Kolmas #lihatonlokakuu meni ihan omalla painollaan. Nähtävästi olemme niin tottuneita tähän, etteivät skiditkään kauheasti vinkuneet, vaan syötiin hyvällä ruokahalulla kalaa, äyriäisiä, härkistä, papuja ja linssejä. Ei ollut edes vaikea keksiä ruokia. Ensimmäistä kertaa, koko kuukauta ei edes huomannut.
Tämä kertoo ,miten vaivihkaa meidänkin lihansyöminen on vähentynyt. Muistan vielä ensimmäisen #lihatonlokakuu- ajan, silloin tuntui ylivoimiaselta jättää liha niin pitkäksi ajaksi pois. Ja nyt aika meni vaan, puff! Tästä on hyvä jatkaa omalla ruokafilosofiallani, että syömme lihaa harvemmin, mutta silloin parempaa - luomua, riistaa, muuten vähän ettisempää. Kaverini oli Saksassa töissä broileriteurastamotehtaassa (hän kesti sitä kolme kuukautta) ja niiden juttujen jälkeen en pysty enää syömään broilerisuikaletta tai muuta tuollaista.
Joten #lihatonlokakuu tulee kyllä säilymään perheessämme. Kokonaan kasvissyöjäksi en vieläkään ala, koska rakastan pekonia, mutta pyrimme koko ajan vähentämään lihankäyttöä ja tekemään kasvisruuista vaan niin hyviä, että ne korvaavat lihan herkullisuuden skideille. Tässä hyvänä apuna on ollut Härkis, josta pyöräytinkin lasagnen kuukausi sitten.
Sain lokakuussa käsiini ihana Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-keittokirjan,joka oli täynnän ihania haudutettuja liharuokia. Kiusaus oli suuri tehdä niitä, mutta onneksi kirjasta löytyi ihania reseptejä myös vegenä.
Eniten kiinnosti maukkaan oloinen sienipata, jota Mika tekikin viime kuussa metsäsienistä.
Valmiista ruuasta kuvaa ei sitten olekaan, koska olimme niin nälkäisiä, että söimme sen ilman kameran räpsintää.
Reseptiä en anna, vaan teidän täytyy mennä ostamaan tämä oiva Pataruokaa-kirja. Se on täynnä tähän vuodenaikaan sopivia, helppoja ja itsestään kypsyviä pataruokia, joista moni pääee myös meidän pöytäämme, nyt kun vegeajat ovat ohi.
