sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Perheet Safkaa - Brunssilla Krog Roballa

Koska olen intohimoinen lasten ravintoloihin raahaaja ja lasten ravintolasyömisen puolestapuhuja, niin tietysti vastasin kyllä, kun osana #perheetsafkaa-tapahtumaa minulle tarjottiin mahdollisuutta testata Krog Roban brunssia.

Näin suuntasin kahden sudennälkäisen skidin kanssa lauantaina Krog Robaan. 


















Brunssi on siitä kätevä lasten kanssa, että ruoka on heti pöydässä ja odottelua ei tule. Meillä lapset äkkäsivät heti jälkiruokabuffan, johon ei ollut jonoa, joten aloitimme jälkuruuilla. Hedelmää, keksiä ja karkkia lapattiin siihen malliin lautaselle, että suolaisia tulisi syömään vain minä. Mutta haittaneeko tuo? Jälkiruokabuffa oli ihana, siellä oli myös simaa, tiramisua, brownieta ja vaikka mitä. Tykkäsin.

Pääruokina oli erilaisia piiraita, tahnoja, savulohta, skangenia, silliä ja mummonkurkkuja. Lisäksi paria eri salaattia, karjalanpiirakoita (niitä pitää olla aina) ja leipää. Yhden miinuksen annan esillelaitosta näin lasten päivän brunssista, sen että leivät oli laitettu suolaisen ruuan haun alkuun. Jonot olivat  pitkiä ja osa lapsista vähän kärsimättömiä, kun kaikki tuhersivat leivänleikkuun kanssa eikä voinut mennä ohi, vaikka ei edes leipää olisi halunnut. Mutta tämä ei varmaan ole niin iso ongelma tavallisena brunssipäivänä.

Ruoka oli tosi hyvää, simppeleitä perusmakuja hyvin valmistettuna. Itse pidän juuri tuollaisesta. Lapsillekin kelpasi karjanlanpiirakat ja croissantit kaiken makean jälkeen ja minä söin itseni ähkyyn. Jälkkäriksi vedin vielä juustoja, oi.

Ravintolasali on mukavan valoisa ja tilaa pöytien välissä on mukavasti tilaa lasten kuljeskella. Kannattaa muistaa brunssiaikana hotellien tarjonta, koska niissä on tilaa ja monet eivät tajua, etta kuka tahansa voi mennä hotellin brunssille.

Käykää ihmiset ravintolassa lasten kanssa, näin turvataan ravintoloiden ja ruokakulttuurin säilyminen. Sillä minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Kiitos Krog Roba ja Perheet Safkaa!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Paras pizzataikinani ja pari kaljaa


Meillä on Munkkisaaressa joka perjantai pizzaperjantai, jossa pizza tehdään alusta asti itse taikinaa ja (välillä) kastiketta myöten.

Koska teen tämän pizzahomman melkein joka perjantaina ja koska skidien täytteet ovat joka viikko täysin samat(margarita), etsin jännitystä elämääni metsästäen sitä täydellistä pizzataikinaa ja kastiketta. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että jauhot ovat hyvin suuressa roolissa hyvän taikinan onnistumiseen. Ja aika.Kastikkeessa taas tärkeää on että se on hapanta ja mehevää.






Sain kokeiluun juuri pizzataikinan tekemiseen luotua jauhoa ja se on mullistanut pizzataikinani. Ei siheen sitten muuta tarvittu.Tällä jauholla saa hyvää sekä italialaistyyppisen rapean ohuen pizzapohjaan että vähän paksumpaan jenkkityylisen pizzan pohjaan. Itse muuten tykkään vaivata taikinan ja uskon edelleen siihen, että niin tulee parempaa, mutta tiedän että kaikki eivät ole samaa mieltä. 

Näin meillä tämä pizzataikina tehdään(1 pellillinen tai kaksi pyöreää):

Pizzapohja:
2,5 dl vettä
1/2 pkt tuorehiivaa
1 rkl sokeria
Ripaus suolaa
Noin 6 dl jauhoja
3 rkl öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sokeri ja suola. Vaivaa jauhot taikinaan kunnolla, sekoita öljy. Anna kohota lämpimässä paikassa ainakin puoli tuntia(meillä käytetään kohottamiseen uunia, joka ei ole päällä). 

Pizzakastikkeeni

1 sipuli pienittynä
3 kynttä valkosipulia putsattuna ja pienittynä
Oliiviöljyä paistamiseen
1 rkl makeaa paprikajauhetta
1 prk tomaattmurskaa 
2 rkl tomaattiyrettä
1/2 dl parmesanjuustoa raastettuna
1 rkl palmusokeria (tai muuta sokeria) 
Hyppysellinen chiliä
Suolaa ja mustapippuria
Kuivattua oreganoa

Freesaa sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää paprikajauhe ja paahda hetken sekoitellen koko ajan. Lisää muut ainesosat ja keitä ainakin pari tuntia. Parasta seuraavana päivänä lämmitettynä. 

Kuvan pizzassa täytteinä 4 erilaista juustoa: Parmesania kastikeessa, sitten mozzarellaa, sinihomrjuustoa ja goudaa. Lisäksi päälle paistamisen jälkeen mustapippuria, hieman oliiviöljyä ja paljon rucolaa.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Metrolla syömään - Ravintola Fat Lizard


Kun tulee kavereita Oulusta käymään Helsinkiin, onhan aivan loogista viedä heidät syömään Espooseen, onhan? Koska niinhän minä tein.

No, syy tähän oli tietysti se, että juuri edellisenä päivänä oli avautunut espoolaisen Fat Lizard-panimon mukaan nimetty Ravintola Fat Lizard, joka sijaitsee helsinkiläiselle varsin kätevästi juuri Aalto-yliopiston metropysäkin vieressä Otaniemessä. Kun sijainti on näin kätevä, luulen, että muutkin helsinkiläiset voivat tehdä pienen ravintolamatkan Espooseen.

Fat Lizard tekee pääosin jenkkityyppisiä, runsaasti sitrukselle ja havulle tuoksuvia IPA- eli india pale ale-oluita ja hedelmäisiä APA eli american pale ale-oluita. Tämäntyyppiselle oluelle jenkkiruoka on oivaa seuraa ja tämän huomasi myös ravintolassa. Ruokalista oli runsas ja jenkkiruokasävytteinen.

Koska seurueessa oli lapsia, saimme myös lastenmenun, mutta koululaisten silmään se vaikutti hieman tylsältä, joen siirryimme aikuisten listaan, josta tilattiinkin skideille erilaisia pizzoja. Aikuiset valitsivat lasagnea ja brisket- eri häränrintaburgeria ajatuksella, että siitä voi sitten jakaa lapsillekin. (On muuten ärsyttävää, miten nykyään valitsen lasten kanssa ravintolassa käydessäni ruuan yleensä niin, että siitä sitten lapsetkin voivat syödä. Koska loppujen lopuks harvoin he sitä tekevät.). Fat Lizardin panimomiesten joukossa seikkailee myös hyönteiskokki Topi ja varmaan siksi ravintolassakin on yleensä saatavilla alkuruuaksi nyt niin puhuttuja sirkkoja.  Kiinnostavia listalla olivat myös jaettavat liha- kala- ja kasvisplatterit, joita täytyy kokeilla seuraavalla kerralla.





Ravintola Fat Lizard ei ole mikään perinteinen panimoravintoola, vaa muistuttaa enemmän hyvää seurusteluravintolaa ja ravintolan taustalta löytyykin samaa jengiä kuin Herttoniemen Treffipubissa.

Paikan sisustus on pelkistetty ja modeni, kahdessa salissa on hyvin avaruutta, joten esimerkiksi seuruille paikka on todella kätevä. Pöytien välissä on tarpeeksi tilaa ja tuolit ovat mukavat. Paikka on hauska myös niille, jotka eivät hae olut- tai panimoravintolafiilistä vaan tuleva hyvän ruuan perässä.


Oluissa laajasti ovat tietysti edustettuna Fat Lizard-panimon oluet, mutta myös muita mielenkiintoisia hanatuotteita löytyi mm. tuusulalaisilta Maku- ja Cool Head-panimoilta sekä mukavan hapan ale kaarinalaiselta Rådbrew-panimolta. Koska edellinen ilta oli ollut avajaisilta, niin osa oluista oli päässyt loppumaan, mutta ei se haitannut.


Henkilökunta oli avuliasta ja ystävällistä. Itse muutamankin ravintolan avajaiskokoonpanossa työskennelleenä täytyy sanoa, että on iso juttu, että kaikki sujui hyvin ja takeltelematta, vaikka ravintola oli avattu vasta edellisenä päivänä. Ravintolan avaaminen on vaikeaa ja yleensä käynnistysvaikeudet saattavat näkyä asiakkaalle asti. Nyt ei ollut niin.



Ruoka oli hyvää ja annokset olivat isoja, jota kyllä kiitän. Briskettiburgeri oli hauska, tosin käsin sitä ei pystynyt syömään, niinkuin burgeri minusta pitäisi.  Pizzat olivat myös rapsakoita pohjaltaan ja italialaistyyppisen pelkistettyjä täytteiltään.  Join Fat Lizardin ja Tankerin yhteistyönä paneman Mu Isamaa IPAn, joka ei ollut enää ihan freesi, mutta sopi hyvin burgerin mausteisen tuhtiin makumaailmaan.


Meillekin jäi kotiinviemistä pizzojen osalta(kelpasi hyvin iltapalaksi). Ja kuulemma kai kohta pääsee tilaamaan Woltinkin kautta(sunnuntaimenekki on kyllä taattu).

Hyvä paikka, suosittelen varsinkin kaveriporukoille ja perheille. Espooseen kannattaa suunnata!

torstai 4. tammikuuta 2018

Vegaaniherkkua leivän päällä - ruusukaali&suolapähkinätahna


Vaikka en tänä(kään) vuonna osallistu Vegaanihaasteeseen, niin taloutemme pienentyessä olemme skidien kanssa siirtyneet entistä enemmän syömään kasvisruokaa ja jopa vegaanista sellaista.

Usein ostan kasan vihanneksia ja juureksia, jotka lojuvat hetken jääkaapissa, kunnes ne on pakko käyttää. Pakosta yleensä syntyvät parhaimmat oivallukset, joista jaan nyt yhden.

Tämä ruusukaali&vihreäpaprika&suolapähkinätahna syntyi niin, että nämä vihannekset olivat "pakkokäyttää"-tilassa ja kaapin perältä löysin pussin suolapähkinöitä.



Ruusukaali&paprika&suolapähkinätahna

Noin 150 g ruusukaaleja putsattuna ja paloiteltuna
1 vihreä paprika paloiteltuna
1 dl suolapähkinöitä tai suolamanteleita
1 dl oliiviöljyä
Maun mukaan suolaa ja mustapippuria

Laita kaikki blenderiin tai sekoita sauvasekoittimella. Maista ja mausta haluttaessa. Oliiviöljyllä saa notkistettua tahnaa, jos haluat käyttää vaikka dippaukseen tai pastakastikkeeksi.

Tarjoile (vegaanisen) leivän kera. (Minä söin kyllä ihan tavallisen leivän kanssa).

perjantai 29. joulukuuta 2017

Mitä tapahtui vuonna 2017?


Tämä vuosi on ollut monella tavalla erilainen kuin 15 aiempaa vuotta. On sattunut hyviä asioita ja sitten niin surullisia, että edelleen sydämeen sattuu, kun ajattelee niitä.


Kuva Maarit Vaahteranoksa

Tämän vuoden alussa aloitin uuden työuran free lancer-toimittajana, radiojuontajana, luennoitsijana ja markkinoijana.

On ollut aivan fantastista vuoden ajan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa projekteissa ja omaa aikataulua noudattaen. Olen nauttinut työn puolesta koko vuodesta todella paljon, koska sain tehdä uutta ja erilaista, mitä aikaisemmin en pystynyt.




Tulin osaksi Olutpostin tiimiä, joka on ollut aivan mahtavaa. Tässä me juhlimme Olutpostin päätoimittajan Mariaanan kanssa Pro Gaalassa viime tammikuussa. On ollut ihanaa työskennellä eri tavalla oluen parissa. Olen saanut kirjoittaa oluesta niin Viinilehteen, Glorian Ruokaan ja Viiniin kuin Shakeriinkin.


Minulle ja lapsille hyvin läheinen ihminen sairastui hyvin vakavasti alkuvuodesta, joten suru, menettämisen pelko ja ahdistus oli läsnä elämässämme pitkälle syksyyn asti. Nyt näyttää että asiat ovat paremmin, mutta voin sanoa rehellisesti, että tämä on ollut minulle ja lapsille hyvin vaikea vuosi alusta asti. Onneksi pystyimme jakamaan kaikki tunteet myös lapsuusperheeni kanssa, ettemme jääneet täysin yksin.


Skidit ovat olleet mukanani ravintoloissa entistä enemmän. Yksi hieno kokemus oli, kun esikoiseni pääsi mukaan kälyni Marin kanssa kehittämään Rosterissa erityisesti lapsille suunnattua menuta osana HopLopin kampanjaa.  Käymme lasten kanssa koko ajan ravintoloissa, nyt kun he ovat jo isoja, niin se on ihanaa! 

Olimme lasten kanssa myös mukana Skidit Safkaa-tapahtumassa. Seuraava on ensi vuonna 20.1. Kannattaa laittaa kalenteriin. 



Työhuoneeni on kotona, koska rakastan kotiani Munkkisaaressa ja skidit ovat poissa kuitenkin suurimman osan päivää.  Söin niin paljon avokadoleipiä, että aloitin niiden varioimisen, katso vaikka!


Tein tänä vuonna samaan aikaan lihareseptin sekä Atrian Jauhelihakirjaan että vegaanireseptin Ivana Helsingin Animal Rights-julkaisuun. Ironista .)


Olen Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerhon hallituksen jäsen ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni osallistumaan drinkkikisoihin. Ja heti ulkomailla, Ranskan Normandiassa. Huippubaarimestari Noora valmensi minua yhdessä yhdistyksen puheenjohtajan Jarkon kanssa. Oli jännittävää! On niin eri asia vääntää juomia baaritiskin takana kuin yleisön edessä.


Perheen tärkeys ja yhteiset juhlat ovat vain korostuneet tänä vuonna. Tässä juhlitaan veljenpoikani synttäreitä. Pyrimme kokoontumaan aina jokaisen synttäreille, pidämme toistemme seurasta. Äitienpäivänä pohdinkin näitä enemmän.



Huhtikuussa matkasin Calcados-kisamatkalle Ranskaan. Oli niin kaunista ja jännittävää. Olin ylpeä, koska vaikka en voittanut omaa sarjaani, niin sain parhaat tekniset pisteet. Kerran baarimestari, aina baarimestari!


Minut valittiin Olutliiton puheenjohtajaksi tänä vuonna. Se on tähän asti ollut kiinnosavaa, haasteellista, palkitsevaakin.

Kuva Sami Repo

Keväällä ilmestyi ensimmäinen ruokakirjani, Ihan Ulkona. Sitä oli ihana tehdä, mutta nyt en pysty edes selailemaan sitä, koska se edustaa jo mennyttä elämää, mikä ei takaisin tule. Sama tunne tulee tästä kymmenen vuoden profiilikuva-tarinasta.

Ihan Ulkona-kirja itsessään on mahtava ja edelleen olen sitä mieltä, että resepteistä tuli juuri sellaisia, mitä halusinkin. Kirja on nyt tarjouksessa, katso täältä!


Oluthommia on ollut monenlaisia, olen ollut töissä olutfestareilla, juontamassa ja luennoimassa, tiskin takana ja tietysti toimittajana kirjoittamassa olutfestareista. Oluen ympärillä pyörii elämä, monella lailla. Tässä hymyilevät Kaleva Brewingin pojat Tampereen SOPPissa.


Tein ensimmäisen viini ja ruokajuttuni resepteineen. Hauskaa ja erilaista.


Rakas olutohjelmani Kippis tuli takaisin Radio Helsingin aalloille pienen tauon jälkeen. Kesällä tehtiin yhteistyötä sipsifirman kanssa, joka oli niin hauskaa. Keksin joka viikolle oman sipsireseptin(löytyvät kun skrollailet alaspäin valikkoa).



Juhlimme juhannusta Misun mökillä. Sillä kokoonpanolla viimeistä kertaa. 

Kesäloman vietimme lasten kanssa Unkarissa landella, oli kuumaa, ihanaa, rentouttavaa ja onnellista. Uimme, retkeilimme, pelasimme korttia, hengailimme ja olimme yhdessä. Lasten isä ei päässyt, hän oli töissä.


Loman jälkeen sain tuntea, miltä tuntuu kun luottamus petetään. Ja miten sen pettää joku, johon luotit täysin.  Sydän murtui, kun sain jälkikäteen tietää, että toinen nainen on maannut sängyssäni samaan aikaan kun itse huolehdin yhteisistä lapsista. Miten neljätoista vuotta helposti pyyhkäistiin pois kuukaudessa.

Voin kertoa, että sydämen murtuminen tuntuu pahemmalta kuin fyysinen kipu. Toinen lähti noin vain. Näin lähtemällä saa kaiken, kaikki mikä yhdessä on koettu, tuntumaan arvottomalta. Ei voi olla pahempaa nöyryytystä jäävälle. En edelleen voi uskoa, miten näin voi toiselle tehdä.

Sydänkipuilevana olen hoitanut kaikki eroon liittyvät asiat, lähteneen tavaroiden pakkaamista myöten.  Vaikeinta ikinä.



Minusta tuli käytännössä yhdessä yössä yksinhuoltaja ja olen nyt noin puolen vuoden aikana opetellut, mitä on kun olet yksin vastuussa lapsista niin taloudellisesti, ajankäytöllisesti kuin henkisestikin. Tiedän nyt, miltä tuntuu valvoa öitä ja miettiä miten selviät yksin, ilman mitään apua toiselta vanhemmalta.

Onneksi lapseni ovat jo isoja ja parasta on, kun saamme olla yhdessä. Vaikkakin välillä on ikävä pikkulapsiaikaa.



Tänä vuonna olen myös ymmärtänyt ystävien korvaamattoman arvon. Onneksi minulla on ystäviä, jotka auttavat niin käytännön asioiden kuin lohdutuksen tasollakin. Ilman perhettä ja ystäviä en olisi tästä puolesta vuodesta selvinnyt.

Hyvää terapiaa oli, että vietimme vähän erilaiset rapujuhlat Misun landella.

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Syvensimme syksyllä Elsan kanssa ystävyyttämme ja rupesimme tekemään podcasteja yhdessä Radio Helsinkiin. Tämä on ollut kovin mieleistä puuhaa ja olemme jo puhuneet vaikka mistä. Meidän tarinamme voi kuunnella ensimmäisestä jaksosta, missä puhutaan aikuisena ystävystymisestä. 



Aloitin oluenteon opiskelun uudelleen ja kirjoitan Olutpostiin Panimotyöläisen päiväkirjaa.
Olen nyt käynyt erilaisissa panimoissa ja jatkoa seuraa! Oluenteko on parasta.



Suomi 100-huumaan osallistuin kirjoittamalla itsenäisen Suomen juomatrendeistä.


Perheeseemme syntyi uusi jäsen. Tervetuloa!

Kuva Maarit Vaahteranoksa

Teimme Elsan kanssa podcast-jakson mitä kaikkea Suomessa ja maailmalla tapahtui tänä vuonna.
Onhan siellä vaikka mitä alpakoista ja lonkeroista vuoden ravintoloihin.

Toivon, toivon todella että ensi vuosi on parempi kuin tämä. 

Tule 2018 ja ole minulle hyvä!