Perjantai-illan salaatti

Työmatkalla maanantaihin asti. Aurinkoinen iltapäivä Buenos Airesissa. Suomessa on jo melkein kohta perjantai-ilta. Ja tuli juuri mieleen, että voisi olla kotona.

Perjantaisin me usein ollaan aika väsyjä. Silloin pelastaa helppo salaatti Bulevardin S-marketin valikoimista;

1 grillattu broileri, 4 esikeitettyä maissitähkää, pieni kuppi marinoituja oliiveja, kourallinen minitomaatteja, kourallinen rapeita retiisejä, 2 pehmeää avokadoa, kourallinen paahdettuja pähkinöitä tai siemeniä ja vihreää salaattia.

Ja sitten vain kaikki viipaleiksi ja kuutioiksi.  Jos jaksetaan, tehdään kastike; 1 dl oliiviöljyä, 2 rkl balsamicoa
½ dl lager-olutta, 1 sitruunan mehu, ripaus palmu/ruokosokeria mustapippuria ja suolaa, kourallinen persiljaa.

Rapeakuorista leipää seuraksi ja lasi kylmää lager-olutta. Viikonloppu voi alkaa.

Ja kun lapset nukkuu, ehkä vähän jotain hyvää jädeä.

Nyt tuli ikävä kotiin.

Vielä se Ny... SHOPPING!!

Tällä reissulla olin päättänyt, että en juokse tavallisissa turisti-kaupoissa kun sen kaksi vuotta jo tein.

Nyt keskityn niihin kauppoihin, jotka oikeasti kiinnostavat. Oujes.

New York on täynnä kauppoja, joissa on vaatteita, sisustusta, ruokaa ja asusteita samassa paikassa. My kind of shops! Mä olen juuri niin sucker, että jos paitakasan vieressä on kivoja kulhoja, ostan nekin.

Siksi kumarsin Mekkani suuntaan ja ryntäsin Urban Outfitterssiin (mun kauppa oli 526 Avenue of the Americas, Union Squaren vieressä, mutta niitä on monia) . Kauppa jossa on KAIKKEA. Ihana.

Toinen kauppa, jossa on vaatteita, kulhoja ja sälää on Antropologie, jonka huomasin Chelsea Marketissa. Ja siellä oli ale. Sydän. Mukaan lähti kulhoja, vaatteita ja sälää. Tietysti. Näette sitten alempana.

Koko Chelsea Market, josta jo kirjoitinkin ruoka-puolella, on täynnä ihanuuksia. Sieltä saa niin keittiötarvikkeita, kuin kirjoja kuin ruokaa sekä tuoreena että säilöttynä. Ja olutta ja teetä ja viiniä ja kahvia. KAIKKEA.

Lempikauppani siellä olivatkin Bowary Kitchen Supply, josta lähti mm veljenpoika Oliverille ajoneuvo-piparkakkumuotit ja mamalle purkinavaaja. Tai Chelsea Market Basket, josta ostin lisää Mash Brothers-suklaata, kokoontaitettavan kerroskakkutelineen ja kaneli-inkivääriteetä. Postman Bookista löysin Atille puusta tehdyn autopalapelin, olutkirjan, postikortteja, keittokirjan, vihkoja, lastenkirjoja ja muuta.

New York on myös täynnä vintageliikkeitä. Brooklynin Bedford Avenue on hyvä metsästysalue, mutta löytyi niitä tuolta Downtownistakin. En itse vaan ole tuntemattomien ihmisten käytettyjen vaatteiden fani, joten en vintage-kaupoissa käy. Hauskan näköinen kauppa kuitenkin.

New Yorkissa on koko ajan jotain, ja kun me siellä olimme, sattui niin, että nuoret suunnittelijat pitivät designtoria. Koruja ja vaatteita. Ja minä ostin.

Tuliaisia ostettiin Noalle Quiksilveristä, 519 Broadwaylta. Lisäksi kävin Time Squareilla MEGA isossa R´Toy-lelukaupassa, johon ei kannata mennä lasten kanssa. Ne tulee siellä hulluksi. Mekin meinattiin tulla, tosin eri syistä. Kamaa on vaan niin paljon. Barbie- ja prinsessa-asioita on melkein kokonainen kerron. HUH.

Ruokaa, mausteita ja olutta hamstrasin The Whole Food- ketjun paikasta (tämä oli 4 Union Square South, mutta näitäkin on ympäri kaupunkia). Kauppa on katsastamisen arvoinen ihan senkin takia, että kaiken esillelaitton on mahtavaa ja valikoima uskomaton. Pääasiassa lähiruokaa ja luomua. Nam. Täältä ostan AINA Old Bay-maustetta, joka on ihan parasta.
Sain Katrilta etukäteen vinkin ihan uskomattomasta keittiö-sälä-kaupasta, Fishs Eddystä. Juuri mun tyylinen kauppa löytyi joka 889 Broadwaysn ja 19th kulmasta, lähetä ravintola Barbouniaa. Olisin voinut ottaa koko kaupan kotiin, mutta tyydyin hieman vähempään.

Lisäksi kolusin Sohossa Jamin Puechin(14 Prince Street), Jerome Dreyfussin (473/475 Broome Street) ja Alexander Wangin (103 Grand Street) kaupat, kaikki kun ovat lempimerkkejäni. Törmäsin myös Barneyssiin ja Mulberryyn ja Patagonian kauppoihin (101 Wooster Street, Wooster Streetillä oli myös Adidaksen iso store, 136 nrossa) kauppohin. Sohossa tuntui olevan kaikki hip ja pop-kaupat juuri nyt. Suosittelen ehdottomasti shoppauksen ja katselun merkeissä.

West Village oli myös shoppauksen mekka. Sieltä löytyi mm. Marc Jacobs ja moniamonia muita. Olimme vaan vähän jo väsyneitä, sen tarkempi koluaminen onkin sitten ensi kerran hommia.

Tältä ne Niken kaupan West Villagessa päin näyttää. Aika kiva.


No mitäs sitten ostin?

Kulhoja Antropologiesta, vihkoja Postman Bookista, kaneliteeta ja suklaata Chelsea Baskets Marketista, verigreippi-kynttilän Urban Oufitterssistä, sitruspusertimen, "lasku"lautasen ja Brooklyn-pyyhkeen Fishs Eddiestä.

Cooking With Beer Urban Outfittessistä, Garrett Oliverin "Kaikki Oluesta"-kirjan Postman Bookista ja Ferran Adrian kokkikirjan hotellilta.

Laitteen jolla saamme aikaan hyvinhyvin ohuita "kengännauha"-ranskalaisia.

Helinä-keiju paidan lelukaupasta.

Ihiksen kassin nuorten suunnittelijoiden torilta. Sanoma on hyvä.

Lisäksi ostin vielä paljon, paljon muuta....

I love NY.

Dining in NY

Syöminen New Yorkissa. Ihanaa mutta haastavaa. Niin paljon ruokaa ja vaan tietyn määrän vetävä vatsa. 

Ensimmäisen iltana oltiin syömässä maailman parasta hampurilaista The Spotted Pigissä, tuolla lisää siitä.

Ja aamiaiset, tässä The Standard-hotellin Grillin terassilla. Aurinko paistoi, kahvi tuoksui ja myslissä oli tuoreita marjoja. Paras pekoni koko reissussa. Ja pekoni kyllä testattiin joka aamiaisella. 

Pussillinen minimuffinsseja aamiaisella. Fani.

Hotellimme The Grill-aamiaispaikka muuttui ravintolaksi ja hengausbaariksi päivän mittaan. Oltiinkin siellä joku ilta ja paikan kuparimukissa tarjoiltava Ginger Lemonade oli aika drinkki. Vieressä olisi ollut vielä The Standardin Biergaarden, olutravintola, johon ei vain päästy käymään, vaikka asuttiin saman katon alla. Liian lähellä, luulisin. Hotellilla on myös kattobaari, jossa onneksi pääsimme piipahtamaan, koska näkymät olivat fantastiset. Ja rommi-mansikka-inkivääri-juoma, nimeltään Bang-Bang ei ollut huono sekään....

Chelsea Marketissa on kaikkea. Siis ihan kaikkea mitä foodie voi toivoa. Syötiin minimuffinssit Eleni´sissä, hyviä mutta NIIIIN makeita.  Ja join terveellisen luomu-vihersmoothien One Lucky Duckissa, jossa oli perussalaatit, omenaa, limea ja korianteria. Nam. Tosin vodkan kanssa voisi olla vielä parempaa.  Siellä oli aika paljon noita smoothie-vaihtoehtoja. Ah.

Chelsea Marketit suurin ihanuus oli kuitenkin aasialais-fuusio ravintola Morimoto,( paikan chef on Morimoto-niminen Iron Chef, ohjelma, joka on jenkeissä hyvin suosittu), johon ihis Tytti&Jyri oli tehneet meille valmiin pöytävarauksen perjantai-illaksi. Jo ravintola visuaalinen ilme oli ihmeellinen, puhdas ja valkoinen, mutta ruoka oli vielä kauniimpaa. Söimme 7 ruokalajin maistelumenun. Jokainen annos oli oma pikku taideteoksensa.

Alkuruuaksi oli tonnikalatartar, joka tuli kuin taulu, pikku kehyksissä, lisukkeet (mm. riisimuroja, wasabia ja soijahilloa) raitoina taulun alareunassa. Koristeena kukkia. Toinen todella kaunis annos oli anjovis-parmesan-minifondue, joka tuli kynttilälyhdyn näköisessä pikku-fondueastiassa. Lisukket oli muotoiltu kauniisti viereen. Oh.

Muutakin Morimotossa oli; sushilajitelmaa, jostain valkolihaisesta kalasta tehty cheviche, osteria kuumennetun tähtianiksen, ankanmaksan ja soijan kera, välivirkistykseksi inkiväärishotti, joka oli kuin tiivistettyä ginger alea. Tietysti oli myös paahdettua hummeria, kobe-härkää ja tietysti ranskalaiset. Aterian päätti suklaavanukas. 

Paikan drinkit olivat hyvin tujuja, joten niitä ei voi montaa ottaa. Ihistä oli muuten paikassa myös lämmitetyt vc-istuimet....

Seuraavana päivänä menimme käyttämään brunssilla Myynnin kehitysosaston (kiitos Katri, Antti ja Mikael) lahjakortin välimerilliseen ravintola Barboniaan. Paikka on tosi posh, ja näkyy myös Sinkkuelämää-sarjassa. Jee.

Se mikä minua viehätti eniten oli 15 dollarin non-stop Bellini/Mimosa/Shampanja-tarjoilu, tarkoittaen että sillä rahalla henkilökunta täyttää lasisi vaikka Bellineillä koko ajan kunnes lähdet. Ihanaa. Ja se Bellini on niin hyvää.

Mika joi olutta, mä maistelin siltäkin.

Barbonian leipä oli täydellistä, ohut mutta rapea kuori ja hyvä sitko leivässä. Alkuruuiksi söimme sitruuna-valkosipuli-tiristettyä jättikatkarapuja, ja leivällä sain hyvin liemen talteen.

Pääruuaksi Mika söi uppomunia ravunlihan, pinaatin ja hollandaise-kastikkeen kera. Hyvältä näytti. Ja minä valitsin Barbonia-burgerin. Ja se oli juuri niin hyvä, kun sen pitikin olla. Pancettaa, kypsynyttä cheddaria ja hyvä pihvi sämpylän välissä.
Söimme myös elämäni parhaan suklaajälkkärin brunssilla; suklaafondant keksipohjalla, itse tehty suklaakonvehti, suklaa-kahvijäätelöä ja hillottuja hapankirsikoita. Hyvät kylmät väreet menee selkää pitkin kun sitä muistelee....

Juuri sinä viikonloppuna kun olimme kaupungissa, hotellissamme järjestettiin The Feast-nimiset ruoka ja viini-messut. Osana sitä pääsimme kuulemaan ehkä yhden maailman arvoistetuimma kokin, molekyyli-velho Ferran Adrian haastattelun. Ei herra tosin mitään kummosempaa sanonut, puhui, miten pitää käyttää hyviä raaka-aineita ja miten pitää kasvattaa nuoriso nauttimaan ruuasta hitaasti, mutta oli kyllä aika hienoa päästä kuulemaan häntä. Ja ostettiinhan me herran uusi keittokirjakin, The Family Meal.

Mika oli varannut meille pöydän pieneen ranskalaistyyppiseen ravintolaan, nimeltyään The Resette. Sielläkin otettiin 8 ruokalajin maistelumenu, jota New Yorkissa kaikki ravintolat aina suosittavat. Täällä ruoka oli aika pernteistä ranskalaista.

Oli taas tonnikalatartaria, punajuuricarpacciota, pariloita kampasimpukkaa mustajuuren kera, IHANAA kermaista soseutettua sipulikeittoa, jonka pohjalta löytyi ihan uskomattoman maukasta häränhäntää. Keittoon kaadettiin häränhäntälientä tarjoiltaessa päälle.

Kateenkorvaa (yök) saimme kahteen kertaan, ensi lohen lisäkkeenä paistettuna, sitten ihan pääruokana, paneerattuna ja uppopaistettuna korianterin, kapriksen ja purjon kera.  Toinen pääruoka oli hyvin outo mutta maukas rulla, jossa oli maksaa, kanaa, nautaa  ja pekonia rullattuna ja poikkileikattuna piparjuuren, ruusukaalin ja karamellisoituneiden sipulien kera. Hm.

Jälkkäreitä oli kaksi; kuivakakkua ja omenasorbettia ja suklaata 3lla tavalla; suklaakakku,tummasuklaa-chilijäde ja valkosuklaa-pistaasijäde. Hauska idea oli koristeena ollut vähän lämmitetty vaahtokarkki, joka oli pyyhkäisty lautasen reunaan. Palvelu oli vähän ärsyttävää, mutta voivoi, kun Pink Grapefruit Margarita oli hyvää, niin eipä noi tarjoilijat haittaa.

Seuraavana aamuna oltiin brekulla legendaarisessa ranskalaisessa ravintolassa, Pastiksessa. Pitihän siellä päästä käymään. Superkaunis miljöö. Ja isot, kuohkeat pancaket. Vaahterasiirapilla. Oih.

Viimeiseksi lounaspaikaksemme valitsimme autenttisen sporttibaarin, Bill´s Bar and Burgerin. Ja mä sain juuri oikean etikkaiset Buffalo Wingsit sinihomejuustokastikkeen kera, selleritikutkin muistettiin. Ja Ceasar-salaatti. Mika söi Man vs Food-ohjelmasta meille tutut juustoranskalaiset ja burgerit. Paikalla oli oma olutkin, jota sai ostaa mukaan jerrykannuissa. Bissen hinta vaihteli joka päivä "markkinatilanteen" mukaan. Hih.

Yleisesti voi ravintoloista sanoa, että kiinnostavia ravintoloita oli NIIIIIIN paljon. Kaikissa paikoissa mitä katselimme tai missä olimme, maistelumenut olivat ne kiinnostavimmat.  Olutvalikoima oli kaikissa ravintoloissa todella hyvässä kunnossa. Se ilahdutti. Drinkeissä ylläsivät edelleen sitrukset ja aasialaiset yrtit.

Ps. New Yorkissa poikkeuksetta ravintoloiden henkilökunta käyttää samaa vessaa kuin asiakkaat. Vähänoutoa. Kai.

Sorruin....

SE maksoi paljon. Ja mä petin kaikki mun "vaan luomuvoidetta"-lupaukset. Mutta on niin ihanan tuntuista. Syntinen minä.

Kaksi ruokaa yhdellä hinnalla....

Unkarilainen keittiö on niin helppo. Kaiken perusta on pilkottu, kattilassa kuullotettu sipuli.

Ja paprika, sekä jauheena että tahnana.

Eli  unkarilainen paprikapata:

Kuullota 1 pilkottu sipuli öljyssä, lisää 2 rkl paprikajauhetta ja 6-8 kpl kuorittuja, pilkottuja perunoita ( tai mitä tahansa vihanneksia/juureksia/ kanaa), paista perunoita hetki kattilassa paprikajauheen kanssa, sitten kaada 1 l vettä päälle. Anna kiehahtaa, lisää paprikatahnaa tai tomaattipyrettä, suolaa ja pippuria maun mukaan. Jos tomaatteja löytyy kotoa, voi laittaa niitäkin. Sitten vain annat kypsyä.  Nauti tuoreen leivän kanssa tai pelkästään.

Parasta arkiruokaa.

Ja seuraavana päivänä  paistat 1 pkt jauhelihaa sipulin kera, laitat paprikapadan jämät, jauhelihan ja 2 tölkkiä huuhdeltuja ruskeita papuja uunivuokaan, maustat (Tapsan) luomuoreganolla, suolalla ja pippurilla ja laitat uuniin, noin 180 astetta ja puoli tuntia. Juustoa voi raastaa päälle. Tarjoa salaatin tai rucolan kera.

Voilá!Kahden päivän safkat hoidettu!

Frozen jugurt - kotona ja Kluuvissa

Kävin syömässä frozen jogurtin Fuel Smoothie Barissa kiiltävänuudessa Kluuvin kauppakeskuksessa. Mukana kuivattua karpaloa ja kookoshiutaleita. Nam. Ja hieno oli kauppakeskuskin.

Ajattelin tehdä tämän innoittamana frozen jogurttia kotonakin. Jenkeistä otin ohjeenkin:

Frozen jogurt

1/2 banaania, 2 dl maustamatonta jugurttia, 1/2 dl täysmaitoa, 3 tl hunajaa, tilkka vaniljaa.

Laita kaikki tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen. Anna pyöriä kunnes seos on sileää. Laita pakkaseen tunniksi. Laita sittenh taas pyörimään koneeseen. Valmista! voi syödä sellaisenaan tai laittaa mitä vain mieluista päälle.

Nam.

Töölön yläaste, Tyde ja mä - porkkanakakku old school

Yläasteen köksästä ei paljoa käteen jäänyt. Kasariruokia ja suklaakiisseliä. Yök. Ruuanlaiton opettelin noin 20 v myöhemmin.

Tämä on ainoa ohje, joka on kulkenut yläasteen köksänkirjasta mukana koko elämän. Tämäkin siksi, että kun mude lähti tutkimusmatkalle Marien tykö (suomalais-ugrilainen kansa Venäjällä) me kakarat ja Tyde tehtiin spagettia, Ragulettoa (silloin uutuus, valmis spagettikastike) tai sitten pizzaa ja mä leivoin porkkanakakkua.

Tyde hengas meillä joka päivä. Karattiin välistä kesken koulun meille. Hissanmaikka soitti perään lankapuhelimella " Tytti ja Aniko, minä näen teidän siellä Anikolla. Takaisin kouluun!" Asuttiin näes koulua vastapäätä.

Porkkanakakku

3 dl porkkanaraastetta, 1 dl ananasmurskaa, 3,5 dl jauhoja, 3 kananmunaa, 2 dl sokeria (palmusokeri tässä hyvää!), 1 tl kuivattua inkivääriä, 1 tl kanelia, 1 tl pomeranssinkuorta, 1/2 tl neilikkaa, 2 tl leivinjauhetta, 1,5 dl öljyä (ei oliivi, vaan rypsi tai auringonkukka tai kookos)1 dl mantelijauhetta (voi mantelijauheen sijaan laittaa myös 1 dl pähkinöitä/kookoshiutaleita). Korppujauhoja ja voita vuuan voiteluun (tässäkin voi korvata korppujauhot pähkinämurskalla tai kookoshiutaleilla).

Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi. Sekoita kuiva-aineet yhteen. Lisää porkkanaraaste, ananasmurska, kuiva-aineseos ja öljy. Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuuassa 175 asteessa noin tunnin. Paras vuoka on vanhanaikaisen kahvikakun pyöreä vuoka.

Kuorrutettahan ei porkkanakakulla yläasteen köksässä tehty. Mutta minäpä tein nyt:

1/2 pkt tuorejuustoa, noin 1,5 dl tomusokeria.

Siivilöi huoneenlämpöiseen tuorejuustoon tomusokeri ja sekoita. Laita viileään vähäksi aikaan.

Meillä kakku ja kuorrute nautitaan erikseen. Mä kun en tykkää kuorrutteesta.

Porkkanakakku - Klassikko.

Matkalla - The High Line NYC

High Line - New York lempinähtävyyteni. Tästä se alkaa. Meatpacking District.

Siellä kasvaa koivuja. Ja kanervia. Ja paljon muuta.

Se menee meidän hotellin alta.

Perjantai-aamun aurinko käveltäessä West 34th Streettiä kohden.



Vielä on muutama lihaleikkaaja mestoilla.

High Line on maisemoitu entinen tavarankuljetus-raide rata New Yorkissa.  Se on rakennettu 1930-luvulla ja toimi 1980-luvulle asti. Viimeisenä lastinaan se kuljetti pakastekalkkunoita.

Haa. Radan tarkoitus oli siirtää tavaraa teollisuusalueelta keskustaan. Rata haluttiin hävittää viime vuosituhannen loppupuolella, mutta onneksi rata saatiin pelastettua ja muutettua virkistyskäyttöön.

Kannattaa käydä. Sanoinkuvaamaton.

http://www.thehighline.org/

Taraa ja syksyä odotellessa....

Syksy on tulossa Punavuoreen...

"Mama, koska Tara tulee?Mä näytän sille mun hienot tohvelit....Pitää käyttää tohveleita, kun on kylmä!"

"Mama, mitä jos Tara tulee ennen ku omenakakku on valmis?"

Tarte Tatin

Noin 5-6 kirpeää omenaa kuorittuna ja viipaloituna, 20 g voita, noin 2 rkl palmu- tai ruokosokeria

Taikina: 3 dl jauhoja, 125 g  sulaa voita, 1 dl maitoa, 2 tl leivinjauhetta, 2 kananmunaa, 1 dl sokeria, ripaus vaniljasokeria.

Laita leivinpaperi irtovuuan pohjalle, niin että reunat on myös suojattu. Lado omenaviipaleet kauniseen riviin vuokaan. Laita nokereet voita päälle ja sirottele sokeria myös. Tee toinen kerros samalla lailla.

Sekoita sokeri ja voi kulhossa, lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kulhoon. Lisää lopuksi maito. Valuta omenoiden päälle tasaisesti. Paista 150 asteessa noin 45 minuutin ajan.

Nauti kuumana vaniljajäätelön kanssa.

Tara ja syksy saa tulla!

Olutta New Yorkissa

(Varoitus. Teksti sisältää kolsolti olutfiilistelyä.)

En ole minkään maan oluista niin vaikuttunut kuin Amerikan. Siellä nyt jylläävä oluttyyppitrendi, hedelmäiset alet, pale alet ja IPAt ovat kuin luotuja suuhuni ja ruokapöytääni.

Ale on jenkeissä erilaista kuin vanhalla mantereella. Jotenkin he ovat onnistuneet kehittämään aleista hedelmäisempiä, raikkaampia ja maukkaampia. Jenkkiläiset humalalajikkeet, kuten Cascade ja Amarillo taas tuovat samoihin oluisiin ruusun ja sitruksen aromia ja jopa valkoviinimäistä raikkautta. Ihania, sanon minä.

Toinen asia, minkä huomasin noin yleisesti, on ennakkoluuloton mausteiden ja muiden raaka-aineiden käyttö oluissa. Hyvin suuressa osassa tuotteita on jotain pöytämaustetta, hedelmää, leivontamaustettu, hedelmämehua tai jopa nuudelia. Mielenkiintoista.

Löysin monta, monta uutta olutta matkalla. Kunniaa en kuitenkaan voi ottaa New Yorkin olutlöydöistä, vaan kaiken etukäteistyön ja tiedon on hankkinut tuore aviomieheni. Mika on aina perinpohjainen ja tarkka tietoa etsiessään, ja New Yorkin monenkirjavassa olutskenessä se on vain positiivinen asia.  Taustainfona meillä on jenkkioluista erinomaisesti kertova "1001 beer before you die". Suosittelen kirjaa lämpimästi. Mikan ja kirjan ansiosta maistoimme monenlaista olutta, yhteistä niille oli erinomainen maku ja sopivuus ruokajuomaksi. Plussaa on myös hyvät etiketit ja hauskat nimet. Mä rakastan hauskoja nimiä.

Ajattelin nyt jakaa omat oluiden huippuhetket tässä New Yorkin asvalttiviidakossa.

Ensimmäinen säväyttäjä oli jo saapumisiltana juotu Saison Dupont, joka oli samea, maukkaan raikas olut. Erinomainen roquefort-juustohampurilaisen kanssa. Todella.

Sitten seuraavana päivänä matkattiin Brooklyniin, jossa käytiin jo aikaisemmin (monasti) mainitsemassani  Brooklynin panimossa.

Brooklyn Brewery

#1 Brewers Row

79 North 11th Street

NY 11211

http://www.brooklynbrewery.com/

Tämä panimo on siitä ihana, että siellä on aina jotain uutta ja ihanaa juotavaa. Ja nyt niitä oli monia! Jee. Mikan suosikiksi valikoitui Blast-niminen tupla IPA. Siis TUPLA-IPA. Aika paljon humalaa.

Paikan panimomestari Garrett Oliver on juuri toimittanut kirjan nimeltä The Oxford Companion to Beer (joka makaa juuri pöydälläni) ja sitä juhlistaakseen tekaisi oluen nimeltä Companion, jota he kutsuvat Wheat Wine-tyypiksi. Kyseessä oli olut, joka oli vehnäolut, mutta vahva, 9% ja siten muistutti barley winejä.  Joo, vahva. Ja hyvä. Maistoimme myös ranskalaista saisontyyppiä muistuttavaa Radius-olutta. Ja pilsneriä. Ja oktoberfestiä.

Aiettä.

Sieltä pienen selviäminshoppailun kautta Mug´s Alehouseen.

125 Bedford Ave
(between 11th St & 10th St)
Brooklyn, NY 11211

Hauska paikka. Perinteinen olutpubi huimine valikoimineen. Mukeja kaikkialla. Ja kantiksilla kuulemma kaikilla omat mukit. Minä metsästin kurpitsaolutta, koska se jäi Brooklynin panimolla juomatta. Ja löytyihän sitä; Dogfish Head Pumpkin Ale. Hyvä. Mausteinen. Väkevä. Joten Mika joi sen loppuun kun minä vaihdoin Brooklynin Hefe Wiessbieriin, joka on todella, todella hedelmäinen vehnäolut.

Illalla juotiin vaaleata, hedelmäistä, kevyen makuista Morimoto Soba Alea, joka sisälsi normaalien olut-raaka-aineiden lisäksi paahdettua sobaa....Ja mitähän se soba on? Tattarijauhosta tehty, ohut nuudeli. Aika hauska että sitä on oluessa.

Yksi uusista tuttavuuksistani, josta tuli myös yksi olutlempilapsistani, on Blue Moon -niminen panimo,
http://www.bluemoonbrewingcompany.com/

Tämä panimo oli hyvä. Kaikki mitä maistoin, oli erinomaista. Loppupäivinä metsästinkin panimon tuotteita. Maistoin Pumpkin Alea (taas kurpitsaa, mukana myös vehnää, neilikkaa, oll spiceä ja muskottipähkinää), Belgian Wheattia ja parasta eli Summer Honey Wheattia, pehmeän raikasta vehnäolutta, jossa hunaja pyöristi kukkamaisesti maun ja appelsiininkuori raikasti sitruksellaan aromia.

Hienot nettisivut, muuten.

Pakkaukseltaan sympaattinen, ja maultaan täydellinen lager-olut oli Session Lager Oregonista.(http://www.fullsailbrewing.com/session.cfm)

Pullea pieni pullo ja täydellisen, kuivan raikas sisältö. Lauantai-brunssille, valkosipulikatkarapujen kanssa paras.

Brunssilla tuli maistettua myös monta muuta olutta. Kiinnostavaa oli, että vaikka brunssipaikkamme oli välimerellinen ravintola, paikan olutvalikoima on monipuolinen ja hyvä. Näin ei olisi Suomessa.

Kiinnostava panimo oli myös Magic Hat (http://www.magichat.net/)  jonka  nro 9 "Not Quite Pale Ale"- oli juuri sellaista kuin pale alen tulee olla. Hedelmäistä, maukasta, humalan puraisulla höystettynä. Ja fani nimi. Tykkään.

MUTTA: Ehdottomasta paras brunssilla oli kuitenkin kaukaa Japanista tulevan Kiuchi panimon
Hitachino Nest White Ale. Jättää varmaan mammutin hiilijalanjäljen mutta jättäköön. Oli nimittäin niin hyvää. Olut onkin sekä Japanin että USAn jengin suosiossa, voittanut palkintojakin. Olut on belgialaisen vehnäoluen tyyppinen, maustettu korianterilla, appelsiininkuorella- ja mehulla ja muskottipähkinällä. Mutta se ei kuitenkaan ole tyypillinen vehnäolut. Jos pitäisi kuvailla, mille se maistuu, niin kristallinraikas on ainoa sana joka erinomaisen lisäksi tulee mieleeni. Lisäksi etikettitaide on japanilaiseen tyyliin yksityiskohtaisen kaunis.
Katsokaa vaikka:

Kotiin ostettiin Whole Foodista saman merkin Weizeniä ,joka on taas saksalaistyyppinen vehnäolut. Sekin erinomainen, paksumpi, vaniljaisempi, mutta raikas.

Jos on olutharrastaja, ja haluaa kokeilla jenkkituotteita myös hotellihuoneessa tai jopa uhmata reipasotteisia laukunheittäjiä lentokentillä, Whole Foodin myymälät (http://www.wholefood.com/) ovat oiva paikka metsästää ja ostaa pieniä, mielenkiintoisia oluita. Saa sieltä myös luomu-ruokaa, delitavaraa, ja kaikkea muuta. Itse ostan joka kerta puoli kauppaa mukaan. Hitachin Weizen lisäksi kaupasta tarttui mukaan Sixpoint Craft Ales-panimon (http://www.sixpoint.com/)  Autumnation-niminen Pumpkin Ale (tiedän, olen vähän kilahtanut näihin). Tämä olut on käytetty kurpitsan, inkiväärin ja valkopippurin kanssa. Humalointi on tehty tuoreesta, juuri poimitusta humalasta! (tämä oli se syy, miksi se mukaan tarttui). Mika tykkäsi, hän kun on tota humalaisempaa sorttia. Minäkin, JOS joku tarjoaa juustoa seurana. Juuston kanssa muuten humalainen aromi pehmenee ihanasti.  Panimo itse on Brooklynistä ja omaa jenkkiläisen tavan brändätä oluet erittäin hyvin. Vai mitä sanotte esim. lagerista nimeltään Bengali Tiger tai alesta nimeltään Righteous Ale?

Olin odottanut saavani maistaa Samuel Smithin maustettuja oluita, joista jo ravintola Lupolossa olen saanut kirsikkaoluen kautta hyvän fiiliksien, mutta niin kävi, etten muistanut koko Samuelia kun oli niin paljon muuta. Yhden panimon oluen maistoin Mikan lasista, Imperial Stoutin. Hyvää oli, mutta sanon vaan että suomalainen Sinebrychoffin Portteri on parempaa.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä kuuluisassa Heartland-ravintolapanimossa( http://www.heartlandbrewery.com/) . Oi.

Summertime Apricot Ale. Ihan paras lounasolut. Kevyt, virkistävä ja ihan tuoreen aprikoosin fiilis oluessa.  Mika joi Indiana pale Alea ja Redrooster Alea, hyviä nekin. Ravintola on hyvin tyypillisen näköinen pubipaikka, ruokalista sen mukaan.

Vielä lentokentällä annoin periksi Pumpkin Ale-manialleni ja join Shipyardin Pumpkin Alen. Tuli ihan joulu mieleen.

Yleisesti New Yorkin olutskenessä korostuu paikallisuus ja pienuus. Trendipaikoissa myydään paljon olutta, mutta erilaisuutta haetaan pienillä merkeillä ja oluttyypeillä. Mielenkiintoista on että ravintoloissa konseptista riippumatta on hyvät olutlistat, joilla on oluttyypit monipuolisesti edustettuina. Monella oluella ruokakäyttö on myös mainittu etiketissä ja ruuan kanssa nauttimista korostetaan myös panimoissa ja pubeissa.

Cheers, New York! 

www.mugsalehouse.com

Juttuja matkalta: Brooklyn. Tykkään.

New Yorkissa, lempikaupungiosani on ollut jo pitkään (viime käynnistä) Brooklyn. Paikka on rento sekoitus hengausta ja perinteitä.

Brooklynissä odotellaan Halloweeniä. Kurpitsa oli esillä kaikissa muodoissaan, oman favoritit; Stabucksin Pumpkin Spice Latte, Whole Foodista ostettu Pumpkin Candle ja pienpanimoiden Pumpkin Alet.

Brooklynissä parasta oli Williansburg, jonka keskusta on Bedford Avenue.
Metrolla pääsi kätevästi(linjalla L).

Just. Anything can happen in Brooklyn.



Käy:

Mast Brothers Chocolate Factory105A North 3rd Street
Brooklyn, NY 11211

http://mastbrothers.com/

Parasta suklaata ever. Ja kauneimmat suklaakääreet.

Liha- ja herkkukauppa. Tuoreita makkaroita tehdään joka päivä.

95 Broadway, Brooklyn Ny 11211

http://marlowanddaughters.com/

Brooklyn on myös täynnä levykauppoja. Tuolta saatiin Joy Divisionin ja New Orderin parhaat, Novelle Vagueta, surffimusaa ja Mister Coconutin version Depeche Modesta. What else do you need?

Soundfix Records

44 Berry St., Brooklyn New York 11211

http://www.soundfixrecords.com/

Ja shopattavaa löytyy muualtakin:

Brooklyn Industriesta Mikalle paita, kummiskideille vaatteita, villatakkia.

Brooklyn Industries

162 Bedford Ave
[Corner of N 8th]
Brooklyn, NY 11211

http://www.brooklynindustries.com/ (myös nettikauppa, jee!)

Korukauppa Norbusta nuorien desingereitten koruja. Kauniita ja mukavia.

Norbu Design

232A Bedford Ave
(between 5th St & 4th St)
Brooklyn, NY 11211

Vintagea on myös koko kaupungiosa pullollaan. Minä kävin tuolla, mutta muitakin kivoja on:

Beacon´s Closet
88 n 11th street
Brooklyn, Ny 11211
http://www.beaconscloset.com/

Ruokakauppoja on sitten joka kulmassa. Bagel, juusto, deli, you name it. Tämä kauppa on katsomisen arvoinen:

Bedford Cheese Shop

229 Bedford Avenue
Brooklyn, NY 11211

http://www.bedfordcheeseshop.com/

Ja ravintolat. Emmäkestä.

Lounas Marlow and sonissa, prässättyä kanaa, persiljaperunat ja omena-korianteri-saksanpähkinä-cheddar-vihersalaatti. Seuraksi Two Brothers IPA ja tosikin voisen makuinen Captain Kölcsh. Nam. Päälle Porterhousen  Oyster Stout. Irlantilainen olut jonka valmistukseen on lisätty tuoreita ostereita. Että piti lähteä Brooklyniin juomaan irkkulaista olutta.... 

Muuten, hassua oli, että ravintolan vessassa oli vaaka!

Lopuksi koko vierailun karkki:

Lempipanimoni. Brooklyn Brewery. Sydän. Kannattaa käydä täällä; oluet on maukkaita ja tunnelma rentoa. Amerikkalaiset sen osaa. Panimossa on open house joka perjantai kuudesta lähtien ja lauantaisin järjestetään panimokierroksia yleisölle.  Joka kerta hanaoluissa on jotain, mitä ei ole ennen maistanut. Tällä kertaa oman sydämeni vei the Blast!

Sitten vaan taksi alle ja Brooklynin siltaa kohti.

Kävellen yli.Kliseistä mutta kaunista.