Duuniinhan messuille mentiin ja kivaa oli. Minä ja Timo edustetaan nätisti. Oma tiski oli laitettu kauniiksi panimomestareidemme kasvoilla ja heidän edustamillaan Nikolai BrewMaster Collection-oluilla.
Mutta saimpa sujautettua messuosastolle myös lempiolueni Brooklyn Lagerin ja Sinebrychoff Porterin, jonka kanssa tarjottiin NIIN hyvää Seed&Bean-suklaita. Oi.
#viski-gate on saanut ihmiset liikenteeseen. Hyvähyvä! Homma meni niin, että pääsylipulla saat lasin, johon sitten saa ostaa joko 15 cl tai 30 cl annoksia. Juuri maisteluun sopiva tuo 15 cl annos. Tykkään.
Paikallahan oli myös viskiä. Siitä ovat ystävämme BPFllä hyvin innostuneita, kuten kuvasta näkyy.
Eräs herkku Expossa oli Uniq Drinksin osastolla oleva Fuller´s Vintage Ale 2014. Suuta hivelevä suutuntuma, pehmeän kypsynyt maku. Hyvä.
Italian olutosaamista oli paikalla myös.
Täällä oli Olavi, joka tekee suomalaisena olutta Italiassa. Olen kateellinen. Hän hyödyntää mm. kastanjoita oluenvalmistuksessa. Vielä kateellisempi.
Tällä osastolla oli aivan ihastuttava, raikas suolainen Gose-olut. Nimeä en vaan muista.
Brew Seekerillä nähtiin hymyileviä kasvoja.
Samalla osastolla oli eräs ehdoton Olutexpo-lempiolueni; Thornbridgen Peanut Butter Brown Ale. Tuoksu huumaavan maapähkinäinen, maku mukavan helppo ja vienosti makea. <3
Bryggerin osastolta löytyi May ja super-havuinen Syysmyrsky DIPA. Tämä olut voitti Bryggerin järjestämän kotiolut-kilpailun. Vähän haastava, mutta hyvä olut.
Samalta tiskiltä maistoin myös luumuisen makeaa, kymmenen kuukautta kypsynyttä barley wineä. Pelkästään ehkä pikkasen liian makea, mutta aivan TÄYDELLINEN minkä tahansa juuston kanssa. Pidän makeista, vahvoista oluista, joten pidin tästäkin.
Suodattamaton Pilsner Uruquell oli suosikkiani jo viime vuoden Olutexpossa, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Pehmeän, kuivan raikas olut. Suodattamattomat pilsnerit ja lagerit ovat tulossa laajemminkin, sanokaa minun sanoneen.
Viskipuolella näkyi vanhoja työkavereita ja nykyisiä yhteistyökumppaneita. Jari ja Milla.
Yksi lempioluistani on Rousalin Pils, joten tietysti maistoin Pikkulinnun tiskillä myös saman panimon IPA-olutta. Hops Sous Videllä-vihjataan valmistumenetelmään, lisätietoa täältä (Klik). Ihan hauska IPA, mutta edelleen tykkään siitä Pilsistä enemmän....
Pikkulinnun tiskiltä maistoin myös Närke Kulturbgyggerin Svarte Kungenin. Tumma, kahvin ja lakumaisen paahteinen portteri.
Finnex Beerin expo-paikka oli eri lailla hauska. Siellä ei ollut tiskiä ollenkaan. Hyviä oluita oli runsaasti ja IHANAA haukinmureketta, jota Jussi syötti nälkäisille messutyöläisille (mm. minulle) puoli yhdeltä yöllä. Oli siellä hirveä- ja villisikaakin, mutta minulla kun oli lihaton lokakuu....
Maistoin Finnexillä Fat Bat ruis IPAa. Hyvä nimi ja hauskan makuinen olut.
En ollut ainoa messuilla, oli siellä muitakin....Koko messuilla kävi yhteensä 4500 ihmistä kolmen päivän aikana. Hienoa.
Pikkupanimot olivat yhdessä nurkassa, tietysti ensimmäiseksi mennään Panimo Hiisin tiskille. Koska siellä oli minun Mikani ja Licorice belgian IPA?, lakujuurella maustettu tuhti IPA. Se on NIIN hyvää.
Maistoin myös Panimo Hiisin ja Rekolan Panimon yhteistyöolutta Kaksi Kotia Choco-Cherry, koska rakastan suklaata ja kirsikoita yhdessä. Olut ei pettänyt, se oli tumman suklainen ja hennosti hedelmäinen.
Mikalla oli OlutExpon paras titteli. Tämä otetaan käyttöön muuallakin.
Maku Brewingin osastolla maistoon pääsi Pumpkin Ale. Odotukset olivat korkealla, koska rakastan kurpitsa-oluita. Olimme viime vuonna juuri sopivaan aikaan New Yorkissa, jossa join niitä oikein kunnolla. Maku Brewingin olut oli hyvää ja pärjäsi vallan mainiosti kilpailussa jenkkiserkkujaan vastaan. Erikoismaininta Makulle etiketeistä, ne ovat simppeleitä ja kuitenkin selkeästi erottuvia.
Ruosniemen Panimolla oli vuorossa Vapaaherra keskimäen Maalaispassio. Upea nimi oluella, ehkä tosin vähän vaikeasti muistettava.... Olut on robusti maalaisolut jossa on kaikkea paljon; raparperia, paahdettua punajuurta, Styrian Golding-humalaa sekä Brettanomyces-villihiivaa. Tykkäsin. Maku oli tasapainoinen ja sopivasti hapan. Punajuuri oli lähinnä värissä, mutta koska se ei ole lempimakujani, hyvä niin.
Beer Hunterin Muflonilla oli myös hauska hapan olut, sekin viimeistelty Brettanomyces-hiivalla. Tummahko ja vähän viinimäinen, makua juuri sopivasti.
Olutexpon paras olut löytyi Pikkulinnun tiskiltä, norjalaiselta Nogne O panimolta. Kriek of Telemark. Kirsikkainen, hapan, tasapainoinen, ihana. PARAS. Tätä tankillinen Munkkisaareen, kiitos!
Kiitos Olut-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti