Juuustoja.Niiden kanssa olutta

Pari viikkoa tässä kiireessä ruuan taso on ollut pastaa ja uuniruokaa (helpot ruuat kunniaan, reseptit tästä ja kanankoivet rules, reseptiä täältä), joten siitä ei sen enempää.

Siksi en kirjoitakaan viikon ruuista.

Vaan juustosta ja oluesta.

Sain duunin kautta Juustoportilta kasan kellarikypsytettyjä juustoja, joihin pitää tehdä oluesta juomasuositukset. Nämä duunikeikat ovat sellaisia, joiden takia duunia kannattaa viedä kotiin.

Olen ollut Juustoportti-fani jo pitkään, jo silloin kun niitä ei saanut mistään muualta kuin Pohjanmaalta. Harri toi aina Brändy-pähkinäjuustoa ja Viinitarhuria, kun hän kävi äitinsä luona. Nam. Nythän samoja juustoja saa jo ympäri maata, ainakin S-marketista. Varmaan muualtakin.

Testattavana minulla oli tällä kertaa Vuohen Viinitarhuri, itselleni vanha tuttu Brandy-pähkinäjuusto ja Keisarijuusto. Oluita valitsivat kanssani Mika ja Sofia. Kiitos heille.

Ja näinhän se meni.

Vuohen Viinitarhuri on voimakas ja vähän kirpeän makuinen juusto. Sen kanssa kannattaa kokeilla vaaleaa lageria (meillä Karhu) tai vaaleaa luostarityylistä alea (meillä Leffe Blonde).

Brandy.pähkinäjuusto on yksi lempijuustoistani. Vieno pähkinän aromi yhdistettynä vahvaan makuun ja hieman pehmeään rakenteeseen. Tämän kanssa sopii todella hyvin hiemat makeat tummat lagerit (meillä Nikolai Tumma Lager) ja tumma luostarityylinen ale (meillä Grimbergen Dubbel). Tähän voisi mennä myös kiva sitrusmainen IPA tai tumma vehnäolutkin.

Vuohen Keisarijuusto oli ihan uusi tuttavuus. Kannatti tutustua. Lehmän ja vuohen juustosta on tehty juusto on ihan vähän kermajuustomainen, mutta maultaan paljon vahvempi. Tämän kanssa kokeiltiin tummaa stouttia (meillä Guinness), ja aina hyvä vaalea luostarityylinen ale (meillä taas  Leffe Blonde). Tähän toimisi kyllä myös vähän karamellimainen Pale Ale (vaikka Brooklyn American Ale).

Lopuksi muutama sana olut&juusto-yhdistelmästä:  juustot ja oluet voi kuulostaa hassulta, kun juustojen kanssa on totuttu käyttämään erilaisia viinejä, mutta kannattaa kokeilla.

Helpoiten selviää kun ostaa kaksi olutta; vaalean luostarityylisen ale-oluen kypsytettyjen juustojen kanssa ja sitrusmaisen jenkki-IPAn tai Pale Alen homejuustojen kanssa. Nuo oluet käy käytännössä kaikkien juustojen kanssa, joita juustotarjoittimella on.

Varsinkin vaalean luostarityylisen alen makeus ja tuhtius on aina hyvä, kaikki juustothan ovat voimakkaasti suolaisia. Siinäpä sitten on se kuuluisin makujen vastapari - suolainen&makea.

Duuni on kyllä rankkaa välillä. (hahaa)

Arkiruokaa uunissa

Nyt on ollut vähän kaikenlaista. Duunia ja muita kiirettä.

Safka on siten ollut hyvin yksinkertaista. Kaikkea vuokaan ja uuniin.

Meillä kun ei viitsisi aina pastaa tehdä, koska Atti on kehittänyt siihen addiktion;

- "Atti, mitä syödään?
- Pastaa, pastaa, PASTAA!"

Joten ei pastaa. Vaan kaalia, papuja, perunaa ja chorizoa mausteeksi. Unkari meets Meksiko.

1/2 kaali, 1 prk säilykepapuja, 100 g chorizoa, 4 perunaa viipaleina, juustoraastetta, loraus kuivaa omenasiideriä, öljyä, suolaa, sokeria, paprikajauhetta, kuivattua meiramia.

Valuta ja huuhtele pavut. Viipaloi kaali ja kuullota pehmeäksi öljyssä. Lisää paprikajauhe, hyppysellinen sokeria, ihan ohueksi viipaloidut perunat, meirami ja pavut. Kuullottele lisää(kaalista ja pavuista tulee hyvin sulavaa, kun raaskii kuullotellen pehmentää ne kunnolla). Laita kaikki öljyttyyn uunivuokaan, loraus siideriä päälle. Sekoita joukkoon chorizoviipaleet ja raasta juustoa päälle. Paista 180 asteessa noin puoli tuntia, tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Meillä toimii. Eikä tule paljon tiskiä. Perheen mama kiittää.

Ps. Uunivuoka on kyllä NIIN kiireisen viikon pelastus. Kiitos oma mama joka hankki sen minulle.

Parhaat talvikengät

Melkein kuin Sorelit. Mut ei. Sirommat, kevyemmät. Paremmat ei-ulkoilukäyttöön.

Mun talvi-Addut.

Popoista. http://www.popot.fi/

Ps. Mikalta joululahjaksi.

Hyvä brunssi

Brunssi on viikonlopun kuninkaallinen. Jos se on hyvä.

Hyvää brunssiin kuuluu ehdottomasti paahdettua PEKONIA, tuore leipä, karjalanpiirakat, keitetyt munat (tai paistetut, mutta pienet tykkää enemän keitetyistä, koska ne saa kuoria), kurkku ja tomaatti, HYVÄ mehu (karpalo oma suosikkini), makoisia juustoja (meillä Juustoportin juustot), leikkeleitä, monia LATTEJA ja jotain makeaa (meillä pullaa tai pannukakkua, jota juuri tein, ohje täällä).

Tietysti myös hyvää seuraa.  Eilisellä kotibrunssilla hyvä seura oli kaivattu ystäväni Harri, joka oli tullut viikonlopuksi Suomeen Sveitsistä. 

Sitten juttelua, oleilua ja Bo Kaspersin (tai muuta ruotsalaista) musiikkia.

Ihan viikonlopun kruunu.

Kaikki osaa tehdä pannukakkua?

Paitsi että minä en muistanut miten sitä tehdään. Ja ois kuitenkin kiva tehdä. Mutta onneksi on mama, jolle kilautetaan tällöin.  Ja näin saadaan unkarilaisvaikutteinen pannukakku.

2 dl kylmää maitoa, 2 kananmunaa, 1 tl hiivaa, 1,5 rkl sokeria, 2 rkl öljyä, 3 dl jauhoja, 1/2 raastettua omenaa(toisen puolen syötin lapsille lohkoina leivonnan lomassa).

Sekoita ainekset löysäksi taikinaksi. Laita vuokaan leivinpaperia ja öljyä leivinpaperi kevyesti. Kaada taikina vuokaan ja paista 210 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Helppoa ja hyvää. Lapset söi kaiken, Harri vähän auttoi. Minulle ei jäänyt mitään.

Oikeassa PRO gaalassa

Kirjoitan Aromilehden sivuille blogia (TÄÄLLÄ) ja siksi sain kutsun horeca-alan tärkeimpään gaalaan, PRO Gaalaan. Tapahtumassa palkitaan jo yhdennentoista kerran PRO-palkinnolla alan parhaimpia toimijoita, kokkeja, tarjoilijoita, baarimestareita niin suurkeittiö- kuin anniskelupuolelta. TÄÄLTÄ voi katsoa kaikki palkitut.

Ihanaa. Ja apua, iltapukujuhla. Piti miettiä puku ja laittaa hiukset kiinni. Ei hirveän tyypillistä minulle.

Onnistui se lopulta. Valmistautumiseen meni noin 15 minuuttia. Sitten ystäväni ja bloggaajakumppanini Harri kainaloon ja gaalaan alkushampanjalle.

Aluksi shampanjaa, shampanjaa. Ja suomalaista kaviaaria. En tiennyt että sellaista onkaan.

Ihana Emma Salokoski viihdytti shampanjan lomassa. Hänellä on niin maailman paras ääni.  

Sitten syömään ja kuuntelemaan palkintojenjakoa. Yhdessä noin kuudensadan muun kanssa.

 Ohjelmassa oli paljon kiitospuheita, onnenkyyneliäkin, kivat juontajat Axl Smith ja Meri-Tuuli Linström sekä mainio taikuri Martti Vannas. Me kyllä juteltiin Harrikin kanssa aika paljon.

Alkuruoka tulee, jee! Ja nopeasti tulikin. Palvelu oli erinomaista, ruuat ja juomat tulivat nopeasti ja huomaamattomasti. Kiitos.

Alkuruoka oli HYVÄÄ. Sisäfilettä. Toisena alkuruokana tattikeittoa ja häränrinta-pasteija.  Luomuoluella.

Pääruokana kuhaa, perunakakku ja kirkasta voikastiketta. Valkoviiniä. Ihailin sitä miten henkilökunta onnistui tämänkin annoksen tuomaan kaikille kuumana. 

Sitten nautittiin vielä juustoja chili-grannysmith-hillokkeen (jonka idean niin lainaan!) kanssa. Portviiniä. Ja viimeiseksi mantelikakkua, kinuskia ja jäätelöä. Rakastamaani Vin santoa.

Ja sitten jatkoille kahville, konvehdille ja avecille. Djnä Axl Smith. Ei huono hänkään.

Ja sitten kotiin. Gaalafiiliksissä. Superkivaa oli.

Lisää gaalatunnelmia: http://aromilehti.fi/ei-kategoriaa/2013/01/gaalatunnelmia-2013/



Hyvistä teoista palkittiin Graniittilinnassa

Taas kerran se on todistettu. Hyviä tekoja kannattaa tehdä.

Kesällä yläkerran naapurin avaimet jäi kotiin, ja autoimme lauantai-iltana hänelle kotioven auki. Tästä hyväksi hän lahjoitti meille illallisen Graniittilinnassa juomineen. Päästiin treffeille Mikan kanssa. Jee.

 Graniittilinna on Hakiksessa sijaitseva perinteinen ruokapaikka. Miljöötä, safkaa ja hyvää palvelua myöten. Kiva.

Lista on täynnä klassikkoja; etanat, carpacciota ja vorschmackia. Kaikki suosikkejani.

Minä otin (tietysti ) etanat. Niitä ei tule kotona tehtyä, minulle on ovat nimenomaan ravintolaruokaa. Parasta etanoissa on aina se liemi. Patongilla. Seuraksi vaaleaa lageriä. Mika otti blinit.

Pääruuaksi Tournedos Rossini. Ja mehevä punaviini. Mikalle sama viini ja entrecote. Aiettä. Liha suli suussa.

Jälkiruuaksi tietysti suklaakakkua. Perinteissä kun mennään.

Ihanihan lopuksi vielä juustoja. Lentävästä Lehmästä.

Hakaniemi on niin kaukana, ettei tule mieleen lähteä sinne asti. Mutta kannatti lähteä. Oli  mukavaa välillä syödä vanhanaikaisen hyvin.

Ps. Mitä opimme tästä: Olkaa kilttejä kaikille ja tehkää hyviä tekoja, teidän palkitaan!

Unkariksi gnocchi - nudli

Eipä Italia ole ainoa maa, missä tehdään gnoccheja. Unkarissapa tehdään kanssa.

Olen syönyt niitä koko ikäni. En vaan tajunnut kuin vasta kolmekymppisenä, että unkarilaiset nudlit ovat samaa kamaa kuin italialaiset gnocchit.

Unkarilaiset nudlit

noin 6 jauhoista perunaa, pari-kolme desiä jauhoja, 1 rkl kaurahiutaleita, 1 kananmuna, suolaa, öljyä.

Keitä perunat kuorineen ja kuori ne kuumina. Muussaa perunat ja anna hetken jäähtyä. Sekoita suola jauhoihin. Lisää kananmuna ja sekoita se taikinaan. Lisää jauhot lempeästi alustaen pikkuhiljaa, niin että saat massasta taikinan tuntuisen.

Muotoile taikinasta pitkä pötkö. Ota jokainen pötkö erikseen ja rullaa pitkäksi, ohuseksi puikoksi. Leikkaa puikko pieniksi palasiksi ja rullaa palasista pitkänomaisia käsien välissä (lisää käsiin jauhoa). Keitä pari kourallista kerrallaan kiehuvassa vedessä niin kauan että nousevat pinnalle. (Tätä taikinaa ei voi säilyttää, vaan se pitää tehdä valmiiksi mahdollisimman nopeasti.)

Jos haluat nauttia nudlit italialaisittain: Valuta ja laita toiseen kattilaan öljyä ja parmesan-raastetta. Kääntele nudleja kattilassa ja nauti heti rucolan ja mustapippurin kera.

Unkarissa nudlit nautitaan usein myös jälkiruuaksi. Ne pyöritetään öljyssä ja korppujauhossa, joilloin korppujauho paahtuu mehevän ruskeaksi. Nudlit nautitaan sokerin ja hillon kanssa. Voin taata, skidit tykkää.

Namnam.

Meitsi söi MAJAVAA

Sitä on burgerina tarjolla Cantina Westin Burgeri-viikoilla. Majavaa. Joo-o.

Ja biisoniakin.

Majava oli vähän jännän makuista mutta hyvää, biisoni tosihyvää.

On siellä myös tripla juustoburgeria, juusto-pekoniburgeria ja veget- ja seafood-burgerit  kaikille burgeri-faneille. Ja bataattiranskalaiset.

Oluet oli toki suunniteltu sopimaan burgereiden kanssa. Ja minä olin puhumassa oluen ja burgerin hellästä liitosta lehdistötilaisuudessa.

Oma EHDOTON suosikki burgerin kuin burgerin kanssa on Brooklyn Lager. Sitrusmainen humalointi joka sopii tukevan burgerin kanssa aina. Oluen maltaisuus taas toimii ruuan suolaisuuden kanssa. Kyllä.

Söin todella paljon.

Eli kannattaa mennä, jos burgerit ja ISOT annokset kiinnostaa. Viikot menossa Cantinassa 17.2. asti.

Ps. Aina oppii uutta; Opin että majavaa voi syödä ihan niin kuin muitakin nisäkkäitä. Siis myös fileenä. Se tulee Virosta, missä sitä metsästetään. En tiennyt että sitä edes voisi metsästää.

Kakkua ja mehua Sofialle

Tänään mennään perinteisellä. Saunaan lauantai-illalla. Ei toki omaan, vaan Sofian saunavuorolle. Mukana olutta, mehua, juustoja ja kuivakakku. Pitäähän jotain viedä.

Bonarina kakkuun sai tuhottua loput joulusuklaat. Jes.

Kuivakakku suklaalla

4 dl jauhoja, 3 dl sokeria (itse laitoin 2 dl palmusokeria ja desin tavallista), 3 dl kylmää maitoa, 1 tl kanelia, 1 tl vaniljasokeria, hyppysellinen jauhettua inkivääriä, 2 tl soodaa, 150 g sulatettua voita. Vuoan voiteluun voita ja korppujauhoa/kookoshiutaleita/pähkinärouhetta.

Sulatettuna kaikki suklaajämät. tällä kertaa noin kourallinen Budapest-konvehteja, puolikas tumma suklaalevy ja pari muuta konvehtia.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja voi sekoittaen. Voitele vuoka ja jauhota korppujauholla/kookoshiutaleilla/pähkinärouheella. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa niin ,että se muodostaa raitoja (vähän kuin tiikerikakussa). paista 180 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Perusvinkki on kokeilla sukkapuikolla, koska on kypsää. Kypsä kakku on, kuin sukkapuikkoon ei tartu taikinaa.

(tää kakku toimii muuten ilman suklaatakin).

Sitten vaan saunaan. Kaikki muut meillä rakastaa saunomista. Paitsi minä. Mutta minähän olenkin ulkomaalainen.

Senkun saunovat. Minä aion katsoa sohvalla Putousta ja juoda olutta. Syödä Sofian lupaamaa moussakaa. Ja kakkua.

Kaikki syö jauhelihaa

Suomalaisten suosikkiraaka-aine on jauheliha. Se on tutkimuksin todistettu. Suomalaisten top kymppiruuista puoleen tulee jauhelihaa. Katso itse, lista löytyy TÄÄLTÄ.

Ja kun katselin oman blogini reseptejä, niin onhan sitä jauhelihaa tässäkin blogissa; fajitaksia, lihapullia, pastaa, uunivuokaa, tostadoja ja Tytin ehdottoman hyvä LASAGNE.

Lasagne-ohjeen laitan tähän linkkinä, koska tein sitä juuri. Ja koska siinä on jauhelihaa.

Katso Tytin lasagne TÄÄLTÄ.

Silmien laserleikkaus - paras lahja from me to me

Sain silmälasit muistaakseni 12-vuotiaana. En suostunut käyttämään niitä päivääkään. Laitoin lasit päähän ainoastaan kotona, leffassa ja koulussa tunnilla niinä hetkinä kun piti vilkaista taululle. Muuten en vaan nähnyt. Pysäytin joka bussin pysäkillä (kun en nähnyt sen numeroa), moikkailin varmuuden vuoksi kaikkia kadulla ja yritin pärjätä. Koska vihasin laseja.

Sain piilolinssit 16-vuotiaana. Voi sitä onnen päivää! Ei haitannut, vaikka meni 5 tuntia ennen kuin sain ne päähän ensimmäisen kerran, mutta ei tarvinnut käyttää laseja. Jee.

Kunnes viime elokuussa kuulin ne pelätyt sanat: " Sun silmät ei nyt vaan enään näytä kestävän piilolinssejä." Apua. Silloin päätin. Nyt laser-silmäleikkaukseen.

Onneksi kollegani Tapsa oli juuri käynyt leikkauttamassa omat silmänsä. Ja hänellä oli asiasta vain hyvää sanottavaa. Siksi uskalsin.

Otin yhteyttä Eiran sairaalaan, koska Tapsakin oli käynyt siellä. Ja koska leikkaavalla lääkärillä on myös tehty laserleikkaus silmiin.  Täytin netissä esitutkintalomakkeen, johon piti merkitä jotain A ja 0-arvoja (jotka löytyi piilari-nettikaupastani, omista tiedoista).

Sitten kävin ilmaisessa etukäteistarkastuksessa Eirassa. Siellä mitattiin silmien paine, sarveiskalvon paksuus ja näkö. Ei sattunut. Ei vaan saanut käyttää piilareita viikkoon sitä ennen. Sain myös valmiiksi antibioottitippojen ja silmätippojen reseptin. Jotka pitää hakea etukäteen ennen leikkausta.

Sitten varattiinkin leikkausaika. Joulukuun 19. pvä klo 13. Hui. Paikalle piti mennä vähän ennen. Menin. Minut tutkittiin vielä kertaalleen, koska toisessa silmässäni on pieni arpi. Mutta ei hätää, voidaan leikata, sanoi lääkäri.

Minut pistettiin makaamaan sängylle, jossa on kouru päätä varten. Hoitaja piti kädestä, koska jännitin. (Vihaan että joku koskettaa silmiäni). Lääkäri teippasi toisen silmäni auki niin nopeasti, etten edes huomannut, toinen silmä peitettiin. Sitten kerrottiin, että nyt tehdään silmään läppä, ja että piti tuiottaa näkyvään vihreeseen valoon. Valo sumeni hieman hetkellisesti, mutta se kuuluu kuulemma asiaan. Tämä kesti kai joku puolitoista minuuttia. Sitten laseroitiin. Taas tuiotin valoon, välillä muistutettiin hengittämään. Laserointi keski joku puoli minuuttia ja samalla tuntui hieman painetta silmässä. Ja palaneen hajua.

Sitten se oli ohi. Oho.

Ja toinen silmä. Ja ohi. Koko homma kesti ehkä 10 minuuttia kaikkineen.

Lopuksi annettiin kipulääkettä ja mustat lasit. Niitä piti pitää seuraavaan aamuun ja siitä sitten viikon verran öisin. Ettei hankaa silmiään. Sain vielä  ohjeet ja nenäliinoja.

SITTEN oli inhottavin vaihe koko jutussa. Jouduin odottamaan aulassa tunnin mustat lasit silmillä. Tunnin jälkeen lääkäri katsoo, onko kaikki hyvin. Tämä tunti oli ihan pahinta. Silmäni vuotivat kuin suihkun hana, istuin epämukavassa tuolissa, mustat lasit tuntuivat kurjilta ja vihaamani radio Aalto pauhasi. Silmissä tuntui kuin ne palaisivat.

Vinkki: Omat musiikit ja kuunteluvälineet mukaan. Joo-o.

Tunnin jälkeen lääkäri tarkisti, että kaikki oli ok. Ja sitten sanottiin, että saan lähteä. Maksun kautta. Tämä oli minusta vähän hassua, oli aika vaikea maksaa, kun ei näe näppäillä luottokorttilukuja. Miksi ei voinut maksaa ennen leikkausta?

Sitten kävelin kotiin, matkahan on tosi lyhyt Munkkisaareen. Ihmiset varmaan katsoivat vähän, kun hoipertelin mustat lasit silmillä Tehtaankadulla. Mutta, mitä väliä.

Kotona sain onneksi nukuttua pari tuntia ja kun heräsin, olo oli jo huomattavasti parempi. Loppuilta meni kyllä sohvalla, enkä oikein pystynyt kohdentamaan katsettani mihinkään, mutta ainakin sain levätä. Silmätippoja tiputtelin aina välillä. Ja pyyhin valuvia silmiäni.

Vinkki: Kannattaa nukkua eka ilta mahdollisimman paljon. Tosin veljeni, joka kävi seuraavana päivänä samassa leikkauksessa (samalla lääkärillä), pystyi jo illalla katsomaan telkkariakin.

Vähän oli epämukavaa se eka ilta.

Mutta seuraava aamu: Heräsin. Näin. Heti.

Parasta.

Punastuva siskonmakkarakeitto

Siskonmakkarat ovat hassuja. Niiden puristelu on yhtä aikaa ällöä ja kiehtovaa. Unkarissa ei ole siskonmakkaraa, joten tähän ruokalajiin olen tutustunut vasta koulussa. Ja tykkäsin.

Omille lapsille teen siskonmakkarakeittoa, tietysti, unkarilaisittain.

Pari perunaa ja porkkanaa kuorittuna ja paloiteltuna, noin 1 rkl paparikajauhetta, öljyä, 1 sipuli pienittynä, 1 laakerinlehti, pari mustapippuria, paketti siskonmakkaraa, vettä, suolaa.

Kuullota sipulit öljyssä. Lisää paprikajauhe ja kuullota vähän taas. Lisää perunat ja porkkanat, sekoittele ja paahda hetki. Lisää vettä niin että kaikki päättyy. Lisää mausteet ja anna juuresten kypsyä pehmeiksi. Pusertele sekaan siskonmakkarapalat ja anna niiden kypsyä noin 5 minuuttia.

Tarjoa heti nälkäisille lapsille. Siskonmakkarat katoavat heti. Lopuksi menevät myös juurekset. Mamalle jää liemi....

Talvipuutarha - hupia skideille ennen ja nyt

Kun on kotoisin Töölöstä Olympiastadionin kupeesta, on varmasti hengannut skidinä talvisin Talvipuutarhassa, Töölönrannan vieressä. Koululaisina mentiin sinne aina, jos oli liian räkäinen keli ulkona tai pulkkailun lomassa tuli kylmä.

Hieno Talvipuutarha on edelleen. Tai siis jälleen, koska paikka remontoitiin pari vuotta sitten kokonaan uusiksi. Sisäänastuessa trooppinen ilmanala on aina yhtä yllättävää.

Hauskaa on, miten paikka elää vuodenaikojen mukaan. Nyt päällä oli vielä hetken joulukoristelut.

Talvipuutarhassa on hassuja kasveja.

Kaktushuone täynnä piikikkäitä ystäviä. Ja trooppinen lämpötila täälläkin.

Paras paikka on aulan suihkulähde, jonka päälle johtavat portaat. Tässä me leikittiin ennen linnanneitoa (joka tulee portaita alas. Ja tulee jälleen. Ja taas. Koko iltanpäivän ajan.)

Portaiden päältä, tasanteelta näkee koko Talvipuutarhan. Andi tykkää tästä yhtä paljon kuin minäkin pienenä. Täällä oli pienenä myös hyvä piirtää.

Ja suihkulähteessä on edelleen kaloja. Jee! Kun olin pieni, paikassa oli myös papakaijoja, mutta niitä ei enään ole. Tilalla on lihansyöjäkasveja.

Viimeisessä salissa on levähdyspaikkoja kukkien ja kasvien lomassa. Aina hyvä. Kahvilakin paikasa on.

Kun olin koululainen, näissä syvennyksissäkin oli toimivat suihkulähteet. No, kauniita ne ovat näinkin.

Tälläinen olisi kiva meillekin. Jos meillä olisi nelimetrinen seinä.

Kannattaa käydä. Skidien kanssa tai ilman. Eväät mukaan. Ja paperia ja kynät. Voilá!

Talvipuutarha avoinna:
ti klo 9-15
ke-pe klo 12-15

la-su 12-16