Syöminen New Yorkissa. Ihanaa mutta haastavaa. Niin paljon ruokaa ja vaan tietyn määrän vetävä vatsa.
Ensimmäisen iltana oltiin syömässä maailman parasta hampurilaista The Spotted Pigissä, tuolla lisää siitä.
Ja aamiaiset, tässä The Standard-hotellin Grillin terassilla. Aurinko paistoi, kahvi tuoksui ja myslissä oli tuoreita marjoja. Paras pekoni koko reissussa. Ja pekoni kyllä testattiin joka aamiaisella.
Pussillinen minimuffinsseja aamiaisella. Fani.
Hotellimme The Grill-aamiaispaikka muuttui ravintolaksi ja hengausbaariksi päivän mittaan. Oltiinkin siellä joku ilta ja paikan kuparimukissa tarjoiltava Ginger Lemonade oli aika drinkki. Vieressä olisi ollut vielä The Standardin Biergaarden, olutravintola, johon ei vain päästy käymään, vaikka asuttiin saman katon alla. Liian lähellä, luulisin. Hotellilla on myös kattobaari, jossa onneksi pääsimme piipahtamaan, koska näkymät olivat fantastiset. Ja rommi-mansikka-inkivääri-juoma, nimeltään Bang-Bang ei ollut huono sekään....
Chelsea Marketissa on kaikkea. Siis ihan kaikkea mitä foodie voi toivoa. Syötiin minimuffinssit Eleni´sissä, hyviä mutta NIIIIN makeita. Ja join terveellisen luomu-vihersmoothien One Lucky Duckissa, jossa oli perussalaatit, omenaa, limea ja korianteria. Nam. Tosin vodkan kanssa voisi olla vielä parempaa. Siellä oli aika paljon noita smoothie-vaihtoehtoja. Ah.
Chelsea Marketit suurin ihanuus oli kuitenkin aasialais-fuusio ravintola Morimoto,( paikan chef on Morimoto-niminen Iron Chef, ohjelma, joka on jenkeissä hyvin suosittu), johon ihis Tytti&Jyri oli tehneet meille valmiin pöytävarauksen perjantai-illaksi. Jo ravintola visuaalinen ilme oli ihmeellinen, puhdas ja valkoinen, mutta ruoka oli vielä kauniimpaa. Söimme 7 ruokalajin maistelumenun. Jokainen annos oli oma pikku taideteoksensa.
Alkuruuaksi oli tonnikalatartar, joka tuli kuin taulu, pikku kehyksissä, lisukkeet (mm. riisimuroja, wasabia ja soijahilloa) raitoina taulun alareunassa. Koristeena kukkia. Toinen todella kaunis annos oli anjovis-parmesan-minifondue, joka tuli kynttilälyhdyn näköisessä pikku-fondueastiassa. Lisukket oli muotoiltu kauniisti viereen. Oh.
Muutakin Morimotossa oli; sushilajitelmaa, jostain valkolihaisesta kalasta tehty cheviche, osteria kuumennetun tähtianiksen, ankanmaksan ja soijan kera, välivirkistykseksi inkiväärishotti, joka oli kuin tiivistettyä ginger alea. Tietysti oli myös paahdettua hummeria, kobe-härkää ja tietysti ranskalaiset. Aterian päätti suklaavanukas.
Paikan drinkit olivat hyvin tujuja, joten niitä ei voi montaa ottaa. Ihistä oli muuten paikassa myös lämmitetyt vc-istuimet....
Seuraavana päivänä menimme käyttämään brunssilla Myynnin kehitysosaston (kiitos Katri, Antti ja Mikael) lahjakortin välimerilliseen ravintola Barboniaan. Paikka on tosi posh, ja näkyy myös Sinkkuelämää-sarjassa. Jee.
Se mikä minua viehätti eniten oli 15 dollarin non-stop Bellini/Mimosa/Shampanja-tarjoilu, tarkoittaen että sillä rahalla henkilökunta täyttää lasisi vaikka Bellineillä koko ajan kunnes lähdet. Ihanaa. Ja se Bellini on niin hyvää.
Mika joi olutta, mä maistelin siltäkin.
Barbonian leipä oli täydellistä, ohut mutta rapea kuori ja hyvä sitko leivässä. Alkuruuiksi söimme sitruuna-valkosipuli-tiristettyä jättikatkarapuja, ja leivällä sain hyvin liemen talteen.
Pääruuaksi Mika söi uppomunia ravunlihan, pinaatin ja hollandaise-kastikkeen kera. Hyvältä näytti. Ja minä valitsin Barbonia-burgerin. Ja se oli juuri niin hyvä, kun sen pitikin olla. Pancettaa, kypsynyttä cheddaria ja hyvä pihvi sämpylän välissä.
Söimme myös elämäni parhaan suklaajälkkärin brunssilla; suklaafondant keksipohjalla, itse tehty suklaakonvehti, suklaa-kahvijäätelöä ja hillottuja hapankirsikoita. Hyvät kylmät väreet menee selkää pitkin kun sitä muistelee....
Juuri sinä viikonloppuna kun olimme kaupungissa, hotellissamme järjestettiin The Feast-nimiset ruoka ja viini-messut. Osana sitä pääsimme kuulemaan ehkä yhden maailman arvoistetuimma kokin, molekyyli-velho Ferran Adrian haastattelun. Ei herra tosin mitään kummosempaa sanonut, puhui, miten pitää käyttää hyviä raaka-aineita ja miten pitää kasvattaa nuoriso nauttimaan ruuasta hitaasti, mutta oli kyllä aika hienoa päästä kuulemaan häntä. Ja ostettiinhan me herran uusi keittokirjakin, The Family Meal.
Mika oli varannut meille pöydän pieneen ranskalaistyyppiseen ravintolaan, nimeltyään The Resette. Sielläkin otettiin 8 ruokalajin maistelumenu, jota New Yorkissa kaikki ravintolat aina suosittavat. Täällä ruoka oli aika pernteistä ranskalaista.
Oli taas tonnikalatartaria, punajuuricarpacciota, pariloita kampasimpukkaa mustajuuren kera, IHANAA kermaista soseutettua sipulikeittoa, jonka pohjalta löytyi ihan uskomattoman maukasta häränhäntää. Keittoon kaadettiin häränhäntälientä tarjoiltaessa päälle.
Kateenkorvaa (yök) saimme kahteen kertaan, ensi lohen lisäkkeenä paistettuna, sitten ihan pääruokana, paneerattuna ja uppopaistettuna korianterin, kapriksen ja purjon kera. Toinen pääruoka oli hyvin outo mutta maukas rulla, jossa oli maksaa, kanaa, nautaa ja pekonia rullattuna ja poikkileikattuna piparjuuren, ruusukaalin ja karamellisoituneiden sipulien kera. Hm.
Jälkkäreitä oli kaksi; kuivakakkua ja omenasorbettia ja suklaata 3lla tavalla; suklaakakku,tummasuklaa-chilijäde ja valkosuklaa-pistaasijäde. Hauska idea oli koristeena ollut vähän lämmitetty vaahtokarkki, joka oli pyyhkäisty lautasen reunaan. Palvelu oli vähän ärsyttävää, mutta voivoi, kun Pink Grapefruit Margarita oli hyvää, niin eipä noi tarjoilijat haittaa.
Seuraavana aamuna oltiin brekulla legendaarisessa ranskalaisessa ravintolassa, Pastiksessa. Pitihän siellä päästä käymään. Superkaunis miljöö. Ja isot, kuohkeat pancaket. Vaahterasiirapilla. Oih.
Viimeiseksi lounaspaikaksemme valitsimme autenttisen sporttibaarin, Bill´s Bar and Burgerin. Ja mä sain juuri oikean etikkaiset Buffalo Wingsit sinihomejuustokastikkeen kera, selleritikutkin muistettiin. Ja Ceasar-salaatti. Mika söi Man vs Food-ohjelmasta meille tutut juustoranskalaiset ja burgerit. Paikalla oli oma olutkin, jota sai ostaa mukaan jerrykannuissa. Bissen hinta vaihteli joka päivä "markkinatilanteen" mukaan. Hih.
Yleisesti voi ravintoloista sanoa, että kiinnostavia ravintoloita oli NIIIIIIN paljon. Kaikissa paikoissa mitä katselimme tai missä olimme, maistelumenut olivat ne kiinnostavimmat. Olutvalikoima oli kaikissa ravintoloissa todella hyvässä kunnossa. Se ilahdutti. Drinkeissä ylläsivät edelleen sitrukset ja aasialaiset yrtit.
Ps. New Yorkissa poikkeuksetta ravintoloiden henkilökunta käyttää samaa vessaa kuin asiakkaat. Vähänoutoa. Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti