tiistai 30. syyskuuta 2014

Stockholm Beer&Whiskey Festival


Kävin pyörähtämässä pitkästä aikaa Tukholman olut ja viski-festareilla.

Viskistä en välitä yhtään, joten tutustuminen pyöri täysin oluen ympärillä. Onneksi, koska jo oluen puolella oli niin paljon nähtävää ja maistettavaa, että aika ei olisi millään riittänyt viskiin.




Tässä hyvä esimerkki vallalla olevasta pienien oluiden etikettityylistä; Joko pelkistetyn graafista tai hyvin runsaasti kuvitettua. Grafiikka ja piirrokset suosittua.




Valikoimaa oli. Paljon. Siksi Nellan kanssa keskityimme maistamaan vain suosikki-oluttyyppejämme, koska näin saimme maistelun pidettyä johdonmukaisena.

Tältä tiskiltä maistoimme Boom Breweryn Framboisen ja  Kriek Mariage Parfaitin. Vadelmasta minä pidin enemmän, se oli kuivan vadelmainen ja aika kevyt. Nella piti enemmän toisesta, tämä olut oli jo 8% ja hyvin tuhdin hedelmäinen, ollen samalla kuitenkin kuiva. Olutta on kypsytetty tammessa, ja maku olikin hyvin intensiivinen, jälkkärijuomaksi sopiva.



Craft on niin in. Joka osastolla luki craft, ja se tarkoitti myös joka osastolla eri asiaa.....



Oheistarvikkeitakin oli. Tämä oli symppispäästä - Sierra Nevada sinappia!




Yksi parhaista oluista. Ihan superin hapan, tasapainoinen red sour By the Horn Brewing Co:lta. Erityispisteet myös visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Heillä on myös oluet nimeltään Wimbledon Blonde, the Belgian Space Project ja Stiff Upper Lip. Gotta luv them.

Samalta tiskiltä maistettiin London Field Breweryn 3 Weiss Monkeys White IPA, joka oli käsittääkseni sesonkituote. Pidän itse näistä "valko"-ipoista, ja tämäkään ei pettänyt. Perus-IPAa kevyempi,mutta humalaisen maukas olut. Nellakin piti, vaikka ei mikään IPA-fani muuten ole.




Graafisen pelkistettyä olutta LIBANONISTA. 961 Beer. Brewed with Attitude. No huh huh. Kiva ilme ja ihan jees olutkin.




Hyviä merkkejä kerrakseen. The Left hand Brewing on lempiolutmerkkejäni, vasenkätinen kun olen.
Lisäksi heillä on ihan paras inkiväärillä maustettu Good Juju-olut sekä maltaisen humalainen  Sawtooth Ale.




Olutta ja ruokaa - fish and chips Guinnesilla. Kiva vivahde oli, että myös kalan frittitaikinassa oli käytetty Guinnessia. Festarin ruokatuotanto oli pitkälti samaa - katuruokafiilistelyä.




Hauska, jenkkityylinen, mutta ruotsalainen pienpanimo Flying Brewery. Heillä oli  nasta, moderni ja helpostijuotava ale, Aviator Ale. 



Hanat päällekkän. Uutta ainakin minulle. Säästää tilaa rutkasti! 




Tältä panimolta, Eskilstuna Ölkultur, odotukset olivat korkealla. Heillä oli nimittäin tarjottavana lempi-oluttyyppimme, saison.  Mutta ei ihan vastannut odotuksiamme, ihan juotava, mutta liian tunkkainen.

Festari on jaettu kolmeen osaan, jossa ensimmäisessä osassa olivat  isot panimot ja maahantuojat sekä pienet kansainväliset merkit viskillä höystettynä. Toisessa osassa olivat kansainväliset, hyvin pienet panimot kuten eräs lempipanimoistani, japanilainen Hitachino Nest Beer. 
Tältä panimolta maistatin Nellalla vanhaa suosikkiani, White Alea. Itse maistoin Ginger Alea, joka ei vakuuttanut. Inkivääri oli epätasapainoinen, ja humalointi pistävä. Etiketti oli sentään söpö.

Kolmannessa osassa olivat ruotsalaiset pienpanimot. Siellä oli sitten eniten tungosta. Siellä mekin pyörittiin ja maistettiin eniten.

Löysimme tuotteen, jonka ajattelimme olevan festareiden paras saison; Coppersmiths Brewery Westernäsistä, Fusion Saison. Tämä olut on raparperilla ja vadelmalla maustettu saison. Olimme ihan täpinöissä siitä kunnes maistoimme sitä. Olut oli hassun hajuinen. Maku oli ok, mutta sitä ihanaa hedelmäisyyttä ja happamuutta, mitä odotimme ei ollut. Aika perus. Pettymys.





Raaka-aineita kommunikodaan laajalti nyt oluiden markkinointimateriaaleissa. Tässäkin hyvää on nimi ja neljäs raaka-aine. Olutta en päässyt maistamaan.




Monks Cafen olutsarjassa hauskasti keittonumerot ovat suoraan oluiden nimiä. Maistettiin Blend nro 9, noiin 10% tumma, tuhti, mutta hauskan hedelmäinen pintahiivaolut.




Blend nro 9 jälkeen piti saada suklaata. Onneksi sitäkin oli tarjolla. Kuten myös meksikolaista, simpukoita, ostereita, makkaroita ja muuta deli-naposteltavaa.



Monks Cafella maistettiin myös mielenkiintoiselta kuulostava Cherry Stout, joka olikin taas tuhtia jälkiruokaolut-sarjaa. Siinä oli kaiken paahteisuuden ja katkeruuden keskellä hauska hapankirsikkaisuus, joka viehätti. Nella joi Monks Mango IPAn, joka oli hyvin mangon oikean aromin säilyttänyt, sitruksinen IPA. Suosittelen. 




Pilsner Uruquell jakeli käytännöllisiä lasinpitimiä. Kädet jäävät vapaaksi esiteliden kääntelemistä ja valokuvaamista varten, kun pystyy riiputtamaan lasiaan kaulassa. Kätevä.



Yleisinmmät oluttyypit sekä maahantuoja-, isojen panimoiden että pienpanimoiden keskuudessa olivat (tietysti) IPA ja erilaiset pale alet. Hämmästyttävää oli kuitenkin bittereiden lukuisa määrä. Nousussa olivat selvästi myös brown alet, tuhdit tummat (stout, imp.stout, porter), sekä rakastamani saisonit. 

Hauska tuo steamer, steam beeriä luultavasti?





Lagereitakin esiintyi kohtuullisen paljon, pienemmissä panimoissa suodattamattomina. Se onkin kiinnostava oluttyyppi, tykkään.




Välillä piti syödä. En tiedä mikä tämä ruoka oli, mutta muistuttaa suunnattomasti unkarilaista lángosia, jonka resepti täältäkin blogista löytyy. (klik)




Miten kätevä tapa pitää tastingia, osallistujilla on kuulokkeet, ja tastigin pitäjällä mikki, johon hän puhuu. Kaikki kuulee, vaikka olisi mikä hälinä ympärillä. 

Nerokasta.


Viimeiseksi parhain. Stockholm Brewing Co:n Södermalm Sour, happamista happamin, maitohappobakteerinen berliner weisse, jossa ei ole käytetty humalaa lainkaan. Voi luoja, miten hyvää.  Huokailimme onnesta. 

Hyvä festari. Ei niin hyvä kuin Copenhagen Beer Celebration. Mutta HYVÄ.

Kannattaa mennä!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tryffeliä, hummusta ja viiniä


Välillä on kiva juoda viiniä. Nyt kun syksy etenee, niin punaviini astuu kuvaan. Mitähän helppoa ja hyvää sen kanssa tänään syötäisiin?

Tryffelilihapullia ja härkäpapuhummusta pitaleivän päällä.



Pitaleivät
2 dl kädenlämpöistä vettä, 1 ps kuivahiivaa, 1 tl suolaa, 5 dl vehnäjauhoja, 2 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten vesi. Vaivaa taikinaa voimakkaasti käsin tai yleiskoneella. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin puoli tuntia. Kauli taikinasta ohuita (noin 1–1,5 sentin paksuisia) leipäsiä. Paista leipiä 250 asteessa noin 7 minuuttia.

TAI käytä valmiita leipiä. Sekin on joskus ihan jees. 

Tryffeli-lihapullat:
400 g luomujauhelihaa, 1/2 tl savupaprikajauhetta, 1 tl juoksevaa huonajaa, 1 tl kuivamausteita (oreganoa, meiramia ja rosmariinia), hieman suolaa ja mustapippuria, 2 rkl oliiviöljyä, 2 tl tryffeliöljyä.

Sekoita kaikki aineet yhteen, teen massasta pieniä lihapullia. Laita öljyttyyn uunivuokaan ja  paista noin 20 minuuttia 200 asteessa.

Härkäpapuhummus:
2 dl härkäpapurouheseosta (mm. Verso), noin 2.5 dl vettä, 4 rkl öljyä, 3 dl korianteria(löyhästi yrtistä nypittynä), 1 rkl palmusokeria, suolaa ja mustapippuria.

Liota rouheseosta 15 minuuttia vedessä. Lisää muut aineet ja sekoita sauvasekoitimella tasaiseksi. Mausta suolalla maun mukaan.  Anna olla hetki viileässä.

Lisäksi kaksi suippopaprikaa paahdettuna, pari kourallista babypinaattia, suolattuja cashew-pähkinöitä sekä chilirouhetta. 

Kokoa leipäset laittamalla ensin hummusta, sitten pinaattia, lihapullat ja lopuksi pähkinät.  Koristele chilirouheella.



Juomaksi Campo Viejo Reserva 2008, kivan tasapainoinen punaviini Espanjasta. Nahkainen, mutta kuitenkin hedelmäinen viini tukee lihaisia makuja, maussa olevat kuivatut hedelmät taas pehmentävät pinaatin ja paprikan aromeja. Bueno, sanon minä.

Tämä resepti osallistuu OivaPari-kisaan, jossa etsitään viinille maukasta pikaruokaparia.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Viikonlopun brunssi kulmilla - Tres Bones


Ilman skidejä vietetty brunssi on harvinaista herkkua tässä perheessä. Joskus sille kuitenkin on aikansa ja paikkansa. Silloin ravintola kannattaa valita hyvin.

Aurinkoisena lauantaina kävimme omilla kulmilla, ravintola Tres Bonesissa, katsastamassa brunssin. Koska kaikki olivat sitä kehuneet.



Niin paljon hyvää ruokaa. Söin ihan kaikkea. Parasta oli tuo porkkanasalaatti. 




Brunssiin valittiin myös "mini"-pääruoka, joka ei kyllä itse asiassa ollut edes tarpeen, kun muu brunssipöytä oli niin runsas. Mutta kun piti ottaa, niin otimme bratwurstin ja karitsatartarin. Nam.



Olutvalikoimassa on niin hyviä tuotteita. Huomatkaa myös listan alin tuote, Mikan oma!



En ole ahne, en yhtään....

Lisäpisteet myös tomaattimehusta, mitä mm. New Yorkissa on jokaisella brunssilla. Ja nyt Tres Bonesissakin. Tomaattimehu on minulle kuin alkoholiton Bloody Mary. Kiva lisä brunssilla. (Ei se oikeia Bloody Marykään ole huono asia brunssilla).



Siinä se on. Onnellinen oluentekijä oman oluen ja hyvän ruuan seurana.

Kiva lauantai.

torstai 25. syyskuuta 2014

Donut Island Brewingin Real Alea nyt hanassa!


Mika on taas tehnyt Panimo Hiisin kanssa järkyttävän hyvän oluen, jota on real ale-versiona helsinkiläisessä Black Door-ravintolassa.





Licorice Suckers on iso belgian IPA, jossa mausteena ihanaa kookospalmusokeria ja lakritsinjuurta. Oluen makeutta säätelee humaloinnissa käytetyt Warrior- ja Columbus-humalat, joista tulee olueen kivaa katkeruutta, metsäisyyttä ja pieni sitrus.

Kipin kapin maistamaan sillä se loppuu kohta.....

Ps. Jos real ale-versio loppuu, tätä herkkua tulee Helsinkiin myös perushanaan- ja pulloon.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Suvanto kahvila ja puu-Vallilan kauneus


Kun itse asuu rakastamassaan kaupunginosassa, liian vähän tulee vierailtua muissa Helsingin viehättävissä osissa. Niimpä otin itseäni niskasta ja vaelsin puu-Vallillaan katsomaan keväällä avattua Suvanto-kahvilaa. 




Olin kuullut, että täällä on maailman parasta raaka-kakkua. Ja se oli totta. Oi. Oi.  Kahvikin oli just hyvää.  Kakut tekee kahvilan oma työntekijä, Sonja.




Söpö, vähän Kööpenhaminaan viittaava sisustukin toimii.




Paikka oli alkuiltapäivästkin aika mukavasti täynnä, mutta tarjontakin on monipuolista. Siellä on oluttakin!




Samanlaisen lattian haluaisin omaan keittiööni. Sitten joskus.




Täällä voisi ehkä tinkiä periaatteestani asua aina kerrostalossa. Jos ei tarvitse tehdä pihatöitä.


 

Ihan kuin maalla. Ja kuitenkin lähellä keskustaa.



Aivan ihanaa.  Kannatti vaeltaa.

torstai 18. syyskuuta 2014

Lehtikaalia ja tryffeliä käärittynä


Joskus syntyy vahingossa tosihyvää.

Niin kuin lehtikaalikääryleet karitsanlihasta, tryffeliöljyllä maustettuna. Oi.






Noin 10-12 isoa lehtikaalin lehteä, 400 g karitsanjauhelihaa (tai luomumnaudanlihaa), 1,5 rkl makeaa paprikajauhetta, kuivattua meiramia, rosmariinia ja oreganoa, suolaa, mustapippuria, 2 rkl oliiviöljyä ja 1 tl tryffeliöljyä.

Ryöppää lehtikaalinlehdet pehmeäksi kuumassa vedessä. Kannattaa pitää ainakin pari-viisi minuuttia, että lehtiruoto pehmenee kunnolla.

Sekoita jauhelihaan mausteet ja 1 rkl öljyä. Öljyä lopulla öljyllä uunivuoka. Kääri jauhelihaseosta lehtikaaleihin söpöiksi kääryleiksi.

Paista noin 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarkkaile uuniasi.

Tarjoa riisin, rapeakuorisen leivän tai ,niin kuin me, kvinoan kanssa.

Juomaksi karamellimaisen maukas Nikolai Brewmaster´s Collection Irish Red Ale tai humalainen Sierra Nevada Pale Ale.

Nam.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

maanantai 15. syyskuuta 2014

Unkarilaista street foodia


Kyllä Unkarissakin osataan tehdä katuruokaa. Ja on aina osattu.

Perinteinen tälläinen käsinsyötävä "kevyt" välipala on unkarilainen lángos, suolainen, hiivalla nostatettu uppopaistettu herkku.






Lángosta voi tehdä monella tapaa. Tässä se perinteinen tapa: 

Taikina: 25 g tuorehiivaa, 2,5 dl vettä, 2 dl maitoa, 2 tl sokeria, suolaa, noin 6 dl jauhoja ja 3 rkl öljyä.

Paistamiseen öljyä. Viimeistelyyn valkosipulin kynsi ja suolaa.

Liuota hiiva kädenlämpöisen maitoon, lisää sokeri. Sekoita suolaa jauhoihin. Alusta taikinaa vuorotellen jauhojen, veden ja öljyn kanssa kunnes saat löysähkön taikinan. Nostata liinan alla noin tunnin ajan. Muotoile sitten taikinasta palloja ja anna niiden kohota liian alla vielä puolen tunnin ajan. 

Venytä pallot litteiksi "levyiksi" ja uppopaista ne runsaassa öljyssä. Kokeile pienellä palalla taikinaa, että onko öljy tarpeeksi kuumaa.  Jos taikina nousee pinnalle ja paistuu kullanruskeaksi, öljy on juuri hyvää. Ota reikäkauhalla paistuneet lángosit valumaan talouspaperin päälle hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.  Hankaa kuumaa lángosia valkosipulinkynnellä ja ripottele päälle paljon suolaa. Nauti heti! Juomana terävän raikas pils, kuten To Olin Hop Love Pils tai unkarilainen lager Soproni. Aivan parasta kuumana kesäpäivänä Balatonilla. Tai kylmänä talvipäivänä Munkkisaaressa. Tai koska vain.

Langosia voi myös täyttää, siitä myöhemmin lisää....