Oi Pariisi!

Syyskuussa kävin unenomaisen ihanan reissun Pariisissa. Mukana pikäaikaisimmat reissukumppanini; oma mamani, veljeni ja serkkuni Unkarista.

Ilma on oli sopiva, syksy vielä alussa ja kaikki kaunista.

Vihreää näkyi joka puolella,kaduilla ja ikkkunoissa.

Asuimme pienessä Hotel Havanessa lähellä Gard du Nordia, pohjoista rautatieasemaa, johon kätevästi pääsee junalla suoraan lentokentältä. Hotelli on söpö ja täydellisellä alueella. Sieltä pääsi nopeasti mihin tahansa.  Ja alue oli täynnä pieniä, ihania bistroja!

Hotellin ikkunasta oli juuri se "pariisilainen" näköala, kattojen yli.

Kävelimme paljon, vaikka meillä oli metropäiväliput koko ajaksi. Kävellen näkee parhaiten kaiken, ja törmää yllättäviin asioihin.

Stravinsky suihkulähde ihan Centre Pompidourin vieressä. Hieno.

Koko Les Hallesin  alue oli kiehtova, vähän karhea ja tarpeeksi ei-turisti.

Ruokaa tällä alueella oli joka paikassa.

Samoin kauniita yksityiskohtia.

Nähtävyyksiä katsastimme valikoidusti. Mutta kyllähän Notre Dame oli käytävä.

Pieni sometustauko, Wifi löytyi Notre Damen puistosta. Jee.

Rakkauden lukotkin löytyivät. Tämä oli ennen kuin uutisoitiin, että kyseinen silta vähän romahti lukkojen painosta....

Sainte Chapelle oli elämys. 1200-luvulla rakennettu kappeli sijaitsee entisen linnan ja nykyisen oikeusistuminen sisäpihalla, joten myös turvatoimet olivat mittavat ennen kappeliin pääsyä.

Kappelissa on kaksi kerrosta, joista alimmainen on pilattu ihmeellisellä kokolattiamatolla ja kräänsän kaupustelulla. Mutta se toinen kerros. No huh huh.

Tähän täytyy lisätä, että katolisen perimäni kautta rakastan vanhoja kirkkoja. Juuri näitä keskiajalla tai sitä ennen rakennettuja paikkoja, joissa usko huokuu seinistä, patsaiden jalat ovat kuluneita niihin painetuista suudelmista ja joiden massiivisuudessa näkyy uskonnon voima.

Moderni Musée du Quia Branly on iso etnografinen museo, johon kannattaa mennä ihan jo ihan museon ulkonäön takia. Museon ympärillä on uudenlainen puisto, jossa on kiva käyskennellä. Lisäksi paikka on ihan Eiffel-tornin vieressä, joten se on helppo katsastaa.

Museossa on  pysyvien näyttelyiden lisäksi tällä hetkellä erinomainen tatuointi-näyttely, jossa käsitellään ihon leimaamista laajalti historian pimennoista nykypäivään asti. Esillä mm. kuolleiden ihmisten tatuoitua ihoa (yyh). Hyvä näyttely. 

Tässä kokonaan tatuoitu sirkustyttö.

 

Ja tässä sama "tyttö" 80-vuotiaana. 

Eiffel-tornin katsastimme vain alhaalta päin. Korkeanpaikan-kammoisena ei tehnyt edes mieli jonottaa torniin. 

 

Eiffel-tornilta kävelimme takaisinpäin Champs Elysétä. Pitihän se kokea. 

Louvreen matkasimme roomalaisten ja egyptiläisten kokoelmien vuoksi. Ja Mona Lisan. Sinne kannattaakin aina tehdä suunnitelma etukäteen, mitä haluaa katsoa. Muuten ryntäilee vaan ympäri, näkemättä mitään, museossa kun on niin paljon kaikkea.  Olimme paikalla sunnutai-aamupäivällä, jolloin turistien joukko oli vielä siedettävä, eikä jonottaakkaan oikein tarvinnut. 

 

Yhtenä päivänä otimme suunnaksi Montmartren alueen. Tästä tuli lempialueeni.  

Näköala Sacre Coeurin edestä on sanoinkuvaamaton. Kävimme kirkossa sisälläkin, sytyttämässä kynttilät. Kaikissa isoissa Pariisin turistikirkoissa on vaikuttavaa, kun ne edelleen ovat myös alkuperäisessä käytössään. Tuollakin messuttiin juuri.

Montmartren alue oli lystikäs ja pelkkää ala-ja ylämäkeä. Tämä alue on ollut oma kuntansa 1800-luvun puoliväliin asti ja on säilyttänyt tietyt omaleimaiset piirteensä yhä. 

Ehdottomasti yllättävintä alueella oli oma, salainen puutarha. Kaikkien vilkkaiden katujen, talojen keskellä oli pieni, suojeltu metsä, ja kaunis, laaja puutarha, jossa aika oli pysähtynyt. 

Tämä puutarha oli Musée de Montmartren yhteydessä. Puutarha oikein kutsui istuskeluun. Vähän lepäsimmekin siellä.

Puutarhan osana on myös (tottakai) pieni viiniviljelysalue. Uskomatonta.

Kuuluisa Cabaret du Lapin Agite oli yksi montmartelaisten taiteilijoiden kohtaamispaikka, joka on ikuistettu myös maalauksena.

Salaisen puutarhan yhteydessä on myös Montmartren alueesta kertova museo. Tämä alunperin tuulimyllystä maineensa saanut alue oli pitkään taiteilijakeskus ja nykyäänkin siellä oli lukuisa määrä designkauppoja, kuppiloita, seksikauppoja ja paljon muuta. Vähän niin kuin Helsingin Kalliossa. Tai Punavuoressa. Tuntui vähän kotoiselta.

 

Rosoisuus näkyin Pariisissakin. Monella eri tavoin. 

Kaiken kävelemisien ja nähtävyyksien jälkeen oli ihana pysähtyä kylmälle oluelle. 

Cést la vie!