Metsään liittyvää retkeilyä,syömistä ja ARVONTA!

Minähän olen vankka kaupukilaiskakara, Töölön talojen suojissa kasvanut. Niin kuin faijakin oli. Kuitenkin suomalaista kulttuuria opettaakseen, unkarilainen(!) äitini raahasi meidän lapset joka syksy Nuuksion metsiin marjastamaan, että saisimme fiiliksen suomalaiseen metsään. Faija tosin jäi himaan. Ja kivaahan meillä oli.

Siksi yritän molempia pikku aa:ta innostaa myös metsäilyyn. Onneksi Mika on vanha partiolainen ja kokenut metsässäliikkuja. Joten jos me kaikki lähdetään, niin joku osaa ainakin kotiin. Se ei kyllä ole minä.

Metsässä on myös kivaa se, että siellä kaikki ruoka maistuu hyvältä. Siksipä kirjoitinkin metsäruokailusta taannoi jutun, jossa kokenut eräilijä, Kairin Harri kertoo ruokakokemuksistaan ja -vinkeistään. Ja tehtiin me Mikan kanssa sinne reseptejäkin. Lempireseptikseni valikoitui myslipatukat, sekä suolaiset (hapankorppua, siemeniä ja meetwurstia, niitä ollaan tehty myös juhliin) että makeat.  Mikan ja Pekan kuuluisa oluella ja Koskenlaskija-juustolla maustettu laavupaisti pääsi myös juttuun.

Katso koko juttu tuolta: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/119023-hyva-ruoka-on-tarkea-osa-retkea-kaari-paisti-folioon-ja-lahde-luontoon

Ja koska on hyvä innostaa kaikkia menemään metsään ja ruokailemaan siellä, tässä tulee metsään liittyvä ARVONTA:

Tällä kertaa arvotaan RETKEILYRUOKA-SETTI retkeilyn, kiipeilyn ja laskettelun erikoiskaupan Camun nettikaupasta. Käy katsomassa minkä värisen retkeilysetin haluaisit: http://www.camu.fi/shop/retkeily/keittimet_ja_ruokailu/ 

Retkeilyruokasetti on nettikaupassa nimeltään MEAL KIT ja niitä on neljää eri väriä. Kirjoita haluamasi väri kommenttiboxiin.

Yksi onnellinen saa valitsemansa värisen retkiruokailusetin. Arvonta suoritetaan ma 3.9.

Hopihopi, nyt viikonlopuksi metsään fiilistelemään!

Maailman paras suklaakakku. Ei voi sanoa muuta.

Tein kuvauksiin sunnuntaina soveltaen MAAILMAN PARHAAN SUKLAAKAKUN. Vahingossa.

Niin hyvää että kehuin Facebookissa.

200 g tummaa suklaata, 200 g voita (tai 300 g suklaata ja 1 dl kookosöljyä), 4 kanamunaa, 3 dl palmu/ruokosokeria, 1 tl vaniljasokeria (jos haluat kiinteämmän kakun, 2 rkl perunajauhoja).Aikuisten kakkuun noin 1/2 dl tuhtia portteria.

(Lisäksi voi laittaa pähkinämurskaa tai kuivattuja hedelmiä mutta ei ole pakko...Minä laitoin, koska yksi suklaista jota käytin oli tummaa suklaata pähkinämurskalla.)

Laita leivinpaperia irtopohjavuokaan niin että leivinpaperi tulee reilusti yli. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vaahdota sokerit ja kananmunat, lisää voi norona koko ajan sekoittaen(tässä vaiheessa myös perunajauho, olut ja pähkinät/hedelmät, jos haluaa laittaa). Kaada vuokaan. paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 15-25 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä ihan vähän tutiseva (joutuu vähän kyttäämään). Malta jäähdyttää kunnolla.

Syö.

Ps. Minä vein sen töihin, koska pelkäsin että muuten syön sen kokonaan yhdellä kertaa. Aika nopeasti katosi kahvihuoneen pöydältä.

Parasta maustevoita.

En tykkää kastikkeista. Enkä märistä ruuista. Tiedän, olen outo.

MUTTA; tykkään maustevoista. Erilaisista. Ja koska Mika on kanssani, hän on kastike-rakkaudestaan huolimatta, tyytynyt usein syömään maustevoita. Sellaista se rakkaus on.

Oiva maustevoi moneen on: Noin 50 g voita, saman verran sinihomejuustoa, noin 1/2 dl hasselpähkinämurskaa, suolaa ja pippuria.

Sekoita hetken huoneenelämmössä ollut voi ja sinihomejuusto tahnaksi. Lisää pähkinämurska ja mausta suolalla ja pippurilla. Jätä viileään hetkeksi.

Käytä paistettujen kanttarellien kanssa, pihvin päälle, kanafileen täytteeksi, pastaan tai kasvisten päälle. Taivas on rajana.

Viikonloppu, kaupunki, uusia kenkiä ja nachos supreme!

Viikonloppu on kyllä kiva.

Perjantaina ostin yhdet kengät.

Ja toiset. Oho. Anniel-merkkiset. Nina´sista. Suloiset. Ja todella mukavat.

Pidin Oluesta ja ravintolahuveista luennon Raflassa Uudenmaankadulla.

Söin Nachos Supremen kotona.

1 pss nachoja, kourallinen viipaloituja kirsikkatomaatteja, 1 pkt marinoimattomia kanasuikaleita, 1/2 sipulia kuutioina, 5 viipaletta cheddar-juustoa, chiliä ja loraus maitoa.

Pahda kanapalat öljyssä pannulla, lisää vähän bbq/nachos-mauste-seosta(me laitettiin Old Bayta, lempimausteseos). Tee juustokastike lämmittämällä tlkan maitoa ja sulattamalla juuston siinä .Lisää chiliä maun mukaan. (Mika laittoi naga morichia, no huhhuh.)

Kokoa nachojen päälle kanapalat, sipuli, halutessasi viipaloituja mustia oliiveja ja lopuksi juustokastike. Nauti kylmän oluen kanssa.

Lauantaina kävin katsomassa Stefan Nymanin suunnittelemat pysäkit Kampissa. Aika punaiset.

Kävin musiikkitalolla kahvilla skidien kanssa (hyvä paikka lapsille, kirjoitinkin tästä jo). Näin uuden kala-patsaan. Massiivinen.

Kävin Baanalla.Saattamassa Andin junaan Riihimäelle mun maman kanssa.

Kävin Ruttopuistossa, siellä oli joku kudontatempaus, puut koristeltuna kudontasetein. Tämä oli paras.

Ostin auringonkukkia Fredantorilta.

Söin todella hyvän Ceasar-salaatin Mikan ja väliaikaisesti ainoan lapsen tilanteestaan NIIN onnellisen Attilan kanssa. Kylmän valkoviinin kera.

Kävelin kotiin. Join  Törleyn kuoharia viinilasista ja katsoin Monte Rossoa Mikan kanssa.

Minä Sydän Viikonloppu.

Syökää rapuja!

Minulla oli kerran kunnia illastaa vanhan-/hyvän)ajan ruokagurun, pääkonsuli Heikki Tavelan seurassa. Juttelimme pitkään, ja urkin häneltä muutaman ihan kuningas-ohjeen.

Yksi niistä kertoo rapujen keittämisestä.

Keitto-ohje sadalle ravulle (pitäähän niitä olla tarpeeksi):

Noin 10-12 l vettä, pullo lager-olutta (minä käytän KOFFia, muukin vaalea lager käy, pääasia on ettei olut ole liian humaloitua, ettei keittoliemestä tule katkeraa),  2 dl merisuolaa, 10-12 palaa sokeria (yksi pala litralle vettä), runsaasti kruunutilliä(mutta ei niitä, joiden kukinnoissa on jo siemeniä).


Putsaa elävät ravut harjalla juoksevan veden alla. Kuumenna vesi, suola, sokeripalat ja tilli isossa kattilassa. Kun liemi alkaa kiehua, nosta elävät ravut yksitellen nopeasti kattilaan (yök, Mika tekee tän, muuten mä rupean herkistelemään) ja paina kauhalla pinnan alle. Liemen pitää kiehua koko ajan. Keitä  ravut kattilassa erissä, näin keittoaikaa on helppo arvioida.


Keitä rapuja noin 8 minuuttia kannen alla. Laske keittoaika siitä, kun viimeinen rapu on vedessä. Jäähdytä ravut nopeasti keitinliemessään ja korvaa kattilassa olleet tillit uusilla. Voit jäähdyttää ravut laittamalla kattilan tiskialtaaseen ja kylmän veden juoksemaan ympärille, tai upottaa rapukattilaan puhtaaseen muovipussiin käärittyjä kylmäkalleja.Kaada olut tässä vaiheessa kattilaan, se pehmentää rapujen makua. Tarjoa ravut 12-24 tuntia keittämisen jälkeen, säilytä ravut sitä ennen liemessään, mutta ota tilli pois.

Jossain asioissa vanhat keinot ovat perempia kuin pussillinen uusia, vai mitä pääkonsuli Tavela?

Munkkiniemessä syömässä.Oli lapsia, aikuisia ja ääntä.

Kävimme Munkkiniemen Solnassa syömässä vähän aikaa sitten Meksikon perheen kanssa.

Heti kun astuimme sisälle, huomasin, että tästä voi tulla vaikeaa; paikka oli täynnä seniorikansalaisia, jotka katsoivat meitä VÄHÄN ärtyneinä....

Yritin istuttaa juuri silloin ihan mahdottomia lapsia, kun ensimmäinen tarjoilija jo kävi sanomassa, että lasten pitää sitten istua HILJAA pöydässä, eikä saa juoksennella ympäriinsä. "Eipä tulee juuri tänään tapahtumaan", ajattelin.

Juuri kun olimme jo lähdössä, toinen tarjoilija lähestyi ja ehdotti, että jos haluamme mennä kabinettiin syömään? (Hänellä kun kun on samanikäisiä lapsia, hän tietää millaista on istua ravintolassa). Voi sinä fiksu, fiksu tarjoilija, kiitos.

Pääsimme linnottautumaan kaikki kaksi perhettä kabinettiin, jossa äänemme eivät häirinneet senoireita ja josta lapset eivät päässeet pois! Ihanaa.

Tilattiin lasit olutta ja katsottiin listaa (tästä löytyy). Lapsille laitettiin iPhonesta Oktonautit.

Sitten tilattiin ruokaa.

Toast skagen pääruoka-kokona.

Pihviä, paprikakastiketta ja sipulirenkaita. Ja sen hyvän tarjoilijan suosittelemaa punaviiniä.  Lapsille rosmariiniperunoita ja friteerattua mozzarellaa. Mikalle karitsaa ja risottoa. Kaikki oli erittäin hyvää.

Huomaa myös pöydällä olevat autot, kirjat, juomapullot.

Sitten vielä kahvit ja jädet. Lasku. Ja tippiä hyvälle tarjoilijalle.

Tomaatti ja pinjasiemen meni piirakkaan.

Kun tomaatti ja pinjansiemen meni piirakkaan, ne huikkasi rosmariinin mukaan.

Pohja: 75 g pehmeää huoneenlämpöistä voita, 3 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, loraus vaaleaa lageria
Täytteeseen tulee kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä, 1 sipuli suikaloituna, pari valkosipulinkynttä pienittynä, vähän öljyä, 2 rasiaa kirsikkatomaattejja puolitettuna, vähän palmusokeria, mustapippuria, noin desi parmesania ja 3-4 rosmariininoksaa


Tee pohja nyppimällä voin kanssa jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Mausta Lisää olut ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki kylmässä. Painele se sitten piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista uunin alimmalla tasolla noin 10 minuuttia.


Kuumenna öljy ja kuullota sipuli ja hienonnettu valkosipuli. Lisää tomaatit ja paahda seosta vielä hetki. Mausta sokerilla,  suolalla ja pippurilla, lisää suurin osa parmesanjuustosta ja sekoita. Kaada täyte piirakkapohjalle ja ripottele loppu parmesanjuusto päälle. Paista uunin alaosassa noin 15-20 minuuttia. Tarjoa huoneenlämpöisenä ja koristele rosmariinilla.

Kaikilla oli kivaa. Myös syöjillä.

Skidikaravaanin Ravintolapäivä!

Sunnuntaina oli Ravintolapäivä. Joka kerta mietitään, että osallistutaan jollain teemalla. Mutta sitten ollaan, että ÄSH, mennään mieluummin muille syömään....

Nyt oltiin suurella lapsikaravaanilla(ainakin siltä se tuntui ja näytti) Roballa olevassa Warung(joka tarkoittaa indoksi ravintolaa) Indonesiassa. Meillä oli ex-indonesian-asujat ja me.

Paikka oli kiva. Siellä oli oikeasti indonesialaista ruokaa. Ja musaa. Ja tunnelmaa. Ja ihmisiä. Jipii.

Paistettua tempeh:iä(soijapavuista fermentoimalla tehtyä levyä), katkarapulastuja, kananyyttejä, kalapullia, sambalkastiketta ja tulisia kanankoipia, joita Atti söi yhteensä kuusi kappaletta.....

Jengiä oli paljon ja jonoa myös. Ei toisi meitä haitannut, saatiin pöytä, hengattiin siinä ja Nora tilaili paikallisella kielellä lisää. Vanhimmat lapset katosivat nopeasti ja pienemmät söivät mitä ehtivät.

Sitten vaellettiin ympäri Punavuorta etsimällä jälkkäripaikkaa. Kaikki olivat sulkeneet jo. Tai sitten pelästyivät meitä, niinkuin eräs sisäpihalla oliva kakkupaikka, josta tultiin katsomaan montako meitä on, ja todettiin meille skidikaravaanin nähtyään, vähä  pelästyneenä, että "meillä onkin täyttä".

Eli jälkkärit oli casa Munkkisaaressa. Ei ollut paha sekään.

Meksikolaiset ystävät on kivoja(omistettu Terolle)!

Meksiko on kiva maa. Ja yksi lempiruokamaa, ehkä paraskin. Siellä asuu myös Tero.

Ja nyt Tero tuli käymään. Ja toi tostadoita. Sydän.  Aina vähän innostun, kun saan kipinän  meksikolaiseen. Nyt se on päällä.



Tostadat on meksikolaisia, uppopaistettuja isoja maissilastuja, joita käytetään samalla lailla kuin leipää. Eli jonkun muun pohjana. Tostada on periaatteessa jämäruokaa, eli kun pehmeä tortilla on niin vanhaa, että sitä ei voi kääriä rullalle, se paistetaan. Ja näin syntyy tostada!

Me syötiin tostadaa monen kanssa.

Ensin chili con carnen:

1 pkt luomujauhelihaa, 1 sipuli pilkottuna, 1 pkt tölkkipapuja, 1 prk tomaattimurskaa, 1 rkl palmusokeria, 2 tl savustettua paprikajauhetta, chiliä tai chipotle-kastiketta maun mukaan, suolaa ja pippuria.

Kuullota sipuli, lisää jauheliha ja ruskista. Lisää huuhdotut pavut. Lisää tomaattimurska, paprikajauhe.

Tero kertoi, ettei chili con carnea pidetä meksikolaisena ruokana ollenkaan. Hahaa, googletin sen ja löysin, että eka resepti on peräisin 2.9. 1519, jolloin chili con carnea tekivät cholulanilaiset- ja asteekki-intiaanit voitokkaan taistelun aterialle, niin että ruuassa oleva liha oli vihollisten lihaa. Nykyisessä muodossaan chili con carne on keksitty Amerikan puolella. Kyllä Tero tietää!

Syötiin me tostadoita ihan vaan guacamolen kanssa:

2 kypsää avokadoa, 1 tomaatti pienittynä, limemehua loraus, suolaa ja pippuria ja Tabascoa. Murskaa haarukalla pehmeät avokadot, sekoita kaikki aineet.  Anna maustua hetken.

Ja muutama wikipedia-fakta myös guacamolesta; se on asteekki-intiaanien keksimä, avokado-pohjainen kastike,keksitty 1600-luvulla. Nimi tarkoittaa "avokado-kastiketta". No tietysti.

Kaiken kanssa tietysti juodaan Coronaa. Enpä tiennyt, että Meksikossa on tehty jo ennen käymisteitse valmistettua "maissiolutta". 1800-luvulla maahan muutti saksalaissiirtolaisia, jolloin maissista tehty olut sai noin suurinpiirten nykyäänkin tunnetun värinsä ja makunsa.

Huomenna on luvassa lisää tostada-ruokaa.....

Viva la Mexico!Ja Tero!(ja wikipedia)

Iltapäivätreffeillä kaupungilla.

Nyt on siirrytty siihen vaiheeseen parisuhteessa, että käydään treffeillä niinkuin yleensä tapaamisen alukaikuina. (tosin me ei kauheasti treffailu, kun Mika muutti suoraan meille jo ennen varsinaista seurustelua.)

Treffeillä on kiva käydä. Ehtii jutella ja suunnitella tulevaa.

Ja paikkakin oli kiva. Eilen Bulevard Socialin terassi.

Sisällä olisi ollut tilaa, mutta kello oli viisi iltapäivällä ja sisällä oli siihen vähän liian juhlallista.

Tilattiin menut. Rakastan menuita, jossa on paljon pientä syötävää. Farang on siksikin ihan suosikkini. Odotukset tämänkin suhteen oli suuria, menulistalla oli suosikkejani: kampasimpukkaa, tartaria, lammasta, baklavaa...

Ensin grillattua vihersimpukkaa, sitruunaöljyä ja manteli-chorizosalsaa. Ihanaa. Salsan nappaan kyllä kotiinkin käytettäväksi.

Marmorihärkä-tartaria, rapeaa leipää, kaprista ja harissamajoneesia. Mika hymyilee. On syytäkin, tämä oli lempiannoksemme koko menusta. Toinen syy on varmaan ihanan jykevät mini-retro-oluttuopit. Tykkään.

Odottamaani kampasimpukkaa, omenaa, pecorinoa, saksanpähkinää ja sitruunaa. Ihana liemi ja täydellinen kampasimpukka. Ja täydellinen tarjoilutapa. Rakastan simpukankuoria.

Hups, kesken kaiken rupesi satamaan. Ja paistoi aurinko. Hassua.

Minttulampaankyljyksiä, pinjansiemeniä, hummusta. Minulle täydellinen raakuus kyljyksissä, mutta voi olle että peruskuluttajalle vähän liian punaista....

Kivan väliruokamainen savulohi appelsiinikastikkeen kera. Ja fenkolisalaattia.

Vielä viimeiseksi pääruuaksi oli pitaleipää ja munakoisotahnaa, hummusta, kebabvartaat ja harissamajoneesia. Ihania makuja.

Hyvä menu, ainoan miinuksen antaisin siitä, että isoruokaiselle (kuten minä), ei ollut tarjolla mitään täyttävää hilihydraattia, kuten Farangissa ja Gaijinissa on riisiä. Ei varmaan olisi ollut kustannuksiltaan paljon tarjoilla menun läpi couscousia viereen. Sillä olisi saanut myös kaikki ihanat liemet kaavittua loppuun, nyt ne jäivät lautasille makaamaan....nyyh.

Hyvää oli, mutta ihan vähän liian vähän.Minulle.

Jälkkäri oli hyvä. Ja kahvi. Ja seura. Ja palvelu. Olin onnellinen.

Hyvä paikka siis, mutta älä mene liian nälkäisenä.

Nopeenopee pasta ja hitaita kuvia RööperiFestistä!

Kun juoksee ympäri kaupunkia Art Goes Kapakassa ja RööperiFestissä, niin kun tulee kotiin ja lapset kiljuvat pastaa, niin pastan täytyy olla nopeaa ja hyvää.

Tämä on:

1/2 pakettia pastaa, 1/2 prk luomu-tomaattikastiketta, 1 tl palmusokeria, vähän tomaattipyrettä, 2-5 rkl raastettua parmesania, suolaa ja pippuria. Päälle rucolaa ja lisää parmesania.

Keitä vedenkeittimellä vesi kiehuvaksi ja laita kattilaan (näin vesi kiehuu PALJON aikaisemmin). Laita skideille pari minitomaattia pikkukulhoihin alkuruuaksi. Heitä pastat kattilaan ja keitä se 12 minuuttia. Sekoita tomaattikastikkeeseen muut aineet. Valuta pasta, laita se taikaisin kattilaan ja heitä tomaattikastike joukkoon. Kääntele hetki ja tarjoa.

Otin aikaa, 15 minuuttia. Aika hyvä pastaruualle.

Ja näin voi fiilistellä Rööperifestin valokuvia:

Oli luomuruokaa, hattu-korkkarikävelijöitä, Punavuoren kutomiskerhoa, kiinalaista safkaa, herkkuja, kirpparia, esityksiä ja hengausta.

Punavuori. On jees.

Harri tykkää Aleksantereista, me tykätään Harrista! (arvonnan tulos myös)

Ennen, kun Harri asui täällä lähellä, tein usein Aleksanterinleivoksia. Tai siis opettelin koko leivoksen teon Harrin takia. Etsin oikein ohjeen Hesarista ja kokeilin. Onnistuin. Sitten Harri muutti Sveitsiin. Aleksanterit jäi.

Nyt kun Harri oli taas käymässä, Aleksanterit olivat juhla-illallisen jälkkärinä.Tuunattuna niin että sopivat Tokaijin 5-puttonos jälkiruokaviiniin.

Aprikoosi-Aleksanterit

200 g pehmeää voita tai margariinia, 1 dl sokeria, 1 kananmuna, 1 tl leivinjauhetta, 4 1/2 dl vehnäjauhoja, aprikoosihilloa, noin 3 dl tomusokeria, noin 1,5 rkl appelsiinimehua tai vettä.

Sekoita voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna. Sekoita leivinjsuhe ja jauhot. Jos jaksat, siivilöi jauhot vaahdon joukkoon(minä en jaksa, lisään vaan erissä), sekoita tasaiseksi. Anna vetäytyä jääkaapussa puolisen tuntia. Jaa taikina kahtia. Kaaviloi ensi toinen, sitten toinen osa taikinaa kahden leivinpaperin välissä suorakaiteeksi ja paista ne yksitellen 175 asteessa noin 15 minuuttia. Tarkkaile uunia, etteivät taikinan reunat pala. (hups). Jäähdytä.

Levitä toiselle taikinalevylle ohut kerros hilloa ja aseta toinen levy päälle. Laita tomusokeri kulhoon ja sekoita mehu tai vesi pieninä erinä joukkoon, kunnes seos on paksuhkoa kiiltävää tahnaa. Levitä kuorrutus ohuena kerroksena leivoslevylle kuumaan veteen kastetulla veitsellä. Leikkaa terävällä veitsellä leivoksiksi.

Hyvä tuli. Ainakin Harri tykkäsi. Ja se oli pääasia.

Harri, tule pian takaisin.

JA ARVONTA;

Ps. Lentoemo, Ensu ja Tiiti66, laittakaa osoitteenne anikomaria@hotmail.com, niin laitan rannekkeet tulemaan!

Ihan flowta, but I love it!

Rakastan Flow-festaria.

Se vaan on minun festarini.

Syistä olen avautunut jo ennenkin, mutta kerrattakoon:

Musiikki on minun musiikkiani. Sait Etienne, Karri-Koira, Black Keys, Nokia Tentin djt, Paukkumaissi, Memmy Posse ja ne kaikki muut ihanat.

Baareja ja juomapisteitä tarpeeksi. Hauskoja promopisteitä, tästä sai ilmaiseksi omenaa.

Iso, iso 60 000 hengen festari, mutta tilaa ja kulkuväyliä paljon.

Ihana baari toisessa kerroksessa, josta sai villiä tee-roskaa. Huh.

Ruokapisteitä vaikka muille jakaa. Sunnutain iltapala, Shanghai Cowbown mexico-homma, paljon vihanneksia, korianteria ja maissilastuja.

Konserttifiilistä lauantain illalla, Saint Etiennen aikaan.

Festari, josta saa Ihana Kahvilan latte ja kookospalloa. Hyvä aloitus perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille.

Hyvä dj tanssitunnelissa. Tämä oli hyvä. Tykkään myös stylestä.

Neppisrata, jossa aikuiset neppailee perjantaina ja lauantaina, skidit sunnutaina.

Aurinkoa ja iloisia ihmisiä.

Todella hyvät Tokyo Girlin vietnamilaiset kesärullat lohella. Näitä söin kaksi kertaa....

Huiskulan kukkarekka. Mä en kestä, miten söpö.

Tarpeeksi vessoja. Kerrankin.

Hassuja yksityiskohtia. Kuka löytää puput?

Groteskin hampurilainen ja ranskalaiset. Erittäin jees Karri-Koiran keikan ja Nokia jorausten välissä.

Paljon vihreää asvaltin seassa. Oli ihan riippukeinuja.

Oi, ilmapalloja sunnuntai-iltana.

Mutta parasta on seura; Katri ja Tara. Ihan parasta.

Puss Flow, nähdään ensi vuonna.

Ps. Muistakaa arvonta vielä hetken, se löytää täältä.