Luksusoopperaa kuohuvalla ja notkuvilla teetarjottimilla

Olin kuusivuotias kun kävin ensimmäisen kerran oopperassa. Silloin Kansallisooppera oli vielä vanha vaaleanpunainen linnamainen rakennus Albertinkadun ja Bulevardin kulmassa. Kävin pitsimekko päällä katsomassa parvelta Prinsessa Ruususen. Tykkäsin. Ja pelkäsin sitä noitaa.

Nykyään käymme oman mamani kanssa oopperassa pari kertaa vuodessa. Oopperan paikka ja arkitehtuuri on muuttunut, mutta yhtä kivaa siellä on käydä vieläkin. Nykyään se on Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa, vanhalla Sokeritehtaan tontilla, jossa pienenä vietettiin aina aikaa faijan kanssa kesällä eväiden ja viltin kanssa. Paikalla on ollut myös panimo!

Viimeksi kun kävimme katsomassa Joutsenlammen, sain harvinaislaatuista herkkua. SoupOperan Anuliina yllätti minut ylellisellä Opera Afternoon Tea-kokokonaisuudella, johon kuului (tietysti) lasit shampanjaa.

Katsokaa! Kaikkea pientä ihanaa; minivoileipiä, briosseja, sitruunahunajaa ja hilloa, konvehtia, suklaakakkua, hedelmiä, teetä ja SHAMPANJAA. Ja mun nimellä. Happy. Happyhappy.

Oopperassa esitysten ja tarjoilujen jälkeen parasta on ikkunat. Niiden katselemiseen ei väsy ikinä.

Me istutaan aina parvella. Aina. Sieltä sitten kipitetään alas väliajalla.

Minisuklaakakku. Nam.

Väliaikatarjoilun idea oli ihana. Siksi kun maman kanssa viedään Andi oopperaan ekaa kertaa toukokuussa (prinsessa Ruusunen tietenkin), tilasin samanlaisen setin väliajaksi. Andi tykkää. Ja minä.

Kiitos Anuliina!