maanantai 16. tammikuuta 2017

Mites tämä nyt menikään? - Vihermehukuuri nro 3


Viikon vihermehukuuri on ohi, kippis sille! Miten se tällä kertaa meni?



Tämä oli kolmas viikon vihermehukuurini.

Olin jo oppinut, että sillä viikolla kannattaa hieman hidastaa eikä tuupata viikkoa täyteen ohjelmaa.   Olin myös edellistä kerroista oppinut, että mehuja kannattaa juoda ainakin kolme päivässä, ettei tule nälkä ja kiukku.Yleensä olen onnistunut myös säätämään kuurin viikolle, jossa ei ole paljon kiusauksia. Toisin kävi tällä kertaa.

Nyt kun olen freelancer, duuniin kuuluu myös paljon eri tilasuuksissa juoksemista ja sitten niistä kirjoittamista. Ja voi, kylläpä näissä tilaisuuksissa oli hyvännäköistä syötävää ja juotavaa. Mutta pidin pintani ja join vihreää teetä(johon olen kyllä nyt tosi kyllästynyt). Toinen kiusaus on oma koti, kun tekee kotona töitä, niin täällä on paljon enemmän ruokahoukutuksia kuin toimistolla olisi.

Mehut menivät jo vanhasta muistista, teen aina helppoja mehuja aika halvoista raaka-aineista. Käytän pääasiassa selleriä, brokkolia, kesäkurpitsaa, punajuurta, porkkanaa, kaalia, inkivääriä, omenaa, sitruunaa ja mandariinia. Sellaisia vihanneksia, mistä teen sitten ruokaa muille ja hedelmiä jotka maistuvat myös lapsille. En osta mitää ihmeellisempiä, koska yritän pitää mehustuksen budjetin myös aika alhaisena. Eli hyvin paljon kauden tuotteita ja luomuna ne, jotka voi ostaa luomuna. (Alepaan on tullut luomuselleri, jee!) Kaikki kasvikset pesen vaan vedessä ja harjaan kuuman veden alla. En käytä mitään reseptiikkaa, laitan mehuun sitä mitä on, mutta noin 70% kasviksia ja 30% hedelmiä. Porkkanaa käytän hedelmien lailla/tilalla, se on niin makea.

Mehustimena käytän Phillipsin isoa Advanced Juiceria joka on ihan hyvin toimiva vehje. Tietyt raaka-aineet kannattaa toki paloitella, koska muuten kone rupeaa huutamaan(esim. lehtikaali, raparperi ja muut kuituisat, "kuivat" raaka-aineet). Olen myös kokemuksen kautta päätynyt käyttämään yllä jo mainittuja vihanneksia ja hedelmiä, koska nuo toimivat hyvin Phillipsin Advanced Juicerissa. Pesen juicerin heti käytön jälkeen, ettei siihen jää kuituja, koska ne kuidut jäävät tosi kovaa kiinni. Tähän täytyy varata aina se viitisen minuuttia aikaa joka kerta.

Koska mehut ovat pääosin makeita, imeskelen muutaman hyppysellisen suolahiutaleita joka päivä. Se on lempihetkeni, koska se mitä minulle tulee kuurin aikana on suolanhimo. Siksi käytän tätä kuuria aina joulun jälkeen sokerinaposteluputken katkaisemiseen. Minä jään aina koukkuun sokeriin jouluna, ja kun juo makeita mehuja viikon, niin sokerihimo loppuu kokonaan ja herkuttelu vähenee aina. Jahuu! Tästä on hyvä jatkaa.

Tuntemuksia on aina monenlaisia. Nukuttaa paljon, olen nyt ollut niin onnellisessa tilanteessa freelancerina, että olen voinut välillä ottaa päivätorkut ja jatkaa sitten duunia. Yöunia nukun tavallisesti 6 tuntia yössä, mutta kuurin aikana 8-9 tuntia. Eniten ikävä on ollut minkä tahansa pureskelua. Tekee mieli kaikkea todella rapeaa ruokaa, näkkäriä, pähkinöitä, omenaa ja porkkanaa. Nimenomaan rouskuttaa näitä.

Nälkä ei ole ollut, mehut täyttävät hyvin ja kofeiiniton tee, mitä on kitattu noin 2 litraa päivittäin. Teen aina aamulla ison kannun teetä, (käytän eniten ihania Higher Living-teetä Ruohonjuuresta, niin hintansa väärtti) ja juon sitä kylmänä pitkin päivää. Teekannussa on aina myös vanilja ja kanelitanko teepussien lisäksi. Jotkus kai syövät vähän hunajaa jos heikottaa, mutta minun ei tarvinnut.

Toinen mikä on vaivannut on kahvin ikävä. Kysymys ei ole kahvihimosta, koska mitään fyysisiä oireita minulla ei ole, ei pääsärkyä tai mitään. En myöskään juo kuin kaksi kahvia lattena päivässä. Vaan siitä tunteesta kun höyryävä kahvikuppi on kädessä ja otat sen ensimmäien huikan siitä. Sitä ei mikään teekokemus voita. Ainakaan minulla.

Kun on viikon syömättä, huomaa miten paljon minulla syöminen liittyy sosiaalisuuteen. Iltaisin syömme yhdessä koko perhe klo 20. Siinä oli tosi tylsää istua vieressä teekupin kanssa. Samoin kavereiden kanssa näemme paljon kahviloissa ja ravintoloissa, ja nyt kun joi teetä joka paikassa, olihan se vähän tylsää. Olutmenojakin oli useampi, ihan olut-tastingeista lähtien, sielläkin lähinnä nuuhkin eri oluita Mikan ja Nellan lasista ja join teetä. Nyyh. BierBierille ja Groteskin baarille muuten erikoispisteet että siellä sain ihanan tuorepuristetun mehun itselleni.

Minulla ei ole ollut kertaakaan kuurien ainana mitään pahoinvointia, heikotusta, päänsärkyä pahemmin tai muutakaan vaikka aloitan aina kuurin siitä sokeriöveritilasta ja kuurin jälkeen palaan heti ihan perusruokavalioon. Tämä on kai hyvin yksilöllistä. Minulla ei myöskään kyllä ole ollut sellaisia, joidenkin hehkuttamia kokemuksia, missä tuntee että on ihan kukkulan kuningas ja kaikki on mahdollista ja olo ikäänkuin leijuu. Minustä tuntuu aika normaalilta koko ajan. Mitään vessavaivoja ei myöskään ole ollut ei aloittaessa, kuurin aikana tai lopettamisen jälkeen. Tosin minulla on nk. teräsvatsa, johon ei mihinkään vaikuta matkoillakaan.

Yhden kerran maistoin kiinteää ruokaa ihan vähän kuurin aikana, työsyistä. Olin vetämässä Radio Helsigissä Kippis-ohjelmaa ja meillä oli siellä hyönteiskokki Topi Kaireniuksen hyönteisruokaa, jota olin luvannut maistaa. Joten yksi ruislastu hyönteistahnalla ja yksi sirkka lähetyksen ainana oli ainoa kiinteät ruuat mitä söin viikon aikana. Tunnustan. 

Kokonaisuutena suosittelen tätä viikon kuuria niille jotka herkuttelun (joulu,kesä jne) jälkeen haluavat kerralla päästä eroon sokeri-kahvi-alkoholi-rasvaövereistä tai muuten vaan tuntea vähän puhdistuvansa. Mikään laihdutuskuuri tämä ei ole, koska paino palaa kuurin jälkeen takaisin, kun normaali ruokavalio alkaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa, koska nyt tekee mieli pääosin rouskuvia, hyviä ruokia eikä sokeria laisinkaan. Jee.  Vihermehut kannattaa myös jättää omaan ruokavalioon, ihan päivittäisinä. Minä olen korvannut jo kolme vuotta kello viiden kahvin vihermehulla. Se on helppoa, tulen kotiin skidien kanssa, Pikku Kakkonen ja lapsille välipalat, siinä on aikaa tehdä itselleen vihermehu.

Kaikin puoli ihan jees viikko.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Uusi välipalasuosikki


Tänään vihermehukuurin kuudes päivä. Arvatkaas mitä syön ekaksi maanantaina kun kuuri on ohi?

No, avokado&seesamisiemenleivän.


Kahvila Kuumasta pöllitty leipäidea. Sovellettuna.

Voita tummalla leivällä, siivutettua avokadoa, suolahiutaleita ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Oi.

Maanantai-aamuna laitan vielä avokadon väliin meetwurstia. Viereen iso latte. Jep.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Vihermehu-kuuri - 5.päivä

Noniin. Seitsemän päivän vihermehukuurista menossa viides päivä. Tuntemukset ovat seuraavia: Kahvia on edelleen ikävä, niin tunne- kuin fyysisellä tasolla. Tämä on hassua, koska vaikka rakastan kahvia, en juo sitä mitenkään paljon, vain kaksi lattea päivässä. Silti kahvia on enemmän ikävä kuin ruokaa. Sitä tunnetta kun höyryävä latte on edessä. Ja ensimmäistä kulausta siitä.

Mietin myös miten monet tekevät tämäntyyppisiä kuureja retriiteissä tai muissa yhteisöllisissä tapahtumissa, joissa jo "ryhmäkuri" eli se että kaikki nauttivat samoja mehuja, helpottaa tätä kuuria. Kun tätä tekee yksin, ihan peruselämän vieressä, hankaluuksia on enemmän. Lapsille pitää tehdä ruokaa joka päivä, juosta duunimenoissa, tehdä töitä ja huolehtia kodin siisteydestä. Ei voi vaan olla, keskittyä itseensä ja joogailla menemään, niin kuin monella retriitillä tehdään. Kuurin alkuvaiheessa väsyttää aika tavalla (ainakin minua), joten se vähän hankaloittaa myös päivittäistä elämistä.

Hyvällä suunnittelulla toki tässäkin pärjää. Vihermehukuuriviikolle ei minusta kannata ottaa paljon tekemistä ja säästää mm. siivoukset seuraavaan viikkoon. Harrastuksia kannattaa miettiä eikä urheilla tarvitse niin kauheasti. Duunit kannattaa pitää myös aika helppoina ja vaikka kasata seuraavalle viikolle enemmän. Jos et ole ennen ollut vihermehukuurilla, kannattaa varata myös aikaa mehujen tekemiseen ENNEN kun olet superväsynyt tai kuna energiatalouden ovat alhaalla, koska silloin luovutat helpommin. Nukkua kannattaa paljon, ja minua on ainakin nukuttanut kuurin aikana tosi hyvin. Kun säästää itseään tämän viikon ajan vähän, selviää paremmin. (Tosin kaikki on yksilöllistä, tee miten itsestäsi tuntuu parhaalta).

Itselläni tämä kuuri on jo kolmas, joten tietää miten alussa väsyttää. Kolmannen päivän aamuna varsinkin. Mutta myös sen, miten väsyminen helpottaa saman päivän iltana. Eilen ja tänään on jo tosi hyvä olla ja kevytkin. Kaksi päivää vielä. Tuntuu aika helpolta.



Tässä yksi lempimehuista, kaali&omena&inkivääri&basilika&sitruuna&brokkoli

5 lehteä kaalia
1 omena
1 kuorittu sitruuna
3 cm inkivääriä
Pari kourallista basilikaa
1/2 brokkoli

Sitten vaan puristimeen tai linkoon.

Itse käytän Philipsin Advance Mehulinkoa. Tykkään.

torstai 12. tammikuuta 2017

Pro Gaala 2017 - Mitä syödään ja juodaan?


Sain edellisen duunin piikkiin tehdä siitä valikoimasta juomasuositukset tänä vuonna tammikuun lopussa juhlittavaan Aromi-lehden Pro Gaalaan. 

Kyseessä on suurin ravintola-, hotelli-, suurkeittiö- ja elämysalan juhlatapahtuma, jossa jaetaan myös alan tärkeimmät palkinnot ammattiosaajille. Siis todellinen gaala.

Aikaisemmin juhlassa on ollut yksi juomasuositus per ruokalaji(yleensä viiniä), mutta nyt repäistiin: Jokaiselle ruualle on sekä viini- että olutsuositus. Viinisuositukset tulivat muilta yhteistyökumppaneilta, mutta olutsuositukset tein minä. Sitten kimpassa maistettiin sekä menu että juomat pariin kertaan, keskusteltiin ja päätettiin lopulliset valinnat. Voi veljet, kun ovat hyviä.



Itse gaala on Wanhassa Satamassa ja menusta on vastuussa Royal Ravintoloiden keittipäällikkö Peter Ahti tiimeineen. Annoksia viilaillaan vielä, mutta paljastanpa teille kuitenkin mitä suunnilleen on tulossa.


Shampanjan kanssa on tietysti pieniä alkupaloja, jonka jälkeen käydää pöytään. Ensimmäinen alkuruoka on tartaria Picanha. Rakastan tartaria, tilaan aina sitä ravintolassa, jos listalla on. Tämä tartar oli kyllä parhaasta päästä. Picanha tarkoittaa muuten kolmion muotoista, uloimmaista palaa naudan kankusta, aivan ulkofileen vieressä. Se on myös herkullista grillattuna.


Tartarin kanssa valitsin kaksi hyvin erilaista olutta. Tumma, helpostijuotava ja hennon paahteinen, mutta karamellimainen Karhu Tumma Lager. Toisena hedelmäinen, maltainen ja hienostuneesti katkera Brooklyn East India Pale Ale. Saatte arvata kumpi valikoitui?


Toisena alkuruokana on tuorehernekeitto kuohuviinillä maustettuna ja pekonilla höystettynä. Raikasta ja maukasta. Toin paikalle kaksi olutvaihtoehtoa, sitrusmaisen happaman ja mausteisen Hoegaarden Witbierin ja aprikoosisen hedelmäisen Kronenbourg Blanchin. Toinen valittiin, mutta kumpi?


Pääruokana tulee olemaan haukimureketta ja hummerikastiketta. Oi. Tälle annokselle paras olut on vaan Brooklynin Sorachin Ace, isona shampanjamenetelmällä käyneenä versiona.


Söin kaiken. Melkein nuolin lautasen.


Välijälkkärinä uusi versio viime vuoden trendidrinkistä, Napue GTstä. Näitä olisi syönyt vaikka useammankin, pidetään juhlissa peukkuja, että kaikki pöydässäni ei syö tätä, niin saan pari itse lusikoitua.

Lopuksi tulee vielä oikeaa kakkua, PRO Gaalan viidennentoista merkkivuoden kunniaksi. Se katosi suuhun niin nopeasti etten saanut siitä edes kuvaa.

 Näiden safkojen jälkeen, on vielä yksi syy enemmän odottaa Pro Gaalaa....

´Ps, Viinitsuositukset ovat myös todella hyviä.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Vihermehukuuri - päivä 2

On taas vuosittaisen vihermehukuurin. Tämä viikon mehuilla elo on ollut tapani nyt jo kolmatta vuotta. Katso vaikka kokemukset ja vinkit vuosilta 2016 ja 2015.

Miksi kannattaa kärsiä viikon mehukuuri läpi, kysyvät monet? Minusta viikon vihermehukuuri katkaisee hyvin joulunajan herkuttelun ja saa ainakin minut skarppaamaan syömisen suhteen kuurin jälkeenkin. Lisäksi viikon vihermehukuurin jälkeen ei tee mieli sokeria ja koska on ollut niin ikävä pureskelemista, itselle maistuu parhaiten rouskuvat ruuat, kuten näkkäri, pähkinät, vihannekset ja hedelmät. Win-Win.




Homman nimi on se, että jääkaappi täyteen kasviksia ja hedelmiä. Mehulinko tai puristin on pakollinen hankinta myös. Mehuissa tarkoitus on että 1/3 hedelmää, loput kasvista. Juon noin 3 mehua päivässä (noin 4 dl/kpl). Lisäksi sitten kofeiinitonta teetä niin paljon kuin haluaa. Ja päivittäin muutama hyppysellinen suolaa.

Tänään on toka päivä, joka on minulle aina myös pahin. Päänsärkyä minulla onneksi ei niinkään ole, vaikka monille se on tyypillistä kuurin alkuvaiheessa. Heikko olo kyllä on ja väsyttää. Onneksi kokemuksesta tiedän, että huomenna on jo parempi.

Tänään ja eilen on juotu erilaisia mehuja, tässä niistä yksi:

Punajuuri&porkkana&sitruuna&veriappelsiinimehu

4 punajuurta
2 porkkanaa
1 veriapplesiini (kuorittu)
1 sitruuna (kuorittu)
 Sitten vaan puristimeen ja linkoon. Nam.

 Katso muutkin vihermehuvinkit. 

Lisää vihermehukuulumisia tällä viikolla! 

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Suomenlinna talvella

Lupasin jo syksyllä mennä metsästämään Pokemoneja Suomenlinnaan skidien kera. Saimme jengin kasaan ja menimme tällä viikolla. Tietysti sattumalta päiväksi valikoitui se, jolloin miinuasteita oli -20...



Pakkauduimme lautalle, kaksi Pokemonhimoista poikaa, kaksi lumipeuhaavaa tyttöä ja me aikuiset. Jo matkalla meri höyrysi ja loi satumaan.

Suomenlinna oli kaunis ja kylmä. Säälien vilkuilimme pipojen ja huppujen alta palelevia turisteja, peuhasimme lumessa, saimme monta uutta Pokemonia ja kävimme kahvilla Jääkellari Caféssa. 

Kotona odotti valmis pasta bolognese, sukulaiset ja pikkuleipiä. 

Täydellistä. (Paitsi että kuulemma puhelimen akku jäätyi koko ajan.)

maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuosi 2016


Taas on yksi vuosi kulunut.

Vuosi 2016 jää historiaan sekä hyvänä ja huonona, niin yleisesti kuin henkilökohtaisen historian osalta.



Vuosikatsaus TADAA!
Tällä kertaa koostin sen vuoden 2016 Instagramkuvista.



Kotipanimolla tuli vietettyä hieman aikaa. Liian vähän. Tämä korjattakoon tänä vuonna.




Lempigaalani, Aromi-lehden ProGaala oli taas. Uusi iltapuku ja ihan lehden kannessa (ei nyt sentään, kuvasovellus bileistä). Hauskasti samalla viikolla oli toisetkin iltapukubileet, nyt HaagaHelian opiskelijoiden kanssa. 



Perhe on edelleen tärkeä ja kasassa.  Skidit kasvaa ja vanhemmuus muuttuu. Tätäkin on tänä vuonna pohdittu jopa useaan kertaan. 


Kaurakeksit. Läsnä meillä tänäkin vuonna sekä arjessa että juhlassa. Maailman helpoin tehdä ja makeanhimossa parasta.


Kävin ensimmäistä kertaa Tallinnan Craft Beer Weekendissä. Hauska, hyvä tapahtuma, joka on lähellä.


Kahvi on tärkeää. Nimenomaan hyvä kahvi. En suostu enää juomaan pahaa, seissyttä ja huonolaatuista kahvia.


Yksi vuoden kohokohdista oli toisen kirjan julkaiseminen. Luulin, että yhden kirjan kirjoittamisen jälkeen, toinen on rutiinia. Olin niin väärässä.  Niin Monta Olutta - Oluen Arviointikirja tuli päivänvaloon maaliskuussa. Olin onnellinen.



Oluthommia oli paljon. Yksi mieleenpainuvimmista tastingeista oli Brewdogissa, Stocholms Brewing Con tilaisuus. Oi, mitä happamia oluita!


Puhelimet tulivat skidien elämään. Pokemon Go, You Tube ja Spotify. Huoh. Sosiaalisen median maailman ja muutenkin puhelimen käyttöön liittyviä asioita on harjoiteltu tänä vuonna paljon.


Olin Hesarissa. Ja muuallakin. Olutta ja ruokaa pääasiassa. Olen otettu ja onnellinen, että oma filosofiani oluesta ja siihen yhdistettävästä ruuasta on saavuttanut myös media huomiota, vaikka kaikki eivät siihen uskokaan.


Aloitin Radio Helsingissä lauantain-aamuisin Santsikuppi-ohjelman. Haaveiden toteutuminen. Olen rakastanut tätä ohjelmaa. Musiikkia, paikallisuutisia, menoja ja kahvia. Lisäksi kaksi kirjaa; Viikon ruokakirja ja viikon kirja. Ohjelma on saanut minut myös lukemaan enemmän. Kiitos kaikille, jotka ovat kuunnelleet ja antaneet palautetta. Ohjelma jatkuu edelleen, klo 9-12 joka lauantai Radio Helsingin taajuuksilla.


Oma hoodini, Munkkisaari on rakas. Missä muualla asuu 3 minuutin päässä uimarannasta, ja 15 minuutin päässä Stockalta. Ihana, ihana Munkkisaari.



Radiossa oli ollut tänä vuonna niin vieraana kuin toimittajana. Pidän radiosta mediana ja uskon että sitä kuunnellaan tarkemmin kuin katsotaan televisiota. Usein radiota kuunnellaan autossa tai podcasteja lenkillä, silloin tähän mediaan voi uppoutua. Haluaisin tehdä lisää radiota, jos se joskus on mahdollista.



Kävimme Pyhätunturilla, kuten joka vuosi. Meille Pyhä on tärkeä, olemme tavanneet Mikan kanssa siellä ja viettäneet tunturissa superhetkeä niin ennen skidejä kuin heidän kanssaan. Molemmat lapset laskevat jo paremmin kuin minä, ovat isäänsä tulleet. Onneksi.


Oluthommista lempitapahtumiani on myös Punavuori Pub Crawl, joka yhdistää niin kotiseuturakkauden kuin hyvän oluen.


Sofia täytti tasavuosia. Onnea!


Vietimme taas lihatonta lokakuuta ja tein ruokaa Härkiksestä. Hyvää on, kun tietää miten käyttää.


Kävimme Mikan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Parasta Omnipollo´s Hat bissebaari. Oi. Vietimme myös kesällä viikon ilman skidejä. 


Kulmillamme on maamieheni, unkarilaisen Ferin makkarapaja, Feris Sausages. Parasta makkaraa Suomesta, sanon minä. Feri ja Mika maistattivatkin bisseä ja makkaraa yhdessä. Täydellistä.


Vappuna Hietalahden Hallissa, Musaa ja Maistelua kera perheen ja kavereiden sekä Donut Island oluiden. Kippis!


Oluita on maisteltu tänä vuonna monta sataa. Tässä hyvää kamaa sekä Suomesta että  Norjasta.



Tanskalainen pienpanimotapahtuma Copenhagen Beer Celebration, koettiin taas. Siinä me, olutmuskettisoturit! Katso myös top10-oluet tapahtumasta. 



Vastasin Sinebrychoffin Taste of Helsingin-osastokokonaisuudesta. Ja tietysti olin siellä töissä kolme päivää, noin 12 tuntia joka päivä. Ihanaa ja kuluttavaa....



Juhannus vihdoin lämpimässä säässä Hartolassa. Ja Vääksyssä.



Uusi oluttpahtuma heinäkuun alussa Rautatientorilla. Craft Beer Helsinki. 

Loman aloittajaisetkin oli. Ruisrockissa. Miten siellä on aina hyvä sää?



Pienimmäinen oppi tänä vuonna pyöräilemään.




Kesäloma Unkarissa. Tänä vuonna superia; Nella ja Sofia oli myös!



Päivä myös Budapestissa. Katso vinkit! 




Kesä oli myös perhettä. Unkarilaista, suomalaista perhettä.



Aikani fudismutsina alkoi.



Flow, ihana Flow oli taas.


Sain kustannussopimuksen kolmanteen kirjaan. Oi onnea. Ruokakirja nimeltään Ihan Ulkona. Sitä on kuvattu sisällä ja ulkona.



Kaikki Ihan Ulkona-kirjan kuvaukset ei aina menneet putkeen. Katso vaikka! 



Retkeilimme koko perheen voimalla. 


Tein blogikamppiksen, jonka reseptejä olen sittemmin toistanut useasti. Ihania tahnoja mihin käyttöön vain! 



Rapujuhlat Hartolassa. Vuosittainen perinne.



Hassut lapset kaupungissa. Me olemme kaupunkiretkeilijöitä, joten skidit ovat tottuneet asfaltinhajuun ja kaupunkitapahtumiin. Kuten tässä Teurastamolla.



Syksyn olutherkku. 

Viides hääpäiväkin meni. Emme ole edelleenkään lähettäneet kiitoskortteja häävieraille. No, ehkä kymmenennen hääpäivän jälkeen sitten....


Bier-Bier, yksi parhaista olutravintoloista tänäkin vuonna. Siellä olut on aina uutta, mielenkiintoista ja hapanta. Henksu taas mukavaa ja asiantuntevaa.  Ravintoloissa on tullut hengattua sekä aikuis- että lapsiseurassa. Lapsien kanssa ravintolassakäymisestä piti kirjoittaakin Shaker-lehteen.



The Curen keikka Hartwall-areenalla oli nuoruusvuosien täyttymys.



Syksyistä risottoa on ollut tarjolla. Rakastan risottoa, mutta lasten mielestä se on lähinnä suolaista puuroa eli yök. Siksipä niistä saa tehtyä myös hyviä arranchinoja. Ne menevät skideille kyllä. 




Järjestin viimeistä kertaa Suomen Olutmestari-kilpailun. Onneksi en tiennyt sitä silloin itse, itku olisi tullut. Suomen Olutmestari on ollut vanhassa duunissani se ehdottomasti paras projektini. Onnea vielä Olutmestari 2017 Miika Korpela!

Viimeistä kertaa järjestin myös Olutexpon Sinebrychoffin osaston. Haikeaa. Mutta tänä vuonna nähdään Olutexpossa toisella tiskillä!



Uusi oluttapahtuma HOP Artesan Brewery Weekend Nosturissa. Kävin, maistoin ja myinkin.


Ihana, ihana olutradio-ohjelmani Kippis näki päivänvalon.



Paljon, paljon on tullut nautittua hyviä illallisia ja juomia ravintoloissa sekä kotimaassa että ulkomailla kavereiden ja perheen kanssa. Menkää ystävät ravintolaan, se on sielua hivelevää kun hyvä seura, ruoka ja juoma kohtaavat hyvän palvelun kera. Kuten loppuvuonna Kortterissa. 


Tein ensimmäisen blogivierailuni Hanna Soppa-blogiin. Aiheena joulun olutsuositukset.

Koko vuoden summaten: Koin ja opin monta kivaa ja hyvää asiaa. Opin myös ikäviä asioita siitä, että aina ei riitä vaikka olisit hyvä ja tekisit parhaasi. Mutta samalla opin sen, ettei omia periaatteita kannata myydä, eikä ketään mielistellä vaikka joku muu niin tekisikin ja vaikka tapahtuisi mitä. Tärkeintä on säilyttää oman itsensä kunnioitus ja usko siihen että osaa.

Vuosi on tuonut myös valitettavasti läheisen sairastumista ja muutaman muun surullisen asian, maailmanmenosta puhumattakaan.  Näin puoliksi ei-suomalaisena ja identiteetiltäni vahvasti unkarilaisena, seuraan hyvin huolestuneena suomalaisen yhteiskunnan kylmenemistä ja sulkeutumista.

Kokonaisuus 2016 jää loppujen lopuksi plussalle. Ihana perhe, mies, suku, kaverit ja kivat duunijutut.

 Tule 2017 ja ole vielä parempi!