tiistai 6. joulukuuta 2016

6.12. kahden kulttuurin välissä


Jonain päivinä tuntee olevansa vielä enemmän kahden kulttuurin välissä kuin normaalisti.

6.12. on sellainen päivä. Suomen Itsenäisyyspäivä, eikö niin? Vapaapäivä. Ja Unkarissa Pyhän Nikolauksen eli Mikulásin päivä.

Suomessa juhlitaan itsenäisyyttä ja Unkarissa Pyhä Nikolaus tuo kilttien lasten kenkiin lahjoja aamulla.




Unkarissa joulukuussa lahjat tulevat kaksi kertaa. Pyhä Nikolaus (joka on tietysti Santa Clausin esikuva) joka oli noin 200-luvun lopulla syntynyt piispa, yksi tunnetuimpia pyhimyksiä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa ja monen eri ammattiryhmän suojelijapyhimys. Hän oli erikoisesti lasten suojelija, josta on muodostunut sittemmin tapa että jossain katolisissa maissa 6.12. aamulla Pyhä Nikolaus tuo lahjoja kilttien lasten kenkiin, jotka on yleensä asetettu ikkunanviereen.

Pyhimys Pyhä Nikolaus eli unkariksi Mikulás näyttää nykyään Unkarissa hyvin samalta kuin suomalainen joulupukkikin, punaisine nukkuineen ja tonttuapureineen joten yhteys joulupukkiin on tätä kauttakin ilmeinen. Tuhmien lasten kenkiin hän kuulemma tuo risuja (minä olen nähtävästi ollut aina kiltti, koska risuja ei lapsuudessani kengissä ollut).  Näin ensimmäiset lahjat saadaan Unkarissa jo joulukuun alussa. Varmaan kiinnostaa, kuka tuo lahjat sitten Unkarissa jouluaattona. No, se on sitten toinen juttu....

Meillä on aina kotona odotettu Pyhää Nikolausta ja lahjoja. Todella paljon. Unkarissa joulukoristelutkin menevät niin että niitä on ikään kuin kahta eri settiä. Marraskuun lopusta 6.12. asti koristelussa pääosassa ovat tontut ja "joulupukki" ja sen jälkeen, katolisen perinteen kulttuurissa kun ollaan, joulukoristelussa korostuvat enkelit, seimi ja Jeesus-lapsi. Näin meilläkin koristeet vaihdetaan aina Pyhän Nikolauksen visiitin jälkeen.



Toinen henkisesti isompi juhlanaihe tänään on tietysti Suomen itsenäisyyspäivä. Unkarissa ei itsenäisyyspäivää edes juhlita, vaan siellä kansalliset juhlapäivät liittyvät 15.4. ja 23.10. tapahtuneisiin kansannousuihin. Kaiken muun itsenäisyyden merkityksen lisäksi siksikin on hienoa juhlia Suomen itsenäisyyttä, kun sitä ei Unkarin puolella juhlita.

Meillä itsenäisyyspäivän juhlinta liittyy hauskasti Pyhän Nikolauksen juhlintaan. Kokoonnumme koko perhe, suomalaisine puolisoimemme unkarilaisen äitini luo, kaikille on unkarilaiseen tapaan kengissä pienet lahjat, jonka jälkeen syömme hyvin, sytytämme kynttilät ja katsomme linnanjuhlien kättelyt suomalaiseen tapaan.

Mielenkiintoista on näin kahden kulttuurin perheissä tutkia, miten kahden maan perinteet nivoutuvat yhteen. Tämä päivä on erinomainen esimerkki siitä, miten uudentyyppisiä perinteitä voi luoda kahden erilaisen kulttuurin juhlista. Ja hyvä esimerkki siitä, että vaikka omaksuu uuden kulttuurin, vanhaa ei tarvitse heittää pois. Täytyy vai muokata perinteistä omanlaisensa, jolloin niitä voi viedä eteenpäin. Perinteet kehittyvät ja muokkautuvat ajan ja ihmiseten mukaan. Niin sen täytyykin mennä.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

De jó hogy jöttel Mikulás!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Syömässä ja juomassa - Bar Cón, Kortteli


Paljon on puhuttu siitä, että Kampin Kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen aukeaa Kortteli-niminen ravintoloiden sikermä, joka ei muistuta yhtään tavallista kauppakeskuksen ravintolamaailmaa.

En uskonut ennen kuin näin. Mutta, kyllä, Kortteri on todella ainutlaatuinen. Se täytyy nähdä. Me kävimme siellä ihailemassa juuri ennen varsinaista avausta.

Samalla kävimme hyvässä seurassa syömässä espanjatyylisessä tapasravintolassa, Bar Cónissa, joka on hauskasti koko Korttelin päälle rakennetulla terassilla.  Näkymät sekä kauppakeskuksen sisälle että ulos ovat kyllä kivat.

Ilta oli ihana. Pöytä notkui cavaa, tapaksia ja seura oli mitä parhainta.




















Bar Cónissa on tarjolla erilaisia tapaksia ja muita pikkusyötäviä sekä kylmänä että lämpimänä. Niitä kannattaa tilata pöytä täyteen ja jakaa. Me keskityimme pääsääntöisesti kylmänä tarjoiltaviin annoksiin. Kaikki ruoka oli todella hyvää ja ainakin oman arvion mukaan "autenttisen" espanjalaista, mutta vielä erityisen hyvää oli pinjansiemenillä ja rusinoilla tarjoiltu pinaatti (menee niin kotikeittiön kokeiltavaksi). tartar-, paprika- ja perunamunakaspinchot, sitrussardiinit ja pienet vihreät padrón-paprikat paistettuna. Viereen viiniä, cavaa ja  Moritzin pilsiä. Oi että.

Menen toisenkin kerran.

Koko Kortteli on kokeilemisen arvoinen. Tämä on mielenkiintoinen ravintolakonsepti kaikenkaikkiaan ja visuaalisesti todella taitavasti toteutettu, koska erilaiset ravintolat hienosti nivoutuvat yhteen, kuitenkin jokainen säilyttäen oman yksikköllisen ilmeensä. Asiakaspaikkoja on paljon, mutta koska kerros on sokkeloinen, se on samalla kodikas eikä hallimaisen kaikuva.

Parasta Korttelissa on, että voi joustavasti valita tosi hyvistä ravintoloista suosikkinsa tai jos se paikka on täynnä, voi mennä viereiseen, yhtä hyvään mestaan syömään. Toinen vaihtoehto on vaikka ottaa aperitiivit yhdessä paikassa, alkuruuat toisessa ja niin edelleen ilman että pitää tarpoa ympäri Helsingin katuja. Hyvä paikka myös lounaalla ja ennen tai jälkeen leffan. Suosittelen ehdottomasti.

Ps. Vielä lastenvaunuilla skiejä kuljettaville äideille aivan kingi paikka hengailla syöden ja juoden kahvia

perjantai 2. joulukuuta 2016

Siideriglögi ja arvonnan tulos!


Joulukuu on täällä. Jee.

Glögikausi on avattu.




Useimmiten meillä juodaan siideriglögiä. Ihan vaan koska pidän siitä enemmän kuin perinteisestä punaisesta glögistä, joka on mielestäni hieman tunkkaisen makuista.

Superhelppo siideriglögi

1 l makeaa omenasiideriä
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
2 tähtianista
Muutama neilikka

Lämmitä siideriä hetken mausteiden kera. Siivilöi ja nauti. Jos haluat, että alkoholi ei haihdu, niin älä anna kiehua.

Jos haluat juhlavamman ilmeen, niin kasta glögilasien reuna ensi siideriin ja sitten sokeriin.

Kippis joulukuulle!

Sitten Yks Olut-kirjan arvontaan.

Kirjan voitti Lauri Laitinen, onnea! Laitan sinulle sähköpostia.

Lopuksi kaunis kiitos kaikille edellisen postauksen onnentoivotukista ja tsempeistä. Olette ihania!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Erään aikakauden loppu


Hyvätkin asiat loppuu joskus.




Olen olut samassa työpaikassa viisitoista vuotta. Saanut sieltä paljon tietoa ja taitoa sekä toisaalta antanut paljon omaa, itse vapaa-aikanani hankkimaani osaamista työpaikan käyttöön. Olen saanut työpaikasta paljon ihania kollegoita, kavereita ja muutaman tosiystävänkin. Olen yrittänyt parhaani jokaisessa työtehtävässäni ja varmaan duunikin on yrittänyt parhaansa suhteeni.

Näin pitkää työsuhdetta voi vähän verrata jopa ihmissuhteeseen - sekä työ että sen tekijä kasvaa ja muuttuu työsuhteen aikana. Olen itse saanut tehdä monenlaisia projekteja ja toisaalta duuni on voinut hyödyntää omaa osaamistani monipuolisesti monellakin saralla. Monet töissä ovat uskoneet minuun ja olen yrittänyt olla kaiken uskon arvoinen, pitäen duunipaikan etua aina ensimmäisenä.

Mutta niin kuin muissakin suhteissa, asiat ja tekijät muuttuvat. Joskus käy niin, että työpaikan tahtotila ja toisaalta oma näkemys erkanevat liikaa toisistaan.  Ja silloin kannattaa lähteä. Niin minä sitten lähdin.

Näin pitkästä työsuhteesta on tietysti vaikea lähteä, lähinnä ihmisten takia, ovathan lähimmät työkaverini ihan parhaita. Lisäksi duunissa on töissä ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat viedä olutkulttuuria parempaan suuntaan ja heille olen kiitollinen yhteistyöstä. Tätä työsuhdetta voin kiittää myös kahdesta tosi hyvästä esimiehestä, siitä ensimmäisestä, joka otti minut aikoinaan töihin ja tästä viimeisestä, jonka tiimistä lähden.

Miltä sitten nyt tuntuu? Vähän suruisalta ja toisaalta huojentavan vapaalta. Saa tehdä mitä haluaa. Olut ja ruoka-jutut jatkuu vapaana toimittajana, luentojen, väitöskirjan. Kippis- ja Santsikuppi-radio-ohjelmien, bloggauksen ja koulutuksen parissa. Samalla teen nyt opettajaopintoni päätökseen. Toivottavasti tulevaisuudessa tulee myös uusia, ihania haasteita ja töitä ruuan, juoman, kirjoittamisen ja esiintymisen parissa. Niitä saa ehdottaa, nyt kun pystyn tekemään mitä vaan. Jos et tiedä, mitä kaikkea teen, niin kurkkaa vaikka Anikomaria-sivulta.

Koska itse usein puran tunteeni musiikkiin, viikonlopun Santsikuppi-ohjelmassani kuului jo häivähdys lähtöön liittyviä kappaleita. Kuuntele.




maanantai 28. marraskuuta 2016

Uuden kirjan kansi ja kirja-arvonta!


Tässä se nyt sitten on.  Ihan Ulkona-ruokakirjan kansi.

Ensimmäinen reseptikirjani. Ruokaa ja juomaa ulkona nautittuna. Ruuan ja juoman säilytys- ja kuljetusvinkkejä. Paljon drinkki-, smoothie-, vihermehu- ja muita juomareseptejä ruuan lisäksi. Sekä tietysti juomasuosituksia herkuille.

Ihan Ulkona ilmestyy ensi keväänä ja on JO NYT myynnissä AdLibriksessä. Hui. (Kirjan kirjoitushan on vielä kivasti kesken....)




Tämän uuden kirjan iloksi arvotaan yksi kappale jo loppuunmyytyä ensimmäistä kirjaani, Yks Olut Oluen Käsikirjaa! Sen voi antaa vaikka lahjaksi tai saada ihan itselle.

Arvontaan voi osallistua jättämällä yhteystiedot tähän alle. Arvonta päättyy perjantaina 2.12.

Ps. Ihan Ulkona-kirjan tekemisestä on täällä jo kirjoitettukin...



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Etäpäivä - Kahvila Kuuma


Koska olen töissä Keravalla ja asun etelä-Helsingissä, yritän kohdistaa aina kaikki kaupunkipalaverit samalle päivälle, jolloin ei tarvitse ajella tätä matkaa edestakaisin. Kun palavereiden välissä on aikaa, on parasta viettää se kahvilassa duunia tehden.

Kahvilat ovat ainakin minulle inspiroivia työympäristöjä, en nimittäin pysty tekemään töitä hiljaisuudessa, (johtuu varmaan äänekkäästä, isosta lapsuusperheestäni) vaan tarvitsen taustamelua. Kahvila on tähän mitä parhain ympäristö. Koska rakastan kauneutta, parhaat etätyökahvilat ovat tietysti kauniita. Niinkuin Kahvila Kuuma Pursimiehenkadun ja Albertinkadun kulmassa.






Samassa tilassa on myös Nest Factoryn kauppa. OI.











Kahvilan Kuuman avokadoleipä on kaiken muun kauneuden lisäksi todella hyvä. Nam.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sipulirisottoa ja radiojuttelua syksyyn


Marraskuussa pitää syödä tuhdisti, muuten pimeys ja kaikki muukin ahdistaa liikaa. Risotto on yksi parhaista safkoista tähän. Ellei paras.







Tämä risotto on tosi simppeli ja ilman parmankinkkua vegekin. Menee niin lohturuuasta kuin lisäkkeestä. Ja seuraavana päivänä siitä voi tehdä arrancinejä. Kaikin puolin kelpo ruoka siis.


Sipulirisotto ja paahdettua parmankinkkua

2 kpl sipulia kuutioina, 1 salottisipuli kuutioina, 4 valkosipulinkynttä pienittynä, kaksi isoa lorausta oliiviöljyä, noin 2 rkl voita, 250 g risottoriisiä, noin 1 l kasvislientä, 1 dl parmesanraastetta, suolaa ja mustapippuria, 200 g parmankinkkua

Kuullota sipulit öljyssä pehmeäksi ja laita sivuun. Lisää kattilaan voi ja öljy, ja kuullota riisit läpinäkyviksi(noin 10 minuuttia). Lisää sitten pari kauhallista kasvislientä sekaan, sekoita ja anna liemen imeytyä, Toista kunnes riisi on kypsää ja puuromaista. Jos kasvisliemi loppuu, tee lisää tai käytä vettä.

Paahda 200 asteessa leivinpaperilla pellillä rapeaksi parmankinkkusiivut. Varo etteivät kärähdä!

Sekoita parmesanraaste ja kuullotetut sipulit risottoon, tarjoa heti ja viimeistele parmankinkulla.

Juomaksi sopii hyvin kevyt punaviini tai tumma, maltainen ale-olut. Kuuntele miten juontamassani Kippis-ohjelmassa oluentekijät nauttivat samasta risotosta.(klik).

Syö risottoa - selviä marraskuusta!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Making of #ihanulkona - aina ei mene putkeen


En ole kauheasti tästä ehtinyt edes kirjoittaa koska koko ajan tapahtuu kaikkea, mutta minulta tulee keväällä uusi kirja. Jee! Ruokakirja nimeltään Ihan Ulkona. Kesäinen kirja, missä myödään ulkona eri puolilla Helsinkiä.

Suunnittelin kuvaavani sitä kesän lämpiminä päivinä  - ihanasti aikaa olisi kerrankin paljon, koko kesä. Ensin meni kesäkuu, jokaisena sovittuna kuvauspäivänä satoi. Sitten meni heinäkuu, jokaisena sovittuna kuvauspäivänä satoi. Sitten tuli elokuu, ja arvatkaas mitä - niin  - jokaisena sovittuna kuvauspäivänä satoi. Sitä kirjaa nyt sitten kuvattiin syyskuussa. Koko syyskuu ja vähän lokakuussakin. Vähän piiloteltiin keltaisia lehtiä ja väristiin kesäkamoissa alle kymmenen asteen lämmöissä.

Aina ei mennyt putkeen muutenkaan. Tässä hauskuudeksi hieman epäonnistuneita otoksia.


Vähän tuuli, Atin naama meni tuulen mukana...



Sitten tuuli vähän enemmän..



- Mika, katso kameraan!




Kaikki skidit pitäisi saada kuvaan...




Sitten kun skidit on kuvassa, ne pitäisi saada hymyilemään....




Sitten kun skidit hymyilee, niin kannattaisiko minunkin katsoa kameraan?




Kukkuu Sofia :)



On vaikeaa varmaan ottaa kuvaa, kun toinen puhuu koko ajan.




Festari-ilmeilijät vauhdissa.




Me niin nautittiin skumpasta, että unohdettiin kamera.




Ei ole helppoa ottaa kuvaa kahdeksasta tytöstä kerrallaan. Ja ne ei pysy paikallaan!




Justjust. Ei pysty poseeraamaan, kun pitää siirrellä kuvauskamaa.




Kuvausmallit keskittyy niin, että ne unohtaa hymyillä.




- Andi, kato tänne! Andi, hymyile!  - Mama, mä syön nyt!




Grillijuhlat vauhdissa. Ei kyllä siltä näytä.  Kandeisko katsoa ylös?

Onneksi kyllä me saatiin niitä parempiakin otoksia. Ne onkin sitten kirjassa! Ennen valmista kirjaa tänne blogiin tallentuu varmaan kirjan osalta hihkuntaa, tuskastelua kirjoittamisesta, uuden kirjan kansi, vähän reseptimaistiaisia ja kaikkea muuta! Kirjantekeminen on NIIN kivaa!

Jos kiinnostaa, niin lisää kirjanteko-kamaa löytyy Instasta @anikomaria tai #ihanulkona. Käy kyttäämässä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Olutta ja ruokaa just oikein - Bryggeri Helsinki


Kävimme tutustumassa kutsuttuna panimoravintola Bryggerin uuteen listaan. Kannatti.








Bryggeri sijaitsee ihan, ihan Helsigin keskustassa, Kauppatorin vieressä Sofiankadulla. Ja siellä on ihan oikea panimo, jota voi pällistellä syömisen lomassa. Panimokierroksiakin järjestetään. 




Hyvä oli selailla listaa, kun lasissa oli eräs lempiolueni, Bryggerin Rosé, yli kasiprossanen, kiinanruusuteellä maustettu ja mm- viinihiivalla käytetty, hieman hapan ja hedelmäinen olut. Mika maistoi Spezial, punertavaa märzeriä. Ja sitten arvottiin mitä syödään.




Minä otin alkuun tartarin (otan sen aina, jos luotan ravintolaan ja sitä on tarjolla) ja se oli hyvä. Sen kanssa olisi ollut ravintolan omakin olutsuositus, mutta kapinallinen kun olen, valitsin kotiinvetäjänä Donut Island Brewingin Sour Puzz. Oiva yhdistelmä.

Mika taas otti alkupalalajitelman, jossa oli kauniisti koottu kaikki alkuruokalistan annokset mininä. Ja mukaan suositusjuomat. Tämä on minusta tosi sopiva konsepti tutustua oluen ja ruuan maailmaan, koska näin voi maistella neljää eri annosta neljän eri oluen kanssa, ja miettiä itse mitkä maut kolahtaa.




Pääruuaksi Mikalle grillattu flank steak, punaista mojokastiketta, hauskoja ryppyperunoita ja chilivoita. Olueksi Bryggerin IPA.




Minä taas himoitsin hampurilaista ja sainkin sen. Runsaasti emmetaljuustoa, paistettua sipulia ja tomaattirelishiä. Oluena Citra Extra Pale Ale. Hyvä ja maukas kokonaisuus kerrassaan.

Bryggerissä on erillinen panimolista ruokalistan lisäksi, ja tämä oli sieltä puolelta. Panimolistassa kiehtoi vielä karamellisoidun porsaan babyribsit ja tuliset kukkakaaliwingsit, mutta ne saa jäädä ensi kertaa. Kaveripöydässä niitä kyllä vuolaasti kehuttiin.





Jälkkäriksi Mikalle todella ISO jugurttipannacotta valkosuklaakristallilla sekä minttumustikalla, ja minulle aina niin hyvä suklaaportterikakku, kirsikkasorbettia ja suolamantelia. Katsokaas nyt, annos on kaunis kuin taulu.

Minä otan aina suklaakakun kanssa duunin portteria jos on. Bryggerissä on. Yhdistelmä on täydellinen. Mika taas maistoi Bryggerin Sofia Imperial Stoutin, joka oli suklaakakun alkuperäinen olutsuositus. Täydellinen sekin.

Pidän Bryggeristä sekä panimona että ravintolana ja olen käynyt siellä niin syömässä kuin järjestänyt tilaisuuksiakin(klik). Eniten kuitenkin pidän paikassa siitä, että siellä ihan oikeasti mietitään tarkoin oluen ja ruuan yhdistämistä sekä oluen että ruuan näkökulmasta. Keittiömestari Ali ja ravintolapäällikkö Olli saavat aikaan yhdessä hauskoja ja maistuvia kokonaisuuksia, joita on ilo syödä. Kiitos siitä.

Ps. Alilta ilmestyy myös oiva kirja Gastropubi kotikeittiössä(klik),jossa avataan Alin olutjaruoka-filosofiaa. Mukana myös iso kasa hienoja reseptejä. VinkVink joululahjaksi!

Kiitos myös Bryggerille illallisen tarjoamisesta.