sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Mites saada ystäviä aikuisena?

Olen siitä kaupungista kotoisin, missä asun edelleenkin. Tämän takia minulla on erittäin hyviä ystäviä, joiden kanssa olen tuntenut yli kolmekymmentä vuotta. Heidän kanssaan ystävyys on melkein sisaruutta, sekä hyvällä että huonolla avalla. Heihin voi luottaa, tapahtuu mitä tahansa ja heille voi kertoa mitä vaan.

Monet meistä kuitenkin muuttavat pois synnyinsuduiltaan tai vieraantuvat ystävistään muuten. Tuntuu että yksinäisyys on lisääntynyt ympärillämme paljon. Monet pohtivat, miten saisi ystäviä.

Itselläni on muodostunut aikuisena useita ystävyyssuhteita, jotka ovat minulle yhtä rakkaita kuin lapsuudenystävätkin, mutta hieman eri lailla. Aikuisiällä ystävyys muodostuu joko työpaikassa olevien samanhenkisten ihmisten kanssa, tietyn elämänvaiheen ympärille (vauva-aika..) tai yhteisten harrastusten mukaan. Sitten kun vaihtaa työpaikkaa, tietty elämänvaihe loppuu ja harrastus ehkä muuttuu, jotkut ihmiset jäävät elämään silti, toiset ei. Ja ne jotka jäävät, niistä tulee oikeita ystäviä.

Minulla on ystävänä entinen pomoni, kollegani, alaiseni, yhteistyökumppanini. Olen saanut ystäviä myös ystävän ystävästä sekä tuttavan siskosta ja ihastuksesta. En pysty selittäämään, miksi juuri nämä ihmiset ovat jääneet elämääni, muuten kuin että meillä jotenkin salaperäisesti kemiat natsaa.'

Ystävät ovatkin minusta eri asia, kuin kaverit ja tuttavat (jotka ova ihania myös). Tuttavia ei tule ikävä, mutta ystäviä tulee. Minusta on tärkeää, että kaikilla on ainakin yksi ystävä. Ihminen on laumaeläin, ja ainakin minä kuivuisin pois, jos minulla ei olisi ystäviä jakamassa kaikkea hyvää ja huonoa mitä elämässämme tapahtuu.

 



Jotkut ystävät tapaa ihan sattumalta. Me Elsan kanssa tavattiin vähän niin. Meillä synkkasi heti. Sekin on ihmeellistä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan tiedät, että olette samalla aaltopituudella, vaikka ei ole edes vielä tutustuttu sen kummemmin.

Koska meistä tuli ystäviä ja olemme tottuneet tekemään töitäkin ystävien kanssa, me halusimme myös tehdä jotain kivaa yhdessä. Keksittiin, että tehdään podcasteja joissa olisi vähän sellainen kaverifiilis. Että olisivat ikään kuin kavereitasi luurissa. Niissä puhuttaisi kaikesta, mistä mekin puhutaan omassa elämässämme; hassuista pikkujutuista, isoista surullisistakin asioista, meitä askarruttavista pulmista, lapsista, ruuasta, ulkonäöstä. Ihan kaikesta.

Ja koska Radio Helsinki liittyy oleellisesti siihen, miten me Elsan kanssa olemme tavanneet, niin saatiin mahdollisuus tehdä podcastit radiolle. Podcastin nimi on Elsan ja Anikon Kupla. Ensimmäinen kertoo ystävystymisestä aikuisena, yksinäisyydestä ja siitä miten me löydetään ystäviä. Ja toisemme. Kuuntele tästä! 

Lisäksi tehtiin youtubeen oma kanava, jossa podcasteihin liittyviä videoita. Niitäkin on ensimmäinen ulkona. Täällä. Hui.

Podcasteja tulee joka viikko ja niitä nostetaan myös meidän Faceen, josta voi käydä tykkäämässä.


Käy lukemassa myös Elsan juttu samasta aiheesta! Ja pliis anna palautetta podcastista! Aiheitakin saa toivoa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kun maailmani muuttui


Mietin pitkään kirjoitanko tästä ollenkaan. En vieläkään tiedä onko se hyvä vai huono.

Mutta kun sivusin asiaa jo aikaisemmin, tietäessäni vähemmän ja kirjoitan blogia myös omien ajatuksieni jäsentämisen takia, jotenkin tuntuu että on pakko. Ja ehkä tämä puhdistaa vähän ilmaa ja on helpompi hengittää. Näin saan tämän käsiteltyä loppuun. 

Tarinassa on aina kaksi puolta, tämä on minun puoleni.



Elämäni kääntyi päälaelleen, kun hän ilmoitti elokuussa lähtevänsä ja aloittavansa elämän yksin. Yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta.

Olin surullinen, pettynyt ja vihainenkin. Syytin itseänikin. Olin luullut, että jos ja kun meillä on ongelmia, yritämme päästä niiden yli yhdessä. Mielestäni meillä oli paljon hyviä hetkiä, olin antanut ammattitaitoni hänen uuden uransa käyttöön ja ajatellut, että teemme yhteisen hyvän takia yhdessä töitä, olemme tiimi. Viime aikoina vaan muiden tapahtumien, kuten läheisen vakavan sairauden takia parisuhde jäi vähän jalkoihin, mutta olin luottanut perheeseemme ja että pääsemme vaikeidenkin aikojen yli. Yhdessä.

Lähtöilmoituksen jälkeen ajattelin, että tämä on raastavan surullista, mutta on hyvä jos hän haluaa selvittää itseltään yksin mitä haluaa. Ja ehkä tässä on vielä mahdollisuutta.

Jäin lasten kanssa ja aloin yksin järjestellä eroa. Isä tapasi lapsiaan säännöllisesti. Ajattelin, että kunhan olemme hänen kanssaan avoimia toisillemme ja yritämme saada vanhemmuuden toimimaan, niin saamme kaiken onnistumaan edes kohtalaisesti. Rehellisesti keskustellen.

Tässä kävi toisin. Sain tietää, että asiat eivät olleetkaan niin, kuin minulle kerrottiin. Hän ei lähtenytkään yksin, vaan toisen luo. Kesäsuhde, jonka minulle sanottiin olevan jo loppu. Sain tietysti muilta kuulla että asia ei ollut näin. Kaikelta putosi pohja. Hän lähti toisen kanssa ilman vastauksia ja rasitteita. Minulle jäivät vanhan suhteen arki, taloudelliset ja henkiset taakat.

Omasta mielestäni pitkä parisuhde on paljolti tahdon asia. Pitkä parisuhde, varsikin lapsilla varustettuna on välillä haastava, sen tietävät kaikki siinä olevat tai olleet. Arki on välillä vaikeaa, työ, lapset ja kaikki muu vastuu ja säätö imee mehut ihmisestä, niin että toisen läsnäolo välillä jopa ärsyttää. Kukaan ei ole täydellinen, sen huomaa kyllä pitkässä parisuhteessa. En minäkään.

Silti. Se ajatus, ettei joku halua korjata yhdessä missään vaiheessa mitä oli ja on, sattuu sydämeeni. Ettei suhteelle anneta mahdollisuutta selviytyä. Että toinen ottaa hyvän vastaan mutta ongelmien tullessa kun tahtoa yhteiseen tarvitaan, niin sitä ei löydy, vaan toinen lähtee, mieluummin vaihtaa toiseen, koska se on helpompaa, niin arkea ja kaikkea pääsee pakoon.

Vaikeinta on ymmärtää, miten toinen ei olekaan se, joksi häntä luulin. Suhde ja perhe, joka minulle ja lapsille oli tärkein, ei ollutkaan hänelle sitä. Rakkaus, luottamus, arvostus ja yhteiset tavoitteet eivät merkinneet sitä samaa kuin minulle.

Tältä tuntuu kun koko maailma muuttuu.

Nyt vaan täytyy rakentaa kaikki uudestaan. Pikkuhiljaa.

Kyllä se onnistuu.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Oluttärppejä Finnish Craft Beer Revolution-viikolle!

Minusta on aina hauskaa, kun ravintoloissa järjestetään erilaisia teemaviikkoja tai muita tempauksia, jolloin pääsee maistelemaan uusia oluita tai kuuntelemaan miten itse oluentekijä kertoo omista oluistaan.

Ensi viikolla käynnistyvät HOK-Elannon oluthuoneissa ympäri Helsinkiä ja Espoota Finnish Craft Beer Revolution-viikot, jossa pääsee maistamaan ihan uusia oluita eri mestoissa.

Koska oluen maistaminen on hauskaa, tehtiin siitä myös City-lehden kanssa pieni video someen. Tätä löytyy kaksi eri versiota, toinen lyhyt ja ytimekäs ja toinen pitkä ja perusteellinen. Valitse itse, kumman katsot!


Kokosin omat tärppini FCBR-viikolle. (On muuten vaikea muistaa tuo kirjainyhdistelmä)
Eri ravintolaketjut tai eriteemaiset ravintolat ovat ottaneet tietyn panimon oluita, joten kaikkea ei saa kaikkialta. Se on hauskaakin, tulee kierrettyä enemmän mestoja.

En ole oikeastaan maistanut ikinä huonoa olutta oululaiselta Maistilan panimolta, joten odotan erikoisesti viikolla lanseerattavaa hapanolutta EK2. Sitä saa maistaa Angleterressa ja Kitty´s Public Housessa.

Uudehkolta, mäntyharjulaiselta Nilkko Brewingiltä valitsin tärpiksi raparperilla maustettua Jumpy Vehnää, joka on tarjolla Kaislassa. Tapasin Nilkon oluentekijän Iiro Heikkilän ja hän kertoi, että oluessa käytetty raparperi on kotoisin hänen isoäitinsä pihalta. Liikkistä! Kaislasta löytyy myös minulle hieman tuntemattomampi Kanavan Panimo, jonka Kurki Vehnässä on sahtimallasta, sen aion ainakin maistaa.

Olhuseissa on tarjolla Stadin Panimoa ja sieltä kiinnostaa eniten Victrix Helsch, kiinnostava kölsh-tyylinen olut, joka on kuitenkin esikuvaansa humaloidumpi. Pidän erittäin paljon kölscheistä, joten odotan tätä innolla.

Saimaan Juomatehtaan oluita saa mm. Amsterdam- ja Rotterdam oluthuoneista. Siellä kutkuttelee Brewer´s Special Mullet Pilsner, koska hyvä pilsner on aina mukava juoda, enkä ole tätä vielä maistanut. Plevalta taas kiinnostaa Finlayson Art Ale, hedelmäinen olut, jossa on makua pehmentävää kauraa. Sitä ja muita Plevna-oluita saa Kuikasta, Joutsenesta ja Poseidonista.

William K on yksi lempioluthuoneketjuni. Asuin aikanaan William K Mannerheimintien yläkerrassa ja se on jättänyt tietyn lukkarirakkauden koko ketjua kohtaan. Muistan vieläkin miten hienoa oli, kun siellä oli matot pöytien päällä. William K-oluthuoneissa on tarjolla FCBR-viikon ajan Fat Lizardin oluita, joista pääsin maistamaan Hop On IPA-uutuutta etukäteen. Oli hyvä, reippasti huomaloitu, jopa öljyisen katkera, mutta silti aika helpostijuotava IPA.

Ensi viikolla on myös iso kasa tastingeja, joihin voi tulla maistamaan oluita ja kuuntelemaan oluentekijöitä sekä hevosajelua baarista toiseen torstaina 19.10. Itse olen päättänyt mennä ainakin Maistilan, Kanavan, Stadin Panimon ja Fat Lizardin tastingiin sekä tietysti hevoskärryilemään. Nähdään ehkä siellä!

tiistai 10. lokakuuta 2017

#lihatonlokakuu jo neljännen kerran

Elämä on ollut juuri nyt vähän vaikeaa ja siksi blogikaan ei ole päivittynyt.

Koska silti täytyy syödä joka päivä, ajattelin nyt jakaa tänne tämän kuukauden teeman. Vietämme siis pienentyneen perheemme kanssa Lihatonta Lokakuuta neljännen kerran.

Tässä säännöt: Lihaa ei saa ostaa eikä sitä pääsääntöisesti ole kotona ollenkaan (hih, sain Oimutsimutsi-blogin Elsalta salamipaketin, jonka söin iltapalana). Koulussa lapset saavat syödä mitä on ja minäkin syön lihaa, jos on duunisyistä pakko, mutta en muuten. Kalaa syödään ja maitotuotteita sekä munia myös.

Tässä omia lempikasvisruokiani inspiraatioksi muillekin.



Porkkanafetapiiras (toimii myös sinihomejuustolla), kurpitsapastaa ja täytetyt munakoisot löytyvät Olutpostista. 


Tässä Ivana Helsingin Animal Rights-lehteen tekemäni resepti. Nam.


Feta-kasvisohrato löytyy Olutpostin sivuilta.



Lämmin kasvissalaatti. Tämä on aina hyvä, vaihtaa vain kasvikset sesonkiherkkuihin. Nyt toimii vaikka kurpitsan kanssa.


Hyvän leivän kanssa syötävä paprika&sienisalaatti toimii aina. Voi tehdä uunissakin.



 Rapea tomaatti-sipsipasta.



Paneerattu juusto on aina hyvää.



Runsasta sienimuhennosta löytyy myös. Huomatkaas muuten, että plussana melkein joka ruuassa on olut-suositus. Oluthan on vegaanista, muutamin poikkeuksia, joten hyvin sopii teemaan.

Lisäksi olen vuosien varrella kerännyt kasan kasvisruokareseptejä,. jotka löytyy kaikki blogin arkistosta koottuna. Plussana myös viime vuoden härkislasagne.

Hyvää lihatonta lokakuuta!

Ps. Kun lihansyöjäpoikani sai tietää, että lihaton lokakuu alkaa, hän tilasi syyskuun viimeisenä päivänä isoäidiltään sekä pekonia, lihapullia etä jauhelihapizzaa. Hih.