Sunnuntairuuan täytyy olla minusta helposti valmistuvaa, mutta silti vähän parempaa kuin arkiruoka. Tässä on oma uusi suosikki, gratiini, jota on myös todella helppo muunnella vähän sen mukaan mitä kaapissa on. Oleelliset ainesosat ovat valkoviini, sahrami, voi ja kerma. Muuten siten voikin laittaa mitä vaan.
Sahramin, voin, ja viini liitto tekee tästä kerman kanssa ihanan sunnuntaisen. Vähän ylellisemmän.
Katkarapuperunagratiini
300 g katkarapuja, 2 sipulia, 3 valkosipulinkynttä, ½ purjo, 1 kg perunoita, 2 tomaattia, 3 rkl oliiviöljyä, 1 rkl voita, 2 rkl tomaattipyrettä, 1 tl sokeria, 1 dl valkoviiniä. ripaus sahramia, 2 dl kasvislientä, 5 dl kermaa, suolaa ja mustapippuria, lehtipersiljaa tai persiljaa.
Sulata katkaravut. Pilko pieneksi kaikki kasvikset. Kuori ja viipaloi perunat ohueksi ja laita
kylmään veteen odottamaan, etteivät ne tummu.
Kuumenna öljy ja
voi pannulla. Kuullota sipuleja ja purjoa, kunnes ne pehmenevät. Lisää tomaattipyre ja sokeri, anna karamellisoitua parin minuutin
ajan. Lisää tomaatit ja valkoviini ja anna hautua, kunnes viini on haihtunut.
Lisää sahrami, kasvisliemi, kerma, suola ja pippuri. Anna kiehua
miedolla lämmöllä 5 minuuttia.
Valuta perunat ja sekoita katkaravut valutettujen perunaviipaleiden joukkoon. Mausta suolalla ja
pippurilla. Voitele uunivuoka kevyesti ja nostele peruna-äyriäisseos siihen.
Kaada liemi päälle ja paista uunissa 180 asteessa 35-40-minuuttia, kunnes
perunat ovat kypsiä. Koristele persiljalla.
Ja tämän kanssa viiniä (kyllä, minä juon myös viiniä). Joku kiva ja raikkaan herukkainen ja vihreäomenainen Savignon Blanc, kuten tuo aussilainen Plan B (loving the name).
Jos ei katkikset nappaa, niin voi tehdä myös lohesta tai valkolihaisesta kalasta tai kanasta. Ja perunan sijaan riisilläkin. Vaihtoehtoja on.
Tämä resepti on muunnos Richard McCormickin Pariisi-ruokakirjan äyriäispaistoksesta. Ihan kingi kirjan muuten, jos rakastaa Pariisia. Kirjan alku on omistettu pariisilaisille pikkukaupoille, ravintoloille ja deli-mestoille, jossa siellä töissä olevat kertoilevat paikasta. Toinen osa on reseptejä, jotka tosin eivät minusta ole erikoisen pariisilaisia tai kaikki edes ranskalaisia, mutta kivoja ja helppoja. Lisäksi Pariisi-kirjan visuaalinen ilme on ihana.
Ps. Jos todelliset ranskalaiset reseptit kiinnostaa, niin Prisca Lecleren Tarte Tatin-reseptikirja on ykkönen.
Laiskottelevaa sunnutaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti