Syödään yhdessä

Yhden asian unkarilainen mamani on minulle opettanut. Syödä ja juoda ei kannata yksin.

(Paitsi tarkotuksella telkkarin ääressä herkkuja.)

Yhdessä syömisessä on jotain ainutlaatuista. Nyt kun Mika on pari viikkoa poissa, ja perhe on vajaa, sen tuntee hyvin selvästi. Ei ole tarpeeksi ihmisiä pöydässä.

Siksi haalin Sofian ja Sebastianin meille syömään. Koska ruokapöydässä pitää olla elämää ja puhetta. Ruuan lajilla ei niin ole väliä, kunhan sitä on tarpeeksi. Siksi en itsekkään ruvennut rakentamaan mitään erikoista, vaan ostin kokonaisen grillatun broilerin S-marketista (tämä on eines, josta tykkään), paljon salaattia, pikkutomaatteja, kurkkua, vuohenjuustoa nopeasti pannulla, parsaa meksikolaisittain tomatti&paprikadipillä, koska teki mieli (resepti täältä) ja luomuranskiksia. Meille kahvia. Lapsille ilmapalloja.

Näin pöydässä oli ihmisiä, melua, kaluttuja koipiluita, ketsuppia, olutta, niitä ilmapalloja ja juttelua.

My kind of dinner.