Sitä nyhtökanaa ja bisseä

Nella oli meillä kylässä, ja meidän teki kauheasti mieli nyhtöpossuburgereita. Nella ei ole possunlihan parhaimpia ystäviä, joten jotain hyvin samanlaista piti keksiä.

Ja keksittiinhän me. Nyhtökanaa! Oluista nyhtäkanaa.

Seuraksi itse tehtyjä briossisämpylöitä, coleslawta, chilimajoneesia ja bataattiranuja. Oi. Sanon vaan.

Nyhtökanaburgeri

Noin 6 kpl kanan koipia, (poista nahka)

Hyppysellinen savupaprikajauhetta, palmu- trai ruokosokeria, suolaa ja pippuria. 

Kypsytysliemi: 1 dl soijaa, 1 dl palmu- tai ruokosokeria, 2 dl omenamehua, iso loraus APA-olutta

Mausteliemeen: 1 dl tomaattipyrettä, 2 rkl hunajaa, 1 limen mehu. savupaprikajauhetta, suolaa ja pippuria

Sekoita kuivamausteet yhteen. Laita liha suureen pataan, hiero sitä kuivamausteseoksella ja laita 200-asteeseen ilman kantta puoleksi tunniksi. Sekoita liemi. Ota pata uunista, kaada liemi mukaan ja laita padan päälle kansi. Laita pata uuniin pariksi tunniksi, jossa se saa hautua lempeässä 95-asteessa. Sitten  riivi pehmeä liha irti luista.  Nyhtämisen jälkeen laita liha uunivuokaan, sekoita padasta osa paistolientä ja loput ainekset ja kaada muodostunut seos kanan päälle ja takaisin uuniin tunniksi 200-asteeseen.

Muista leipoa sämpylät, tehdä coleslaw ja sekoittaa majoneesi. Sitten vaan syömään. 

Juomaksi IPA, APA tai huvin humaloitu pale ale, koska nämä mausteisen rasvaiset maut oikein huutavat seurakseen siotrusmaisesti humaloitua olutta, jonka katkeruus leikkaa liian raskan mausta. Suolaisuuden kanssa taas tasapainoilee suussa hauskasti näiden oluiden hedelmäisyys ja karamellimaitainen makeus. Täydellistä. 

Nella tykkäsi. Ja toinen vieraamme Sami myös. Eli menestys. Tehdään toistekin. 

Nutella-suklaabrownie. No huhhuh

Tämä on ihana. Ja helppo. Emmäkestä.

Sunnuntaina söin tätä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Koska sitä oli.

Että näin.

Nutella-sulklaa brownie

200 g tummaa suklaata, 200 g voita, 4 kanamunaa, 3 dl palmu/ruokosokeria, 1 tl vaniljasokeria, 2 rkl perunajauhoja, 1 dl Nutella-tahnaa

Laita leivinpaperia irtopohjavuokaan niin että leivinpaperi tulee reilusti yli. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vaahdota sokerit ja kananmunat, lisää voi norona koko ajan sekoittaen, jonka jälkeen siivilöi perunajauhot. Kaada vuokaan ja laita kahdella lusikalla runsaasti Nutella-nokareita taikinan päälle. Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 25-30 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä ihan vähän tutiseva. Malta jäähdyttää kunnolla, koristele tomusokerilla ja nauti. 

Juomana vastapainoksi puolikuiva omenasiideri kuten vaikka  Crowmoor Apple tai puolikuiva, voimakas omenasiideri kuten Westons Vintage Cider 2014. 

Ps. Jos sitä jää, niin seuraavana päivänä se on vielä parempaa. Vaikka portterin kanssa.

Ps. Kuulin että Nutellaan menee 1/2 koko maailman hasselpähkinätuotannosta. Ei ihme. 

Helpot kiinalaiset kevätkääryleet

Tein ekaa kertaa kevätkääryleitä. Kaupassa ei ollut kevätkääryletaikinaa, joten käytin vietnamilaiskevätrullataikinaa mutta fritattuna. 

Ja hei, hyvää tuli! 

Kiinalaiset kevätkääryleet

1 pkt kevätkääryletaikinaa (löytyy etnisistä kaupoista) tai 1 pkt riisikevätrullataikinaa (löytyy supermarketeista), 1 purjo suikaleina, 4 porkkanaa suikaleina, kourallinen kevätherneitä, pari lehteä kiinankaalia suikaleina, 2 kynttä valkosipulia puristettuna, 2 tl soijaa, suolaa ja pippuria, seesamsiemenöljyä paistamiseen, öljyä friteeraukseen

Kastike:

½ dl sweet chili-kastiketta, 1 rkl paahdettua seesamsiemenäöjyä, 1 tl riisiviinietikkaa

Kuumenna seesamsiemenöljy wokissa. Lisää valkosipuli. Paista porkkana, purjo, kevätherneet, kiinankaali ja lisää lopuksi mukaan soija. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos käytät kevätrullataikinaa, niin avaa se ja laita taikinalevyt kosteiden pyyhkeiden väliin.  Jos käytät riisikevätrullalevyjä, niin kostuta ne liikkuviksi kuumassa vedessä. Sitten laita täytettä taikinan väliin, rullaa ja liimaa tiukasti kiinni päistä vedellä.

Kuumenna öljy kattilassa Friteeraa rullat kullanruskeiksi.

Sekoita kastikkeen ainekset ja tarjoa kevätkääryleiden kanssa. Juomaksi vaalea lager, minulle KOFF.

Ps. Kääryleihin voi tunkeä myös kanaa tai äyriäisiä, paista ne silloin alussa seesamsiemenöljyssä. 

Olutkirjan deadline

on huomenna.

Nyt ollaan vihreässä vaiheessa.

Apua.

Pilsneriä ja safkaa

Olin kauan kauan sitten syyskuussa Pilsner Urquellin kutsumana maistelemassa olutta ja ruokaa. Muistan ettei minulla ollut edes sukkia tennareiden kanssa. Voih. Tämä tuntuu tänään erityisen kaukaiselta, koska aamulla satoi ensilumi.

Mutta, olutta ja ruokaa maisteltiin Teurastamon alueen lempipaikassani, B-Smokeryssä.  Ravintola muistuttaa suuresti New Yorkin Brooklynin Fette Sauta (rakastan) sekä Kööpenhaminan Kotbyenin Warpigsiä (rakastan, rakastan).

Paljon grillattua LIHAA. Oi.

Tilaisuudessa nautittiin kolmen ruokalajin menu vain yhdellä oluella. joka oli tervetullutta vaihtelua. Lisäksi olut sopi tosihyvin tai ihan kivasti kaikkiin ruokalajeihin.

Alkuruokana oli kanapatéta, paahdettua leipää ja PEKONIHILLOA. Tämän olen niin päättänyt tehdä myös kotona. Juomana menun alusta loppuun nyt ruskeassa pullossa oleva Pilsner Urquell, joka on ollut aina minusta erittäin hyvä pilsner. Raikas, kuiva, ja hieman humalan rapsakka. Sopi patéseen ja pekonihilloon todella hyvin.

Huomatkaa muuten hauska kikka, jonka aion pölliä omaan duuniini (sori vaan). Kaikki tuopit pidettiin kylmänä olutta varten täytettynä jäillä, ja jäät sai kaataa isoon sankoon ennen kuin täytti oluensa tuoppiin. Tykkään.

Pääruuaksi paahdettua häränrintaa ja jotain muuta lihaa (en muista enää mitä, koska olin niin lumoutunut häränrinnasta). Tämä häränrinta eli brisket on ihanaa, rakenteeltaan kuin nyhtöpossu, maultaan täyteläisempää ja siinä on savuisen palanut kuori. Tätä herkkua on aina jenkkien ruokaohjelmissa, varsinkin siinä ihanassa Man vs. Food. -megamättöshowssa. Suomessa se ei vielä ole niin yleistä, mutta veikkailen että kyllä brisket on tulossa laajaan tietoisuuteenkin.

Lisukkeeksi coleslawta. Tässä olut jäi vähän lihan jalkoihin, mutta ei se haitannut koska pöytäseurueen keskustelu oli niin hauskaa.  Paikalla oli Tsekeistä oluen lähettiläs, joka oli kaikin puolin kiinnostava ja hauska.

Minusta on aina niin mielenkiintoista tavata ihmisiä oluiden takana, ja kuulla miten itse kukin on päätynyt olutalalle, kun se oma matkakaan ei ole ollut se suorin ja yksinkertaisin. Tuli ilmi, että hänen äitinsä oli myös ollut töissä samassa panimossa, tosin toimistopuolella ja hän itse muistaa oluen ja maltaan tuoksun jo lapsuudestaan. Tähänhän oli hyvä samaistua, koska itse helsinkiläisenä muistan Koffin panimon mallasmaisen aromin. Lisäksi faijan kavereita oli Hietalahden panimossa duunissa, joten kävimme heitä siellä katsomassa. Panimo oli tosi jännä paikka skideille.

Lähettiläs itse opiskeli kaupallista alaa, mutta sitten olut vei. Ymmärrän hyvin. Niinhän se teki minullekin, poliittisen historian opiskelijalle. Olen ollut jo yli 10 vuotta Sinebrychoffilla. Oho.

Jälkiruuaksi oli myös Teurastamolla olevan Jädelinon maapähkinäjäätelöä. Yllättävää kyllä, olut natsasi sen kanssa tosi kivasti.  Itse jäätelö oli niin hyvää, että muistan sen maun kuin eilisen. Voisin elää tuolla jäätelöllä.

Kaiken oluen&ruuan, hyvän seuran ja ihanan paikan jälkeen olin todella tyytyväinen. Lähdin siitä syöttämään Koffin heppoja ja verestämään omia lapsuusmuistoja Hietalahteen.

Kiitos kutsusta Pilsner Urquell.

Ps. Oli muuten maailman kaunein kuvausvalo sinä päivänä. Kuvia ei nimittäin ole käsitelty ollenkaan....

Juustoa lisukkeineen viikonlopuksi

Onneksi nyt on niin märkää ja pimeää että voi hyvällä omatunnolla istua himassa kynttilänvalossa ja mussuttaa juustoa.

Varsinkin jos tekee sen kanssa paprikahilloketta. Koska paprika on kasvis.

Eli lautasmalli on kunnossa. Haha.

Paprikahilloke

2 paprikaa, 1 rkl öljyä, 1,5 rkl hunajaa, mustapippuria, 1 rkl balsamiviinietikkaa

Paahda paprikoita puolikkaina noin 20 minuuttia uunissa 225 asteessa, niin että niiden pinta tummuu.  Sekoita hillokkeen muut ainekset kulhossa. Ota paprikat uunista ja anna jäähtyä. Irrota paprikoiden kuori, pieni ne ja laita ne kulhoon. Sekoita ja anna seisoa ainakin pari tuntia viileässä. Maista ja lisää hunajaa ja mustapippuria maun mukaan.

Sitten vaan brien kylkeen, lasiin vaalea belgiale, kuten Leffe Blonde tai hyvä saison kuten Saison Dupont. 

Ja jos paprikahilloketta jää, niin  se maistuu myös paistetun possun tai kanan kanssa, jos lisäät hillokkeeseen vähän chiliä. 

Vähän nuorempi minä

Facebookissa oli käynnissä haaste, missä piti laittaa itsestään ainakin 15 vuotta vanha kuva.  Ja tietysti minutkin haastettiin. Kaivelin muutaman kuvan ja olihan se hauskaa...

Tässä sitä sitten ollaan, ylhäältä vasemmalta: Tanskassa Juhannuksena vuonna 1994, kusenvärinen, suora tukka ei niin ole mua. Sitten Tyden kanssa bileissä Unkarissa vuonna 1993.  Alhaalla vasemmalla Misun kanssa Eteläsuomalaisen Osakunnan vuosijuhlissa joskus 1998 ja viimeisenä ravintola Helmessä juuri kun työvuoro alkaa vuonna 1999.

Good times.

Ruokaa kanamunasta ja kingi paistinpannu

Olen aina rakastanut kanamunaa. Kaikilla tavoilla. Etsin aina uusia kanamunareseptejä ja muokkaan niitä oman mieleni mukaan.

Nyt on uusi suosikki löytynyt.  Kanamuna&papupata, joka on ikäänkuin  terveellinen englantilainen aamupala. Tosin tämä sopii myös iltapalaksi.

Kanamuna&papupata fetalla maustettuna

1 sipuli pienittynä, 3 valkosipulinkynttä pienittynä, noin 10 cm pötkö viipaloitua chorizoa, oliiviöljyä  paistamiseen, paloiteltuna, 250 g(1 prk) esikeitettyjä kidney-papuja, 1 prk tomaattimurskaa, 1 rkl hunajaa, kuivattua meiramia, oreganoa ja rosmariinia, 200 g fetaa, 3-4 kananmunaa, timjamia, suolaa ja mustapippuria. (toimii kasvisversionakin, jätä vain chorizo pois ja lisää mitä tahansa kasvista). Chiliä mielen mukaan. 

Kuullota sipuli, chorizoviipaleet ja valkosipuli öljyssä uuniin laitettavassa paistinpannussa. Lisää kesäkurpitsa ja kuullota hetki.  Lisää sitten tomaattimurska, hunaja ja kuivayrtit ja anna hautua hetken. Huuhtele pavut huolella ja lisää ne pannulle.  Anna hautua. Sirottele fetaa pannulle. Ota kanamunat ja riko ne varovasti pannulle. Laita pannu uuniin noin 10 minuutiksi niin että kanamunat hyytyvät. Ota pannu pois uunista, sirottele timjamia päälle ja nauti heti. 

Tätä ruokaa en olesi pystynyt tekemään ilman uutta paistinpannuani. Sain Paista.fistä kokeiluun tämän hiiliteräspannun ja rakastan sitä.

Mika poltti sen käyttökuntoon rasvalla ja sen jälkeen olemme käyttäneet sitä melkein päivittäin. Kaikki onnistuu tällä pannulla. Ja tuntuu että mitä enemmän sitä käyttää, sen paremmin pannu toimii.

Kaiken lisäksi, koska kahva on myös terästä, sitä voi käyttää myös uunissa.. Raaputin pois pienen mehiläisvahalogon kahvasta, ja sen jälkeen paistinpannua on myös käytetty uunipannuna. Helppoa.

Aivan kingi tuote siis.  Kiitos paista.fi.

Tätä ajattelin tänään

Tänään piti kirjoittaa ihan muusta. Mutta ei pysty. Viime yön tapahtumat Pariisissa musersivat oman mieleni ja sekoittivat ajatukseni.

Pariisin terrori-iskut sinällään jo tuntuvat todella kauheilta. Ja epäoikeudenmukaisilta.

Mutta melkein yhtä kauhealta tuntuu, kun samalla sosiaalisessa mediassa alkoi "mitäminäsanoin", "tähänontultukunpakolaisiatuleeEurooppaan" ja "nytsealkaa" - meuhkaaminen.  Valitettavasti minullakin tuntui olevan tuttavia, jotka ovat sitä mieltä, hähhähääh, oltiin oikeassa, että nyt rajat vaan kiinni, ulkomaalaiset ulos ja jokainen pitää huolen omistaan. Eikä minun tuttavani ole pahimmasta päästä, punavihreässä kuplassa kun (onneksi) elän. En edes halua ajatella, mitä tästä voi poikia erinäköisten, erimaalaisten ja eri uskontoa harjoittavien välissä, Suomessakin.

Siksi lapsillekin asiaa läpikäydessä, keskityimme auttamiseen. Että miten paljon ihmiset auttoivat, kannustivat toisiaan tilanteessa. Ja miten paljon ympäri maailmaa tätä tilannetta myötäeletään, valon ja rakkauden kautta.

Pariisin tilanne tuntuu todella vaikealta ja epäreilulta. Mutta silti, jos kaikki vajoamme samalle tasolle, joko fyysisillä teoilla tai sanoilla, emme ole parempia kuin Pariisin terroristit. Vihaaminen tälläisessa tilanteessa on helppoa, saman tunteen yläpuolelle nouseminen ei.

Terroristit ovat itse ihan paskiaisia. Mutta siksi meidän muiden ei tule olla niitä.

Katso myös Seuran kolumni aiheesta.

Niin monta olutta- olutkirjan kirjoittamisarkea

Sitä kun on kirjoittanut yhden kirjan, ajattelee, että kyllä toinen on sitten helpompi. Toisen kanssa muistaa käyttää kaikkea oppimaansa ja on tunnollisempi.

Hahahahahaha!

Tässä pakerretaan kasaan toista olutkirjaa, Niin Monta Olutta. Deadlinet kolkuttelee ovelle. Ja kirja on jo myynnissäkin TÄÄLLÄ.  Kirjan pitäisi ilmestyä maaliskuussa 2016. Ei uskoisi.

Eli tämä on setuppi tänä viikonloppuna. Kuten oli viime viikonloppunakin. Ja vielä seuraavana.

Syön jäätelöä ja kirjoitan kirjaa. Joulut sun muut saa sitten tulla deadlinen jälkeen.

Tämä kirja on tietysti hieman erilainen. Kun ensimmäinen keskittyi oluen perustietoon, tämä keskittyy oluiden arviointiin. Kirjassa pitäisi näkyä kaikki Suomessa yleisemmin myytävät oluet arvioituna ja pisteytettynä. Ruokasuosituksen kera. Aika paljon hommaa ja maistamista, voin sanoa.

Lisäksi tulee tarinoita oluesta, panimoista ja kaikesta oluen ympärillä. Ehkä joku reseptintynkäkin, ei tiedä vielä.  Tämä on sekä kiinnostavinta että tylsintä kirjan kirjoittamisessa. Kun näkee että miten kirja muotoutuu ja samalla että miten hurjasti on vielä hommaa.

Ei tule vuoden äiti ja vaimo-palkintoa tähän osoitteeseen tänäkään vuonna.....

Ps. On tää kyllä välillä tosi kivaakin.

Herneitä ja jugurttia Richard McCormickin tapaan

Olen Richard McCormick-ruuan ja ravintoloiden fani. Pidän niin Sandroista kun The Cocikstakin.

Joten tietysti ihastuin Richard McCormickin Pariisi-kirjaan.

Pariisi-kirja on hauskasti jaettu kahteen osioon, jossa ensimmäisessä keskitytään pariisilaiseen ruokamaailman esittelyyn sekä paikallisten ruokailmiöiden kuvaukseen. Toisessa osassa ovat reseptit. Löytyypä kirjasta aukeamallinen ranskalaista ruoka- ja kohteliaisuussanastoa. Ensimmäisessä osassa on ravintola-, baari- ja herkkukauppavinkkejä, ja pieniä juttuja paikoissa ryöskentelevistä ihmisistä.

Reseptit ovat hauskoja, vaikka kaikki reseptit eivät edusta mitenkään erityisesti ranskalaista keittiötä, muutama klassinen ranskalainen ruoka-annos löytyy kyllä, kuten patongin leivontaohje, sipulikeitto ja ranskalainen siipikarjaruoka, coq an vin eli kukkoa viinissä. Suurin osa resepteistä on kuitenkin vähän fuusio-amerikkalaisia, mutta eipä tuo haittaa.  Maut resepteissä ovat kauttaaltaan moderneja ja selkeitä.  Kirjan ruokareseptien vaikeusaste vaihtelee, mutta mikään ruuista ei vaadi erikoistaitoja, vaan peruskotikokin osaamisella pärjää.

Itse ihastuin muutamaankin ruokaan; mm. äyriäispaistos oli ihanaa, sitä on kokattu jo kahdesti. Toinen tosi herkku on alla oleva hernejugurttikastike. Tein ison satsin ja käytin kaikkeen; ruisleivän päällä, kanan kastikkeeksi, dippaukseen. Oi.

Itse reseptin joudutte katsomaan kirjasta.

Tämä kirja on juuri sopiva lahja Pariisi-fanille, tai kaupunkilomaa halajavalle, Pulloa kuoharia/pussi kahvia ja Pariisikirja, vaikka joululahjaksi. Se on siinä. 

Vihermehu - vinkit

Vuoden masentavin aika, flunssa-aalto, Töitä. Kiirettä. Joten vihermenut kehiin,

Yritän itse juoda joka päivä yhden vihermehun. Sillä saa lisäenergiaa ja vitamiineja luonnollisesti. En itse syö mitään lisävitamiineja tai ravinteita (paitsi D-vitamiinia) purkista, koska en usko että ne imeytyvät niin hyvin kuin ruokavaliosta saadut ravinteet. Vihermehu on oma vitamiinipillerini.

Vihermehuni on aina sellainen,  jossa kasvisten ja hedelmien suhde on 70/30. Eli paljon vihanneksia ja vähän hedelmää makeutukseksi.

Itse en oikeastaan seuraa vihermehuissa mitään reseptiikkaa tai osta vain tätä varten raaka-aineita, vaan teen mehun niistä aineksista, mitä kaapissa on. Mehussa on näin melkein aina selleriä, porkkanaa, lehtikaalia ja omenaa. Näitä meillä aina on. Sitten usein brokkolia, kaalia, salaattia, inkivääriä ja käytännössä mitä vaan vihreää. Välillä punajuurta, kurpitsaa tai retiisiä. Sesongin mukaan.

Yleensä käytän mehuun myös kaikki ruuanlaittojämät, kuten brokkolin varren, porkkanoiden kuoret, yrtinjämät tai jäljelle jääneen salaatin.

Monet laittavat mehuun myös kokonaisia sitrushedelmiä, mutta minä jotenkin aina maistan sitruskuoren mehun joukosta, joten kuorin hedelmät.

Yritän ostaa mahdollisimman paljon luomua, mutta jos vihannes tai hedelmä ei ole luomu, niin sitten pesen sen vaan kuumalla vedellä. En kuori mitään vihanneksia, vaan pesen kunnolla kaiken ja laitan suoraan naatteineen mehulinkoon.

Jotkut käyttävät vihermehuissa myös sipulia. Minä en pysty, sipuli maistuu häiritsevästi läpi (raaka sipuli ei ole muutenkaan herkkuani). Ainoa poikkeus on kun teen tomaatti-selleri-kiinankaali-kurkku-valkosipuli-sipuli-vihermehua(ripaus suolaa mukaan), joka on kuin gazpacho-keittoa. Hyvää.

Marjoja on vihermehuun laita, koska mielestäni niistä ei tule tarpeeksi mehua. Marjat ovat parempia smoothiessa tai sellaisenaan.

Hedelmistä ehdoton suosikkini on omena muutenkin, joten sitä käytän eniten mehuissa. Omena on myös halpaa ja sen maku sopiin kaikkiin kasviksiin. Lisää makeutta tulee myös usein käyttämästäni porkkanasta. Joskus käytän ananasta, mutta se pitää laittaa mehuun aina viimeisenä, koska sen kuidut tukkivat mehustinta. Samoin jos laittaa paljon minttua varsineen.

Mehustimena minulla on Phillipsin Advance Mehulinko. Ihan paras. Helppo putsata, puristaa mehut ulos punajuurestakin ja on nopea. Tykkään. Mehulinko kannattaa muuten putsata mahdollidimman nopeasti, niin se on helpompaa, koska kasvikuidut eivät kuivu kiinni.

Mehu kannattaa juoda heti kun se on valmista. Itse en tee sitä aamusta, koska kun en syö aamiaista, ja mehu tuntuu vähän liian happamalta tyhjään vatsaan. Teen vihermehun iltapäivällä, tuossa viiden-kuuden aikaan kotiintullessani, ikään kuin iltapäiväkahvin sijaan. Koska vihermehu piristää iltapäivällä oikeasti samalla tavalla kuin kahvi.

x

Tässä yksi perusmehuistani:

Lehtikaalia, selleriä, inkivääriä, omenaa ja brokkolia. Nam.

Lisää vihermehuista ja omista kokemuksistani vihermehukuurista (klik). Jos kovasti kiinnostaa, niin liity Facebookissa Juice Finland -ryhmään.

Lisää voit lukea myös Taran Vihermehu-kirjasta.

Ensimmäinen blogini

Niin kuin niin monet muut, aloitin bloggauksen, en ruuasta, vaan vauvoista.  Pidin vauvablogia kolmen vuoden ajan, molermpien vauva-ajan.. Eilen Facebook muistutteli tästä, ja voi kun oli kiva käydä vanhassa blogissa. Siellä on molempien skidien koko vauva-aika. Niisk.

Tässä kuva blogista, juuri ennen kuin Atti syntyy. Ja vielä vanhassa asunnossa Pursimiehenkadulla. Tuplaniisk.

Katso Punavuoren perhe. 

#lihatonlokakuu loppu ja arvonnan voittaja!

Tänä vuonna sovimme lihattomasta lokakuusta, että emme maksa lihasta. Eli kotona ei syöty, mutta jos ilmaiseksi sai, niin antaa mennä. Joten söin lihaa erilaisissa bloggarijutuissa pari kertaa.

Kuukausi meni nopeasti, eikä lihattomuutta edes huomannut. Paitsi että skidit pari kertaa vinkui makaronilaatikkoa.

Joten aika vähällä lihalla jatketaan eteenpäinkin. Eikä voi väittää, etteikö tässä viime viikolla pyörineet teurastusvideot vaikuttaneet minuunkin. Eli vähemmän lihaa, mutta parempaa. Täysin vegeksi emme kyllä vieläkään ryhdy. Viime vuosien lopputulokset löytyvät vuodelta 2013 ja aloitus 2014.

Tässäpä sitten vinkki kasviruokapohjaiseen iltapalaan, lihattoman lokakuun hengessä. Testattu on. Hyvä.

Vuohenjuusto-yrttipiirakka

Pohja:

75 g sulaa voita/auringonkukkaöljyä, 3 dl jauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta, 75 g maitorahkaa/smetanaa/soijajugurttia

Täyte:

4 keitettyä ja murskattua perunaa, 2 dl rucolaa, 2 dl basilikaa, 120 g maitorahkaa/smetanaa/soijarahkaa, 1 dl juustoraastetta, suolaa ja mustapippuria , 200 g vuohenjuustoa

Nypi taikina tasaiseksi palloksi ja laita kylmään noin puoleksi tunniksi. Sekoita sillä aikaa täyte. Taputtele taikina leivinpaperin päälle korkeareunaiseen vuokaan ja kaada täyte päälle. Leikkaa päälle ohuiksi viipaleiksi vuohenjuustoa, Laita uuniin ja anna paistua 200 asteessa noin 40 minuuttia.

HUOMAA: Voit korvata rucolan ja yrtit muilla kasviksilla. Vegaaniversiossa jätä juustot pois. 

Ja sitten olutkirjan arvonnan voittaja: (tattadaa) Nikolas. Satunnaisgeneraattori on puhunut, Onnea voittajalle! (otan yhteyttä sähköpostitse)

Uusi Primula kulmilla

Muutin kotoa pois 19-kesäisenä ja asetuin silloin töölöläiselle minulle niin tuntemattomaan Viiskulmaan asumaan. Kun pidin 16-neliöisessä luukussani tuparit, juoma loppui kesken. Ja sitä käytiin hakemassa laseittain salaa Viiskulman Old Skipperistä. Minä palautin kaikki lasit seuraavana päivän.  Tämä toistui kolmissa tupareissa.

Sittemmin syötiin monta kertaa ruokaravintolan puolella pizzaa, ystävien, poikaystävien ja biletuttujen kanssa. Siellä kaikki pizzat oli nimetty laivateemalla, paras oli legendaarinen pizza nimeltään Hinuri. joka meitä aina nauratti. Varsinkin Harria.

Mikan kanssa käytiin paikassa sekä ennen skidejä että niiden kanssa. Kunnes paikka myytiin Restelille. Mutta nyt koko homma on mennyt uusiksi. Omistajat ovat vaihtuneet, ja nyt paikkaa isännöi Skifferin jengi.

Olemme tehneet paluun ravintola Primulaan.

Ravintola Primula on skandinaavinen bistro, jossa on lounasta, iltaruokaa ja brunssi. Selkeä, kiva ja perinteinen sisustus.

Listan lisäksi päivän annokset, niin kuin hyvään bistroon kuuluukin. Ja hyvä kotimaisten ja pohjoismaalaisten oluiden valikoima. Sekä Brooklynin oluita.

Ruokalista on painettu sanomalehtimäiseen muotoon, jossa takasivulla myös paikan historia. Ja vitsejä. Plussaa niistä.

Vanha takka säilytetiin, samoin skidien lempipaikka eli koroke.

Leipäpöytä ja muiden tuijottelu on hyvää puuhaa, kun odotetaan ruokaa.

Minä join alkuruuaksi Bloody Maryn. Yhdessä jaettiin kahden perheen kera kasa ranskalaisia. Täällä ranskalaiset ovat juuri oikeita, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. Ja niitä on paljon.

Pizzat ovat taattua Skiffer-laatua. Ja Evil Twinin Low Life Pilsneriä lasissa.

Kaikki annokset ovat isoja, joka ilahduttaa isonälkäistä perhettä.

Espoon Lehtiset ja me sunnuntai-dinnerillä. Kyllä meillä oli mukavaa. Kandee käydä Primulassa.