maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kevyttä ruokaa 5:2-henkeen


Duunissa sain uuden tietokoneen ja sieltä olivat hävittäneet kaikki kuvankäsittelyohjelmat (höh). Kaikki ihanat uudet jutut ja kuvat ovat vielä käsittelemättä, enkä pääse niitä tekemään. Nyyh.

Siispä tämän sattumuksen ja ja kevään kunniaksi laitan pari kevyempää ohjetta. Noin 5:2 ruokavalion henkeen.


Keväinen chili con carne. 


Välipalaksi kevyttä hummusta ja selleriä.

Jos joku ei tiedä mikä tuo 5:2 ruokavalio on, niin kerrottakoon että siinä syödään täysin normaalisti viisi päivää viikossa ja paastotaan 500 kalorin voimin kaksi päivää viikossa. Paastopäivinä syödään kyllä, mutta hyvin vähän.  Tämän 5:2 pätkäpaaston on tehnyt tunnetuksi lääkäri Michael Mosley ja se on levinnyt ympäri maailmaa. Mosley on julkaissut aiheesta tästä aiheesta useita kirjoja ja kertoo 5;2 paaston muuttaneen hänen oman elämänsä täysin. 

Olen itse kokeillut tätä painonhallintatapaa, ja hyvin se toimii. Eikä tarvitse ajatella ruokaa rai sen rajoittamista kuin kaksi päivää viikossa. Paastopäivinä syödään vain kasviksia ja proteiinia, pari pientä ateriaa päivässä. Itse huomasin, miten paastopäivinä pystyy huomioimaan oman tunne/tylsistymis/tunne-syömisen kipukohdat. Ja ehkä muuttamaan niitä. Paastopäiviä pystyi muuttamaan viikolla sen mukaan, miten muuta ohjelmaa oli. 

Itse tein niin, että minulla oli muutama perusresepti, joita sitten muuttelin. Vaikeinta oli aina muistaa, että juomissakin on kaloreita, joten vaihdoin paastopäiviksi kahvin kofeiinittomaan teehen. Ja teen makeisiin, vaniljalla ja lakritsinjuurella varustettuihin vaihtoehtoihin. Kun tuli makeanhimo, nämä teet auttoivat aika hyvin. Kuin myös pakastemarjat. 

Jos haluaa aika vaivattomasti nyt kevään korvilla hallita painoaan, tämä on yksi vaihtoehto. Reseptit löytyy kaloreineen (!) Helsingin uutisista. (klik)

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Me tehtiin sushia!


Mika on ihan sushimestari. Valitettavasti skidien jälkeen sushia on tullut syötyä aika vähän, meillä ei (ainakaan vielä) tuo ihana herkku houkuttele perheen pienimpiä.

Oiva tilaisuus fiilistellä sushista tuli kun piti kirjoittaa viikoittainen ruokajuttuni Helsingin Uutisiin. Sushista. Nyt tehtiin sitä niin paljon, että pyörin sänkyyn illalla. Ja seuraavana aamuna ei sormus mahtunut sormesta. Eikä kasvoissa ollut yhtään ryppyä. Mutta oli kyllä niiiiiiin hyvää.




Californian rollseja, nigrinejä, makeja. Oi onnea! Reseptit näihin ihanuuksiin lehdestä. (klik)

Juomasuositus tähän on helppo; vaalea, raikas lager olut. Minulle Stella Artois. Tai vähän hapan vehnäolutkin käy.




Mikalla on kärsivällisyyttä tehdä sushipalleroista tarpeeksi pieniä. Arvostan. Itse olen niin kärsimätön, etten jaksa rullailla, joten minun sushini ovat isoja, rumia ja suuhun mahtumattomia hirviöitä. Onneksi on Mika!

Kirjoitimpa pienen yleisjutunkin sushista. Se löytyy myös lehdestä. (klik) Jaan nyt itselleni uuden asian - sanasushi tarkoittaa maustettua riisiä. Aina oppii uutta.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Uusin olutravintola kulmilla - Tommy Knocker Craft Beer Bar

Olutbaareja vaan sataa Punavuoreen. Ja hyvä niin.

On Brewdog, on Bier-Bier, William K, Punavuoren Ahven  ja tietysti vakaasti jo kauan paikallaan seissyt Black Door.

Kävin uusimman tulokkaan, Tommy Knocker Craft Beer Barin avajaisissa viime viikolla.




Hyvännäköinen, piskuinen mesta, jossa on varmaan nelisenkymmentä asiakaspaikkaa. Pidän tästä uudesta, jekkien kautta Kööpenhaminan Mikkeller-baarin välityksellä Suomeenkin kantautuneesta tavasta laittaa oluthanat baarin sijaan takaseinään kiinni. Koko baari muuttuu jotenkin ilmavammaksi. Kiva on myös, miten selvästi hanat lukeat eri kokovaihtoehtoineen taululla. Aina tulee plussaa, jos saa ostaa pieniä kokoja hanaoluista Silloin voi maistella useampaakin. 

Itse paikassa kyseessä on pienen jenkkiläisen panimon mukaan nimetystä ja brändätystä olutbaarista. (entisen Stagen paikalla). Vähän hassu konsepti, mutta on niitä huonompiakin. 

Baarin nimikkopanimo, Tommy Knocker on pieni panimo Idaho Springsissä Coloradossa lähellä Denveriä. Tuopillinen-blogi ehti jutella paikalla Tommy Knockerin panimomestarin kanssa. (klik)




Sisustus on huolella tehty jenkkimäisen "craftiksi", vähän portland&brooklyn-tyyliin. Puree minuun. Kuvan taulu oli kuulemma yhdistetty kymmenistä eri kuvista.




Pullovalikoima oli semilaaja, ja minun makuuni. Isoja suomlaisia lagereita ei ollut, mutta kevyempää linjaa edustivat mm. Kona Brewingin oluet.



Sisustuksellisia yksityiskohtia piisasi. Hyvä niin.




Erityiskiitokset isoista pulloista, joista muuten New Yorkissa ja kai jenkeissä yleensäkin voi ostaa kotiin olutta. Suomessahan tätä ei saa tehdä. Nyyh. Mutta Tommy Knockerissa voi ostaa pullon pöytään kavereille.



Henkilökunta oli iloista ja ystävällistä. Työasuina toimivat flanellipaidat olivat hauskat, ja ne voivat olla myös tarpeen hiljaisina tunteina, Paikka kun on pieni ja ovista varmaan vähän vetää.

Hanaoluista maistoin kolmea, kaikki Tommy Knockerilta. Ensin Maple Nut Brown Ale, joka oli maultaan tosiaan pähkinäinen, mieto ja vähän makea. Hyvä. Sitten Pick Axe IPA, joka oli aika perus jenkki-IPA. Todella hyvä oli Imperial Nut Brown Ale, vahvan täyteläinen, kauniin pähkinäiset aromit ja kokonaisuutena erinomainen.

Pullossa maistoin vielä panimon Legendin, tammitynnyrikypsytetyn imperial brownin (hahaa, hauskoja nämä oluttyyppihybridit, lisää näitä!). Todella täyteläinen, tumma mutta pehmeä olut. Ja jei, siinä on käytetty UNKARILAISTA tammea.

Lopuksi maistoin vähän Mikan Donut Islandin, panimo Hiisin ja Tres Bonesin Broken Bones-farmhouse alea. Olin maistanut sitä jo pullossa, mutta kulläpä oli hyvää hanasta Raikasta, maukasta ja virkistävää. Terhin Keittiössä-blogikin maistui samaa olutta(klik). Ja piti!




Ompa kiva, että omilta hoodeilta löytyy niin paljon olutpaikkoja. Jee.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lähi-idän maut meillä!


Tällä hetkellä yksi inspiroivimmista keittiöistä on Lähi-idän keittiö. Kaikki ne mausteet, sitrushedelmät, raikkaat maut ja tahnat. En kestä miten hyvää. 

Hyvän ystäväni Sofian kanssa ollaan makusteltu näitä makuja ja Sofian innoittamana tein kasan reseptejä Lähi-idän henkeen.



Fenkoli&mandariinikanaa. Jugurttiharissalla.


Raikasta jugurtti&yrttisalaattia naanleivällä.


Munakoiso&granaattiomenatahnaa.


Manteli&mandariinikakkua hunajasiirapilla.

Nam. Reseptit on täällä. (klik). Ja yleistarinaa Lähi-idän keittiöntä taas täällä (klik).

Ihan parasta juuri nyt. 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Nyt on kyllä....

KIIRE.

On kiire niin duunissa kuin muutenkin. Hyviä uusia ja vanhoja juttuja menossa, mutta ehkä vähän liikaa.....


Joten säätämiseksi menee.

Tätä tänään. Ja huomenna. Viikonloppuna blogissa ehkä jotain muutakin....

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

maapähkinä-suklaaleivos ja muita raaka-kakkuja!



Joskus erehdyksen kautta onnistuu. Näin kävi, kun tein lehtijuttua varten erilaisia raakakakkuja. Kokeilin kyllä kaikenlaista, osa meni juttuun, osa kehittämiskelposiin resepteihin, osa roskiin. Yksi oli yli muiden.

Maapähkinä-suklaa-leivokset. Raakana.Päällä vähän merisuolaa. Voi Luoja, miten hyviä. Ihan kuin Snickers-patukkaa.


Oli niin  hyvää, että Mikakin söi. Monta.  (Hän ei muuten noista raakakakuista perusta....)


Katso resepti (klik). Sieltä löytyy myös porkkana-, suklaa- ja luumukakkua raakana. Sekä pieni yleisjuttu aiheesta. (klik)

Ps. Söin kakkuja lounaaksi ja välipalaksi viikon ajan duunissa. Hyvä viikko.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

The Cock - uusi ravintola Kaartinkaupungissa


Testasimme oluenteon lomassa viikonloppuna Kaartinkaupungin uusimman tulokkaan, The Cock-ravintolan, joka on Sandrosta jo hyvin tunnetun Richard McCormickin ja Relanderin Villen avaama uusi mesta. Lauantaina paikassa harjoteltiin ja virallisesti ravintola avasi tiistaina.

Paikka oli jaettu kahteen eri tasoon. Yläkertaan otetaan jengiä ilman varausta ja alakertaan varauksella. Me menimme alakertaan, jossa tilasimme suoraan menun. Kahdeksan ruokalajia.


Alkuun tuli pari osteria, kahta hyvin sandromaista salaattia (ihania), ja jotain mitä en muista. Kaikki olivat tosi hyviä, mutta aika pieniä. Pelkäsimme jo, ettemme tule täyteen. (Pahin ravintolapainajainen maun lisäksi).


Kun seuraavat neljä ruokaa tulivat pöytään, rauhoituimme. Niissä riitti syötävää. Erinomainen brokkolitempura, törkeän hyvät wingsit ja nami sisäfile perunoineen hurmasivat meidät. Kaikkein parasta oli kermaiset vaniljapavut, jotka olivat erilaisia, yllättäviä ja todella hyviä.

Ainoa puutos oli leipä, jota joutui pyytämään monta kertaa. Meille kerrottiin, että tulevaisuudessa leipää tuodaan automaattisesti. Huh. Kaikki kastikkeet olivat nimittäin niin hyviä, että ne on pakko pyyhkäistä leivällä lautaselta. Tai sitten nuolla lautanen, joka ei ehkä ole sosiaalisesti ravintolassa niin hyväksyttävää.

Tarjoilu oli todella ystävällistä, mutta (tietysti) vielä vähän haparoivaa. Itse join pari talon drinkkiä, talon GTn ja Clementine-nimisen roska-tyylisen juoman. Molemmat juomat olivat raikkaita, mutta todella samanmakuisia. Miksiköhän?


Yksi ravintolan parhaista ideoista oli erillinen jälkiruokapöytä. PingPong-sellainen. Täynnä jälkkäriä.



Unelmaa. Brownieta, moussea, kahvikakkuja, kaikkea. Hyvää. Sitäpaitsi, miten helppoa keittiölle. Ei tarvita jälkkärikylmäkköä, kaikki voidaan tehdä etukäteen ja laittaa tarjolle tarvittaessa. Plussaa tästä. Tehokasta ja erilaista.

Olutvalikoima on lyhyt, mutta listaan sopiva. Pale alea ja India Pale Alea. Hanassa Lapin Kulta. Viinejä sai laseittan muutamaa ekä punaisena että valkoisena. Kuohuvaankin on.

Positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Mietimme että seuraavaksi testaamme aamiaisen. Se kuulosti hyvältä. 

Kivaa, että Kaartinkaupunkiin tuli lisää paikkoja. Nythän siellä on jo Pastis, Hodari ja Hummeri, Hans Välimäen Rikhard von Trappe, ja monta muuta. Jee!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Keltaista: 25 kg kuorettomia appelsiineja


Kevät tuli meille viikonloppuna keltaisen värin voimin.

Mikalta sain viikonloppuna keltaisia tulppaaneja. Ja tuliaisina 25 kg kuorettomia appelsiineja. Oli tehty Rekolan panimossa perjantaina vähän appelsiininkuorella maustettu IPA-olutta.  Samaa olutta teimme Donut Islandin pikkupanimossamme jo aikaa sitten.

Nyt sitten juodaan appelsiinimehua oikein urakalla. Onneksi on juiceri.





Kevät tulee!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

The Foodie List - viikkoni kanadalaisessa matkailuohjelmassa


Olin viime viikon tekemässä kanadalaisen kuvausryhmän kanssa The Foodie List-nimistä ruokaohjelmaa Helsingistä.  Me olimme ensimmäinen kaupunki, josta koko ohjelman teko aloitettiin. Tästä he viikon jälkeen lähtivät kiertämään Eurooppaa kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Yhteensä yksitoista kaupunkia. Huh huh.

The Foodie List-ohjelmassa on hauska idea. Jokaisesta kaupungista on kerätty 4 foodieta, ruokahullua, jotka jakavat lempiannoksensa katsojille. Helsinki-jaksossa on viinitoimittaja Arto Koskelo, Helsingin kaupungin ruokastrategi Timo Santala, kokki ja (kohta) ruokakirjailija Meri-Tuuli Lindström. Ja minä. 

Pyörimme ympäri kaupunkia, ravintoloissa, kahviloissa, hauskoissa pikaruokamestoissa.  Tässä pieni "behindthescenes"-raportti viikosta.



Tihkuisena ja harmaana tiistaina olimme kuvaamassa Mustikkamaitopyörää Hesperian puistossa.  Herranjumala kun oli kylmä. Varsinkaan kun mikrofonia ei ensin saatu toimimaan. Olin aika jäässä.


Silti mustikkamaito oli herkullista. Siitä piti myös sivullinen, joka sai maistiaisen kesken kuvausten. Jäädytettyjä mustikoita, raikasta luomumaitoa, hiukka sokeria ja hyppysellinen luomukanelia. Seoksesta tulee pehmeää, lusikalla syötävää herkkua. Kesällä parasta.  Jos silloin näkee kaupungilla Mustikkamaitopyörän, kannattaa maistaa!




Kävimme myös syömässä Ekbergin version korvapuustista. Ei ihan perinteinen malli, mutta tosi maukas.  Samalla pääsimme kierrokselle takahuoneisiin ja näimme 100 vuotta vanhan leipomon, jossa edelleen kaikki tehdään. Erityisplussa leipomopuolen lattialaatoista, 100-vuotiaat  Villeroy&Bochin laatat, jotka ottaisin kotiin koska vaan.



Vähän parempaa pikaruokaa kuvasimme Döner Harjussa. Hirvimakkaraa ja kermaista hapankaalia.

Jokaisessa kuvauspaikassa meitä oli aina kaksi foodieta, jotka kertoivat oman suhteensa kuvattavaan annokseen. Tässä olemmekin Timon kanssa.  Saa nähdä miten meni, minulla ainakin tuli puhetta niin paljon, aika lailla myös aiheen vierestä....




Erinomaisen hirvimakkaran kanssa minä join Sinebrychoff Porteria. Olin niin iloinen että lempioluttani oli Döner Harjussa. Kuulemma sen takia, että "se on vaan niin hyvää!". Hirvimakkaran kanssa se on ainakin erinomaista. Döner Harjussa on myös erinomainen seitanista tehty kasviruoka-annos. Suosittelen.



Yksi minun suosittelemistani annoksista oli Erikssonin ihana lohileipä Wanhassa Kauppahallissa.Kalakauppias Juhalla riitti juttua kuvausryhmälle.



Siinä niitä on, maukkaan pelkistettyjä lohileipiä. Reissumies-leipänä ja päällä pelkästään kaksi päivää graavautunut lohi ja vähän tilliä. Suomalaista pikaruokaa.




Leivän syönti kuvattiin ulkona. Hetkittäin paistoi jopa aurinko...



Iltapäiväksi aurinko tuli juuri sopivasti esiin, kun menimme Cafe Regattaan paistamaan makkaraa.  Tämä kahvila on taianomainen paikka keskellä Helsinkiä, mökkimäisine tunnelmineen ja todella hyvine korvapuustineen. Äitiyslomalla vaunuttelimme tänne Tytin kanssa aina välillä ja vieläkin paikka tuo minussa kiireettömyyden tunteen, jota joskus ikävöin vauva-ajasta.  Kahvilan takana on hääpaikkamme, Merimelojien maja. Joten rakas paikka kaikin puolin.

Regatassa kuvasimme makkaranpaistoa Meri-Tuulin kanssa.


Siinä, pääosassa makkara. Ja minä puhumassa siitä.


Pikaruokien ja ulkoilujen lisäksi kuvasimme myös fine diningiä. Muut foodiet olivat olleet Ateljé Finnessä, Ravintola Nokassa, ravintola KuuKuussa syömässä lohikeittoa (nam) ja Juuressa syömässä sapaksia.

Minä ja Arto kävimme perinteikkäässä ravintola Savoyssa. Syömässä tartaria ja juomassa olutta. Ja puhumassa niistä.


Savoy on minulle rakas paikka. Olen siellä harvoin, mutta erityisillä hetkillä. Kun valmistuin (vihdoin) yliopistosta, entinen poikaystäväni vei minut sinne yllätykseksi. Olen ollut juhlimassa Savoyissa Harrin kanssa hienoksi pukeutuneena. Ja syömässä olutmenun Mikan kanssa vuosipäivän kunniaksi. 

Kaikesta tästä kerroin myös kuvausryhmälle, samalla kun pistelin ahvenanmaalaisesta karitsasta tehtyä tartaria poskeen ja kulauttelin olutta päälle. 



Siinä se tartar on. Kameran silmin. Kaunis kuin mikä.




Viimeinen kuvauspaikkamme perjantaina oli hauskasti jälkiruoka-teemalla. Ravintola Lasipalatsissa
jääkarpaloita, vaniljajäätelöä ja kuumaa karamellikastiketta. Eräs lempijälkiruokani.



Meri-Tuulikin piti jälkiruuasta, vaikka ei kuulemma niitä kauheasti syökkään.




Minä rakastan tätä jälkiruokaa. Söinkin kaiken. Välillä oli vaikea puhua kameralle, kun suu oli täynnä karpaloita....



Sitten se oli ohi.  Kiiteltiin puolin ja toisin. Ohjelman teko oli todella kivaa, vaikka välillä vähän raskasta kaikkine odotteluineen ja ulkona värjöttelyineen. Kuvausryhmä; Adriana, Maude ja Jean-Sebastian olivat niin kivoja, että sekin vaan lisäsi hauskuutta.

Saa nähdä mikä lopputulos on. Ohjelmaa esitetään kanadalaisella matkailukanavalla sekä National Geographicilla 2016. Vähän jännittää.

In english: I had such a nice week filming The Foodie List in Helsinki. Thanks Adriana, Maude and  Jean-Sebastian!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Juustoja, olutta, viiniä ja lisäkkeitä


Vielä voi syödä juustoja. Sen verran tuolla ulkona on kylmä. Sovitaan niin.

Juustojen kanssa parasta on syödä erilaisia lisäkkeitä. Makeita sellaisia.



Paprikahilloke brielle. Nam. Ja juomaksi meillä kotona joko saison-olutta, vaikka Rekolan Luomu Funky tai puolikuivaa, oikeaa omenasiideriä.



Hunajalehtiset ja sinihomejuustoa. Yksi omista iki-suosikeista kuvassa, Camembert Blue Organic. Juomaksi aina hyvä IPA kuten Brooklyn EIPA. Tai tuhti portteri, Sinebrychoff Porter. Hyvä on myös Ruosniemen Panimon Vuorineuvos Imperial Stout.




Karamellipähkinät ja kova, kypsytetty juusto. Oi. Juomaksi meillä barley wineä, vaikka Malmgårdilta. Tähän sopii myös vahva, kuivan omenainen siideri.

Lisäkkeistä reseptit löytyvät Helsingin Uutisten sivuilta (klik), kuten myös omat ehdotukseni oluiden ja viinien yhdistämisestä juustoihin. (klik) Pari vinkkiä juustotastingiinkin on mainittu.

Nam.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Nam - Viron pienpanimo-oluet Bryggerissä


Kävimme katsastamassa panimoravintola Bryggerin Viron Pienpanimoviikot yhdessä Pekan ja Noran kanssa. Siis syömässä ja juomassa. Samalla laskimme, että olemme viimeksi olleet näin aikuisten kesken ulkona noin kahdeksan vuotta sitten, ennen skidien syntymää. Huh, huh. Päätimme, että seuraava kerta olisi hieman pienemmällä aikavälillä.



Kokonaisuudessaan Viron Pienpanimo-viikoista voisi sanoa, että vaikutuin virolaisesta oluttarjonnasta. Hyviä oluita, paljon puhtaita makuja sekä todella hauskoja ja erilaisia etikettejä.  Mikan yksi valinta oli Õllenautin Humala Padrum American IPA jossa jenkkimäisyys todella oli silmään pistävä. Aika perusIPA, mutta hyvä omassa luokassaan.

Teen töitä itse oluen perissa ja olen mukana usein myös etikettisuunnittelussa joko kommentoijana tai ihan vastaavanakin. Olen itse tarkka myös vapaa-aikanani oluiden ja muidenkin juomien etiketeistä, ja valitsen juotaviani myös niiden perusteella. Tämän Viron kattauksen perusteella voisin sanoa, että lahden takana ollaan huomattavasti edellä etikettisuunnittelussa kun verrataan suomalaisiin olutetiketteihin. Suomalaiset olutetiketit ovat usein joko hyvin perinteisiä (nimi keskellä ja  perusheraldiikka sivulla), vähän tunkkaisen hassuja, piirrettyjä sisäpiirivitsejä tai sitten muista maista aika selkeästikin kopoituja. Vähän yleistäen, näin on monasti sekä isoilla, että pienillä panimoilla.  Usein suomamaiset etiketit ovat myös hyvin tummia perusväritykseltään, joten ravintolassa niitä on vaikea lukea ja vielä vaikeampi erottaa kaapista. kertooko sitten kansanluonteesta, en tiedä.... :).

Myynnissä olevien virolaisten oluiden etiketit olivat pääsääntöisesti erottuvia, toisistaan poikkeavia ja idearikkaita. Tykkäsin. Panimoilla oli oma, selkeä linjansa. Hyvähyvä.


Hanaoluista maistoin sekä Põhjalan Virmalised IPAa että saman panimon Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joista voiton vei IPA. Jenkkityylinen, mutta todella raikas ja hyvä IPA, jota join aperitiiviksi onnellisena. Wheat Ale oli minun suuhuni vähän liian yksiulotteinen humala-arominen, mutta tasaantui alkuruuan kanssa miellyttäväksi.



Oluista oli mistä valita. Tosin jos näitä herkkuja haluaa maistaa, niin kannattaa mennä kipinkapin käymään Bryggerihin, koska oluita meni kuulemma kovaa vauhtia. Katso kaikki oluet (klik)

Paljon oli IPA-oluita, joihin olen vähän nyt kyllästynyt, mutta onneksi Mika joi niitä, joten pääsin maistamaan, kun tilailin itse muita.


Bryggerissä oli myös erillinen Vironviikot-menu, mutta minä rakensin oman ruokakokonaisuuteni. Alkuun riimihärkää, pikkelöityjä tatteja ja parmesankastiketta. Juomaksi se Wheat Ale, joka sopikin hyvin. Pekka ja Nora söivät skagerin ja lohta, jonka kanssa meni hyvin talon oma Citra, raikkaan kevyt vehnäpohjainen ale.


Välijuomaksi Mika otti Pohjalan Topelt Nelson DIPAn, joka oli humaloitu pelkästään yhdellä lempihumalallani, uusseelantilaisella nelson sauvinilla. Olut olikin hyvä taas lajissaan, mutta erikoispisteet painiaiheisesta etiketistä ja nimestä. Nerokasta.

Pääruuaksi söin lohta, sitruunaruohovoikastiketta ja kasviksia. Juomaksi sitä Virmalud IPAaa, joka kruunasi annoksen. Muut söivät superpehmeää karitsan entrecoteta, johon ei tarvinnut paljoa veistä käyttää. Kuulemma sen seuraksi kävi hyvin Bryggerin oma Kanttori Dubbel, joka oli makean pehmeä, ja toimi hienosti karitsalle, sen seurana olevalla (ihanalle) selleripyreelle ja rosmariini&punkkukastikkeelle. Sama olut toimisi ihan varmasti myös punkun sijasta kastikkeessa.


Illallinen lopetettiin portterisuklaakakulle, jota olen Bryggerissä syönyt jo niin monta kertaa, mutta valitsen sen aina uudestaan. Nyt seurana oli mallasjäätelöä, joka maultaan muistutti Kanttori-olutta. Hyvää. 

Itse otin jälkkärin kanssa Bryggerin Barley Wine, joka on hyvää, mutta voiton vei Mikan valitsema imperial stout, yli 13% Põhjalan Pime Öö. Voi herranjumana, miten oli hyvää. Portviinimäinen koostumus, täyteläisen, makea tuhti maku oli täydellistä sekä jälkkärin kanssa että digestiiviksi sen jälkeen. Aika kova olutkateus iski. Onneksi Mika antoi meidän muidenkin maistaa, reilu jätkä kun on. 

Illallisen jälkeen minä säntäsin kotiin nukuttamaan skidejä, Mika taas piti panimokierroksen Noralle ja Pekalle Donut Islandin kotimanimossamme. Kivaa oli! 

Viron Pienpanimoviikot Bryggerissä 14.3. asti. 

Ps. Lehdistötilaisuudessa kävi mm. Tuopillinen-blogi (klik)