Olin kauan kauan sitten syyskuussa Pilsner Urquellin kutsumana maistelemassa olutta ja ruokaa. Muistan ettei minulla ollut edes sukkia tennareiden kanssa. Voih. Tämä tuntuu tänään erityisen kaukaiselta, koska aamulla satoi ensilumi.
Mutta, olutta ja ruokaa maisteltiin Teurastamon alueen lempipaikassani, B-Smokeryssä. Ravintola muistuttaa suuresti New Yorkin Brooklynin Fette Sauta (rakastan) sekä Kööpenhaminan Kotbyenin Warpigsiä (rakastan, rakastan).
Paljon grillattua LIHAA. Oi.
Tilaisuudessa nautittiin kolmen ruokalajin menu vain yhdellä oluella. joka oli tervetullutta vaihtelua. Lisäksi olut sopi tosihyvin tai ihan kivasti kaikkiin ruokalajeihin.
Alkuruokana oli kanapatéta, paahdettua leipää ja PEKONIHILLOA. Tämän olen niin päättänyt tehdä myös kotona. Juomana menun alusta loppuun nyt ruskeassa pullossa oleva Pilsner Urquell, joka on ollut aina minusta erittäin hyvä pilsner. Raikas, kuiva, ja hieman humalan rapsakka. Sopi patéseen ja pekonihilloon todella hyvin.
Huomatkaa muuten hauska kikka, jonka aion pölliä omaan duuniini (sori vaan). Kaikki tuopit pidettiin kylmänä olutta varten täytettynä jäillä, ja jäät sai kaataa isoon sankoon ennen kuin täytti oluensa tuoppiin. Tykkään.
Pääruuaksi paahdettua häränrintaa ja jotain muuta lihaa (en muista enää mitä, koska olin niin lumoutunut häränrinnasta). Tämä häränrinta eli brisket on ihanaa, rakenteeltaan kuin nyhtöpossu, maultaan täyteläisempää ja siinä on savuisen palanut kuori. Tätä herkkua on aina jenkkien ruokaohjelmissa, varsinkin siinä ihanassa Man vs. Food. -megamättöshowssa. Suomessa se ei vielä ole niin yleistä, mutta veikkailen että kyllä brisket on tulossa laajaan tietoisuuteenkin.
Lisukkeeksi coleslawta. Tässä olut jäi vähän lihan jalkoihin, mutta ei se haitannut koska pöytäseurueen keskustelu oli niin hauskaa. Paikalla oli Tsekeistä oluen lähettiläs, joka oli kaikin puolin kiinnostava ja hauska.
Minusta on aina niin mielenkiintoista tavata ihmisiä oluiden takana, ja kuulla miten itse kukin on päätynyt olutalalle, kun se oma matkakaan ei ole ollut se suorin ja yksinkertaisin. Tuli ilmi, että hänen äitinsä oli myös ollut töissä samassa panimossa, tosin toimistopuolella ja hän itse muistaa oluen ja maltaan tuoksun jo lapsuudestaan. Tähänhän oli hyvä samaistua, koska itse helsinkiläisenä muistan Koffin panimon mallasmaisen aromin. Lisäksi faijan kavereita oli Hietalahden panimossa duunissa, joten kävimme heitä siellä katsomassa. Panimo oli tosi jännä paikka skideille.
Lähettiläs itse opiskeli kaupallista alaa, mutta sitten olut vei. Ymmärrän hyvin. Niinhän se teki minullekin, poliittisen historian opiskelijalle. Olen ollut jo yli 10 vuotta Sinebrychoffilla. Oho.
Jälkiruuaksi oli myös Teurastamolla olevan Jädelinon maapähkinäjäätelöä. Yllättävää kyllä, olut natsasi sen kanssa tosi kivasti. Itse jäätelö oli niin hyvää, että muistan sen maun kuin eilisen. Voisin elää tuolla jäätelöllä.
Kaiken oluen&ruuan, hyvän seuran ja ihanan paikan jälkeen olin todella tyytyväinen. Lähdin siitä syöttämään Koffin heppoja ja verestämään omia lapsuusmuistoja Hietalahteen.
Kiitos kutsusta Pilsner Urquell.
Ps. Oli muuten maailman kaunein kuvausvalo sinä päivänä. Kuvia ei nimittäin ole käsitelty ollenkaan....
