Minulla on jo monta vuotta ollut tapana tehdä blogiin vuosipäivitys. Tämä on hyvä keino itsellenikin muistella vuotta ja miettiä, mitä kaikkea tapahtuikaan. Viime vuosi 2017 meni voimakkaasti miinukselle, mutta mitä tänä vuonna on tapahtunut, ollaanko plussalla vai miinuksella?
Aloitin vuosi sitten opetustyöni Laurean ammattikorkeakoulussa, missä edelleen opetan elämysalan opiskelijoita. Olen opettanut saman alan jengiä jo vuodesta 2004, mutta nyt se on paljon isompi osa työtäni kuin ennen. Opettaminen on ihanaa ja opiskelijat varsinkin. Koen opettamisen tärkeäksi työksi, se mitä opetan vaikuttaa niin tulevaisuuden elämysskeneen kuin sen toimijoihin. Opetustyö on hyvin palkisevaa, tuntee että voi vaikuttaa tulevaisuuteen ja voi antaa eteenpäin se mitä itse on oppinut ja kokenut. Laureassa ovat ilahduttaneet myös lähimmät työkaverit, joiden kanssa saa nauraa päivittäin.
Aloitin myös Olutposti-lehden päätoimittajana, työ joka on ollut hauskaa, haastavaa ja erilaista. Nämä molemmat duunit ovat antaneet minulle paljon.
Tammikuussa laitoin blogiin pizzataikinani ohjeen. Edelleen teen tällä pizzaa joka perjantai (hih). Kävimme myös paljon lasten kanssa ravintolassa ja teimme kasvisruokaa kotona.
Pääsääntöinen yksinhuoltajuus on asettunut uomiinsa ja ilokseni lapset ovat tavanneet myös isäänsä enemmän kuin viime vuonna(on saanut jopa olla välillä yksin kotona).
Kun selaan tämän vuoden blogipostauksia, huomaan miten niitä on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osa teksteistä on siirtynyt suoraan Instagram-tililleni tai blogin Facebook-profiiliin, joten ne kannattaa laittaa seurantaan, jos haluaa tietää mitä kuuluu tai saada helppoa reseptiikkaa ja olutsuosituksia.
Helmikuussa juhlimme perheen kesken ja toimitin ensimmäisen lehteni. Samassa kuussa tapahtui jotain, mistä en ole varma, miten paljon täällä sitä haluan avata. Sanotaan nyt vaan, että helmikuun jälkeen olen ollut onnellisempi kuin sitä ennen, vaikka tähän asiaa liittyy myös paljon sellaista, joka on välillä vähän monimutkaistakin.
Olen myös tänä vuonna ollut hyvin kaukana mukavuusalueestani sekä olutjoogavideoiden että bikinikuvien myötä. Mutta kannatti, molemmista tuli hyvä olo. Ikinä en ole ollut niin vähissä vaatteissa tai puhunut niin rehellisesti omissa kanavissani kuin tänä vuonna.
Idolini näissä kroppahommissa on ystäväni ja Oimutsimutsi-blogin Elsa, jonka kanssa olemme vääntäneet myös (nyt tauolla olevaa) podcastia. Kandee kuunnella. Elsan kanssa puhuttiin myös seksistä. Ei ollut helppoa, mutta Elsassa on jotain, joka saa minutkin uskaltaa tekemään kaikenlaista, mitä en ole ennen tehnyt.
Olen saanut tänä vuonna tehdä muutenkin töitä ystävien kanssa. Marian kanssa sekä työnteko että vapaa-aika on ihanaa ja mutkatonta. Olemme matkustaneet yhdessä, teemme sekä kirjaa että muita projektejä. Yksi hauskimmista oli tämä pubiruoka- ja olutvideosarja.
Matkustaminen paljastaa paljon ihmisestä. Maria on mitä parhain ystävä ja aivan ihanaa matkaseuraa, koska hän on loputtomasti utelias ja ennakkoluuloton. Olemme molemmat vaihtoehtoisten nähtävyyksien ystäviä, jaksamme kävellä paljon, haluamme tutustua paikallisiin ihmisiin ja viihdymme kaupungeissa.
Tein työkseni paljon ruokaa tänä vuonna, suurin osa resepteistä käsitteli olutta ja on sen takia Olutpostin olut- ja ruoka-osiossa. Ei toisin kaikki, tässä mm. viikon smoohiet kerralla.
Olen lentänyt enemmän kuin ikinä(siitä onkin hieman huono omatunto). Olen matkustanut työkseni, kirjan takia ja sen helmikuisen tapahtuman vuoksi. Olen ollut niin Tukholmassa, Unkarissa, Ranskassa, unelmaretkelläni Hailuodossa sekä parilla olutfestareilla sekä Tallinnassa että Kööpenhaminassa. Lasten kanssa vietimme aikaa Pyhätunurilla, ensimmäistä kertaa elämässäni ajoin matkan Helsingistä Pyhälle, hoidin kaikki suksivuokraukset yksin ja pidin lapset hengissä koko viikon yksin(no okei, Misu ja Sanna auttoivat). Olin hyvin ylpeä itsestäni.
Kesällä vietin uudenlaista juhannusta riemukkaasti Misun landella ja olin landella Unkarissa. Molemmat ovat olennainen osa kesääni joka vuosi, en luopuisi niistä mistään hinnasta. Misun landella ollaan rakkaiden ystävien kera ja Unkarin landella taas koko crazyhungarianfamilyn kanssa.
Vuoteen kuuluu myös uusien ystävien kuten Teemun löytäminen. Hänen kanssaan olemme tehneet vaihtokauppaa radio-ohjelmiemme kanssa sekä podcastiakin. Aikuisena hankitut uudet ystävät ovat aina mielenkiintoisia, ne kun perustuvat täysin muihin periaatteisiin kuin lapsuusystävät. Minulla on edelleen muutama ystävä, jonka kanssa olemme tunteneet reippaasti yli 30 vuotta, ja heistä voi puhua enemmän sisaruksina. Aikuisina hankitut ystävät ovat taas sellaisia, jotka perustuvat joko elämäntilanteisiin(äitiysloma) tai jonkinlaiseen hengenheimolaisuuteen. Yksi ystäväkokemus joka vuosi on ehdottomasti Flow. Tänäkin vuonna.
Olen monien muiden ihanien panimoihmisten kanssa kaatanut kaljaa lukemattomilla olutfestareilla, niin Jyväskylän Olutsatamasssa, Helsingin söpöimmässä oluttapahtumassa Korjaamolla, sekä eri kaupunkien Suuret Oluet, Pienet Panimo -festivaaleilla.
Laurean opiskelijoiden kanssa olin ensimmäistä kertaa tekemässä olutfestivaaliruokaa, ensin espoolaisessa Ota Olut -tapahtumassa(missä muuten voitin Suomen Paska Olutvitsi -battlen espoolaisia insinööriopiskelijoita vastaan. Aika saavutus) ja sitten Olutexpossa. Oli mielenkiintoista olla festareiden "toisella puolella", tekemässä ruokaa sekä tapahtuman esillelaittajille että yleisöllekin. Itse kun on aina nirsona kärkäs arvostelemaan oluttapahtumien ruokaa, niin nyt sai tuta millaista on itse vastata festarisafkasta.
Tämä on ollut myös jonkinlaisen itsetutkiskelun vuosi. Viime vuonna tapahtui niin käänteentekeviä asioita, että keskityin selviytymiseen. Tänä vuonna tahti on ollut myös hyvin nopeaa, mutta niin isoja asioita ei ole tapahtunut joten aikaa on riittänyt hieman enemmän myös oman itsen ja mahdollisen tulevaisuuden tutkailuun. Olen ollut koko vuoden hyvin väsynyt, luultavasti sekin on viime vuoden selviytymisen peruja. Olen revennyt sinne ja tänne ja tuntenut koko ajan huonoa omaatuntoa, joko äitinä, työntekijänä, tyttärenä tai ystävänä. Olen ollut urheilematta ja lepäämättä. Tätä yritän välttää ensi vuonna. Mutta ehkä tarvitaan myös vuosia, jossa säntäilee, koska siinä kristallisoituu se mitä haluaa ja mitä ei halua.
Olen saanut valokuvata, juontaa ja kirjoittaa myös free lancerina, ja sitä haluan ehdottomasti jatkaa. Juontopuolella uusia valloituksia olivat drinkkikisan ja hävikki-illallisen juonto sekä olutaiheisten paneelikeskustelujen vetäminen(niitä on muuten tässä kuussa lisää tuolla, vinkvink).
Kirjoituspuolella on ollut niin olutarviointia, juomajuttuja kuin muutakin hauskaa. Eniten kuitenkin olen omasta mielestäni kehittynyt valokuvaamisessa. Olen jo pitkään kuvannut ruokaa ja juomaa(skidejä ja tuttuja myös), mutta tänä vuonna aloitin ihmisten kuvaamisen, joka on mielestäni ollut aina vaikeampaa. Nyt kun sitä on vuoden verran työkseen tehnyt, se tuntuu jo helpommalta.
Olen saanut myös kuvata opiskelijoiden ideoimia annoksia niin messuille kuin pop up -ravintoloihin. Ja tietysti maisaa niitä kuvaksen jälkeen. Näiden annosten perusteella luottamukseni ravintola-alan tulevaisuuteen on erinomainen.
Iloa ja surua ovat tuoneet luottamustehtävät. Kuulostaa tosi aikuiselta(omassa mielessä), mutta vaikutan sekä Heinon Juhlarahaston että Suomen Baarimestariyhdistysen hallituksessa ja olen Olutliiton puheenjohtaja. Kaikki hallituspaikat ovat olleet loistavia oppimispaikkoja, ja koska pidän siitä että saan olla monessa mukana, olen nauttinut niistä kaikista. Toisaalta ensimmäistä kertaa elämässäni, olen kokenut oman aseman näkyvyyden varjopuolen, joka varsinkin somessa korostuu. Itse olen sitä mieltä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, mutta valitettavasti olen kokenut etteivät kaikki ole samaa mieltä. Silti, hallitustoiminta on sellaista, missä haluan ehdottomasti olla mukana. Ja välillä on kyllä myös aika kivoja juhlia!
Syksyllä tahti oli todella kova mutta ehdin kuitenkin treffeille Ouluun, rapujuhliin Misun landelle, marathoniin Budapestiin(joka ei sitten mennyt putkeen) sekä niin Jyväskylään kuin Amsterdamiin. Blogi päivittyi hitaasti, fiilis kirjoittaa oli syksyllä kadonnut, olen vasta nyt löytänyt sen uudelleen. Reseptejä on myös ollut vähemmän, mutta yksi lempireseptini on tälle vuodelle ollut tämä helppo, halpa ja hyvä ruoka; Lämmin peruna&omenasalatti.
Kesäkuussa suuri rakkauteni, Radio Helsingin olutohjelma Kippis jäi tauolle. Minulla on sitä kovasti ikävä, joten yritän saada ohjelman taas pyörimään ensi vuonna jotenkin, samalla ettei se haittaa muita duuneja. Tämä on yksi ensi vuoden unelmani. Rakastan radiossa puhumista. Olen onneksi päässyt myös puhumaan muualle, juttelin Maijan ja Sofian kanssa naisista ja alkoholista. Aika diipiksi meni.
Tyttäreni pääsi tanssiaisiin pormestarin kanssa ja tanssivat he koulullakin. En kestä, että minulla on jo noin isot lapset.Tämä on parasta aikaa, lapsista ei tarvitse enää huolehtia niin paljoa, mutta he vielä viihtyvät kanssasi. Samalla tunnen suurta luopumisen tuskaa, joka varmaan pahenee koko ajan, koska ihan kohta he ovat jo teinejä.
Vuoden viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet kurjia. Olen sairastanut koko ajan ja jaksaminen on ollut koetuksella. Yleiskunto on romahtanut ja asioita on rästissä. Syksyllä alkanut putkiremontti on ollut yllätyksiä täynnä ja sen jälkimaininkeja pitäisi hoitaa vieläkin. Kämppä kuin räjähdyksen jälkeen, lasten kanssa hyvin alkanut uintiharrastus pitää aloittaa uudelleen, väitöskirja on uhkaavasti myöhässä ja monet projektit odottavat valmistumistaan tai aloittamistaan. Ainoa hyvä puoli sairastamisessa on ollut, että pääsin taas lukemisen makuun ja se on jotain, mitä aion jatkaa(terveenäkin) ensi vuonna.
Ensi vuodelle on luvassa lasten kanssa olemista, kaikenlaista duunia, reissaamista, pari uutta isoa projektia, kämpän kunnostamista ja parempaa omaatuntoa. Yritän aloittaa urheilun, nähdä PALJON kavereita ja perhettä sekä vähän rauhoittua. Saa nähdä onnistuuko....(haluaisin myös opiskella jotain uutta..)
Kiitos kaikki ystävät, kaverit ja kivat tästä vuodesta.
Ihanaa uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti