Olutta ja suklaata

Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä että olut ja suklaa ovat oiva pari.  Ja aina kun niitä kokeilee, niin tämä oivallus vahvistuu.

Olin pari viikkoa sitten Brewdog Helsingin olut&suklaa-tastingissa, jota piti ihana Amanda, joka on todella pro emännöimään tastingeja. Viimeksi kävimme Amandan pitämässä olut ja juusto-tastingissa. Katso vaikka!

Mutta nyt oluen ja suklaan kimppuun.  Meillä oli tarjolla neljää eri suklaata ja oluita, jotka Amanda oli valinnut.

Koko homma aloitettiin kookoksella ja mangolla maustetulla valkosuklaalla. Ja sille pariksi Brerwdogin Sant 5 a.m red ale, karamellimainen ale. Nämä sopivat hyvin yhteen, oluen antaessa makealle suklaalle tukea pehmeyteen ja makeuteen.

Seuraava makupari oli ruusuvedellä maustettu suklaa Riikasta (hyvin outo suklaa, ihan kuin olisi syönyt ruusunlehtiä ja suklaata, ei oma suosikkini) ja sen kanssa Great Dividen Colette Farmhouse Ale eli saison. Tätä olutta olen juonut ennenkin, ja pidän siitä kovasti. En itse ollut niinkään fiiliksissä tästä oluesta ruusuvesisuklaan(koska en pitnyt suklaasta) kanssa vaan valkosuklaan kanssa, jossa se kevensi hienosti suklaaan rasvamaisuutta.

Kolmas suklaa oli Luumäeltä kotoisin oleva maapähkinä ja toffeekonvehti. Ihana. (saa Robertin Herkusta). Oluena Amanda oli yhdistänyt siihen tuhdin pehmeän Mikkeller Milk Stoutin. Makean konvehdin kanssa sopikin oluessa oleva paahteisuus. Tosin tämänkin suklaan kanssa kävi myös saison.

Viimeisenä oli yhdistelmä, jossa mekin olimme mukana. Goodion tummaa raakasuklaata ja Donut Islandin Musta Munkki, kuulu hillomunkkioluemme, tosin tämä jo toinen satsi mitä Hiisillä on tehty. Täydellinen pari.

Olen aina sanonut, että olut ja suklaa-tastingin järjestäminen ei vaadi paljoa ja on yleensä ihan lottovoitto kaveripiirissäkin. Koska suurin osa rakastaa suklaata. Ja olutta. Kun muutaman perussäännön pitää mielessään, niin oluen ja suklaan yhdistäminen käy leikiten.  Koska suklaassa on paljon rasvaa, niin kannattaa yhdistää siihen oluita joissa on korkeampi alkoholiprosentti - Näin oluen alkoholi leikkaa suklaan rasvaisuutta ja keventää sitä. Tummien suklaiden kanssa kattaa yhdistää joko tumman paahteisia suklaita tai sittenhedelmäisiä lambiceja. Maitosuklaan kanssa itse pidän saisoneista tai tummista vehnäoluista. Valkosuklaan kanssa taas itse suosin happamia vehnäoluita, jotka keventävät valkosuklaan rasvaisuutta.

Kannattaa siis ostaa noin neljää-viittä erilaista suklaata ja niiden kanssa erilaisia stoutteja, portereita, vehnäoluita, saisoneita tai lambiceita. Ja sitten maistamaan!

Ja kiitos Amandalle, oli jälleen ihanaa. Seuraava olut ja suklaa-tasting on Brewdogissa 29.3. Ilmoittaudu tästä! 

Parasta juuri nyt - unkarilainen kaalipata

Uusimmassa Mondo-lerhdessä on oma lempiruokani talvipäiviin. Unkarilainen kaalipata, johon tulee paprikaa, makkaraa ja hapankaalia. Tähän aurinkoiseen, pikkupakkasviikonloppuun juuri parasta.

Tee pata aamulla valmiiksi, laita uuniin ja lähde ulos. Pata hautuu itsekseen ja on juuri valmista ulkoilun jälkeen.

Resepti ja kuvakin löytyy blogista (klik).

Baariin - Lillae

On drinkkejä ja sitten on DRINKKEJÄ. Arvostan niin harkitusti rakennettuja, maultaan yllättäviä ja harmonisia juomia, joiden ulkonäössä ja tarjoilutavasssa on jotain erikoista.

Tällaisia juomia löytyy Lillaestä.  Yllättävää on se, että kyse on hotellibaarista. Yleensä hotellibaarit ovat vähän väsyneitä, drinkkien osalta perusvalikoimaa myyviä paikkoja, joissa istuu ne hotellivieraat, jotka ei jaksa lähteä muualle. Tietysti, tästäkin on ollut Helsingissäkin jo poikkeus, traditionaalinen American Bar.  Siellä on käyty jo pitkään juomassa cocktaileja.

Lilla e on pieni, mutta valikoimaltaan suuri drinkkibaari, johon olemme Nellan kanssa hyvin tyytyväisiä. Paikka on viihtyisä, siellä on upottavat tuolit, takka ja viihtyisä sisustus. Ja hyvät juomat.

Tässä on paikan ehkä kaunein juoma. Merilevää&Rieslingiä nimeltään. Mineraalisen hapan ja hennon hedelmäinen juoma. Ihana. Ja katsokaa presentaatiota. Me Nellan kanssa rakastetaan tätä.

Ja Bloody Mary Lilla e-style. Lihainen, maukas. Hyvä. Tässä tosin tuo presentaatio voisi olla parempikin. Mutta, kaikki ei voi olla täydellistä. Lähellä mennään silti.

Paras drinkki kuitenkin koko baarissa on sellainen, jossa on Coca-Colaa, popcornia, irtareita ja savua. Sitä ei voi kuvailla. Se täytyy maistaa. Käykää maistamassa.

Palvelu on hyvää, mutta se on ilmiselvää. Töissä siellä on Jarkko ja muut kivat.

Suosittelen.

Leivän päälle tai dipattavaksi

Erilaiset tahnat ovat rakkauteni. En ole kastikeihmisiä, mutta tahnathan ovat ihan eri asia, eikö?

Tahnat ovat myös monikäyttöisiä. Niitä voi käyttää leivän päälle, dippaukseen, keittojen päälle, laatikkoihin. Tai niitä voi syödä suoraan kulhostakin. Tehty tämäkin.

Tässä yksi uusista suosikeistani. Herne&avokado&jugurttitahna. Ihana. Alkuperäinen resepti on Richard McCormickin Pariisi-kirjasta, mutta olen, tottakai, jo muuttanut tätäkin reseptiä.

Herne&avokado&jugurttitahna

2 dl sulatettuja pakasteherneitä
1 dl bulgarianjugurttia
1avokado
1/2 sitruunan menu
Suolaa ja mustapippuria

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta tarpeeksi suolalla ja pippurilla. Ja sitten käyttöön.

Ps. Muita suosikkitahnoja on jugurttiharissa, punainen pesto ja fetahummus. Namnam.

Sunnuntairuokaa ja viiniä

Sunnuntairuuan täytyy olla minusta helposti valmistuvaa, mutta silti vähän parempaa kuin arkiruoka. Tässä on oma uusi suosikki, gratiini, jota on myös todella helppo muunnella vähän sen mukaan mitä kaapissa on. Oleelliset ainesosat ovat valkoviini, sahrami, voi ja kerma. Muuten siten voikin laittaa mitä vaan.

Sahramin, voin, ja viini liitto tekee tästä kerman kanssa ihanan sunnuntaisen. Vähän ylellisemmän.

Katkarapuperunagratiini

300 g katkarapuja, 2 sipulia, 3 valkosipulinkynttä, ½ purjo, 1 kg perunoita, 2 tomaattia, 3 rkl oliiviöljyä, 1 rkl voita, 2 rkl tomaattipyrettä, 1 tl sokeria, 1 dl valkoviiniä. ripaus sahramia, 2 dl kasvislientä, 5 dl kermaa, suolaa ja  mustapippuria, lehtipersiljaa tai persiljaa.

Sulata katkaravut. Pilko pieneksi kaikki kasvikset. Kuori ja viipaloi perunat ohueksi ja laita kylmään veteen odottamaan, etteivät ne tummu. 

Kuumenna öljy ja voi pannulla. Kuullota sipuleja ja purjoa, kunnes ne pehmenevät. Lisää tomaattipyre ja sokeri, anna karamellisoitua parin minuutin ajan. Lisää tomaatit ja valkoviini ja anna hautua, kunnes viini on haihtunut. Lisää sahrami, kasvisliemi, kerma, suola ja pippuri. Anna kiehua miedolla lämmöllä 5 minuuttia.

Valuta perunat ja sekoita katkaravut valutettujen perunaviipaleiden joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Voitele uunivuoka kevyesti ja nostele peruna-äyriäisseos siihen. Kaada liemi päälle ja paista uunissa 180 asteessa 35-40-minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Koristele persiljalla. 

Ja tämän kanssa viiniä (kyllä, minä juon myös viiniä). Joku kiva ja raikkaan herukkainen ja vihreäomenainen Savignon Blanc, kuten tuo aussilainen Plan B (loving the name). 

Jos ei katkikset nappaa, niin voi tehdä myös lohesta tai valkolihaisesta kalasta tai kanasta. Ja perunan sijaan riisilläkin. Vaihtoehtoja on. 

Tämä resepti on muunnos Richard McCormickin Pariisi-ruokakirjan äyriäispaistoksesta. Ihan kingi kirjan muuten, jos rakastaa Pariisia. Kirjan alku on omistettu pariisilaisille pikkukaupoille, ravintoloille ja deli-mestoille, jossa siellä töissä olevat kertoilevat paikasta. Toinen osa on reseptejä, jotka tosin eivät minusta ole erikoisen pariisilaisia tai kaikki edes ranskalaisia, mutta kivoja ja helppoja. Lisäksi Pariisi-kirjan visuaalinen ilme on ihana. 

Ps. Jos todelliset ranskalaiset reseptit kiinnostaa, niin Prisca Lecleren Tarte Tatin-reseptikirja on ykkönen. 

Laiskottelevaa sunnutaita! 

Kookoslatte, uutisia ja olutta

Muutama uutinen on tältä viikolta.

Toinen kirja (jota voi jo ennakkotilata täältä, emmäkestä) lähti tällä viikolla painoon. Apua. Nyt on vähän tyhjä olo. Ja epävarma. Onko se sittenkään niin hyvä. Sen verran voin kertoa, että taitto on (taas ihana), koska sen teki sama taitava mies, Oskari, joka on myös ensimmäisen kirjan Yks Olut-taiton takana. Ja teksti on hyvää, koska ihana kustannustoimittajani Jenni on vaan paras. Joten ainakin kirja on kiva katsoa ja hyvä lukea.

Ja sitten on ollut duunipuolella uusia projekteja, joista vielä kuulette. Ja Olutmestari-oluen tekoa.

Ja sitten OMA RADIO-OHJELMA. Kääk. Radio Helsingillä, lempikanavallani. Ohjelman nimi on KIPPIS- Olut ystävien seurassa. Ensimmäinen jakso oli viime viikolla, sen kuulee täältä 

Tänään toinen jakso, johon voi valmistautua leipomalla nopean suklaavaahtokarkkibrownien ja varata viereen pari stouttia, niin siitä sitten pystyy tekemään virtuaalitastingin samalla kun me teemme sen oluttoimittaja Jussi Rokan ja olutbloggaaja Jouni Koskisen kanssa radiossa.  Reseptit ja oluet tästä. Ja jos et ehdi leivoskella, niin varaa tastingiin palat tummaa suklaata.

Kaikkea tätä varten tarvitaan paljon hyvää kahvia. Sitä on juotu. Uusin suosikkini onkin kookoslatte.

Kookoslatte

1 espresso
2 dl kookosmaitoa
0,5-1 dl soijamaitoa

Keitä espresso. Lämmitä yhdessä sekoittaen maidot. Kaada kahvin joukkoon.

Tuloksena hennon kookosmaista, pehmeänkermaista lattea. Oi.

Nyt jaksaa taas.

Maanantaihuomenta!

Uusi viikko.

Appelasiini-inkivääri-porkkana-zuccini-kaalimenu.

Hyvää huomenta!

Alkon käsityöläisolutsuosikit ja sokkomaistamisesta

Pääsin Hesarin arvovaltaiseen raatiin arvoimaan tämänvuoden Alkon käsityöläisolutviikkojen oluita. Arviointi tehdään aina täysin sokkona ja olin myös tahallaan jättänyt lukematta Alkon tiedotteen viikoille tulevista oluista, että en rupeaisi arvioinnissa vaan arvailemaan että mikä on kenenkin olut. Joten olin oikeasti täysin tietämätön mitä on tulossa.

Sokkomaistaminen on niin erilaista kuin maistaminen niin, että tiedät juoman tuotemerkin ja lajin. Jos haetaan vaikka oluesta virheitä tai tehdään peruslaaduntarkkailua, on ihan hyvä että tiedetään mitä lasissa on. Silloin maistettavaa juomaa voi verrata mielikuvaan ja makumuistoon siitä samasta tuotteesta. Samoin jos ei ole kokemusta oluen arvioinnista, kannattaa ensi arvioida tietäen oluttyypin ja merkin, niin saa kokemusta siitä miltä eri oluttyypit maistuvat.

Mutta jos pitää arvioida oluen mielekkyyttä, aromeja ja makuprofiilia, sokkomaisto on hauskan arvoituksellinen tapa maistaa. Ja silloin oluista paljastuu yllätyksellisiä seikkoja. Samoin siitä minkä panimon olut onkin kyseessä.

Paras tapa maistaa sokkona, on että joku muu hoitaa käytännön maistot. Eli tuo valmiiksi paikalle samanlaisissa laseissa oluet, jotka on mielellään nimetty aakkosellisesti (etteivät mene sekaisin mahdollisen oman numeroinnin/parasjärjestyksen kanssa). Valkoinen pöytäliina on aina hyvä, jota vasten saa määritettyä värin. Samanlaiset lasit keskenään pitää olla, koska silloin kaikkien oluiden aromit tuoksuvat samalla tasolla (erilaiset lasit antavat tuoksujen tulla erilailla esiin). Todella hyvä on jos valmiiksi on varattu arviointilomakkeet jossa ulkonäkö/tuoksu/maku/yleisvaikutelmapisteille paikat ja kirjoitustilaa. Näin oma pää pysyy selkeämpänä. Tietysti ihan kynä ja paperiakin käy.

Kun maistetaan todella monta olutta, vaikeinta on kalibroida oma asteikko. Yleensä voi jopa joutua vaihtamaan ensimmäisten oluiden pisteitä, riippuen jatkosta, Näin kävi tälläkin kerralla. Maistamiseen kannattaa keskittyä, ensin kaikki yksin, ja sitten voidaan vaikka jutella. Me maistoimme 18 olutta, kuuden erissä. Arvioimme ja merkkasimme pisteet yksin, sitten juttelimme aina niistä kuudesta.

Ihana ja rankka homma. Kiitos Jussille, että pääsin raatiin, ja kiitos Urho´s Pubin Esalle käytännön järjestelyistä. Koska meillä arvioijilla oli aika erilaiset olutmaut, niin pisteet tällä kertaa jakaantuivat laajasti. Se näkyy kyllä lopputuloksestakin, yhtään olutta ei saanut viittä tähteä, vaikka siellä todella hyviä oluita oli monia. Omat makumieltymykseni ovat nykyään aika happamien oluiden puolella, pidän tasapainoista oluista ja en liian humaloiduista. Minua kiehtoo hiivan eri aromit oluessa ja muiden kuin perusraaka-aineiden käyttö, jos ne eivät dominoi koko olutta. Jälkkäriksi tykkään juoda tuhteja, jopa vähän makeita oluita. Joten näillä eväillä minä arvioin.

Omat Top5-suosikkini ovat tässä, tosin eivät missään järjestyksessä:

Suomenlinnan Panimo Tin Foil Hat  - Happaman hedelmäinen, tasapainoisen kuiva, herukkainen. Erinomainen aperitiivi. Hyvä myös niille, jotka sanovat etteivät pidä oluesta.

Mathildedalin Kyläpanimo Pirske -  Hauskasti makeanhapan aromi ja hento belgihiivan vivahdus. Helpostijuotava kuitenkin, ilman belgioluiden makeutta. Tuoteryttisten pataruokien, vaikka uunikana tai mausteisen ruuan kanssa todella hyvä.

Bryggeri Rosé - Viinihiivalla käytetty, rypälemehulla ja kiinanruusuteellä maustettu kevyt ja hedelmäinen, jopa vähän raparperimainen olut, joka olisi omiaan vuohenjuuston kanssa. Hyvä myös niille, jotka sanovat etteivät pidä oluesta.

Laitilan Lakritsiportteri - Ihanan laksitsinen, makean kinuskinen ja tuhti jälkkäriolut, jota voisi kaataa suoraan vaniljajäätelön päälle kastikkeeksi. Tosin jos ei lakusta pidä, ei pidä tastäkään. Minä rakastan lakua, joten tämän voisin nauttia jälkiruuan sijasta.

Teerenpelin Julmajuho - Savuisa portteri, jossa on miellyttävä savupekonin aromi. Maussa kahvia, hyppysellinen suolaa ja juuri sopivasti savua. Tätä ei pysty paljoa juomaa, mutta hyvää se on. Hirvipadan, naudanlihan tai muun tuhdinmakuisten ruokien kanssa ja ruuanvalmistukseenkin.

Kannattaa käydä nappaamassa kaikki Alkon herkut.

Ps. Urho´s pubiin liittyy muuten seuraava oppimiskokemus: Menin opiskelijakavereiden kanssa 1990-luvulla paikkaan ja rynnättiin tiskeille ja huudettiin" Yks olut". Jolloin baarimige levitti kätensä siellä jo silloin monenmonen hana ylle ja sanoi "Niin mikä näistä?" Ja me tilattiin jokainen erilainen. Ja maisteltiin ristiin. Eka kerta kun maistelin niin paljon erilaisia oluita. Oli kivaa.

Oi, saison-oluita!

Kaikille on varmaan tullut selväksi, että rakastan saisoneita. Siksi varmaan minut kutsuttiin maistelemaan Stadin Panimon Saisonviikkojen tuotoksia Suvilahteen viime viikolla (kiitos Otto). Ja siitä oli juttukin NYT-liitteessä.

Saisonithan ovat ehkä sillä lailla lähempänä "alkuperäisiä"oluita, että niissä maistuu usein villihiivojen aromit tai erilaisten mausteiden maut. En aina välitä niin katkerista oluista, kuten nyt trendikkäät IPA-oluet, vaan juon saisoneita nimenomaan kun haluan virkistävää, maittavaa olutta. Alkuperäisestihän näitä saisoneita pantiin Belgian maaseudulla talvisin ja juotiin kesäisin maataloustöiden lomassa. Vähän kuin meillä kotikaljaa.

Stadin Panimon saisonviikoilla on tarjolla on monenmoista saisonia:

On perinteistä, saisonhiivalla tehtyä Belle Saisonia, joka on virkistävä ja sopivasti hapan. Jos ei ole ennen saisoneita juonut, tämä on hyvä aloitus tähän oluttyyppiin.  Tarjolla oli myös amerikkalittain huomaloitua, sitrusmaisen havumista saisonia, joka on sopivaa IPA-oluiden fanille.

Oma suosikkini oli kuitenkin hyvin epäsaisonmainen saison, eli savuinen saison, jossa on käytetty pyökkisavumaltaita. En ole itse niinkään savuoluiden ystävä, mutta tämä vakuutti. Oluesta löytyi niin saisonmainen happamuus kuin tasapainoinen savuisuus. Savusaisonissa on mukana myös loraus kypsytettyä pyökkisavubockia, joten maltaisuus tulee mukavasti esiin savun ja happamuuden ohella. Mielenkiintoinen. Ja kiva.

Saisoneihin kannattaa tutustua, varsinkin jos on pienen happamuuden ja hedelmäisyyden ystävä. Tutustumisen voi aloittaa joko käväisemällä Stadin Panimon Saison-viikoilla (jatkuvat 24.2. asti) tai sitten hakemassa Alkosta pari saisonia, joista omat suosikkini ovat perinteisen hedelmäinen Saison Dupont Biologique tai sitruunaruohomaisen pirteä, shamppanjamaisen kupliva Brooklyn Sorachi Ace. Nam.

Superhelppo linssisalaatti ja ARVONNAN TULOS!

Helppo ja nopea lisäke tai salaatti on avokado&tomaatti&linssisalaatti. Ja hyvääkin se on. Syötiin tätä juuri tänään espanjalaisen munakkaan kera. Nam.

Helppo avokado&tomaatti&linssisalaatti beluga-linsseistä

2 dl belugalinssejä (keitä ohjeen mukaan ja jäähdytä), pari kourallista minitomaatteja pilkottuna, 1 avokado pienittynä.

Kastike: 2 rkl oliiviöljyä, 2 rkl situunamehua ja suolaa.

Sekoita kastike. Sekoita kulhossa jäähtyneet linssit, tomaatti- ja avokadopalat ja lisää lopuksi kastike joukkoon. Anna tekeytyä kymmenisen minuuttia.

Jos haluat tästä ruokaisamman, niin siihen sopii hyvin savulohi, grillikana tai paahdetut pähkinät.

Ja sitten Safkaa Skideille-arvonnan voittoon:

Tadaa, voiton vei lottamailis@gmail.com. Onnea! (voittajalle ilmoitettu henkilökohtaisesti.).

Vuosijuhlissa

On se hassua, että iltapukua tulee käytettyä kaksi kertaa vuodessa ja molemmat kerrat samalla viikolla. Olin viime viikon torstaina Pro Gaalassa ja lauantaina Haaga-Helian restomiopiskelijoiden järjestön, Pore Ryn vuosijuhlassa.

Nellan kanssa puettiin parhaat päälle ja suunnattiin Kulosaaren Kasinolle, missä juhlat olivat. Ensin tietysti poseerattiin. (Kiitos Jani kuvasta).

Alkujuomien aikaan kierreltiin ympäri ravintolaa. Paikka on minulle tuttu, asuin pari vuotta Kulosaaressa ennen kuin muutin kotoa. Silloin Kulosaaressa oli disko, palloineen ja kaikkineen, jossa "kaikki" kävi.

Alkuruoka oli ihanaa, kevyttä ja maistuvaa monilla eri suutuntumilla. Saksalainen Deep Roots Riesling sopi täydellisesti sen kanssa.

Pöytäseurueemme oli erinomainen, kiitos varsinkin Hessulle, Jarille ja Jykälle. Ei ollut tylsää hetkeä koko aikana. Jari jopa löysi meille nuoruusdiskon paikan, ja joimme sitä muistellaksemme KossuRusschianit. Niitä kuulkaas juotiin kun minä olin nuori...

Pääruokana vasikanposkea ja aivan ihana punaviini, Montecillo Crianza. Oi.

Juhlassa oli myös snapsilaulukilpailu. Rakastin laulaa snapsilauluja yliopistoaikana osakunnassa, joten tämä oli silkka juhlaa. Meidän pöytä lauloi (tietysti) olueen sopivan laulun. Ei voitettu, mutta epäilen tuomaripeliä...

Puheita oli paljon, kuten palkittujakin. Onnea kaikille palkituille!

Juustojen kanssa olutta, tottakai. Belgialainen luostarityylinen vaalea ale ja kovat juustot toimii aina.

Jälkkäriksi tyrniä ja suklaata. Onnistunut päätös koko aterialle.

Oli nautinnollista olla mukana juhlimassa, kun puitteet ja juhlan sisältö oli erinomaista, ruokaa ja juomaa unohtamatta.

Kiitos Pore Ry!

Safkaa skideille - kirjasta ja KIRJAN ARVONTA!

Sain käsiini Hannan Safkaa Skideille -keittokirjan, jossa on helppoja ja hauskoja reseptejä skideille ja skidien kanssa tehtäväksi. Siellä on paljon julkisuutta saanut peltilihapiirakka mutta minä tykästyin eniten rapeanmehukkaisiin kanavartaisiin. Ja skidit myös.

Näitä kanavartaita on tehty jo moneen kertaan ja varmaan tehdään vastakin. Ja jos ei kotona ole vartaita, niin hyviä ovat ihan kädellä dippaamallakin. Meillä näille käytetään yleensä avokadojugurttidippiä:

Avokadojugurttidippi:

2 kpl kypsää avokadoa, 1 sitruunan mehu, 1 valkosipulinkynsi, tippa tabascoa, ½ dl maustamaton jogurttia, 1/4 pnt korianteria

Tee kastike paloittelemalla avocadot, ja sekoittamalla sitten kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimessa. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. 

Kanavartaiden resepti kannattaa katsoa kirjasta. Tämä kirja on muuten erinomainen lapsuuden makujen ikävöijälle, juuri eronnelle isälle, joka haluaa oppia tekemään hyvää ruokaa skideille tai nuorelle, joka on juuri muuttanut omaan kotiin. Suosittelen.

Arvon nyt yhden kappaleen Safkaa Skideille-kirjaa. Arvontaan voi osallistua laittamalla oman lapsuuden lempiruuan ja sähköpostiosoitteen postauksen alle.

Arvonta suoritetaan lauantaina 6.2. Onnea arvontaan!

Mama, mihin roskat menevät?

Lapset ovat jo sen ikäisiä, että niiden kanssa voi jutella oikein kunnolla. Kaikista asioista. Yritänkin välillä ohjata keskusteluaiheet pois Lego NinjaGo-pahisten määrästä ja IP-kerhon tapauksista muihin, heidänkin tulevaisuuteensa vaikuttaviin asioihin, Kuten kierrätykseen, roskien lajitteluun ja koko roskaamisen vähentämiseen. Hehän täällä ovat (luultavimmin) pidempään kuin minä, ja heille sekä tuleville sukupolville tätä maapallo säilytetään.

Olemme viime aikoina jutelleet paljon siitä että mikä on roska. Ja mihin roskat menevät. Kävimme läpi koko kierrättämättömän roskan elinkaaren meiltä lähtien ihan sen viimeiseen määränpäähän asti.

Kaikki alkaa tietysti siitä, että pyrimme ostamaan mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Usein tämä ei onnistu, kaikki on muovikääreissä tai muuten vaan pakattua.

Seuraavaksi pyrimme kierrättämään kaiken minkä voi. Pahvit, paperit, biojätteen, patterit ja kruununkorkitkin. Mutta kaikkea ei vaan voi kierrättää.

Haluan että lapset ymmärtävät kunnolla, mihin roskat menevät, kun ne meiltä lähtevät jäteauton mukana. Tietävät roskan elinkaaren loppuun asti. Molemmat laittavat jo omat roskansa roskiin, ja on tärkeää, että he ymmärtävät sen, miksi mikäkin roska täytyy laittaa eri paikkoihin keittiössä. Esikoisen tehtävä on myös viedä roskat takapihan roskiksiin, joten hänen täytyy tietää, mikä roskapussi mihinkäkin roskalaatikkoon laitetaan.

Lapsia kiinnosti myös paljon kaikki roskiin liittyvä. Kaikkiin lasten roskakysymyksiin en minäkään osannut vastata, joten otin yhteyttä Vantaan Energiaan, josta osattiin neuvoa lasten kinkkisempiin kysymyksiin. Jos ottaa yhteyttä Vantaan Energiaan vaikka Facebookin välityksellä, kuka tahansa voi kysellä jäteasioista. Me kysymme mm. onko roskaa liikaa ja vastaus oli, että roskien määrässä tärkeää on nimenomaan niiden lajittelu. Esimerkiksi tuikkujen metallinen pohja pitäisi laittaa metallikierrätykseen (en tiennyt tätäkään) koska se haittaa sekajätevoimalan toimintaa.

Biojäte on tärkeää kierrättää, jolloin se menee meiltä Ämmässuon biokaasulaitokselle ja siitä saadaan sähköä, lämpöä sekä uutta multaa. Lisäksi kannattaa kierrättää nk. vaarallinen jäte, tina, akut, paristot, koska ne haittaavat sekäjätteen uusiokäyttöä.

Sekajäte, se mistä on jo lajiteltu kaikki kierrätettävä, mihin se sitten menee? Sain tietää, että kaikki pääkaupunkiseudun (ja Turun alueen), kuten siis myös meidän, roskat menevät jäteautossa Vantaan Energian jätevoimalaan. Ja niistä tulee lämpöä ja sähköä. Kaikki siis poltetaan eli sekajäte on voimalan polttoaine, Eikä sitä pottoainetta vähän olekaan. Joka päivä voimala vastaanottaa 140 jätekuormaa. Sitä vaan miettii, että jos voimalaa ei olisi, mihin kaikki se jäte menisi...

Voimalassa jäte sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja poltetaan. Palamisenergia otetaan talteen. Syntyneet savukaasut puhdistetaan ja niiden lämpö siirretään kaukolämpöveteen. Näin syntynyt lämpö on uusiolämpöä. Voimalassa syntyvä sähkö on myös uusiosähköä. Katso vaikka.

Näin meidänkin roskapussimme on päätynyt Munkkisaaresta Vantaalle, roskasta energiaksi. Hyvä niin.

Vantaan Energia on myös manifestoinut Roskaton Vantaa-hankkeen puolesta. Hankkeessa pyritään roskaamaan mahdollisimman vähän, eli elämään niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Käytetään kaikki ruokajämät, lajitellaan, jopa poimitaan roskia kadulta, jos niitä nähdään, ja ollaan fiksuja kulutuksen kanssa. Omia vinkkejä tähän voui jakaa Instassa #roskattominkaupunki- tunnuksella. Ja jos ei tiedä, miten kannattaa toimia, voi ottaa yhteyttä Roskapoliisiin. Vähänkö siistiä. Tälläinen manifesti kannattaisi kotikaupunkini Helsinginkin hoitaa. Vinkvink vaan.

Kannatan lämpimästi sekä kierrätystä että kaiken uudelleenkäyttöä ja siksi tämä roskan matkaan perehtyminen on tuonut minulle iloa ja varmuutta siitä ,että kun me kaikki vaan teemme osamme - kierrätämme ja kulutamme fiksusti - niin kyllä tällä jätemäärälläkin jotenkin selvitään.

Tämä postaus on osa Blogiringin Vantaan Energia  - Roskattomin kaupunkikokonaisuutta.  Katso sieltä vinkkejä oman taloudelliseen ja roskattomaan elämiseen.

Yhteistyössä Vantaan Energia