Kävin pyörähtämässä pitkästä aikaa Tukholman olut ja viski-festareilla.
Viskistä en välitä yhtään, joten tutustuminen pyöri täysin oluen ympärillä. Onneksi, koska jo oluen puolella oli niin paljon nähtävää ja maistettavaa, että aika ei olisi millään riittänyt viskiin.
Tässä hyvä esimerkki vallalla olevasta pienien oluiden etikettityylistä; Joko pelkistetyn graafista tai hyvin runsaasti kuvitettua. Grafiikka ja piirrokset suosittua.
Valikoimaa oli. Paljon. Siksi Nellan kanssa keskityimme maistamaan vain suosikki-oluttyyppejämme, koska näin saimme maistelun pidettyä johdonmukaisena.
Tältä tiskiltä maistoimme Boom Breweryn Framboisen ja Kriek Mariage Parfaitin. Vadelmasta minä pidin enemmän, se oli kuivan vadelmainen ja aika kevyt. Nella piti enemmän toisesta, tämä olut oli jo 8% ja hyvin tuhdin hedelmäinen, ollen samalla kuitenkin kuiva. Olutta on kypsytetty tammessa, ja maku olikin hyvin intensiivinen, jälkkärijuomaksi sopiva.
Craft on niin in. Joka osastolla luki craft, ja se tarkoitti myös joka osastolla eri asiaa.....
Oheistarvikkeitakin oli. Tämä oli symppispäästä - Sierra Nevada sinappia!
Yksi parhaista oluista. Ihan superin hapan, tasapainoinen red sour By the Horn Brewing Co:lta. Erityispisteet myös visuaalisesta ilmeestä ja nimestä. Heillä on myös oluet nimeltään Wimbledon Blonde, the Belgian Space Project ja Stiff Upper Lip. Gotta luv them.
Samalta tiskiltä maistettiin London Field Breweryn 3 Weiss Monkeys White IPA, joka oli käsittääkseni sesonkituote. Pidän itse näistä "valko"-ipoista, ja tämäkään ei pettänyt. Perus-IPAa kevyempi,mutta humalaisen maukas olut. Nellakin piti, vaikka ei mikään IPA-fani muuten ole.
Graafisen pelkistettyä olutta LIBANONISTA. 961 Beer. Brewed with Attitude. No huh huh. Kiva ilme ja ihan jees olutkin.
Hyviä merkkejä kerrakseen. The Left hand Brewing on lempiolutmerkkejäni, vasenkätinen kun olen.
Lisäksi heillä on ihan paras inkiväärillä maustettu Good Juju-olut sekä maltaisen humalainen Sawtooth Ale.
Olutta ja ruokaa - fish and chips Guinnesilla. Kiva vivahde oli, että myös kalan frittitaikinassa oli käytetty Guinnessia. Festarin ruokatuotanto oli pitkälti samaa - katuruokafiilistelyä.
Hauska, jenkkityylinen, mutta ruotsalainen pienpanimo Flying Brewery. Heillä oli nasta, moderni ja helpostijuotava ale, Aviator Ale.
Hanat päällekkän. Uutta ainakin minulle. Säästää tilaa rutkasti!
Tältä panimolta, Eskilstuna Ölkultur, odotukset olivat korkealla. Heillä oli nimittäin tarjottavana lempi-oluttyyppimme, saison. Mutta ei ihan vastannut odotuksiamme, ihan juotava, mutta liian tunkkainen.
Festari on jaettu kolmeen osaan, jossa ensimmäisessä osassa olivat isot panimot ja maahantuojat sekä pienet kansainväliset merkit viskillä höystettynä. Toisessa osassa olivat kansainväliset, hyvin pienet panimot kuten eräs lempipanimoistani, japanilainen Hitachino Nest Beer.
Tältä panimolta maistatin Nellalla vanhaa suosikkiani, White Alea. Itse maistoin Ginger Alea, joka ei vakuuttanut. Inkivääri oli epätasapainoinen, ja humalointi pistävä. Etiketti oli sentään söpö.
Kolmannessa osassa olivat ruotsalaiset pienpanimot. Siellä oli sitten eniten tungosta. Siellä mekin pyörittiin ja maistettiin eniten.
Löysimme tuotteen, jonka ajattelimme olevan festareiden paras saison; Coppersmiths Brewery Westernäsistä, Fusion Saison. Tämä olut on raparperilla ja vadelmalla maustettu saison. Olimme ihan täpinöissä siitä kunnes maistoimme sitä. Olut oli hassun hajuinen. Maku oli ok, mutta sitä ihanaa hedelmäisyyttä ja happamuutta, mitä odotimme ei ollut. Aika perus. Pettymys.
Raaka-aineita kommunikodaan laajalti nyt oluiden markkinointimateriaaleissa. Tässäkin hyvää on nimi ja neljäs raaka-aine. Olutta en päässyt maistamaan.
Monks Cafen olutsarjassa hauskasti keittonumerot ovat suoraan oluiden nimiä. Maistettiin Blend nro 9, noiin 10% tumma, tuhti, mutta hauskan hedelmäinen pintahiivaolut.
Blend nro 9 jälkeen piti saada suklaata. Onneksi sitäkin oli tarjolla. Kuten myös meksikolaista, simpukoita, ostereita, makkaroita ja muuta deli-naposteltavaa.
Monks Cafella maistettiin myös mielenkiintoiselta kuulostava Cherry Stout, joka olikin taas tuhtia jälkiruokaolut-sarjaa. Siinä oli kaiken paahteisuuden ja katkeruuden keskellä hauska hapankirsikkaisuus, joka viehätti. Nella joi Monks Mango IPAn, joka oli hyvin mangon oikean aromin säilyttänyt, sitruksinen IPA. Suosittelen.
Pilsner Uruquell jakeli käytännöllisiä lasinpitimiä. Kädet jäävät vapaaksi esiteliden kääntelemistä ja valokuvaamista varten, kun pystyy riiputtamaan lasiaan kaulassa. Kätevä.
Yleisinmmät oluttyypit sekä maahantuoja-, isojen panimoiden että pienpanimoiden keskuudessa olivat (tietysti) IPA ja erilaiset pale alet. Hämmästyttävää oli kuitenkin bittereiden lukuisa määrä. Nousussa olivat selvästi myös brown alet, tuhdit tummat (stout, imp.stout, porter), sekä rakastamani saisonit.
Hauska tuo steamer, steam beeriä luultavasti?
Lagereitakin esiintyi kohtuullisen paljon, pienemmissä panimoissa suodattamattomina. Se onkin kiinnostava oluttyyppi, tykkään.
Välillä piti syödä. En tiedä mikä tämä ruoka oli, mutta muistuttaa suunnattomasti unkarilaista lángosia, jonka resepti täältäkin blogista löytyy. (klik)
Miten kätevä tapa pitää tastingia, osallistujilla on kuulokkeet, ja tastigin pitäjällä mikki, johon hän puhuu. Kaikki kuulee, vaikka olisi mikä hälinä ympärillä.
Nerokasta.
Viimeiseksi parhain. Stockholm Brewing Co:n Södermalm Sour, happamista happamin, maitohappobakteerinen berliner weisse, jossa ei ole käytetty humalaa lainkaan. Voi luoja, miten hyvää. Huokailimme onnesta.
Hyvä festari. Ei niin hyvä kuin Copenhagen Beer Celebration. Mutta HYVÄ.
Kannattaa mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti