Oluen loistoa Olutexpossa!

Viikko on jo vierähtänyt Olut ja viski Exposta. Nyt on aika muistella omia suosikkeja messuilta.

Duuniinhan messuille mentiin ja kivaa oli. Minä ja Timo edustetaan nätisti. Oma tiski oli laitettu kauniiksi panimomestareidemme kasvoilla ja  heidän edustamillaan Nikolai BrewMaster Collection-oluilla.

Mutta saimpa sujautettua messuosastolle myös lempiolueni Brooklyn Lagerin ja Sinebrychoff Porterin, jonka kanssa tarjottiin NIIN hyvää Seed&Bean-suklaita. Oi.

#viski-gate on saanut ihmiset liikenteeseen. Hyvähyvä! Homma meni niin, että pääsylipulla saat lasin, johon sitten saa ostaa joko 15 cl tai 30 cl annoksia. Juuri maisteluun sopiva tuo 15 cl annos. Tykkään.

 

Paikallahan oli myös viskiä. Siitä ovat ystävämme BPFllä hyvin innostuneita, kuten kuvasta näkyy. 

 

Uniq Drinksin jätkät näyttivät hyvältä osastollaan. Mikäs siinä, kun siellä oli mm. lempi-surffipanimoni Kona Brewingin oluita.

Eräs herkku Expossa oli Uniq Drinksin osastolla oleva Fuller´s Vintage Ale 2014. Suuta hivelevä suutuntuma, pehmeän kypsynyt maku. Hyvä.

 

Italian olutosaamista oli paikalla myös. 

Täällä oli Olavi, joka tekee suomalaisena olutta Italiassa. Olen kateellinen. Hän hyödyntää mm. kastanjoita oluenvalmistuksessa. Vielä kateellisempi. 

Tällä osastolla oli aivan ihastuttava, raikas suolainen Gose-olut. Nimeä en vaan muista.

Brew Seekerillä nähtiin hymyileviä kasvoja.

 

Samalla osastolla oli eräs ehdoton Olutexpo-lempiolueni; Thornbridgen Peanut Butter Brown Ale. Tuoksu huumaavan  maapähkinäinen, maku mukavan helppo ja vienosti makea. <3

Bryggerin osastolta löytyi May ja super-havuinen Syysmyrsky DIPA. Tämä olut voitti Bryggerin järjestämän kotiolut-kilpailun. Vähän haastava, mutta hyvä olut.

Samalta tiskiltä maistoin myös luumuisen makeaa, kymmenen kuukautta kypsynyttä barley wineä. Pelkästään ehkä pikkasen liian makea, mutta aivan TÄYDELLINEN minkä tahansa juuston kanssa. Pidän makeista, vahvoista oluista, joten pidin tästäkin.

Suodattamaton Pilsner Uruquell oli suosikkiani jo viime vuoden Olutexpossa, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Pehmeän, kuivan raikas olut. Suodattamattomat pilsnerit ja lagerit ovat tulossa laajemminkin, sanokaa minun sanoneen.

Viskipuolella näkyi vanhoja työkavereita ja nykyisiä yhteistyökumppaneita. Jari ja Milla.

Yksi lempioluistani on Rousalin Pils, joten tietysti maistoin Pikkulinnun tiskillä myös saman panimon IPA-olutta. Hops Sous Videllä-vihjataan valmistumenetelmään, lisätietoa täältä (Klik). Ihan  hauska IPA, mutta edelleen tykkään siitä Pilsistä enemmän....

Pikkulinnun tiskiltä maistoin myös Närke Kulturbgyggerin Svarte Kungenin. Tumma, kahvin ja lakumaisen paahteinen portteri.

Finnex Beerin expo-paikka oli eri lailla hauska. Siellä ei ollut tiskiä ollenkaan. Hyviä oluita oli runsaasti ja IHANAA haukinmureketta, jota Jussi syötti nälkäisille messutyöläisille (mm. minulle) puoli yhdeltä yöllä. Oli siellä hirveä- ja villisikaakin, mutta minulla kun oli  lihaton lokakuu....

Maistoin Finnexillä Fat Bat ruis IPAa. Hyvä nimi ja hauskan makuinen olut.

En ollut ainoa messuilla, oli siellä muitakin....Koko messuilla kävi yhteensä 4500 ihmistä kolmen päivän aikana. Hienoa.

 

Pikkupanimot olivat yhdessä nurkassa, tietysti ensimmäiseksi mennään Panimo Hiisin tiskille.  Koska siellä oli minun Mikani ja Licorice belgian IPA?, lakujuurella maustettu tuhti IPA. Se on NIIN hyvää. 

Maistoin myös Panimo Hiisin ja Rekolan Panimon yhteistyöolutta Kaksi Kotia Choco-Cherry, koska rakastan suklaata ja kirsikoita yhdessä. Olut ei pettänyt, se oli tumman suklainen ja hennosti hedelmäinen.

Mikalla oli OlutExpon paras titteli.  Tämä otetaan käyttöön muuallakin.

Maku Brewingin osastolla maistoon pääsi Pumpkin Ale. Odotukset olivat korkealla, koska rakastan kurpitsa-oluita. Olimme viime vuonna juuri sopivaan aikaan New Yorkissa, jossa join niitä oikein kunnolla. Maku Brewingin olut oli hyvää ja pärjäsi vallan mainiosti kilpailussa jenkkiserkkujaan vastaan.  Erikoismaininta Makulle etiketeistä, ne ovat simppeleitä ja kuitenkin selkeästi erottuvia.

Ruosniemen Panimolla oli vuorossa Vapaaherra keskimäen Maalaispassio. Upea nimi oluella, ehkä tosin vähän vaikeasti muistettava.... Olut on robusti maalaisolut jossa on kaikkea paljon; raparperia,  paahdettua punajuurta, Styrian Golding-humalaa sekä Brettanomyces-villihiivaa. Tykkäsin. Maku oli tasapainoinen ja sopivasti hapan. Punajuuri oli lähinnä värissä, mutta koska se ei ole lempimakujani, hyvä niin. 

Beer Hunterin Muflonilla oli myös hauska hapan olut, sekin viimeistelty Brettanomyces-hiivalla. Tummahko ja vähän viinimäinen, makua juuri sopivasti.

Olutexpon paras olut löytyi Pikkulinnun tiskiltä, norjalaiselta Nogne O panimolta. Kriek of Telemark.  Kirsikkainen, hapan, tasapainoinen, ihana. PARAS. Tätä tankillinen Munkkisaareen, kiitos!

Kiitos Olut- ja viski Expo, nähdään ensi vuonna!

Halloween-juhla meidän tapaan

Meillä on kahden perheen yhteiset Halloween-bileet ensi viikolla Sofialla. Mutta kurpitsa tehdään jo tänään!

Kuori lyhdyksi ja sisus safkaksi. Niin kuin viime vuonnakin (Klik).Mika veistää lyhdyn, minä teen safkan.

Ensi viikolla tehdään sitten niihin oikeisiin juhliin hurjia marenkisilmiä ja mustia toffeemuffinsseja (klik) ja silmä-lihapullia, verisiä-nakkisormia ja haamu-kuppikakkuja (klik) . 

Halloween-bileissä on tietysti Karkki tai Kepponen-leikki, pelottavia lepakkoja, Spirdermanejä, noitia ja haamuja. Jokainen hahmo saa esittää oman tarinansa ja pelottaa muita. Ja tietysti on pimeää, taskulamppuja ja nakkisormien etsintää.

Hui, kun tulee hauskaa!

Juoksu&kaupunkiloma

En ole ollut ikinä niin halvalla kaupunkilomalla kuin viime viikonloppuna Franfurtissa. Halpuus ei johtunut kaupungin hintatasosta, ei omasta kitsastelustani tai kaupungin kiertämisen vähyydestä.

Vaan ihan siitä, että kun juoksee kaupungin ympäri 42 km reitin, ei vaan sitten jaksa/pysty tekemään mitään muuta.

Frakfurt Marathon 2014 on siis suoritettu. Hurraa!

Ensi vuonna juostaan sitten jossain muussa kaupungissa. Nizza mainittu....

Syyssalaattia vehnäolutvinegretellä - livenä!

Tarjolla tänään 24.10. k Kirjamessujen Näytöskeittiössä klo 18-19 minä ja Akseli Harlevi kokkaamme Syyssalaattia ja vehnäolutvinegretteä sekä puhumme oluesta. Jännää!

Kuva Liisa Valonen

Itse salaatin resepti löytyy Yks Olut-kirjasta nimellä Riikan salaatti ja on yksi lempireseptini.

Eikä siinä vielä kaikki. Tänään alkaa kohuttu Olut ja viski Expo Kaapelitehtaalla. Paljon todella hyviä ja erikoisia oluita ja minäkin! Siellä oli viimekin vuonna kivaa (klik), joten kannattaa tulla!

Kiire päivä....

Vihreä majoneesi

Ajattelin jo, että kylmää ilmaa ei tänä vuonna tulekaan. Oli niin lämmin ja leuto, että mietiskelin toivoin, että ehkä tänä vuonna talvi jää väliin ja hypätään suoraan syksystä kevääseen...

Mutta tuli se kylmä sittenkin. Siksi parvekkeen yrttisato täytyy tuhota nopeasti, ennen kuin kylmä ehtii.

Tähän majoneesiin uppoaa koko yrttisato. Ja tätä voisi syödä lusikalla suoraan purkista. Hei, tämähän on melkein salaattia.

Vihreä majoneesi

2 dl majoneesia (joojoo, voisi tehdä itse, mutta en jaksa), niin paljon yrttejä kuin voit laittaa, tässä on noin 4 dl, 1/2 dl oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Sullo kaikki blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon ja pyöräytä seokseksi. Jos haluat juoksevampaa seoksesta, niin lisää öljyä.

Syö ihan minkä kanssa vain. Minä söin ainakin ruisleivän, turskan, uunipunajuurten, paahtoleivän ja lusikan kera.

Ravintola Pastorissa parhaan seuran kanssa

Tero oli käymässä Meksikosta ja loogisesti veimme hänet ravintola Pastoriin, jonka keittiö on inspiroitunut perulaisesta ruokakulttuurista. Ihan läheltä Meksikoa siis... :)

 

Emme ole nähneet tällä porukalla ainakaan vuoteen. Tai neljään. Ja kun olemme kovia puhumaan huutamaan,  , niin aika värikästä oli. Ja viiniäkin meni.Kuulumiset piti vaihtaa, puhua koripallosta, skideistä, elämästä, tanssista, peleistä ja oluesta.

Tilasimme kaikki 8 ruokalajin menun ja omat viinit päälle. Ruoka oli ihan jees, mutta ei mitenkään wow. Jotkut annokset olivat todella hyviä, ja toiset taas kotikeittiötasoa. Ihanan rapeat kesäkurpitsatempurat saivat niin vähän majoneesia seurakseen, että pyysimme majoneesia kolme kertaa lisää. Tarjoilija-parka.

Ruoka oli hyvin kansainvälistä, enkä minä, eikä Tero (joka on käynyt Perussa) löytänyt monestakaan annoksesta mitään sinne viittaavaa. Jälkiruuan suklaa fondant oli taattua, eurooppalaista suklaajälkkäri, ihanan valuva. 

Sisustus on kiva, ruusukultaa ja kuparia on nyt kaikkialla. En valita, koska pidän niistä.

Drinkkejä on kehuttu, ja niin tehtiin meidänkin pöydässä. Tarjoilu vielä vähän hapuilee, mutta se on aina uuden paikan ongelma, korjaantuu ajan kanssa. Kaikki ravintolassa olivat ystävällisä ja palvelunhaluisia, se on tärkeintä. Kiva  henkilökunta.

Olutlistakin oli ruokaravintolaksi hyvä. Alkuun join erinomaisen perusIPAn tuusulalaiselta Maku-panimolta. Hyvä, sitrusmainen, juuri sopiva aperitiiviksi.

Viinilista oli aika tyyris, luulisi että rennossa, annoksia jaettavassa paikassa voisi olla myös edullisempi viinejä seurusteluun?

Pääasia oli että meillä oli tosi kivaa. Puhuttiin, huudettiin, syötiin, juotiin, halailtiin ja pussattiin.

Tero ja tytöt. Kuin 1990-luvulla.

Puolukkaa ja kookosta aamuun!

Onni on aviomies joka tuo mökkireissulta 20 litraa puolukkaa. Sitä tässä on tuhottu, meillä kun ei ole pakastinta, joten kaikki on syötävä. Nopeasti. 

Olen aina pitänyt kermaisen makean kookoksen ja happaman puolukan yhdistelmästä. Sitä haettiin tässäkin aamiais-smoothiessa. Ja onnistuttiinkin. 

3 dl puolikoita, 3 rkl kookoshiutaleita, 2 dl kookoskermaa, kourallinen minttua.

Surrur.

Nam.

Huomenta!

Maailman paras suklaa&olutjuttu livenä!

Tänään olen kokkaamassa tummasta suklaasta ja tuhdista portterista tätä suklaaherkkua (klik) Iloveme-messuilla klo 13 osastolla 7d31 Sun Speltin keittiössä. Namnam ja trallallaa. Tulkaa katsomaan!

(Kuva: Liisa Valonen/Sinebrychoff)

Jauheliha 2.0 - Pikkupikkulihapullia ja uunichipsejä

Minä pidän lihan mausta. Siksi meillä usein syödäänkin lihaa usein niin että sen oma maku tulee esille. Tämä tietysti velvoittaa ostamaan hyvää lihaa. Nyykään ostammekin vähemmän lihaa, mutta parempaa.

Sain kokeiluun Kotitilan Luomuhereford-jauhelihaa. Nam. Halusin tehdä siitä jotain, mikä maistuu sille itselleen. Lihalle. Mukaan lisäkkeet, jotka kunnioittavat sitä ihanaa lihan makua.

Näin syntyi pikkupikkulihapullia ja itsetehdyt uunichipsit. Mukana myös vihreä majoneesi.

 

Pikkupikkulihapullat ja uunichipsit

Lihapullat: 500 g Kotitilan Luomuhereford-jauhelihaa, suolaa, pippuria,  hyppysellinen makeaa paprikajauhetta, loraus oliiviöljyä. 

Sekoita raaka-aineet massaksi. Pyörittele pienenpieniä lihapullia ja laita paistumaan uuniin 200 astetta ja noin 15 minuuttia. 

Uunischipsit: 3 kpl kuorittua punajuurta ja 3 kpl pestyä perunaa juustohöylällä siivutettuna, suolaa ja oliiviöljyä.

Laita siivut erikseen kulhoon ja sekoita niihin vähän öljyä ja suolaa. Paista siivuja uunissa (älä laita samalle pellille, etteivät perunasiivut värjäydy) noin 180 asteessa noin tunnin. Voit avata hieman uuniluukkua raolleen välillä. 

Vihreä majoneesi: 2 dl majoneesia (voit tehdä majoneesinkin itse, mutta minä olin laiska ja käytin valmista), 2 kourallista tuoreita vihreitä yrttejä, mm. oregano, timjami, persilja ja meirami, pieni loraus öljyä. 

Sekoita kaikki sauvasekoittimella tahnaksi. 

Tarjoa maukkaat pikkupikkulihapullat ja uunichipsit vihreän majoneesin kera. Oi. Juomaksi sitrusmainen india pale ale, minä juon tällä kertaa SkaBrewingin Modus Hoperandin, erittäin hyvän oluttyyppinsä edustajan. Hyvä yhdistelmä.

Toteutettu osana Lihaa Parhaimmillaan -reseptikisan kolmannen kisan osana. 

Liha saatu Kotitilalta, muuta raaka-aineet hankittu omalla rahalla kaupasta.

Duunia - Suomen Olutmestari 2015

Ehdottomasti lempiprojektini duunissa on Suomen Olutmestari-kisan järjestäminen, vuosi toisensa jälkeen.

Tämä kisa on alunperin minun, Nellan ja Timon yhteinen "vauva", jonka tarkoitus on nostaa oluen arvostusta ja tuoda esiin niitä tietoa ja taitoa pursuavia ravintola-alan ihmisiä, jotka olutta päivittäin työssään myyvät ja tarjoavat. Kisa pidetään lähellä päivää 13.10. joka on Suomalaisen Oluen Päivä.

Tänä vuonna kisan finaali oli lauantaina 11.10. ravintola Maxinessa. Siellä vietimme koko päivän kymmenen kivan ravintola-ammattilaisen ja ihan parhaan järjestäjäjengin kanssa. Plussana  kisan finaalissa hyvät tuomarit ja kannustava yleisö.

Kisatuotteet edustavat omia oluttyyppejään. Kaikissa joku tarjoilujuju. 

Siinä he ovat, kymmenen finalistia. Huipputyyppejä. 

Ensin karsittiin 10 huipusta viisi, sitten kutsuttiin yleisö paikalle ja kisattiin loppuun. 

KOFFIn hevoset (vuoteen 2015 asti) toivottivat ihmiset tervetulleiksi.

Erityisvieraana ihana Pasi ja paita jota ei voi olla kellään muulla.

Kisan kuopus Laura, valloitti kaikki.

Janin suositus meni loistavasti. Ei ihme, että Vappua naurattaa. 

Mikko, toinen ensikertalainen, oli hyvä ja hauska. Helikopteri-hauska. Teidän pitäisi olla siellä että ymmärtäisitte.

Tuomarit, Jaana Pelkonen, Pipsa Hurmerinta, Rosa Meriläinen, Peter Tammenheimo ja oma panimomestarimme Tapio ymmärsivät Mikon vitsin.

Jussin suoritus oli taitava. Erittäin taitava. Jussi osasi suositella jopa maksalaatikollekin oluen.

Safkaakin oli. Minijuustopurilaisia, vuohenjuustomoussea viikunalla ja mutakakkua paahdetulla valkosuklaalla. Oluet kylkeen.

Rovaniemeltä tuli Antti ja veti hienosti.  Kyllä rovaniemeläiset osaa!

Mutta kaikkien hienojen suoritusten jälkeen voiton vei Jani. Suomen Olutmestari 2015. Ja kisällit.

Voittajan on helppo hymyillä. Palkinnoksi oma olut, jota myydään noin 200 ravintolassa ensi kesänä. Oluttyyppinä Berliner Weisse, yksi lempioluttyypeistäni. Oi. 

Ps. Vierailimme heti maanantaina  MTVlläkin, katso vaikka (klik) ja Groove FMllä (klik). 

Kaikki kuvat Akifoto/Sinebrychoff. 

Juuresta wokissa, viiniä lasissa

Yllätys onkin tässä. Lasissa on alkoholitonta viiniä.  Oho.

Ei huono vaihtoehto välillä. Holittoman Jacobs Creekin Unvined Rieslingin kanssa syötiin aasialaista pikaruokaa suomalaisilla raaka-aineilla.

Juurescurry, lisäksi nuudeleita, paahdettuja punajuurilastuja&cashewpähkinöitä ja tuoretta korianteria. Olkaa niin hyvät.

 

Pari porkkanaa, 1 palstenakka,  1 sipuli, 5-6 herkkusientä, 1 prk kookosmaitoa, 1 rkl panang-currytahnaa, loraus ketjap manis-kastiketta (makeaa soijakastiketta), 1 rkl kookospalmusokeria, suolaa ja pippuria. Kookosöljyä paistamiseen. 2 kpl punajuuria, nuudeleita, cashew-pähkinöitä ja tuoretta korianteria.

Viipaloi juurekset ohuiksi tikuiksi, samoin sipuli. Leikkaa ohuiksi tikuiksi myös punajuuret, pyörittele öljyssä ja laita uunivuoassa uuniin 200 astetta noin 15-25 minuuttia, kunnes rapeita. Wokkaa kookosöljyssä porkkanat, sitten lisää palsternakka, sipuli ja sitten sienet. Lisää currytahna, sokeri ja ketjap manis. Pyörittele hiukan ja lopuksi lisää kookosmaito ja anna hautua hetken. Mausta. Voit käyttää myös chiliä, meillä skidit ei pidä tulisesta. Joten ei chiliä.

Keitä nuudelit. Paahda kuivalla pannulla pähkinät. Tarjoa curry nuudeleiden kanssa, sirottele päälle punajuurilastuja ja påähkinöitä. Viimeistele korianterilla. 

Lasillinen raikasta, miedosti hapokasta alkoholitonta rieslingiä kylkeen. 

Kyllä kelpaa.

Ps. Lihaton lokakuu jatkuu....