tiistai 29. marraskuuta 2016
Erään aikakauden loppu
Hyvätkin asiat loppuu joskus.
Olen olut samassa työpaikassa viisitoista vuotta. Saanut sieltä paljon tietoa ja taitoa sekä toisaalta antanut paljon omaa, itse vapaa-aikanani hankkimaani osaamista työpaikan käyttöön. Olen saanut työpaikasta paljon ihania kollegoita, kavereita ja muutaman tosiystävänkin. Olen yrittänyt parhaani jokaisessa työtehtävässäni ja varmaan duunikin on yrittänyt parhaansa suhteeni.
Näin pitkää työsuhdetta voi vähän verrata jopa ihmissuhteeseen - sekä työ että sen tekijä kasvaa ja muuttuu työsuhteen aikana. Olen itse saanut tehdä monenlaisia projekteja ja toisaalta duuni on voinut hyödyntää omaa osaamistani monipuolisesti monellakin saralla. Monet töissä ovat uskoneet minuun ja olen yrittänyt olla kaiken uskon arvoinen, pitäen duunipaikan etua aina ensimmäisenä.
Mutta niin kuin muissakin suhteissa, asiat ja tekijät muuttuvat. Joskus käy niin, että työpaikan tahtotila ja toisaalta oma näkemys erkanevat liikaa toisistaan. Ja silloin kannattaa lähteä. Niin minä sitten lähdin.
Näin pitkästä työsuhteesta on tietysti vaikea lähteä, lähinnä ihmisten takia, ovathan lähimmät työkaverini ihan parhaita. Lisäksi duunissa on töissä ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat viedä olutkulttuuria parempaan suuntaan ja heille olen kiitollinen yhteistyöstä. Tätä työsuhdetta voin kiittää myös kahdesta tosi hyvästä esimiehestä, siitä ensimmäisestä, joka otti minut aikoinaan töihin ja tästä viimeisestä, jonka tiimistä lähden.
Miltä sitten nyt tuntuu? Vähän suruisalta ja toisaalta huojentavan vapaalta. Saa tehdä mitä haluaa. Olut ja ruoka-jutut jatkuu vapaana toimittajana, luentojen, väitöskirjan. Kippis- ja Santsikuppi-radio-ohjelmien, bloggauksen ja koulutuksen parissa. Samalla teen nyt opettajaopintoni päätökseen. Toivottavasti tulevaisuudessa tulee myös uusia, ihania haasteita ja töitä ruuan, juoman, kirjoittamisen ja esiintymisen parissa. Niitä saa ehdottaa, nyt kun pystyn tekemään mitä vaan. Jos et tiedä, mitä kaikkea teen, niin kurkkaa vaikka Anikomaria-sivulta.
Koska itse usein puran tunteeni musiikkiin, viikonlopun Santsikuppi-ohjelmassani kuului jo häivähdys lähtöön liittyviä kappaleita. Kuuntele.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
❤️ Sä olet paras! Todella iso menetys entiselle työnantajallesi.
VastaaPoistaKiitos ❤. Onneksi nyt on kaikkea ihanaa mitä voi tehdä!
VastaaPoistaOnnea ja iloa uuteen!
VastaaPoistaSä tuut tekemään vielä suuria juttuja, entisiäkin mahtavampia! Muutos on hyvästä. Pusuja ja tsemppiä!
VastaaPoistaAniko sä oot niin upea ja rohkea! Me kuullaan sinusta paljon vielä! Mutta paikkaasi on vaikea täyttää Keravalla.
VastaaPoistaOnnea uuteen!
VastaaPoistaOlutta ja menyytä ei voi unohtaa. Menestystä tulevaan!
VastaaPoistatsemppiä matkaan- sä olet kyllä sellainen supernainen että uskon tulevaisuuden kantavan <3
VastaaPoistaKun toisen oven sulkee niin toinen aukeaa. Sulla niitä on auki jo vaikka kuinka, mutta varmasti aukeaa lisää ja minkälaisia :)
VastaaPoistaVau! Oon ihan varma, että sä tulet menestymään jatkossakin! Onnea uusiin tuuliin, Anikó.
VastaaPoistaErittäin hyvää jatkoa edelleen, Aniko! KIITOS hyvästä yhteistyöstä näiden 15 vuoden aikana - jatkukoon se uusissakin kuvioissa!
VastaaPoista"When one door closes, another one opens. Unless you live in an igloo. Then you have no doors and you just freeze your ass off." Onnea tulevaan mahtava Aniko!
VastaaPoistaOnnea uusiin haasteisiin ja vapauteen! Enjoy.
VastaaPoistaKenties nyt olisi talvella aikaa tehdä se juustosetti mistä on puhuttu. :)
Terkuin, Jari & co.
Kiitos kaikille! muutos on hyvä, koska olokin on se :)
VastaaPoistaOnnea tulevaan ja kiitos menneestä ❤️
VastaaPoista