia, 1 pss pakastemustaherukoita (noin 200 g), 2-4 rkl juoksevaa hunajaa (riippuu miten makeasta pidät) , iso kourallinen luomukookoshiutaleita, loraus kookosmaitoa tai kermaa.

Sitten vaan blenderiin kaikki. Sur Sur. Koristeeksi isoja luomukookoshiutaleita.






Kuulostaa hassulta, näyttää oudolta, maistuu hyvältä. Nam nam.

Ps. Ja hei,terveellistä....

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Viisas lausahdus ruuasta


Ateriat ovat elämämme kello ja kalenteri. 

                                          - Ruokakulttuuriprofessori Johanna Mäkelä

Näin se on. Ainakin meillä.




Varsinkin lomalla. (Paras hetki on aina, kun mietitään mahat täynnä, että mitä syödään seuraavaksi ja koska).