Opperassa - lavan edessä ja takana!

Ooppera ja baletti ovat kuuluneet elämääni aina. Olin kuusivuotias, kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa Bulevardilla silloisessa Kansallisoopperassa katsomassa Prinsessa Ruusunen-baletin isäni kanssa. Siitä lähtien olen käynyt oopperassa ja baletissa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ainakin pari kertaa vuodessa.

Nykyisin 1990-luvun alusta, Suomen Kansallisooppera sijaitsee Töölörannan ja Mannerheimintien välissä Töölössä.  Samalla tontilla, kauan ennen Oopparaa on sijainnut sokeritehdas. Kun olin pieni, tehtaasta oli jäljellä vain nimi, koko tonttia kutsuttiin sokeritehtaan tontiksi. Me kävimme villillä, rakentamattomalla tontilla leikkimässä siellä joka kesä, vilttien ja eväiden kera. Koska asuimme ihan lähellä vain kortterin päässä. Joten nykyinen Ooppera on minulle tuttu myös hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Nyt pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Oopperan kulisseihin blogikavereiden, Oopperan väen ja Kanrestan kanssa. Olihan se jännää.

Esillä olevista Figaron Häät-puvuista voisin laittaa minkä tahansa päälleni. Tosin varmaan naamiaisiin.Tai kotona.

Kiinnostavaa oli nähdä esityksessä käytettävät "valeruuat", joista osa oli niin aidon näköisiä, että olisi tehnyt mieli haukata! Oli kuulkaa oluttakin. Tosin lasiin maalattuna.

Ovela kettu-esityksen kulissit on suunnitellut itse Klaus Haapaniemi. Täysin tunnistettavaa. Mielenkiintoista on, että taiteilija maalaa kulissin normaaliin paperikokoon, sitten se jaetaan pieniin mittaruutuihin, ja niitä käyttämällä kulissimaalarit sitten tekevät "oikean" ison kulissin. Välillä kiivetään tikkaille ja tiirataan kulissia väärinpäin kiikareilla, että nähdään kokonaisuus. Siistii.

Siinä vähän maalareiden duunia.

Kaikki ruuat, leivokset ja muun hyvän Oopperassa hoitaa Kanresta ja ihana Soupopera-blogin Anuliina. Uudessa hienossa keittiössä kokataan niin tanssijoille ravitsevaa safkaa kuin muulle oopperan väellä, joita on noin 500 henkilöä, lounasta ja välipaloja. Lisäksi hoidetaan tietysti kaikki oopperaan tulevat.

Päästiin myös kulissien fiilikseen. Tässä niitä.

Tietysti pääsimme myös lavalle. Illalla esitettiin baletti Onegin joten sen kulisseissa hyppelimme balettihyppyjä.

Onegin oli balettina uusi tuttavuus, mutta pidin siitä kovin. Tosin sitä auttoi, että meille teoksen esitteli  Heidi Almi niin suurella intohimolla, että balettiin eläytyi jo ennen koko homman alkua. Kannattaakin katsoa netistä ilmaiset teoksien esittelyaikataulut.

Itse esitykseen valmistautuminen aloitettiin shampanjalla. Tietysti. Niin ooppera AINA kannattaa aloittaa.

Söimme ihanan Oopperan väen, Kanrestan Anuliinan ja Katin kanssa herkkulautasen, joka on ihan tilausvalikoimassa. Ruoka, seura ja näköala olivat kaikki ensiluokkaisia.

Ah ja Nam. En pysty muuta sanomaan. Nam.

Pari pikkuseikkaa oli yli muiden. Oopperan oma hunaja, jonka mehiläispesät sijaitsevat Oopperan katolla. Tätä hunajaa tarjottiin juustojen kanssa, ja oi se oli hyvää.

Pidän myös todella paljon servitten viestistä, josta olenkin kirjoittanut jo Aromin puolelle. (klik)

Itse Ooppera on modernin kaunis. Kaarevat linjat ovat lempiasiania siellä.

 

Toisella väliajalla nautimme Opera Afternoon tea-kokonaisuuden. Tämän olen syönyt aikaisemminkin, ja tyttäreni rakastaa tätä. Minäkin rakastan. 

Lisäksi paikalla oli draamaa, sillä toinen naispääosan esittäjä, Linda Haakana, kaatui kesken esityksen. Hänelle etsittiin kuumeisesti paikkaajaa, ja lopuksi häntä paikkasi todella viehättävä Claire, joka todella hoiti homman kotiin. Draaman takia väliaika oli tavallista pidempi ja ehdin syödä kaiken teeterjottimelta (vaikka olin vielä ihan täynnä herkkulautasesta). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin draamaa Suomen Kansallisoopperassa....(klik)

Kaiken lisäksi Töölönrannana maisema on ihana.

Oli kyllä niin kiva ilta.

Lue lisää Sillä Sipuli-blogista (klik) tai Baking Instict-blogista (klik)

Menkää ihmiset oopperaan, se on paljon kivempaa kuin mitä luulette!

Yhteistyössä Suomen Kansallisooppera ja Kanresta.