Vuosi 2018 - melkein nakuna somessa :)

Minulla on jo monta vuotta ollut tapana tehdä blogiin vuosipäivitys. Tämä on hyvä keino itsellenikin muistella vuotta ja miettiä, mitä kaikkea tapahtuikaan. Viime vuosi  2017 meni voimakkaasti miinukselle, mutta mitä tänä vuonna on tapahtunut, ollaanko plussalla vai miinuksella? 

Aloitin vuosi sitten opetustyöni Laurean ammattikorkeakoulussa, missä edelleen opetan elämysalan opiskelijoita. Olen opettanut saman alan jengiä jo vuodesta 2004, mutta nyt se on paljon isompi osa työtäni kuin ennen.  Opettaminen on ihanaa ja opiskelijat varsinkin. Koen opettamisen tärkeäksi työksi, se mitä opetan vaikuttaa niin tulevaisuuden elämysskeneen kuin sen toimijoihin. Opetustyö on hyvin palkisevaa, tuntee että voi vaikuttaa tulevaisuuteen ja voi antaa eteenpäin se mitä itse on oppinut ja kokenut. Laureassa ovat ilahduttaneet myös lähimmät työkaverit, joiden kanssa saa nauraa päivittäin.

Aloitin myös Olutposti-lehden päätoimittajana, työ joka on ollut hauskaa, haastavaa ja erilaista. Nämä molemmat duunit ovat antaneet minulle paljon.

Tammikuussa laitoin blogiin pizzataikinani ohjeen. Edelleen teen tällä pizzaa joka perjantai (hih). Kävimme myös paljon lasten kanssa ravintolassa ja teimme kasvisruokaa kotona. 
Pääsääntöinen yksinhuoltajuus on asettunut uomiinsa ja ilokseni lapset ovat tavanneet myös isäänsä enemmän kuin viime vuonna(on saanut jopa olla välillä yksin kotona).

Kun selaan tämän vuoden blogipostauksia, huomaan miten niitä on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osa teksteistä on siirtynyt suoraan Instagram-tililleni tai blogin Facebook-profiiliin, joten ne kannattaa laittaa seurantaan, jos haluaa tietää mitä kuuluu tai saada helppoa reseptiikkaa ja olutsuosituksia.

Helmikuussa juhlimme perheen kesken ja toimitin ensimmäisen lehteni. Samassa kuussa tapahtui jotain, mistä en ole varma, miten paljon täällä sitä haluan avata. Sanotaan nyt vaan, että helmikuun jälkeen olen ollut onnellisempi kuin sitä ennen, vaikka tähän asiaa liittyy myös paljon sellaista, joka on välillä vähän monimutkaistakin.

Olen myös tänä vuonna ollut hyvin kaukana mukavuusalueestani sekä olutjoogavideoiden että bikinikuvien myötä. Mutta kannatti, molemmista tuli hyvä olo. Ikinä en ole ollut niin vähissä vaatteissa  tai puhunut niin rehellisesti omissa kanavissani kuin tänä vuonna.

Idolini näissä kroppahommissa on ystäväni ja Oimutsimutsi-blogin Elsa, jonka kanssa olemme vääntäneet myös (nyt tauolla olevaa) podcastia. Kandee kuunnella. Elsan kanssa puhuttiin myös seksistä. Ei ollut helppoa, mutta Elsassa on jotain, joka saa minutkin uskaltaa tekemään kaikenlaista, mitä en ole ennen tehnyt. 

Olen saanut tänä vuonna tehdä muutenkin töitä ystävien kanssa. Marian kanssa sekä työnteko että vapaa-aika on ihanaa ja mutkatonta. Olemme matkustaneet yhdessä, teemme sekä kirjaa että muita projektejä. Yksi hauskimmista oli tämä pubiruoka- ja olutvideosarja.

Matkustaminen paljastaa paljon ihmisestä. Maria on mitä parhain ystävä ja aivan ihanaa matkaseuraa, koska hän on loputtomasti utelias ja ennakkoluuloton. Olemme molemmat vaihtoehtoisten nähtävyyksien ystäviä, jaksamme kävellä paljon, haluamme tutustua paikallisiin ihmisiin  ja viihdymme kaupungeissa.

Tein työkseni paljon ruokaa tänä vuonna, suurin osa resepteistä käsitteli olutta ja on sen takia Olutpostin olut- ja ruoka-osiossa. Ei toisin kaikki, tässä mm. viikon smoohiet kerralla.

Olen lentänyt enemmän kuin ikinä(siitä onkin hieman huono omatunto). Olen matkustanut työkseni, kirjan takia ja sen helmikuisen tapahtuman vuoksi. Olen ollut niin Tukholmassa, Unkarissa, Ranskassa, unelmaretkelläni Hailuodossa sekä parilla olutfestareilla sekä Tallinnassa että Kööpenhaminassa. Lasten kanssa vietimme aikaa Pyhätunurilla, ensimmäistä kertaa elämässäni ajoin matkan Helsingistä Pyhälle, hoidin kaikki suksivuokraukset yksin ja pidin lapset hengissä koko viikon yksin(no okei, Misu ja Sanna auttoivat). Olin hyvin ylpeä itsestäni.

Kesällä vietin uudenlaista juhannusta riemukkaasti Misun landella ja olin landella Unkarissa. Molemmat ovat olennainen osa kesääni joka vuosi, en luopuisi niistä mistään hinnasta. Misun landella ollaan rakkaiden ystävien kera ja Unkarin landella taas koko crazyhungarianfamilyn kanssa.

Vuoteen kuuluu myös uusien ystävien kuten Teemun löytäminen. Hänen kanssaan olemme tehneet vaihtokauppaa radio-ohjelmiemme kanssa sekä podcastiakin. Aikuisena hankitut uudet ystävät ovat aina mielenkiintoisia, ne kun perustuvat täysin muihin periaatteisiin kuin lapsuusystävät. Minulla on edelleen muutama ystävä, jonka kanssa olemme tunteneet  reippaasti yli 30 vuotta, ja heistä voi puhua enemmän sisaruksina. Aikuisina hankitut ystävät ovat taas sellaisia, jotka perustuvat joko elämäntilanteisiin(äitiysloma) tai jonkinlaiseen hengenheimolaisuuteen. Yksi ystäväkokemus joka vuosi on ehdottomasti Flow. Tänäkin vuonna.

Olen monien muiden ihanien panimoihmisten kanssa kaatanut kaljaa lukemattomilla olutfestareilla, niin Jyväskylän Olutsatamasssa, Helsingin söpöimmässä oluttapahtumassa Korjaamolla, sekä eri kaupunkien Suuret Oluet, Pienet Panimo -festivaaleilla.

Laurean opiskelijoiden kanssa olin ensimmäistä kertaa tekemässä olutfestivaaliruokaa, ensin espoolaisessa Ota Olut -tapahtumassa(missä muuten voitin Suomen Paska Olutvitsi -battlen espoolaisia insinööriopiskelijoita vastaan. Aika saavutus) ja sitten Olutexpossa. Oli mielenkiintoista olla festareiden "toisella puolella", tekemässä ruokaa sekä tapahtuman esillelaittajille että yleisöllekin. Itse kun on aina nirsona kärkäs arvostelemaan oluttapahtumien ruokaa, niin nyt sai tuta millaista on itse vastata festarisafkasta.

Tämä on ollut myös jonkinlaisen itsetutkiskelun vuosi. Viime vuonna tapahtui niin käänteentekeviä asioita, että keskityin selviytymiseen. Tänä vuonna tahti on ollut myös hyvin nopeaa, mutta niin isoja asioita ei ole tapahtunut joten aikaa on riittänyt hieman enemmän myös oman itsen ja mahdollisen tulevaisuuden tutkailuun. Olen ollut koko vuoden hyvin väsynyt, luultavasti sekin on viime vuoden selviytymisen peruja. Olen revennyt sinne ja tänne ja tuntenut koko ajan huonoa omaatuntoa, joko äitinä, työntekijänä, tyttärenä tai ystävänä. Olen ollut urheilematta ja lepäämättä. Tätä yritän välttää ensi vuonna. Mutta ehkä tarvitaan myös vuosia, jossa säntäilee, koska siinä kristallisoituu se mitä haluaa ja mitä ei halua.

Olen saanut valokuvata, juontaa ja kirjoittaa myös free lancerina, ja sitä haluan ehdottomasti jatkaa. Juontopuolella uusia valloituksia olivat drinkkikisan ja hävikki-illallisen juonto sekä olutaiheisten paneelikeskustelujen vetäminen(niitä on muuten tässä kuussa lisää tuolla, vinkvink).

Kirjoituspuolella on ollut niin olutarviointia, juomajuttuja kuin muutakin hauskaa. Eniten kuitenkin olen omasta mielestäni kehittynyt valokuvaamisessa. Olen jo pitkään kuvannut ruokaa ja juomaa(skidejä ja tuttuja myös), mutta tänä vuonna aloitin ihmisten kuvaamisen, joka on mielestäni ollut aina vaikeampaa. Nyt kun sitä on vuoden verran työkseen tehnyt, se tuntuu jo helpommalta.

Olen saanut myös kuvata opiskelijoiden ideoimia annoksia niin messuille kuin pop up -ravintoloihin. Ja tietysti maisaa niitä kuvaksen jälkeen. Näiden annosten perusteella luottamukseni ravintola-alan tulevaisuuteen on erinomainen.

Iloa ja surua ovat tuoneet luottamustehtävät. Kuulostaa tosi aikuiselta(omassa mielessä), mutta vaikutan sekä Heinon Juhlarahaston että Suomen Baarimestariyhdistysen hallituksessa ja olen Olutliiton puheenjohtaja. Kaikki hallituspaikat ovat olleet loistavia oppimispaikkoja, ja koska pidän siitä että saan olla monessa mukana, olen nauttinut niistä kaikista. Toisaalta ensimmäistä kertaa elämässäni, olen kokenut oman aseman näkyvyyden varjopuolen, joka varsinkin somessa korostuu. Itse olen sitä mieltä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, mutta valitettavasti olen kokenut etteivät kaikki ole samaa mieltä. Silti, hallitustoiminta on sellaista, missä haluan ehdottomasti olla mukana. Ja välillä on kyllä myös aika kivoja juhlia!

Syksyllä tahti oli todella kova mutta ehdin kuitenkin treffeille Ouluun, rapujuhliin Misun landelle, marathoniin Budapestiin(joka ei sitten mennyt putkeen) sekä niin Jyväskylään kuin Amsterdamiin. Blogi päivittyi hitaasti, fiilis kirjoittaa oli syksyllä kadonnut, olen vasta nyt löytänyt sen uudelleen. Reseptejä on myös ollut vähemmän, mutta yksi lempireseptini on tälle vuodelle ollut tämä helppo, halpa ja hyvä ruoka; Lämmin peruna&omenasalatti. 

Kesäkuussa suuri rakkauteni, Radio Helsingin olutohjelma Kippis jäi tauolle. Minulla on sitä kovasti ikävä, joten yritän saada ohjelman taas pyörimään ensi vuonna jotenkin, samalla ettei se haittaa muita duuneja. Tämä on yksi ensi vuoden unelmani. Rakastan radiossa puhumista. Olen onneksi päässyt myös puhumaan muualle, juttelin Maijan ja Sofian kanssa naisista ja alkoholista. Aika diipiksi meni.

Tyttäreni pääsi tanssiaisiin pormestarin kanssa ja tanssivat he koulullakin. En kestä, että minulla on jo noin isot lapset.Tämä on parasta aikaa, lapsista ei tarvitse enää huolehtia niin paljoa, mutta he vielä viihtyvät kanssasi. Samalla tunnen suurta luopumisen tuskaa, joka varmaan pahenee koko ajan, koska ihan kohta he ovat jo teinejä.

Vuoden viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet kurjia. Olen sairastanut koko ajan ja jaksaminen on ollut koetuksella. Yleiskunto on romahtanut ja asioita on rästissä. Syksyllä alkanut putkiremontti on ollut yllätyksiä täynnä ja sen jälkimaininkeja pitäisi hoitaa vieläkin. Kämppä kuin räjähdyksen jälkeen, lasten kanssa hyvin alkanut uintiharrastus pitää aloittaa uudelleen, väitöskirja on uhkaavasti myöhässä ja monet projektit odottavat valmistumistaan tai aloittamistaan. Ainoa hyvä puoli sairastamisessa on ollut, että pääsin taas lukemisen makuun ja se on jotain, mitä aion jatkaa(terveenäkin) ensi vuonna.

Ensi vuodelle on luvassa lasten kanssa olemista, kaikenlaista duunia, reissaamista, pari uutta isoa projektia, kämpän kunnostamista ja parempaa omaatuntoa. Yritän aloittaa urheilun, nähdä PALJON kavereita ja perhettä sekä vähän rauhoittua. Saa nähdä onnistuuko....(haluaisin myös opiskella jotain uutta..)

Kiitos kaikki ystävät, kaverit ja kivat tästä vuodesta.

Ihanaa uutta vuotta!

Yrttiuunipaprikat ja halloumia

Rakastan kaikkea uunissa paahdettua, silloin raaka-aineiden maku syvenee ja makeutuu.

Tässä uuniin on päässyt minipaprikat ja halloumi yrttiöljyn kera. Salaattiin taas on pirskoteltu vähän vehnäolutvinegretteä. Nam. Toimii myös leivän päällä.

Yrttiuunipaprikat halloumilla ja vehnäolutvinegrette 

Noin 8-10 kpl minipaprikaa tai 4-5 kpl isoa paprikaa(leikkaa silloin neljään osaan), 1 ptk (noin 200g) halloumijuustoa, 1 pnt romainesalaattia

Yrttiöljy: 1 dl oliiviöljyä, 1 pnt meiramia, 1 pnt basilikaa, suolaa ja mustapippuria

Vehnäolutvinegrette: 1/2 dl vaaleaa vehnäolutta, 1/2 dl oliiviöljyä, 1/2 dl etikkaa, 1/2 dl juoksevaa hunajaa, hyppysellinen suolaa

Laita paprikat uunivuokaan ja paahda niitä 150- asteessa noin puoli tuntia, niin että uunin ovi on tuettu hieman auki vaikka puukauhalla).  Tee yrttiöljy sekoittamalla aineet sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Sekoita myös olutvinegrette. Leikkaa halloumijuusta viipaleita ja laita ne uuniin paprikoiden seuraksi, pirskota yrttiöljyä kaiken päälle ja paahda (suljetulla uuninovella) vielä 10 minuuttia. Pese ja revi salaatti, pyöräytä se vinegretessä, laita lautasille ja kasaa paprikoita ja halloumia salaatin päälle. Juomaksi vaalea vehnäolut.

Olutblogisessio#10/Alustus - Pitääkö sinun tunnistaa virheellinen olut?

Olutblogisessio nro 10 aihe on oluen laatu. Tämä sessio on olutbloggareiden yhteiskirjoitus, missä samasta aiheesta jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan. 
(Nyt kun joulu tulee, niin laitetaan kirjoitusrajaksi 18.12-31.12. Linkitän muut kirjoitukset sitten tänne. )

Alustan oluen laadusta ensimmäisenä. Näkökulmani on ammattilaisen, koska teen oluen laadun kanssa töitä eri rooleissa päivittäin sekä opettajana, kirjoittajana, maistajana että konsulttina. Olen myös tehnyt olutta sekä kotona että panimoissa.

Laadukas olut on se mitä kaikki haluavat juoda, se on selviö. Koska minulla on sekä "olutskeneen" kuuluvia lukijoita että sen ulkopuolilla eläviä, niin kerron että oluen kohdalla tästä laadun määritelmästä on keskusteltu aina välillä somen ihmeellisessä maailmassa. Koska olut on panimolta yleisimmin jälleenmyyjän kautta ostajalle matkaava elinarvike, keskustelu laadusta voi muuttua syytteleväksi, jolloin tuottaja ja jälleenmyyjä kinaavat toisen vastuusta tarjota oluenjuojalle laadultaan huonoa tuotetta. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä keskustella oluen laatuun liittyvistä ongelmista enemmän siitä kulmasta, että mitä muuta me kaikki, jotka tavalla tai toisella liitymme ammatillisesti oluenvalmistukseen voimme tehdä, kuin syytellä toisiamme oluen laadusta.

Laatu on moninainen käsite ja se on usein maistajan suussa. Eri olutyylit maistuvat erilaisilta ja jossain oluttyylissä oleva nk. oluen virhemaku eli aistinvaraisesti tunnistettava laatuvirhe voi toisessa oluessa olla toivottu ominaisuus. Esimerkkinä voidaan käyttää nyt niin muodissa olevaa makua eli happamuutta. Jos maistat happamuutta lager-oluessa, se on yleensä virhe, koska lagereihin ei happamuus kuulu. Mutta nyt muodissa oleviin hapanoluisiin taas happamuus tietysti makuna kuuluu. Tämäntyyppisiä esimerkkejä on useita muitakin, vaikka oluttyylin sisällä; Tsekkilagereihin kuuluu tietty voimainen (oluttermistössä diasetyylinen) maku, joka taas ei suomalaisiin lagereihin kuulu, vaan on niissä virhemaku. Lisäväritystä tähän virhemakukokonaisuuteen tuovat myös eri oluttyylien hybridit: perinteinen saison-olut ei ole periaatteessa ole hapanta, mutta sitä on nyt tehty useitakin tarkoituksella happamia versioita, joten mistä tietää onko saison tarkoituksella hapanta vai ei?

Lisäksi on vielä makutottumus. Jos olet juonut koko elämäsi vaaleaa lager-olutta, voi saison-oluen rustiikki maku tai IPA-oluen katkeruus tuntua suussa epämiellyttävältä, ja näin voit luulla että olut on pilalla. Jos taas pidät tummista ja tuhdeista oluista, voi gosen suolainen happamuus tuntua virheeltä suussasi. Olen itse ollut pitämässä tastingeja, joissa joskus maistajien on ollut vaikea ymmärtää, että navettaista aromia tuottavan Brettanomyces-hiivan kanssa tehty olut on oikeasti tarkoituksella navetan makuista.

Olen reippaasti yli 15 vuotta tehnyt oluen laadun kanssa työtä laatukouluttaen olutta myyviä tahoja,  tuotehityksen kanssa ja ollut maistamassa viikottain oluita nimenomaan laadun näkökulmasta. Osana työtäni olen myös opetellut tunnistamaan oluen virhemaut. Oluen virhemakujen tunnistaminen ja niiden synnyn määritteleminen on mielestäni oluentekijöille ja sitä myyville äärimmäisen tärkeää.

Oluessa voi esiintyä useita eri virhemakuja, jotka voivat olla peräisin raaka-aineesta, mistä tahansa oluenpanon vaiheesta, pakkauksesta, kuljetuksesta, myyntipaikan säilytyksestä tai tarjoiluprosessista. Aromeina voi esiintyä paperisuutta(oluen hapettuminen ja ikääntyminen), nk. skunkkimaisuutta (oluen altistuminen valolle) tai rikkimäisyyttä (virhe käymisessä). Kaikki virhemaut eivät kuitenkaan ole epämiellyttäviä vaikka ne eivät olueen kuuluisikaan, kuten esterimäisyys(vihreän omenan aromi), voimaisuus, happamuus tai nahkaisuus. Siksi näitä makuja oluenjuoja ei usein virhemauiksi tunnistakaan. (Itse pidän melkein aina voimaisuudesta oluessa, vaikka tiedän hyvin milloin se on virhemaku, milloin ei).

Panimoiden, varsinkin pienpanimoiden laadusta puhutaan paljon ja on sitä tutkittukin. Suomalainen elintarvikehygienialainsäädäntö ja -perinne yhdessä oluen tuoteominaisuuksien kanssa varmistaa sen että kun puhumme laadusta, tarkoitamme pitkälti oluen makua, oluessa kun ei elä tuotteen happamuuden takia ihmiselle hengenvaarallisia ruokainfektiobakteereja.

Oluessa käytetään parasta ennen -päiväystä, joka tarkoittaa sitä, että siihen asti valmistaja lupaa tuotteen olevan laadukasta. Toki sen jälkeenkin olutta voi juoda, se ei ole terveydelle vaarallista, mutta silloin siinä saattaa olla laatuvirheinä maku-, tai ulkonäkövirheitä. (Itse olen juonut 5 vuotta vanhaa Karhu-olutta testimielessä, ei siinä mitään muuta vikaa ollut kuin vanhentunut maku ja alentunut hiilihappotasoisuus ja elän yhä). Itse sanon aina kaikille, jotka tätä parasta ennen -asiaa kysyvät, että jos olut maistuu pahalta, älä juo sitä. Oluessa oma aistinvarainen arviointi laadun takaamiseksi on tärkeintä.

Kun puhutaan mausta laadun takaajana, päästään hyvin henkilökohtaiseen käsitteeseen. Olen itse maistanut IPA-olutta, joka oli minusta miellyttävästi hapan ja kokonaisuutena hyvänmakuinen. Vasta seuraavan pullon maistettunani tajusin, ettei sen IPA:n ollut tarkoitus olla hapan. Eli ensimmäinen IPA oli virheellinen, vaikka maku oli hyvä. Kuluttajan makumieltymys(minä esimerkiksi pidän happamasta) ei välttämättä ole teknisen laadun tae. Voidaankin miettiä, että miten paljon panimoiden, jälleenmyyjien ja kuluttajajärjestöjen on tarkoituksenmukaista kouluttaa oluenkuluttajaa virhemakujen maailmaan vai sekoittaako se kuluttajan pään entisestään. Että jos kerromme että oluen virhemaku on happamuus, voiko kuluttaja luulla että myös kaikki happamat oluet ovat virheellisiä. Jos kerromme paljon oluen virhemauista, emme voi tietää, miten kuluttaja ottaa viestin vastaan ja miten hän ymmärtää sen. Siksi se on minusta hieman vaarallinen tie. Toki on oluenostajia, jotka ovat vihkiytyneitä oluen makuun, mutta olen huomanut että he ovat myös hyvin selvillä oluen virhemauistakin, koska heiltä olutkiinnostusta löytyy runsaasti.

Omasta mielestäni jokaisen panimon vastuu on kouluttaa ja opastaa nimenomaan jälleenmyyjiään oluen oikeaan sailytykseen(viileässä, alle 20 asteisessa varastossa) ja tarjoiluun(koskee varsinkin hanaolutta) , koska ne seikat takaavat oluen maun säilymisen korkealaatuisena, jos se on panimoilta virheettömänä lähtenyt. Laaja pienpanimotuotevalikoimamme on suhteellisen nuori ilmiö, ja  suomalainen jälleenmyyjä (kauppa tai ravintola) on usein tottunut ison panimon suodatettuun ja pastoroituun olueen, joka säilyy paremmin kuin suodattamattomat ja pastoroimattomat pienpanimoveljensä(joissa saattaa olla esim. elävää hiivaa, joka lämpimässä käy edelleen), joten monet jälleenmyyjät eivät ole perillä, että pienpanimo-oluilla on usein tarkemmat säilytystarpeet kuin ison panimon lager-oluella. Tosin en nyt suosittelisi sitä ison panimon lageriakaan säilyttelemään miten sattuu, olut kun on elintarvike, jonka kunto riippuu paljon säilytyksestä.

Kaikki panimot haluavat tarjota laadukasta olutta, siitä olen varma. Kukaan ei tee huonolaatuista tahallaan. Joskus tietoa ei vain ole tarpeeksi. Siksi onkin tärkeää, että panimot, sekä pienet että isot, panostavat sekä erikseen että yhdessä laatuun mm. jatkuvan koulutuksen ja omavalvonnan avulla. Oluiden virhemakuja voi harjoitella myös jälleenmyyjällä vaikka virhemaku-tastingin avulla. Minusta oluen laatuun panostetaankin nyt enemmän koko ajan, joten kehitys on hyvää tällä saralla.

Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että laadusta pitääkin keskustella koko ajan. Oluen ensijainen tarkoitus on olla hyvänmakuista joka minusta on suuri osa laatua. Jos ja kun kuluttaja saa omasta mielestään huonolaatuista olutta, hänen kannattaa ottaa yhteyttä panimoon, kunhan näppäisee kuvan oluen etiketistä oluen tuotantoerästä. Omasta mielestä huonolaatuisen oluen raportointi on palvelus panimolle, silloin tiedetään tutkia, miksi olut oli kuluttajan mielestä huonoa.

Peräänkuulutan myös alan oppilaitosten panostusta olutkoulutukseen, koska elämysalan ja kaupan alan oppilaitoksista valmistuu ihmisiä, jotka ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa oluen laatua valvottaessa. Näitä koulutuksia onkin jo lanseerattu esimerkiksi osana ravintola-ammattilaisten ja restonomien koulutusta, kiitos siitä esim. Laurea, Haaga-Helia, Perho, Lapin Matkailuopisto ja JAMK(muitakin varmaan on, nämä tiedän).

Kun mennään itse oluen ostajan eli kuluttajan tasolle, minusta on tärkeintä, että kuluttaja kokee oluen maistuvan hyvältä ja olevan hintansa arvoista. Oluen ostajilla ei ole aikaa perehtyä kaikkiin oluen laatuvirheisiin ja niiden syihin, vaan he haluavat nauttia oluesta osana hyvää elämää. Siksi minusta oluen laadun tarkkailijoina pääosassa ovat oluen kanssa työskentelevät ammattilaiset, ovat ne sitten töissä panimossa, jälleenmyyjillä, opettamassa tulevia oluen ammattilaisia tai kirjoittamassa oluesta. Me kaikki olemme vastuussa siitä, että kuluttaja saa hyvänmakuista, mieleistään olutta.

32 kysymystä minusta

Tässä kun kipeänä makaan(en tiedä enää monetta päivää) enkä jaksa mitään tehdä, niin googlailin kaikenlaista netistä. 

Törmäsin Doritin blogiin, jossa oli listattu 32 kysymystä hänestä ja ajattelin tässä tylsyydessäni tehdä saman. Eli voilá, 32 asiaa minusta.

Avioliittoja

Yksi eroon päättynyt. Aikaisemmin ajattelin, etten varmaan mene koskaan naimisiin enkä vaihda sukunimeä, mutta lastensaannin jälkeen naimisiinmeno jotenkin tuntui oikealta. Nimeä en silti vaihtanut. Erosta huolimatta pidin naimisissaolosta, enkä edes tiedä miksi. Ehkä voisin mennä vielä toisenkin kerran naimisiin. 

Lapsia

Kaksi ihanaa sisarusta, tyttö ja poika. Olen itse kolmilapsisesta perheestä ja olisin ihan hirveästi halunnut kolmannen lapsen. Minulle oli myös tärkeää, että lapset ovat syntyneet lähellä toisiaan, koska itselläni toinen veljistäni on vain vuoden nuorempi. Lapsillani on kaksi vuotta ikäeroa ja he ovat erottamattomat. Nyt olemme siinä vaiheessa, että he hitaasti irtautuvat minusta ja se on minulle yllättävän vaikeaa ruuhkavuosien jälkeen. Molemmat ovat koululaisia ja kaverit ovat yhä tärkeämpiä ja ongelmat isompia. Toisaalta, voimme tehdä enemmän kaikenlaista kivaa, kun ei tarvitse koko ajan laittaa voileipiä ja pyyhkiä pyllyä.

Lemmikkejä

En ole ikinä oikeastaan ollut lemmikki-ihminen, mutta elämä on tuonut yhden poikaystävän kanssa eteeni Konsta-labradorin, jota rakastin. Nyt meillä on kaksi vallatonta hoitokoiraa, Paavo ja Elmo. Hoitokoira onkin mielestäni paras tapa meille, ne ovat meillä usein, mutta pääsemme silti liikkumaan vapaasti, kun ei tarvitse koko ajan miettiä koiria. Paavo ja Elmo ovat ihania, he ovat tuoneet elämäämme paljon uutta. 

 

Leikkauksia

Minua on leikattu paljon, on polvea, kyynärpäätä ja molemmat lapset ovat myös syntyneet keisarinleikkauksella. Tikkejä minuun on ommeltu reippaasti yli sata, olen hyvin onnettomuusaltis.

Tatuointeja

Minulla on kolmessa paikassa tatuointeja, käsivarsissa ja alaselässä(jep). Ensimmäinen tatuointini tehtiin juuri alaselkään ja siellä on unkarilainen tyynyn kirjontamotiivi 1800-luvulta. Älkää edes kysykö. Niin ysäriä. Muut tatuointini ovat uudempia, ja jokaisessa on eri tarina. Uusi tatuointi on tulossa joulukuussa, vähän jännittää.

Lävistyksiä

Korvien yläosassa on kaksi ja kokeilin ihan hetken myös kulmakarvalävistystä. Otin sen pois kolmen tunnin kuluttua.

Muuttoja

Kahdeksan. Synnyin Eiraan, mutta asuin elämäni merkittävät nuoruusvuodet Töölössä. Sen jälkeen olen asunut lähinnä Kampissa ja Punavuoressa.  Nyt Munkkisaaressa. Rakastan kaupungissa asumista, en pystyisi asumaan muualla kuin Helsingissä. Olen neljännen polven helsinkiläinen ja asfaltti virtaa suonissani. Kaupunki on parhaimmillaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin se huokuu jotain erikoista, mitä en pysty sanoin kuvailemaan. Toivon eniten sitä, etten joudu muuttamaan pitkään aikaan.

Ampunut aseella

En ikinä. En pidä aseista tai ampumisesta. 

Ottanut lopputilin

Muutamankin kertaa. Vanhasta työpaikasta lähteminen on aina vaikeaa, mutta joskus se on pakko.
 

Ollut saaressa

Minä asun periaatteessa saaressa.Tosin täytetyssä sellaisessa. Meri on elementtinä minulle tärkeä, joten Helsingin saaret ovat minulle hyvin rakkaita. Kesäisin juoksen lenkkini rannassa, että näkisin meren koko ajan. Unelmani (joka ei kyllä koskaan tule toteutumaan), on se, että joskus pääsen asumaan Suomenlinnassa.

Oma "saaremme" on nyt muutosten vallassa ja alla olevaa näkymää ei enää sellaisenaan ole. 

Autosi

Ajoin ajokortin vasta 28-vuotiaana. Kummallakaan vanhemmillani ei ole ajokorttia, joten meillä ei ikinä ollut autoa, enkä kokenut tarvitsevani sitä, ennen kuin menin Keravalle töihin. Huomasin sittemmin, että pidän autolla ajamisesta, kunhan saan olla autossa yksin ja kuunnella musiikkia kovaa. Autossa kuuntelen yleisimmin muuten vähän hävettävää ysäriä ja laulan mukana.

Ensimmäinen autoni, oranssi Peugeot 216 on minulle edelleen rakkain, se on silloisten työkavereideni Nikon, Antin ja Mikaelin valitsema (kyseessä oli työsuhdeauto joka piti valita ennen kuin sain kortin).

Ollut lentokoneessa

Suurin ympäristösyntini on lentokoneella matkustaminen. Rakastan matkustamista, ja käytän kaikki rahani siihen. Teimme näin jo lapsuudessani, asuimme vuokralla ja lensimme Unkariin koko perhe kerran tai kaksi vuodessa. Joka vuosi. En ole lentänyt ikinä niin paljon kuin tänä vuonna, johtuen useasta työmatkasta ja kumppanista, joka asuu Oulussa. Tunnen runsaasti huonoa omaatuntoa lentämisestä ja pyrin toimimaan muuten ympäristöystävällisesti tämän takia.

Onko joku itkenyt vuoksesi

Varmasti on. Toivon kuitenkin, että enemmän on itketty vuokseni ilosta kuin surusta. Itse itken hyvin helposti sekä ilosta että surusta. Minulle tulee myös kyyneleet silmiin oikein vihaisena, ja se käsitetään usein itkuksi, vaikka on raivoa.

Ollut rakastunut

Olen. Olen ollut monasti rakastunut, hyvin eri lailla. Minusta eri ihmistä rakastaa aina vähän eri lailla. Rakastuminen on ihanaa ja samalla hyvin kuluttavaa.  Rakastaminen on minusta vaikeampaa kuin rakastuminen, rakastuminen on hyvin vaistonvaraista ja koukuttavaa, silloin välillä tekee huonojakin päätöksiä. Uskon että rakastaminen taas on pitkälti tahdonvaraista, varsinkin pitkissä parisuhteissa täytyy tahtoa rakastaa toista.

Ollut ambulanssissa

Kerran. Putosin takaraivo edellä kivilattialle. Aivotärähdys.

Luistellut

Rakastan luistelua, mutta teinivuosien jälkeen en luistellun yli kymmeneen vuoteen. Nyt lasten takia se on jokatalvinen ilo.

Surffannut

Olen surffannut monta vuotta ja monessa paikassa. Nyt en ole tehnyt sitä melkein kymmeneen vuoteen ja uudenvuodenlupaukseni on se, ensi vuonna surffataan. En tiedä missä, mutta jossain.

Ollut risteilyllä

Meidän perheemme ei risteillyt Ruotsiin, me lensimme aina Unkariin. Olen ensimmäisen kerran ollut risteilyllä 14-vuotiaana Tytin ja hänen äitinsä kanssa Tukholmassa, kävimme H&M:llä  ja ostin hameen jota yhä pidän.

En pidä risteilyistä. Tulen helposti merisairaaksi ja kärsin isojen laivojen keinunnasta. En myöskään pidä risteilyjen kännäilystä ja viinanroudaamistavasta. Toki olen ollut monta kertaa ristelemässä, mutta enemmän työsyistä. Olen ollut myös Tallinnan-risteilyllä houstaamassa ulkomaalaisia opiskelijoita, osakunnan ristelyillä sekä (tietysti) abi-risteilyllä. Olen viuhahtanut alasti Megavisaristeilyllä(se oli se osakuntaristeily). Viimeisin risteily oli Suomen Paras Olut -risteily, jossa tanssin koko yön. Oli hauskaa.

Ajanut moottoripyörää

En ole, mutta olen ollut kyllä kyydissä. Moottoripyörät eivät ole minun juttuni.

Ratsastanut hevosella

Aloitin ratsastuksen ala-asteella ja olen ratsastanut suuren osan elämästäni. Nyt kun ei ole autoa, niin harrastus on vähän katkolla, mutta hoidan Koffin heppoja kaksi kertaa viikossa, jolloin saan vähän edes heppakuumettani lääkittyä. Ratsastaminen on ihanaa, koska siinä unohtuu kaikki muut huolet. Hevoseen pitää keskittyä ja se on niin kokonaisvaltaista, että unohtaa kaiken muun. Pyrin ratsastamaan Unkarissa, siellä pääsee kunnolla laukkailemaan maastossa. Parasta.

Lähes kuollut

En tietääkseni.

Ollut sairaalassa

Olen ollut sairaalassa usein, mutta en onneksi pitkiä aikoja. Ainutlaatuisin sairaalakokemukseni oli, kun olin sotilassairaala Tilkassa nielurisojen poistamista varten ja minulla oli täysin oma huone, koska suurin osa potilaista oli silloin miehiä. Sairaalaan ei oleensä silloin otettu siviilejä, mutta muualla oli niin kova ruuhka, että kanssani tehtiin poikkeus. Sotilaspojat kävivät juttelemassa ja toivat jäätelöä.

Suosikkihedelmä

Omena. Se maistuu sellaisenaan, makeissa ja suolaisissa ruuissa. Mehuna ja drinkeissä. Omena on monikäyttöisin hedelmä jonka tiedän.

Aamu vai ilta

Aamu. Ehdottomasti. Olen aamuihminen, herään yleensä kuuden pintaan. Jokainen aamu tuntuu (kliseisesti) uudelta mahdollisuudelta. Olen varma, että lasten vauva-aika oli osaltaan siksi aika helppoa, koska pystyin aamulla heräämään vaivatta. Tarvitsen vain kuusi tuntia unta, sekin voi olla että auttoi. Aamulla pitää olla kahvia, aamiaista en yleensä syö.

Lempiväri

Keltainen.

Viimeisin puhelu

Pojaltani. "Mama, saanko mennä Mikaelille?"

Viimeisin viesti

Kumppanilta. "Soitan kun lähden panimolta, nyt pullotus"

Nähnyt jonkun kuolevan

En ole. Olen nähnyt lukion rehtorini arkussa. Se oli aika pelottavaa. Pelkään läheisten menehtymistä välillä hyvin paljon, yleensä yökolmelta.

Kahvi vai tee

Kahvi. Ja tee. Juon kahvia aamulla ja teetä illalla. Päätin muutama vuosi sitten etten enää juo kuin hyvää kahvia. Tämä on pitänyt. (Älkää hyvät ihmiset mikrottako kahvia, se on kauheaa!)

Paras piirakka

Unkarilainen omenapiirakka. Oman maman tekemänä. Ja unkarilainen luumupiirakka. Samoin oman maman tekemänä.

Kissa vai koira

Koira.Tosin olen nykyään vähän kissaystävällisempi, kun olen vuosia henganut ystäväni Misun kissojen kanssa.

Paras vuodenaika

Kesä. Mitä lämpimämpi, sen parempi. Paras kesä on Helsingissä ja Balaton-järven rannalla landella.