perjantai 12. lokakuuta 2018

Safkaa juustosta ja sipseistä


Kaikille tämän blogin lukijoille on luultavimmin tullut selväksi, että rakastan juustoa ja sipsejä. Jopa niin paljon, että teen niistä ruokaakin, sen lisäksi että niitä kuluu noin muutenkin aika paljon.

Tässä pari luottoreseptiä, jotka onnistuvat aina, ovat helppoja ja joissa on - TADAA - juustoa ja sipsiä.





Kirsikkaolutkaramellilla silattu halloumimelonisalaatti


400-500 g halloumia(tähän sopii myös sinihomejuustoa tai gouda) siivuina, ½ hunajameloni siivutettuna, öljyä juuston paistoon, tuoretta timjamia. mustapippuria, 1 dl suolamanteleita (Ps. Tässä voi melonin sijasta käyttää myös päärynää, silloin 2 kpl päärynöitä)

Kirsikkaolutkaramelli:
1,5 dl kirsikkaolutta, 2 dl sokeria

Keitä olutta ja sokeria sakeaksi siirapiksi noin 10-15 minuutin ajan ja anna jäähtyä. Varo, seos kiehahtaa ja kuohuu yli helposti. 

Sivele meloni- ja halloumiviipaleet miedon makuisella öljyllä ja paista pannulla. Kokoa salaatti laittamalla kuumien meloniviipaleiden ja halloumin päälle kirsikkaolutkaramellia, tuoretta timjamia, mustapippuria ja suolamanteleita.  

Juomaksi hapan belgialaistyylinen vehnäolut, kirsikkaolut tai vaikka kivan pirteä berliner weisse.

Vehnäolutmarinoitu lohi ja makea olutpesto


1 kpl 800 g lohifile, 1 dl vaaleaa saksalaista vehnäolutta, 1 rkl merisuolaa, 1 pnt makeaa friseesalaattia tai muuta salaattia, noin 2 dl sipsejä

Makea olutpesto:
2 dl oliiviöljyä, 1/5 dl vehnäolutta, 2/3 dl vaahterasiirappia, 1 pnt yrttejä (rucola/timjami/persilja), mustapippuria, suolaa

Laita lohi uunivuokaan tai folioon ja kaada vehnäolut lohen päälle. Hiero pintaa oluella hennosti ja ripottele päälle merisuolaa. Laita uuniin paistumaan 180 asteessa tai grilliin peitettynä foliolla noin 15 minuutiksi. 

Tee sillä aikaa olutpesto laittamalla kaikki raaka-aineet tehosekoittimeen ja sekoittamalla tasaiseksi. Maista välillä ja mausta suolalla sekä pippurilla.(Olutpesto muuten säilyy noin viikon kylmässä).

Pese ja kuivaa salaatti. Ota lohi uunista ja asettele pala siitä jokaiselle lautaselle salaattipedille. Laita päälle rapeutta tuomaan sipsejä ja pirskottele kaiken päälle olutpestoa. 

Juomaksi lohen kanssa viileänä hedelmäistä Session IPA:aa tai APA:aa. 

Viikonloppu voi alkaa! 

Ps. Hieman samantyyliset reseptit ovat myös vilahtaneet kesällä muutamassa Etelä-Suomen Mediassa.

torstai 4. lokakuuta 2018

Lempiravintolani


Rakastan ravintoloita ja baareja, viihdyn niissä sekä arkena että juhlana. Minulla on monia lempiravintoloita ja baareja, mutta on yksi paikka, joka on aina ollut minulle yli muiden koko ravintolassakäymisikäni.

Corona Baari Eerikinkadulla.











Lukioaikainen poikaystäväni Pekka vei minut Coronaan, koska hän pelasi kilpaa biljardia. Me hengasimme Misun kanssa tiskillä, kun pojat löivät palloja rahasta, joimme keskarituoppia ja söimme meetwurstitousteja, jotka olivat silloin Helsingin ravintolamaailmassa uusinta uutta. Kun pääsin opiskelemaan yliopistoon, niin monasti päädyimme humanisti-maailmanparantajakavereiden kanssa Coronaan, koska sieltä sai kohtuuhalpaa punkkua. 

Sitten menin ravintola Helmeen vastapäätä töihin ja ravasimme Coronassa ennen ja jälkeen työvuoron. Jos emme jaksaneet käyttää Helmen kahvikonetta, niin haimme asiakkaille espressot ja capucchinot Coronasta ja jos kokit olivat ilkeitä eikä henksusafka ollut hyvää, ostimme nälkäämme toasteja Coronan baarista. Kino Eerikinkadun aikaan istuimme Coronan edessä työvaatteissa ja katsoimme elokuvaa.

Aloitin seurustelun miehen kanssa, jonka lempipaikkoja Corona myös oli. Yhdessä vietimme siellä montamonta hauskaa hetkeä kavereiden kera. Asuimme ihan vieressä, joten usein tapasimme siellä ennen kotiinmenoa. Viikonloppuisin joimme siellä hänen lempijuomaansa Avernaa ja Jallua, kesäisin terassilla kaljaa. 

Esikoiseni on ollut varmaan viikon vanha, kun hän ensi kerran vieraili Coronan terassilla. Toinen lapseni pääsi sisälle asti heti, onhan hän syyskuun skidi. Lapset ovat alusta asti rakastaneet Coronan hämyistä valoa ja juoksenteluun sopivia tiloja. Mikään toast ei maistu skidien mielestä niin hyvälle kuin Coronan toast.

Olen lukenut tenttiin, tehnyt duunia ja purkanut suruja Coronassa. Olen tanssinut, riidellyt ja pussaillut siellä. Olen jopa pitänyt siellä olut&biljardi-tastingin! Nykyäänkin paikka on lempikahvilani ja palaveripaikkani, afterworkmestani ja se baari jonka mainitsen aina, jos joku hyvän baarisuosituksen haluaa. 

Vaikka juomavalikoima ei ole kaupungin paras (happamia oluita voisi olla, vinkvink), niin ei se haittaa. Joskus fiilis on tärkeämpää. Corona on minun lempibaarini. 

Mikäs sinun lempibaarisi on? 

Ps. Älkää muut baarit olko mustiksia, rakastan myös teitä. Tiedätte ketä olette ;). 

perjantai 28. syyskuuta 2018

Lämmin nektariini&fetapaistos ja parmankinkkukanaa


Joskus tekee vahingossa niin hyvää ruokaa, että itsekin yllättyy. Tässä viimeksi kävi niin.

Tein kaapista löytyneistä jämistä nektariini&feta-paistoksen ja parmankinkulla&yrttivoilla täytettyjä kanafileitä.

Hyvää oli.


Nektariini&fetapaistos

2 bataattia, 3 nektariinia, 200 g fetaa, 1 dl manteleita, 1 pnt salviaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria

Kuori ja paloittele bataatit ihan pieniksi kuutioiksi. Öljyä uunivuoka ja laita bataatit vuokaan. Paista uunissa 180-asteessa  noin 20 minuuttia. Leikkaa nektariinit lohkoiksi ja lisää ne sitten vuokaan fetan ja manteleiden kanssa. Paista vielä noin 10-15 minuuttia, lopuksi mausta suolalla ja pippurilla sekä salvialla.



Yrttiset, parmankinkulla täytetyt kanafileet

4 kpl kanan rintafileitä, noin 200 g parmankinkkua, noin 50 g pehmeää voita, 2 rkl raastettua parmesanjuustoa, 1 pnt timjamia, suolaa ja mustapippuri.

Pilko parmankinkku pieneksi ja sekoita voihin. Mausta voi pieneksi leikatulla timjamilla, parmesanilla, suolalla ja pippurilla. Nuiji kanafileet ohueksi.  Täytä fileet parmankinkkuvoiseoksella ja rullaa. Kiinnitä hammastikuilla. Laita uunivuokaan ja paista 180-asteessa noin 20 minuuuttia.

Sitten vain kaikki pöydälle, olutta lasiin ja SYÖMÄÄN!

Ps. Tähän kannattaa valita ruokajuomaksi joku greippinen NEIPA-tai tummahko APA- olut. Hyvin sopii myös makeahko, ranskalaistyylinen siideri.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Treffeillä ravintola Hugossa


Harvoin minä käyn treffeillä. Harvoin pyydetään ja vielä harvemmin pääsen.

Nyt kuitenkin olin. Ja vielä Oulussa, ravintola Hugossa. 

Hauskasti ekoilla treffeillä, samalla jo puolivuotisen suhteen kunniaksi. Parisuhteen voi siis aloittaa treffailematta. Mutta se on sitten toinen tarina.





Ravintola Hugon menu perustuu raaka-aineiden puhtaisiin makuihin, joten minimalistisen skandikeittiön piirissä ollaan.

Ruokalista oli hauskasti tablettimuodossa, ja jokaisessa pöydässä oli pyörylä, johon ne tabletit tuettiin. Pidin tästä, helppo käyttää(ja ravintolalle päivittää vaikka jos tuote loppuu kesken illan) ja ei haitannut ravintolan tyyliä.



Tämä annos oli kerrassaan täydellinen. Savulla maustettu porotartar, timjamimajoneesi, frittijäkälä ja pikkelöityjä kanttarellejä. Parhaita annoksia, mitä olen ikinä syönyt.






Kokonaisuutena ilta oli ihana. Kaikki annokset olivat todella hyviä, erikoisesti tietysti jäi mieleen jo mainittu tartar ja ruusua sisältänyt jälkiruoka. Spesiaalia oli myös viini, mitä ruokien välissä tarjoiltiin sekä erittäin hyvä palvelu.

Parasta oli kuitenkin seura <3.

lauantai 18. elokuuta 2018

Salaisia harrastuksia, intoa ja häpeää

Kun kysytään harrastuksia, yleensä kaikki sanovat lukemisen, lenkkeilyn ja matkustamisen. Kaikilla löytyy kuitenkin myös salaisia harrastuksia, mistä ei kauheasti huudella. Näin olen oppinut.

Kun juttelee ihmisten kanssa, heiltä saa kuulla yllättäviä kiinnostuksen kohteita. Siksi rakastan sitä lauantai-Hesarin pitkää henkilökuvaa, kun siinä on aina osio "mistä minua ei tunneta". Siinä yleensä paljastetaan haastateltavasta asioita, joita ei tiedä. Koko haastattelun herkullisin osio. Ydifyysikko saattaa vapaa-aikanaan tanhuta ja kanteleentekijä kytätä Kardashianeita.

Joskus näitä harrastuksia ei paljasteta, koska niistä voi tuntea vähän jopa häpeää. Jos harrastus on jotenkin omasta mielestä nolo. Minulla itselläni on jo vuoden ajan ollut harrastuksena käsilläseisominen. Tällä tietysti tarkoitan sitä, että harjoittelen sitä, että pystyisin seisomaan käsilläni ilman tukea. Nyt harrastus on vasta edennyt asteelle, jossa Eiranrannassa nousen käsilleni seinää vasten ja irrottaudun siitä sekunneiksi kerrallaan. Yleensä tyttäreni, joka rennosti seisoo itse käsillään, pudottautuu siitä siltaan ja nousee ylös, tsemppaa minua. Jostain syystä tunnen tästä harjoittelustani hieman häpeää kun ihmisiä kulkee ohi. En tiedä miksi.

Toinen ikuisuusharrastukseni, joka tuottaa minulle häpeää, on uinti. Rakastan vettä ja uimista, mutta en osaa kroolata. Salainen harastukseni onkin harjoitella tätä kun kukaan ei näe, koska häpeän asiaa.

Minulla on myös kiinnostuksenaiheita, jotka ovat itsestänikin ehkä hieman outoja. Olen intohimoisesti innostunut etruskeista, joka on poiskuollut keski-Italiassa, mm. Rooman alueella elänyt kansa. Googletan ja luen kaiken heistä minkä käsiini saan. Olen käynyt kaikissa etruskimuseoissa, joita olen löytänyt.

Toinen intohimoni on kielitiede, varsinkin etymologia. Sanojen synty kiinnostaa todella paljon, ja se miksi tietyt sanat ovat säilyneet ja toiset eivät. Tästä luennoin myös kyllästymiseen asti omille kavereille.Osaan kertoa mistä tulee suomenkielinen sana hiiri ja mikä luultavasti sen alkuperäinen muoto on ollut 2500 vuotta sitten.

Lisäksi harrastan Jennifer Anistonin asioiden googlaamista, Spartacus-sarjan katsomista sataan kertaan ja olen innostunut nyt ukulelen soittamisesta. Edelliset handlaan kyllä itse, mutta jölkimmäiseen pitäisi löytää joku kurssi....


Kuva Maarit Vaahteranoksa

Tästä kaikesta harrastuksiin liittyvästä tunneskaalasta sekä Pohjois-Koreasta, oksitaanista, suunnistuksesta ja korvakorujen harrastamisesta puhutaan Elsan ja Anikon kupla-podcastissa. Eli aiheena syksyn uudet harrastukset, innostus ja harrastusten häpeä.

Kuuntele tästä. 

Kuva Maarit Vaahteranoksa

torstai 16. elokuuta 2018

Kiitos taas Flow, lempifestarini!


Ehdoton lempifestivaalini on Helsingin Suvilahden Flow Festival.  Tänäkin vuonna tämä festari oli ihan huippu.



Mulla oli paljettipaita :) 


En jaksa sen enempää musiikista kirjoittaa, sitä kun on hehkutettu ja haukuttu. Mutta Paperi T:llä on musan lisäksi ihana tukka.







Aluksi satoi, jolloin jouduin pukemaan sadetakin päälle ja näyttämään barbapapalta.


Festareiden paras annos oli tämä; kanavohveli. OMG. Munchies by Matti Jämsen.




Meille tarjottiin terävät Oulusta.


Ilmaisen festariveden sai maustaa itse.


Grizzly Bear ihastutti minua, mutta nuoriso vaan meikkasi...


Mahtava Iittalan Glow-bar. Miten ne sai noi juomat hehkumaan erivärisinä?

Vietämme kaksi päivää aina festareilla aikuisseurassa, tanssimme, juomme, syömme ja hengailemme musiikin tahtiin. Viimeinen päivä on sitten se lapsipäivä. 


Perhepäivänä kokoonpanomme oli tämä.




Social Jointin burgeri oli festareiden toinen törkeän hyvä safka.



Lempipaikkani aina Flowssa on Backyard. Siellä voi niin nostaa polvea kuin hengata skididiskossa.


- Lapset, mama aikoo nyt tanssia!
- Mama, sit me ei tunneta sua!





Seppeleet, kukkalaitteet, glitteri ja vyölaukut olivat kova sana. Itselläni ei ollut mitään näistä...






Flow ja elokuun illat ovat yhdistelmä, jota rakastan. Lisäksi minulla on vakioseurueeni, ihana Katri, Nella ja Sofia(tyyppeineen) joiden kanssa festari on aina yhtä hauska.  Flow-festareilla on myös jotenkin maaginen tunnelma, en osaa selittää sitä kunnolla, mutta se on niin positiivisen kaupunkilainen, kuin voi olla. Ja minä kun olen todella helsinkiläinen henkeen ja vereen, niin rakastan tätä tunnelmaa.

Olen ollut Flowssa niin kauan etten edes muista ja tyttäreni on ollut joka vuonna syntymästään lähtien. Poikani on meinannut syntyäkin sinne. 

Aina ei ole muistettu kuvata, mutta blogista löytyvät ainakin raportit festareilta vuodelta 2011,  2012, 2013,   2014,  ja 2017.