tiistai 29. lokakuuta 2013

Syntymäpäivät 1920-luvulla


Misu täytti vuosia  viikonloppuna. 1920-luvun tyyliin.



Sinne mekin juostiin shampanjapullo kainalossa. Lahjaksi tietty vietiin. Tässä sisarukset juhlakostuumit päällä. 1920-luvun mustalaisennustaja ja sen hevosista pitävä veli. (tämä kuva S.R, kiitos!)



Alkuun juhlissa oli shampanjaa. Tietty. Mitä muuta ne kaksikymmentäluvulla olisikaan juoneet?



Kaikki oli satsannut. Mika vähän aikamatkusti, mutta hyvä niin.



En tiennyt että kaksikymmentäluvulla oli NÄIN paljon ruokaa. Oli poroa (en syönyt, #lihatonlokakuu), lohta, perunasalaattia ja tomaattibruchettaa. Aijai. Nam. Misu ja Sanna oli hienosti tehneet.


1920-luvun bileissä on myös salakapakkamusiikkia ja tanssia. 



Kaunis, nuori, höyhenpuuhkainen synttärisankari. Ja mekko, josta olen vieläkin vähän kateellinen. 



Hauskaa on.

 

Misun synttäreillä on aina ollut herrasväen pikkuleipiä. Ennen niitä teki Misun mude, nyt taito oli periytynyt tyttärelle. Kukaan ei tee yhtä hyviä pikkuleipiä kuin Misu.  Söin 6 kpl.



Olin niin täynnä etten jaksanut syödä kuin kaksi muffinssia. Nössö.



1920-luvulla on sitten ollut kauniita naisia.

Hauskaa oli.  Paljon kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa, keltaista ja rosee-skumppaa, 1920-luvun fiilistä ja keittiössä olleesta taulusta keskustelua, jota sitten riitti kahdeksi tunniksi.

Hyvät synttärit.  Onnea Misulle!

Ps. Kuvat on mustavalkoisia. Tottakai, 1920-luvun tyyliin.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kaneli&vaniljateetä sunnuntai-aamuna


Yksin sunnuntai-aamuna. Harvinaista.




Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Keilausta työkavereiden kanssa perjantaina, takaisin Helsinkiin muuttaneen veljen syntymäpäivät crazy hungarian familyn kera. Ja Misun hienot 1920-luvun teemaiset syntymäpäivät. Söin, join, juttelin ja pidin hauskaa. Kaikista näistä aionkin vielä laittaa fiiliksiä ja kuvia. 


 

Mutta nyt Frendit dvdltä, selailukirjoja pöydältä ja itse tehtyä kaneli-vaniljateetä. Muuten hiljaista.

Kaneli-vanilja tee

Mustaa teetä, vaniljatanko kahtia katkastuna, kanelitanko. Kaikki hautumaan teepannuun.

Ihanaa sunnutaita.


perjantai 25. lokakuuta 2013

Vuohenjuustoa&papuja - #lihatonlokakuu


Viimeinen lihaton viikonloppu tulossa. Tiedättehän, #lihaton lokakuu.

Tässäpä ruokavinkki. Eiliseltä. Jämistä.



Vuohenjuusto&papuvuoka:

1 kesäkurpitsa, 2 pakettia luomupapuja huuhdottuna, 200 g pastaa keitettynä, 1/2 pakettia vuohenjuustoa, 1/2 punttia salviaa. Parmesanraastetta maun mukaan.

Mausteliemeen: 1/2 dl oliiviöljyä, 1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pienittynä, 1 rkl tomaattipyrettä, 1 tl hunajaa, rouhaus suolaa ja pippuria, vähän savustettua paprikajauhetta, 1/2 sitruunan mehu.

Sekoita mausteliemi. Voitele uunivuoka kevyelti oliiviöljyllä. Laita kaikki ainekset paitsi juustot uunivuokaan ja sekoita. Kaada mausteliemi päälle ja sekoita uudelleen. Viipaloi vuohenjuusto päälle ja laita uuniin 180 asteeseen. Anna kypsyä noin 20 minuuttia. Raasta parmesania päälle, jos haluat. Anna olla uunissa vielä noin 5 minuuttia.

"Ei tarvii olla lihaa, että olisi hyvää!"



torstai 24. lokakuuta 2013

Teekutsuilla


Kun meille tulee vieraita, skidien mielestä on hauskinta järjestää teekutsut, tai niin kuin unkariksi sanotaan, teaparti.

Helppoa; Keitetään hyvää teetä, aikuisille omansa ja lapsille (kofeiiniton) omansa, ostetaan herkkuja ja kukkia, katetaan pöytään teelle maito ja sokeri (koska Unkarissa juodaan yleensä teetä maidon kanssa), oikeat teekupit ja kauniit astiat.




Odotetaan vieraita. Kärsimättömästi.



Sitten isketään kimppuun.  Andi pitää eniten Pågensin kanelipullista, Atti Prinsessakekseistä.  Suolakalat uppoaa myös. Viinirypäleet ovat sitä terveellistä.



Sitten nautitaan kaikesta sohvalla. Pikku-Kakkonen on hyvä lisä.

Näin mama voi vapaasti seurustella aikuisen teekutsu-vieraan kanssa. JOS vieras ei joudu juoksemaan ympäri asuntoa oman yksivuotiaan jälkikasvunsa kanssa.  Viimeksi kun Katri ja Eicca kävi kylässä, kävi juuri näin.

Hauskaa oli silti. Teekutsuilla.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Minä olen kirjassa!


Enkä missä tahansa kirjassa, vaan suosikkisuunnittelijani Paola Suhosen Ivana Helsinki-merkin Matkalla kotiin-kirjassa. Hiphei!




Kävin hengaamassa kirjan julkkaritilaisuudessa. Juomassa drinkkejä ja katselemassa kauniita ihmisiä. Itse olin tietysti suoraan töistä, tennarit, pörröinen tukka ja pipo asusteina.  Mut ei se haittaa, mä olen kirjassa!


 
Paljon oli jengiä. Ja oli siellä esiintymässä Vesa-Matti Loirikin. Tosin sen missasin. 




Esillä oli myös Ivana Helsinki-mallistojen helmiä. Kaikki noista kelpaisi, kiitos vaan.



Siellä ollaan! Sydän.

Kiitos myös Pirjolle kirjasta!

Ilman sipulia, kiitos!


Hih.

(Tänään on vähän levoton olo.)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Teemun ansiosta omena-inkivääri-vaniljahilloa. Ps. Syksy

Työkaverit ovat sitten kivoja. Monella tavalla.

Kollegani Teemu toi kasan omenoita puutarhastaan. Niitä on sitten käytetty vaikka mihin. On tehty omenapullaa (resepti TÄÄLTÄ), unkarilaista Tarte Tatinia (resepti TÄÄLTÄ) ja omenakookos-kakkua (resepti TÄÄLTÄ).

Viimeiset omenat käytettiin omenahilloon. Mausteena ginger alea, vaniljaa ja tähtianista. Makeutena vaahterasiirappia.


Noin 8 omenaa, 1 dl Scheppes Ginger Alea, 1 vaniljatanko, 1 tähtianis, 1 dl vaahterasiirappia. Omenat lohkoiksi ja kaikki aineet kattilaan. Sitten vaan keitellään, kunnes omenat ovat pientä murua nesteessä. Vedenkeittimellä kiehutetaan vettä, huuhdotaan hillopurkit kuumalla vedellä ja sitten vaan hillo purkkeihin.




Aijai. Tätä herkkua saa laittaa mihin tahansa. Teemu saa myös maistiaiset.

Ps. Syksy on tullut.  Lahja tyttäreltäni.




Ja Atin näkemys sienistä tarhan askartelussa. Ravintolatyöntekijän poika.



lauantai 19. lokakuuta 2013

Yhdelle tai monelle. Oluexpoon!


Nyt jos haluaa maistaa erilaisia hyviä oluita, niitä saa todella helposti yhdestä paikasta. Olutexposta.

Tänä viikonloppuna järjestetään Wanhassa Satamassa, Helsingin Katajanokalla tämä oluttapahtuma, jossa oluita on. Paljon.

Tietysti minäkin olen siellä. Omalla tiskillä.



Promotyttönä. Koko viikonlopun. Ja luennoitsijana; aineena todella unisex-asiaa, eli oluen ja suklaan yhdistäminen. Jos yleistän, niin miehet tykkää oluesta, naiset suklaasta. kun yhdistetään molemmat, niin kaikki ovat tyytyväisiä, eikö?


 

Meillä on tiskillä ehdoton oma suosikkituotteeni, Brooklynin panimon  kanssa yhteistyössä tehty, newyorkilaisella luomuvaahterasiirapilla ja itse poimitulla kuusenkerkällä maustettu paahteinen porter. Ja Pekan&Noran luomusuklaata Equadorista.  Paras yhdistelmä. (Ja onhan meillä Brooklynin East India Pale Alea - sydän - , Sinebrychoffin Porteria ja Nikolai Luomu Lageria. Nam nekin.)

Mutta meidän tiskihän ei ole ainoa. On siellä muitakin. 



Hauskan nimisiä hanaoluita Lervikiltä. Hyviä. Tämä panimohan oli siellä Copenhagen Beer Celebrationissa(täällä) viime toukokuussa. Sielläkin oluet olivat hyviä. 




Uusi-Seelantilainen Moa-panimo. Hauskat etiketit. 



Hauska panimomies. Oluet myös kivoja.


 
Tietysti oli hevioluttakin. En maistanut.  



Todella hyvän pehmeää ja raikasta oli Pilsner Urquellin suodattamaton versio suoraan tynnyristä korkattuna. Täytyy tosin tunnustaa, että tätä join jo ennen Olutexpoa, pressitilaisuudessa.  Tynnyri avataan pienellä vasaralla ja tapilla. Sitten valutetaan kauniin sameaa olutta suoraan lasiin. Tykkäsin.  Sekä oluesta että rituaalista. (Rakastan rituaaleja juomantarjoilussa.)



Hyviä oluita oli paljon. Ja panimoita (katso lista TÄÄLTÄ). 

Paras eiliselle oli kuitenkin Beer Huntersin Mufloni Tyrnilambic. Neljä vuotta kypsytetty, raikas ja hedelmäinen. Tyrnin ja lambicin parhaat puolet yhdistyivät kyllä tässä oluessa.  Sitä ei ole paljon jäljellä, joten jos haluaa maistaa, niin kipikapi festareille!



Tuotteita on sekä hanassa, että pullossa. Kauniita, kauniita pulloja. 

Hyvää antia festareilla oli myös Brewdogin Woodoo Doll, saman panimon maukas ja älyttömän hapan Berliner Weisse. Ja monetmonet muut, maistoin vaan niin nopeasti, etten kaikkien nimeä muista. Ups. Sori.



Koska festivaaleilla oli olutta, siellä oli myös viskiä. En oikein tiedä, miksi nämä kaksi juomaa pitää aina yhdistää samoihin paikkoihin, mutta kai se on koska molempia tehdään maltaasta. Niin katsotaan että ne sopivat yhteen. Eivät kyllä sovi. Tai sitten oluen ja yhdistäminen on joku "miesten" juttu, mitä en ymmärrä. Tai jotain. Itse en pidä viskistä, muuten kuin Irish Coffeessa. 

Ja katso, Tullamore Dewn tiskillä saa Irish Coffeeta. Jossa vedenkeittimellä esilämmitetään lasit. Rituaaleja taas. Tykkään.




Pyörrän puheeni heti. Näin viski ja olut sopii yhteen. Drinkissä. Viskisour apricot brandyllä, topattuna vaahterasiirappi-porterilla. Nam. 

Tulkaa festareille! 

www.olutexpo.fi

torstai 17. lokakuuta 2013

Kolme luuta hoodeilla

Ravintola Suolan paikalle (tai Lostarin, miten sen nyt katsoo) Annakadulle on tullut uusi paikka.

Tres Bones. Kolme Luuta. 

Nella tuli kaupunkiin viikonlopuksi, joten testattiin koko duunitiimin kanssa tämä uutuus. 



Juuri minun tyylinen sisutus. Metallia, laattoja ja sekalaisia huonekaluja. Sydän-osastoa. 



Ikkunapöytä Annankadulle. 



Alkudrinkit Nellalle ja minulle. Muille olutta.Brooklynin oluita oli. OI.

Sitten ruokalistan kimppuun. Kivoja ruokia sivullinen, ja seuraavalla sivulla erilaisia lautoja. Oli "lihalauta" - makkaraa, pateeta ja muuta LIHAA, "meri"-lauta, jossa tietysti kala ja äyriäisjuttuja ja juustolauta. Muut laudat jätettiin rauhaan mutta, se juustolauta me syötiin jälkiruuaksi.


Meidän pöytä oli katoikkunan alla. Ihana ikkuna. Olen saman ikkunan alla pitänyt olutluentoa pari vuotta sitten. Ihailin ikkunaa jo silloin.


Alkuruuat oli parhaita. Nappasin kuvan Riikan vuohenjuusto-annoksesta: höyrytettyä kukkakaalia, pistaasia ja shalottisitruunavinegretteä. Vuohenjusto ihanan tuoretta ja pehmeää(maistoin, tietysti).  Big Wave-olutta seuraksi. Suosittelen. 


Minä söin etanoita. Rakuunavoissa. Ja balsamicossa, parmesanissa ja soijassa. Nam.  



Lihattoman lokakuun takia jouduin passamaan mehukkaan jauhelihapihvia ahvenanmaan karitsasta ja ottamaan paistettua kuhaa simpukoilla ja merilevällä. En pettynyt. Hyvää oli. Söin toki sitten Riikan liha-annoksen oliiviperunat. Hahaa.


Syötiin, juotiin ja naurettiin. Kivaa. 



Heihei luut, tullaan toistekin!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Välittäkää ihmiset!


Vieläkin muistan  kun kaaduin Lönnruthinkadulla pari vuotta sitten. Olin menossa hakemaan tyttäreni kaverille Stockalta syntymäpäivälahjaa. Kaatuessa kyynärpääni meni sirpaleiksi. Siis kokonaan. Oli perjantai-ilta, noin kahdeksan aikaan.  Huusin täysiä tuskasta. Vierestäni kulki iso sekaporukka, joista huudon keskellä kuulin, kun yksi kommentoi toiselle: "Kattokaa, kello on vasta kahdeksan, ja toi on jo noi kännissä, että se van makaa ja huutaa!". Oikeasti. Iso kiitos pariskunnalle joka hetki sen jälkeen kulki ohi, nosti minut ylös, tilasi taksin ja auttoi minut Mehiläiseen.

Kävikö pahasti?-on kampanja, jossa halutaan nostaa esiin se, että ihan jokaisesta ihmisestä pitää välittää. (Vaikka se olisikin kännissä.) Edes Facebookin kautta. Tai vielä parempi, välitetään livenä. Kaikista.








Katso Facebook-välittämisestä lisää TÄÄLTÄ.

Live-välittämisestä saa vinkkiä Eeva Kolun kaikki mitä rakastin-blogista, TÄÄLTÄ.



Mä välitän teistä. <3.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Puolukkapiirakkaa luomuna

Minulla olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa. Kauheasti tapahtumia ja ravintolakäyntejä ja muita. Mutta en ehdi.

Tämän ehdin. Puolukkapiirakkaa.


Sain ison paketin erilaisia jauhojuttuja Myllärin Luomulta, ja niistä on jo kinkkupiirakka tehtykin(TÄÄLLÄ). Nähtävästi piirakkameininki jatkuu.

Pohja: 180 g pehmeää voita, 1 dl sokeria, 1 kanamuna, 3 rkl omenasiideriä tai omenamehua, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 dl Myllyn Luomu-kaurahiutaleita, 2,5 dl Myllyn Luomu-leivontakarkeita vehnäjauhoja.
Täyte: Puolukoita tai muita marjoja, 1/2 dl palmu/ruoko/tavallista sokeria
Päälle: 1/2 dl sulatettua voita, 1/2 dl fariinisokeria, 1,5 dl Myllyn Luomu-kaurahiutaleita

Laita voi kulhoon ja nypi tai vatkaa joukkoon sokeri. Lisää kanamuna ja vatkaa vaahdoksi. Yhdistä kuivat ainekset ja lisää vaahtoon. Lisää siideri. Voitele piirakkavuoka voilla ja painele taikina sinne. Kaada marjat vuokaan, ripottele päälle sokeri. Paista uunissa noin 15 minuuttia 200 asteessa alimmalla tasolla. Ota piirakka uunista, sekoita päällys ja levitä päälle. Sitten piirakka takaisin uuniin ja paista vielä 15-20 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja KÄY KIMPPUUN!

 Ps. Tämä resepti on taas omalta mamaltani kotoisin. Syksyn lempipiirakkani.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kaalipiirakka ja lukeminen kannattaa aina

Parasta on lukea ja syödä samaan aikaan. Niin minä teen, kun pystyn. (joojoo, tiedän että ruuasta pitää nauttia itsenään, mutta silti.) 




Syökää siis ihanaa unkarilaista kaalipiirakkaa (tämä on varmaan kyllä jo ollut blogissa, mutta ei se mitään). 

Taikina; 200 g jauhoja, 100 g voita, 1 kanamuna, 10 g hiivaa, 1/2 dl maitoa, (loraus piimää tai 1 rkl rahkaa), öljyä. Kaalitäyte; 1/2 kaali raastettuna, 1/2 tl kuminaa, suolaa, öljyä

Suolaa raastettu kaali. Anna seisoa kun teet taikinan.Tee taikina liottamalla hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sitten kananmuna, alusta jauhot ja lisää voi. Jos taikina tuntuu kuivalta, niin lisää vään piimää tai rahkaa.

Puristele kaali kuivaksi. Paahda hetki kuminansiemeniä pannulla öljyssä, lisää sitten kaali. Laita pannun päälle kansi, niin että kaali hautuu  pehmeäksi.

Jaa taikina kahteen ja kauli kahdeksi levyksi. Levitä kaali toisen levyn päälle tasaiseksi ja laita toinen levy päälle. Pistele haarukalla reikiä. Voitele reilusti öljyllä. Paista uunin keskiosassa, 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Uusi lempikirjani löytyy kuvasta. Lisää siitä löytyy TÄÄLTÄ.

Lukeminen kannattaa aina - sanoi Jörn Donner Akateemisen Kirjakaupan mainoksessa joskus 1990-luvulla. Yhä totta.  

tiistai 8. lokakuuta 2013

Italianlippu-pasta (lihaton, tottakai)


Sain isooooon kasan Myllyn Paras-pastoja. Kiva, koska perheen ruokavalioon kuuluu pasta noin kerran viikossa. Aina vähän erilailla varioituna. Pasta on nimittäin siitä hyvä, että se toimii pohjana ihan mille mauille vaan. Joten jääkaapin sisältöä voi käyttää hyvin luovasti. Tai ainakin me käytetään.

Nyt tein #lihatonlokakuu - meiningillä pastan, jossa ihan sattumalta komeilee Italian lipun värit. Makupuolella crossataan leveästä Italina&Kreikan-akselilla, mutta ei se haittaa. Maku on nimittäin hyvä!





1 pss Myllyn Paras Pestopastaa, 1 iso kesäkurpitsa hienoksi raastettuna, 1 sipuli pieneksi pilkottuna, 2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pienittynä, hieman tuoretta timjamia, 1 prk luomutomaattimurskaa, oliiviöljyä paistamiseen, 1/2 paketti fetaa, makeaa paprikajauhetta, 1 rkl hunajaa, suolaa ja mustapippuria. Jos pidät tulisesta, käytä vähän chiliä tai chipotlea.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Valmista kastike kuullottamalla sipulit öliiviöljyssä korkealaitaisessa kasarissa. Lisää paprikajauhe ja anna hetken paahtua (paprikasta saa näin enemmän makua ruokaan). Purista neste kesäkurpisaraasteesta (älä heitä nestettä pois) ja lisää raaste. Kuullottele hetki, ja lisää aurinkokuivatut tomaatit. Anna kuullottua kunnolla. Lisää sitten tomaattimurska ja kesäkurpitsaneste, anna kiehahtaa, lisää hunaja ja mausta. Anna hautua kasaan. Aikaa menee koko ruuassa parikymmentä minuuttia yhteensä.

Kun pasta on valmista, valuta se, laita takaisin kattilaan ja aseta tarjolle.  Voit tarjoilla kastikkeen erikseen tai pastaan sekoitettuna. Murustele fetaa pastan ja kastikkeen päälle. Koristele timjamilla.

Ja nauti. Pestolta vivahtava pasta, makean sakea kastike ja viileä, suolaisen hapan feta sopivat oivasti yhteen. Tai jopa puoli kahteen (tirsk).

Ps. Lautasen on suunnitellut AD-serkkuni vain meille. Nimikköastiastomme.