Blogisuositus ja leipä oluen seuraksi

Vaikka seuraan jo tosi monia blogeja, aina on tilaa uudelle seurattavalle blogille, jos se on hyvä. 

Tuttuni Sanna, joka on ammatiltaaqn ruokatoimittaja, pitää uutta kivaa blogia siskonsa kanssa, Kekäläisten Grilli. Löytyypä sieltä kirjoitus minustakin. (klik) Ja paljon muuta hyvää ja hyödyllistä. Kannattaa seurata. 

Alla olevan kuvan jaan tässä, koska tuo kuvassa oleva,  maailman IHANIN pulloavaaja on Sannan minulle antama. Plussaksi saatte hyvä voikkarireseptin. 

Herkkuleipä oluen kyytipojaksi

(määrät per leipä)

3 palaa hyvää maalaisleipää, 3 siivua salamia, 2 siivua parmankinkkua, 1 tomaatti viipaleina, 1 keitetty kanamuna viipaleina, 2 viipaletta gryére-juustoa, voita, 1 rkl majoneesia, 2 oksaa rosmariinia

Tomaattihummus:

2 rkl valmista hummustahnaa, 2 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja, suolaa ja pippuria

Valmista tomaattihummus sekoittamalla ainesosat tehosekoittimella yhteen. Kokoa herkkuleipä laittamalla ensimmäisen leipäviipaleen päälle tomaattihummusta ja salamia, sitten viipaloitua kananmunaa. Päälle leipä jossa majoneesia ja rosmariinia, viipaloitua tomaattia, juustoa ja parmankinkkua. Sitten voilla voideltu leipä päällimmäiseksi.

Maista herkkuleivän kanssa raikasta pale ale-olutta tai raikasta lager-olutta. Iltapalaksi ei huono. Eikä muutenkaan. 

PARAS munkki!

Harvemmin innostun leipomoiden valmisleivonnaisista, koska leivon itse niin paljon. Tosin julkkareissa ollut Vaasan porkkanakakku oli parasta valmisleivonnaista pitkään aikaan.

Mutta Gastromessuilla törmäsin uutuuteen joka on vaan pakko jakaa.

OMAR-kermakaramellimunkki. Leivonnaisen ja karkin parhaat ominaisuudet yhdessä. Hyvä munkki jonka päällys ja sisus on omarkarkkia.

Tämä munkki on vaan niin hyvää. Klassikkomunkkisuosikkini berliininmunkkikin kalpenee Omar-munkin rinnalla.

Meillä ei syöty oikeastaan karkkia ollenkaan kotona kun olin pieni. Koska mamani leipoi koko ajan eikä halunnut että söisimme karkkia muutenkaan. Ainoa mitä hän joskus osti, oli juuri Omar-karkit. Rakastan niitä yhä.

Joten kaiken muun hyvän lisäksi, tämä munkki on vähän paluuta lapsuuteen. Ehkä siksi söin niitä Gastromessuilla 20 kappaletta kolmen päivän aikana....

Munkit tulossa markkinoille huhtikuussa, kandee maistaa.

Kuvan munkin sain Fasulta kotiin messuilta. Se oli 21s.

Hyviä hoodeja, hyviä ihmisiä ja hyvää olutta - Punavuori Pub Crawl 2,0

Pitkäperjantai ei tänä vuonna tuntunut yhtään pitkältä, koska pääsimme "ryömimään" ympäri Punavuorta Punavuori Pub Crawlin merkeissä.

Tämä ihastuttava oluttapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran. Homma toimii seuraavasti; Jokaisessa ravintolassa, joka ryömintään osallistuu, on tarjolla jonkun suomalaisen pienpanimon olut, jota ei ole ollut muualle vielä myynnissä.  Maistetaan olut, fiilistellään ja kierretään seuraavaan paikkaan.  Tänä vuonna mukana oli seitsemän ravintolaa ja tietysti seitsemän panimoa.  Ja paljon jengiä.

Me toimimme etujoukkoina. Mukana oli mm. kaverini ja Aromilehden bloggaaja Harri, Vaimomatskuublogin Jella,  Tyttö ja tuopin Maria ja Kimmo, Kaunis Humala-blogin Lasse, oppaana minun Mikani Donut Island Brewingistä, oluttoimittaja Mariaana ja tietysti Nella.  Hauska joukko.

Aloitimme kierroksen Brewdog Helsingistä.  Siellä nautimme Fat Lizardin ja Brewdog Helsingin yhteistyössä tekemää Jesus Lizard IPAa, joka oli passionhedelmällä ryyditetty, hapan, helpostijuotava olut. Nykyään on muuten ihanaa, että oluita saa aina myös pieniä kokoja, niin jaksoi maistaa kaikkia!

Koko ryömiminen aloiteltiin Juhanin ja Mikan toimesta kertomalla homman kulun. Ja sitten Läskiliskon pojat kertoivat oluestaan.

Tiemme vei seuraavaksi Latvaan. Siellä oli ensimaistossa Rekolan Panimon Savuvehnä, kevyt ja savuinen vehnäolut, jossa monille vehnäoluille tyypillistä banaanin aromia ei ollut kuin häivähdys. Savu tuntui tasapainoisena ja kaiken kaikkiaan olut oli hyvä. Söimme ennen kierrosta kotona nyhtöpossuburgereita, ja tämä olut olisi ollut omiaan niiden kanssa.

Kun lähdimme Latvasta, Juhani johti loput jengistä Latvaan päin. Laskimme nopeati yli 60 ihmistä. Aika jees.

Tommy Knocker Barista löysimme seuraavan oluen, Maistilan Panimon Perämeri-nimisen American Brown Alen. Ja oman kirjani! Nitä löytyy selailtavana kaikista Delifox-baareista. Aika kiva.

Maistilan Perämeri oli hennon kinuskisen tuoksuinen, yllättävän humalainen ja poltetun sokerin jälkimaun omaan olut.

Tässä vaelletaan jo seuraavaan paikkaan. Eikä haitannut pikku sadekaan kun on olutta luvassa.

Il Birrificiossa oli maisteltavana ravintolan ja minun Mikani Donut Island Brewingin yhteistyönä tehty Rödbärgen, mustaherukalla maistettu sour ale. Happaman hedelmäinen, helpostijuotava ja minun mieleeni. Taattua Nellakintykkää-matskua. Birrissä viivyttiin vähän kauemmin, koska siellä on festarihodareita ja muuta safkaa, mitä välipalaksi pystyi nauttimaan.

Tiemme vei eteenpäin Punavuoren Ahveneen. Jossa vuorossa oli Hopping Brewstersin Witchdance, gruit pale ale. Gruithan on vaihtelevansisältöinen yrttiseos, jolla oluita on maustettu ennen kuin humalaa ruvettiin käyttää oluenteossa. Muinaisoluiksikin näitä gruitteja nimitetään. Humalahan tuli oluenpanoon vasta noin 800-1000-luvulla, mutta oluttahan on tehty jo monta tuhatta vuotta ennen sitä.

Witchdance on miellyttävän hedelmäinen, hennosti katkera, helppo mutta moniulotteinen olut. Mausteena siinä oli mm. neilikkaa, appelsiininkuorta ja tähtianista. Tykkäsin. En saanut selvää oliko tässä humalaa ollenkaan, vai tuliko katkeruus appelsiininkuoresta. Mutta ei väliä, hyvä olut oli.

Punavuoren Ahvenessa oli listalla myös yksi Nellan ja minun lempioluistani, Mikkellerin Spontanious-sarjan Tyrni. Niin kallista, mutta niin ihanaa. Tätä (ja muita saman sarjan oluita) me roudaamme joka vuosi Kööpenhaminasta.

Kierroksen seuraava ravintola olikin yksi lempipaikoistani, Black Door, missä testattavana oli Stadin Panimon Helsch, kölsch-tyylinen olut. Kevyt, hieman makea ja maltainen.

Samassa mestassa maistomme ravintolapäällikkö Samin suosituksesta myös ruotsalaisen Stockholm Brewing Södermalm DryHopped Sourin. Aijai. Oli hyvä. Katkera, hapan ja hedelmäinen.

Punavuori Pub Crawl huipentui BierBieriin. Siellä testattavana oli kierroksen loppuun hyvin sopiva, makuhermot nollaava pils, Sori Brewingin Trokari. Kylmänä juotava, maltainen ja katkerahko, tyypillinen pils.

Me nokitimme vielä lopuksi Evil Twinin Ron and the Beast Ryan-saisonilla, joka oli vähän liiankin moniarominen, hapan ja vähän purkkamainen farmhouse ale. Ja lopuksi tietysti Boonin Geuzea vähän päälle. Koska geuze.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Punavuori Pub Crawl oli ainakin mielestäni menestys. Homma oli järjestetty hyvin, meillä oli kaksi opasta, jotka kierrättivät ihmisiä kahdessa vuorossa. Sen lisäksi monet kiersivät omaan tahtiin, eikä sekään haitannut. Hyvin oli mietitty kierroksen puoliväliin, Il Birriin hodaritarjous, että sai haukata jotain oluiden välissä jos halusi. Lystikästä oli myös että ympäri Punavuorta näki jengiä, joka kiersivät eri tahtia ja huutelimme toisillemme kadulla, mitä paikat on jo kierretty. Yhteisöllisyttä ravintoloiden avulla. Tykkään.

Kaikissa paikoissa oli uusi ja mielenkiintoinen olut, ja useimmissa paikoissa myös panimolta joku esittelemässä oluen. Aina on kivaa kuulla oluen yksityiskohdat seuorran oluentekijältä. Oluet olivat myös virkistävän erilaisia keskenään. Kaikki oluet on muuten vielä hanassa, joten kannattaa mennä maistamaan, ennenkuin loppuvat.

Seitsemän ravintolaa ja saman verran oluita on aika passeli määrä. Ainakin minulle. Koska kierroksen aikataulu oli väljä, kolmesta yhdeksään, niin aikaa jäi myös "ylimääräisten" oluiden maisteluun, seurusteluun ja syömiseen.

Näitä pub crawleja kannattaisikin järjestää myös muualla. Nyt Kallion, Töölön ja muiden paikkojen olutravintolat, järjestäkää oma pubiryömintä!

Kiitos järjestäjille, ravintoloille ja varsinkin Mikalle ja Juhanille. Lisää näitä meillekin, odottelemme jo Punavuori Pub Crawl 3.0.....

Lopuksi kiitän omaa seuruettani. Meillä oli kyllä mukavaa. Juteltiin oluesta mutta myös kaikesta muusta. Se oli parasta.

Ps. Kaikki oluiden arviot löytyvät myös Untappdista.

Pääsiäisen olut&ruokamenu

Pääsiäinen on oiva paikka treenata oluen ja ruuan liittoa. Silloin syödään juhlavammin ja juomiinkin kannattaa panostaa. 

Olen duuniin tehnyt monena vuotena pääsiäiseksi sopivia olut&ruokamenuita, joista nyt valitsin oman lempisettini. 

Alkuruuaksi tietysti unkarilaiset täytetyt kanamunat ja lohipastrami, jonka opin ravintola Helmestä. Juotavaksi vaaleaa lager-olutta tai kevyttä californian commonia. Ei ole huono belgialaistyylinen, hapan vehnäolutkaan. 

 Olut-lohipastrami ja täytetyt kananmunat salaattipedillä

Täytetyt kananmunat

4 kpl keitettyjä kanamunia

noin 2 rkl majoneesia

noin 1-2 rkl sinappia

noin 2-3 rkl voita

suolaa ja pippuria

Kuori jäähtyneet keitetyt kananmunat ja leikkaa kahtia. Poista keltuainen ja murenna se kulhoon. Lisää majoneesia, sinappia ja voita varovasti, sekoita ja maista välillä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pursota täyte kananmunan puolikkaisiin. Laita jääkaappiin kelmun alle ainakin kahdeksi tunniksi.

Vinkki: jos haluat tahnasta kevyempää, lisää siihen myös luonnonjugurttia.

Olutsiirappi

1 dl vaaleaa, kevyesti humaloitua lager-olutta

1 dl hunajaa

Valmista olutsiirappi keittämällä olutta ja hunajaa niin kauan, että keitos saostuu siirappimaiseksi.

Lohipastrami

400 g lohifi leetä (keskipala)

merisuolaa

pippurisekoitusta (valko-, viher-,musta- ja rosepippuria)

mausteita (piparjuurta ja kuivattua jauhettua sitruunankuorta)

Salaatti

½ pnt Romaine-salaattia

½ pnt rucola-salaattia

oliiviöljyä

Pyydä kalakauppiaaltasi ruodoton ja nahaton lohifile tai poista itse lohesta kaikki ruodot ja rasvat. Mausta kala merisuolalla ja anna sen graavautua jääkaapissa noin 1,5–2 tuntia. Leikkaa lohipala ruotoviivan suuntaisesti neljään osaan.

Paahda lohipaloihin väri kuivalla tulikuumalla paistinpannulla. Mausta lohipalat pippuri- ja

maustesekoituksella. Kääri jokainen lohipala omaan tuorekelmupakettiin pyörittäen kelmua molemmista päistä eri suuntiin, kunnes lohipaloista tulee tiukkoja makkaroita. Laita lohet tunniksi jääkaappiin. Pese ja revi salaatit. Aseta salaatit lautasille. Leikkaa terävällä veitsellä lohimakkaroista sopivia paloja. Poista paloista kelmut vasta

leikkaamisen jälkeen. Asettele lohipalat salaattipedille ja valuta päälle olut-hunajasiirappia. Asettele myös täytetyt kananmunat salaattipedille lohen viereen.

Nam. Menee myös lounaana. Veljeni rakastaa näitä täytettyjä kanamunia. 

Pääruuaksi lammasta suklaisella olutkastikkeella. Näin saadaan yhdistettyä pääsiäisen maut. Olueksi tummaa lageria, porteria tai tummaa, tuhtia stouttia. 

Lampaankare ja suklainen valkosipulikastike 

800 g karetta

tomaattitapenadea

kourallinen

pistaasipähkinöitä

Kareen marinadi

1 dl porter tai tumma lager-olutta

1 laakerinlehti

1 valkosipulinkynsi

1 sipuli

suolaa

sokeria

Piparjuurikasvikset

noin 2 perunaa ohuina viipaleina

1 paprika suikaloituna

1 kesäkurpitsa ohuina viipaleina

1 rkl voita

1 rkl tuoretta raastettua piparjuurta

persiljaa

Suklainen valkosipulikastike

1 valkosipuli

2 dl lihalientä

1 dl tummaa lager-olutta

1 rkl voita

suolaa ja pippuria

Paahda kuorittuja kokonaisia valkosipulin kynsiä voissa kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Lisää lihaliemi ja olut.  Keitä kokoon niin kauan, että nesteestä on puolet jäljellä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ja huomaa: Voit pehmentää kastikkeen makua lorauksella kermaa.

Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi silpuksi. Sekoita marinadin ainekset ja marinoi karetta

vuorokausi. Ota kare jääkaapista, pyyhi marinadi pois ja paista kareen pintaan väri

pannulla. Sekoita murskatut pistaasipähkinät tomaatitapenadeen. Kuorruta kare tapenadella ja laita se uuniin. Paista 180 asteessa, noin 8-12 minuuttia tai hiukan kauemmin, jos haluat kareen kypsempänä.

Keitä perunat ja kasvikset al denteksi (vähän koviksi) ja jäähdytä. Laita pannulle voi ja piparjuuri ja kasvikset ja paista. Lisää lopuksi persiljaa. Aseta tarjolle karetta, kastiketta ja kasviksia.

Vaikka itse vihaan mämmiä (ja saan vihata, enhän ole suomalainen), tämä kaverini Jukiksen kehittelemä mämmipannacotta on hyvää. Varsinkin jos sen kanssa maistelee tummaa luostariolutta tai tummaa belgialaista alea. 

Mämmipannacotta

5 dl maitoa

3-4 rkl palmusokeria tai ruokosokeria

5 liivatelehteä

2,5 dl mämmiä

2 rkl porteria

Liota liivatteita 10 minuuttia tilkassa kylmää vettä. Kuumenna maito ja sokeri. Sekoita olut ja mämmi keskenään. Yhdistä maito ja liivatteet ja lisää mämmi-olutseos. Sekoita hyvin. Jaa seos neljään lasiin ja anna annosten hyytyä kylmässä pari tuntia. Tarjoa vaniljakastikkeen ja marjojen kanssa.

Kannattaa myös muistaa, että oluita voi jakaa ruokailijoiden kesken, joten yksi olutpullo voi riittää noin kahdelle tai jopa kolmelle. Näin määrä ei ole liikaa, mutta makuja saa paljon.  Nyt vaan kauppaan kipinkapin hankkimaan pääsiäismenuaineksia. Ja oluita. 

Hyvää Pääsiäistä! 

Kuvat taitava Sami Repo

Pääsiäisen unkarilainen rahkaherkku ja muita unkarilaisuuksia

Unkarilainen pääsiäinen on hieman erilainen kuin suomalainen. Ensinnäkin, tietysti, kun Unkari on katolinen maa, ennen pääsiäistä oleva paasto on siellä suuremmassa roolissa, ja meillä pienenä ei syöty lihaa kotona paaston aikana. Olen itsekin yrittänyt tätä tehdä meillä Munkkisaaressa, mutta en aina muista ja lipsun päätöksestä.

Sellainen unkarilainen herkku, mitä meillä on ollut aina on rahkapiirakka. Pienenä tämä oli veljeni herkkua, mutta olen sille nyt itsekin lämmennyt.

Resepti on vanha tuttu ja löytyy blogista. (klik) Muita meidän unkarilaisen perheemme pääsiäisruokia löytyy myös blogin arkistoista, vaikka tästä. (klik).

Nyt on hyvää aikaa valmistautua pääsiäisen herkutteluun. Meille on tulossa ystäväni Harri ja kuumeisesti meitimme jo juhlamenuta....

Niin Monta Olutta -kirjajulkkarit, onnellisuus ja arvonnan tulos!

Nyt se toinen olutkirja - Niin Monta Olutta - on ulkona. Kaupoissa ensi viikolla. Huoh.

Tiistaina vietettiin pientä julkkarijuhlaa kirjan tiimoilta ravintola BierBierissä. 

Paikalla oli uunituore (vähän jännitettiin ehtiikö) Niin Monta Olutta- kirjani, juomaa ja ruokaa. Sekä kivoja ihmisiä. Tyypillistä kyllä, en ehtinyt julkkareista ottaa kuvan kuvaa, mutta ehdin näpsiä pari muistoa ennen kuin julkkarit alkoivat ja baari täyttyi.

Oluina oli duunin uutuudet, maukas KOFF APA, hedelmäinen Nikolai Belgian Wheat, hauska Brooklyn Sorachi Ace(yksi ehdottomista lempioluistani) ja sitruksinen Brooklyn Half Ale sekä tietysti paahteinen Sinebrychoffin Portteri, Hanassa taas Mikan kontribuutio julkkareihin, raikas Donut Island Frisco Disco.

Kirjoja oli pinoina medialle.  Tuo turkoosi kansi on aivan ihana, olen aivan rakastunut siihen.

Kiitos kavereiden, ruokaakin oli sponssattu julkkareihin. Vaasan&Vaasanilta törkeän hyviä porkkanakuppikakkuja, jotka sopivat juuri oikein Sorachi Acen kanssa, marjaisia suklaakakkusia portterin tai Nikolai Belgian Wheatin kanssa sekä patonkeja ja ruisnachoja(jotka on muuten skidien suosikkeja).

Fasulta salmiakkilakuja portterin tai samaisen Sorachi Acen kanssa, vaniljalakua Belgian Wheatin tai Frisco Discon seuraksi. Maitosuklaata Brooklyn Half Alen kanssa ja tummaa suklaata portterin kera sekä uutta suosikkiani Fasun cashewpähkinäsuklaata taas Sorachi Acen ja Frisco Discon kanssa. Nuo kaksi sopivat minkä kanssa vaan!

BierBierin aina paras henksu huolehti kaikki kamat paikoilleen ja hoiti koko julkkarit ensiluokkaisesti. Jonka tiesinkin, koska käyn siellä muutenkin usein. Kandee käydä.

Olin onnellinen, koska lempijuustomerkkini Castello oli paikalla juhlimassa. Parasta portterin ja Sorachi Acen kanssa. Muut Arlan herkuttelujuustot toimivat taas Frisco Discon kanssa täydellisesti.

Jengiä oli paljon ja kirjojakin meni hyvin. Ohjelmaa ei ollut, kustannustoimittajani Jenni piti lyhyen haastiksen ja minä kiitin kaikkia. Olin niin onnellinen.

Jengiä oli paljon, perhe, duunikaverit, vanhat kollegat, mediaa, bloggareita ja muuta kivaa jengiä. Kiitos kun tulitte.

Poseerasimme graafikko Oskarin kanssa fiiliksissä. Ilman Oskaria ja Jenniä kirjasta ei olisi tullut läheskään näin hienoa ja hyvää.

Kiitos myös WSOY, BierBier, Antti, Jussi, Fasu ja Sinebrychoff julkkareiden tarjoiluista ja sujumisesta.

Lopuksi on pakko postata suoraan kirjasta KIITOKSET kirjan syntymisestä niille joille ne kuuluvat:

Mama, megint köszönök mindent! / Mikalle rakkautta sekä iso kiitos maistamisesta ja pisteytyksestä / Sinebrychoff kiitos; tuesta Pekka, Lissu, Kirsi ja avusta Timo ,Tapsa, Heikki sekä Harry / Duunikavereille kiitos kannustuksesta, eritoten Sarille / WSOY ja Pälvi, kiitos uskosta / Jenni ja Oskari, ilman teitä koko  kirjaa ei olisi, ja nyt se on niin hieno! / Hermannin ja Jäkiksen Lehtiset sekä crazyhungarianfamily  KÖSZI! /  Muisku PR-päällikölleni Sofialle / Kaikki kaverit, ootte ihania, kirjaa varten kiitos varsinkin Tytti, Tero ja Nella / Olutblogit,  olutalan kirjoittajat, bloggaajat ja toimittajat,  niin hyvä kun olette olemassa. Tätä kirjaa varten kiitos varsinkin Heikki Kähkösen artikkeleista sekä olubloggaajat Maria ja Jussi ruokajutuista / Kiitos panimot ja maahantuojat aineistoista / Kaikki olutalan ihmiset, olette hauskoja ja välittömiä. Kiitos teille, että viette oluen arvostusta eteenpäin.

Olutta lasiin ja KIPPIS!

Aniko

Ps. Ja Jennyn kirjan voitti Netteriina! Onneksi olkoon, laitoin sähköpostia.

Mustaa kultaa ruuan kera ja olutkirjan arvonta!

Yksi kivoimmista hommista duunissa on oluen ja ruuan yhdistäminen. Ihan käytännössä. Eli kokeilla erilaisia reseptejä eri oluidemme kanssa, kokata, muutella reseptejä, kokata taas ja lopulta luottokuvaajani Samin tai Liisan kanssa pitää kuvauspäivä, jossa kuvaamme kasan olut&ruoka-reseptejä. Minä suunnittelen, stailaan, roudaan kuvauskamat, kokkaan ja kaadan olutta ja kuvaaja loihtii tästä kaikesta aivan parhaita kuvia. Nämä päivät ovat raskaita, mutta ihania.

Tuloksena syntyneitä kuvia kelpaa esitellä blogin puolellakin. Tänään 17.3. tarjoan teille duunista irlantilaisen juhlapäivän, Pyhän Patrikin päivän kunniaksi (tietysti) Guinness-menun. Itse testattu. Kokattu, stailattu, syöty. Valokuvat otti Sami Repo ja Liisa Valonen. Ihan parhaat ruokakuvaajat.

Alkuun stoutilla maustettua sienipiirasta.

Sitten tuhtia lihapataa ja vihreää ohrattoa.

Ja lopuksi stouttia ja suklaata. Jääkarpaloiden kera.

Kaikki reseptit löytyvät tällä kertaa K-ruoka.fi-stä.  Samalla voi sitten osallistua meitsin uuden olutkirjan arvontaan, samalla sivulla. 

Lopuksi pieni tietoisku Pyhästä Patrikista,neliapilasta, Guinnessista ja muusta tähän päivään liittyvästä,  jos vaikka Trivial Pursuitissa kysytään.

Slàinte kaikille, erikoisesti Nellalle, joka osaa juoda Guinnessia enemmän kuin minä.

Haaveiden toteutumista ja arvonta!

Hassu, miten toiveet toteutuu. Välillä todella nopeasti ja yllättäen, ikäänkuin samassa rykäisyssä.

Olin vuosia miettinyt ja haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Aiheita oli monia, mutta sitten duunin takia lopulliseksi teemaksi nousi olut. Mietin, miten ihanaa olisi, jos saisi omat tietonsa kootuksi ihan kokonaiseksi olutkirjaksi.  Pidin tietysti pitkään haavetta aika mahdottomana, kuka nyt olisi kiinnostunut minun kirjoittamastani olutkirjasta.

Kerran juttelin kirjahaaveestani kaverini Sannan kanssa, jolta on tullut muutamakin ruokakirja. Hän rohkaisi minua, konsultoi, miten kirjan kirjoittamisessa pääsee alkuun ja jopa kertoi oman kirjansa kustantan yhteyshenkilön, jolle voisin kirjahaaveestani kirjoittaa. Ja niin minä yhtenä perjantaina, vuonna 2013 tein.

Vuotta myöhemmin Yks Olut - Oluen käsikirja oli ilmestynyt. Olin niin onnellinen. Ja kiitollinen.

Ensi viikolla ilmestyy jo toinen olutkirjani, Niin Monta Olutta - Oluen arviointikirja. Tätä kirjaa en ehtinyt edes niin paljoa haaveilla, vaikka ensimmäisen kirjan jälkeen olin sitä mieltä, että niin paljon jäi kirjoittamatta. En edes kuvitellut, että minulta haluttaisi TOINEN olutkirja.  Mutta niin vaan kävi.

Molempien kirjojen kirjoittaminen on ollut henkisesti pitkä prosessi, vaikka kirjoittamisaika onkin ollut lyhyt, molemmissa noin puoli vuotta. Välillä kirjoittaessa on ollut aika hukassa, välillä turhautunut, väsynyt tai kiukustunut.  Mutta ehdottomasti molemmat kirjat ovat olleet kaiken tämän arvoisia. Ihan parasta aikaa elämästäni. Näin jälkikäteen katsottuna. (Taitaa muuten olla tuo kirjoittaminen ihan kuin synnytys - huonot jutut unohtuu ja muistaa vaan lopputuloksen)

Koska uskon siihen, että kun itse saa, niin pitää myös antaa. ajattelin jakaa omaa onneani teille kirja-arvonnan kautta.

Juuri sopiva kirja tähän Vastaisku Ankeudelle-blogin Jennyn toinen kirja Sisäinen Timantti - 365 ajatusta parempaan arkeen.  Tässä kirjassa on juuri niitä pieniä neuvoja, joilla hyvästä päivästä tulee vielä parempi. Kirjaa voi myös niinä huonompina päivinä selailla, ja aina sieltä löytyy jotain, mikä kirkastaa päivää hiukan. En ole itse kauheasti taipuvainen henkiseen hyvinvointikirjallisuuteen, mutta tästä kirjasta pidän. Se on käytännöllinen ja aito. Omaan kirjahaaveeseeni ja moniin muihinkin haaveisiini pätee allaoleva neuvo. Niitä haaveita on nimittäin nyt uusia! Ja onneksi niitä ehtii toteuttaa.

Kuva Jenny Berliz-Henrisson

Jätä kommenttikenttään oma sähköpostisi, niin osallistut Jennyn kirjan arvontaan. Arvonta suoritetaan ti 15.3.

Lempikahvila uudistettuna - Kaffaroastery

Olen pitkään käynyt aamuisin hakemassa mukaan duunimatkalle, joka minulla on joka aamu se 45 minuuttia(huoh), hyvän, kuuman latten Kaffaroasterystä, joka on kivenheiton päässä kotoa.  Paikka on auko jo kello 7.45 joten hyvin ehtii hakea kahvia ennen duuniinmenoa.

Kaffaroastery nököttää lempikauppani Mokon vieressä ja aikaisemmin kahvila oli niin pieni, että kahvin mukaanottaminen oli helpointa, koska yleensä kaikki istumapaikat oli jo varattu.

Mutta nyt, tilanne on muuttunut. Moko meni remonttiin, ja samalla Kaffaroastery sai lisää kaivattua kahvilatilaa.

Nyt kahvilassa viihtyy hetken, vaikka olisi tilannut kahvin mukaan. Näin minäkin tein tällä viikolla. 

Samalla kun istuskelee, voi seurata kahvilan oman paahtimon toimintaa. 

Kahvitellessa voi myös tarkastella oman kotikahvilan puutteita. Minä ainakin haluaisin kahvimyllyn. Kahvilatoiminnan lisäksi Kaffaroasteryssa on laaja valikoima itsepaahdettua kahvia(tietysti), KeepCup-mukeja, kahvinvalmistusvälineistöä ja muuta kivaa. 

Tai sitten kahvilassa voin vaan istuskella. Uusiutuneessa paikassa tarjolla on myös leivonnaisia ja suklaata. 

Nasta paikka. Kandee käydä. 

Helsingin parhaat makkarat käytössä

Aina välillä täyty kehua omiaan. Unkarilaisen Feri Vilisicsin tulisen mausteiset, unkarilaistyyppiset kolbász-tyyliset makkarat valittiin viime vuonna Helsingin parhaiksi makkaroiksi.

Ja ne ovatkin todella hyviä. Niin hyviä, ettei niiden makua tarvitse kauheasti ruuanlaitossa muokata, vaan yksinkertaisimmillaan makkarat toimivat hyvin pannulla väriä saaneina, uunijuuresten kanssa. Kuten me nautimme makkaroista tällä viikolla.

Modernit makkaraperunat

Noin 4-6 perunaa, pari porkkanaa, 1 sipuli ja brokkolia, suolaa ja pippuria, oliiviöljyä.
4 kpl Fere´s Sausagen Hot Paprika Sausages

Viipaloi roskiksi paloiksi vihannekset, pyörittele kulhossa suolan, pippurin ja öljyn kera. Levitä uunivuokaan ja paista uunissa noin 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Paista makkaroihin pinta pannulla ja laita ne uuniin 10 minuutiksi vihannesten kanssa. Näin makaroista valuva ihanan mausteinen, paprikainen rasva maustaa myös vihannekset.

Tarjoa viileän raikkaan tzatzikin kanssa. Seuraksi kylmä pils. Niin me nautitaannäitä makkaroita Unkarissakin.

Toimii.

Voit tilatamakkaroita suoraan Feriltä   +358 44 988 27 85 tai Facebook-sivun kautta. 

Nuorten toivojen matkassa

Pääsin pari viikkoa sitten mielenkiintoiselle päivälliselle Perhon ravintolakouluun.

Pohjoismaisiin kokkien ja tarjoilijoiden kilpailuihin valmistautuvat nuoret toivot, tarjoilija Saara Alander ja kokit Ismo Sipeläinen sekä Lari Helenius treenasivat osaamistaan ja minä muiden, noin 15 vieraan ohessa, pääsin nauttimaan kilpailuharjoittelusta ruuan ja palvelun muodossa. Ei huono.

Homma aloitettiin oluella, joka oli tietysti punertava Perhon Rohkea. Sitten meidän jaettiin kahteen pöytään. Molempiin tarjoili Saara, mutta toiseen pöytään ruuat tulivat Ismolta ja toiseen Larilta. Minulle valikoitui paikka Larin pöytään. Meidän lisäksemme oli myös erikseen makutuomarit, jotka ohjattiin eri huoneeseen. He arvioivat vain annosten makua, kun me taas saimme antaa palautetta kaikesta mitä päivälliseen liittyi.

Näitä treenipäivällisiä kilpailijoilla on ollut useita ja joka kerta heille annettiin eri raaka-aineet, joista tuli loihtia kolmen ruokalajin päivällinen, Saara sitten valitsi näihin raaka-aineisiin viinit, joita aterialla tarjoiltiin.

Koska tämä kaikki oli treeniä, valmiita annoksia ei saanut kuvata. Sen verran voin kertoa, että meillä alkuruuaksi oli lohta. Erittäin kiva annos, johon tarjoiltaessa vihreäksi muuttuva  kastike toi vielä kivan lisäsäväyksen. Alkuruuan kanssa sopi erittäin hyvin kivan hedelmäinen ja kuiva valkkari, jonka lajia tai merkkiä en tietenkään muista.

Pääruuaksi oli possua monella tapaa. Ja erittäin hyvä punkku. Saara oli valinnut juuri oikeat viinit, joka on nimenomaan sitä ammattitaitoa.

Ruuan ja palvelun lisäksi myös seura oli erinomaista - ravintola-alalta valikoitua, fiksua ja kivaa jengiä. Nautin keskusteluista ainakin yhtä paljon kuin ruuasta ja palvelusta. Kiitos siis seurueelle.

Pääruuan jälkeen tarjottiin suomalaisia juustoja, joista kuultiin myös pöydässä. Saaran tarjoilutapa oli juuri sopiva, rento mutta ryhdikäs, infomatiivinen mutta ei luennoiva.

Juustojen kanssa oli myös näkkileipää sekä pääruokaviinin jämät. Hyvä niin.

Alkuruoka oli tällä kertaa hyvin maukas ja kaunis, pääruoka hyvä, mutta raparperia sisältävä jälkiruoka ei mennyt ihan nappiin. Tämä oli sekä pöytäseurueen että itse kokinkin mielipide. Onneksi tämä ei ollut viimeinen harjoitus, joten seuraavan viikon jälkkäri oli varmasti parempi.

Täytyy kokonaisuuten sanoa, että koko kolmen ruokalajin päivällinen tarjoiluineen päivineen meni erinomaisesti. Jos vain enemmän saisi tämäntasoista palvelua oksakseen, niin mielellään sitä maksaisi ravintolassakäynnistä.  Kenellekään ei varmaan tule myöskään yllätyksenä, että pidän tuomaroinnista ja palautteen antamisesta, joten senkin takia tämä päivällinen oli kiva. Lempiammattinihan on Top Chef-tuomari.

Mutta pääasiaan; Nyt viimein, kaikkien harjoituspäivällisten jälkeen tämä jengi, kaksi kokkia ja tarjoilija osallistuvat huomisesta lähtien Tanskassa kokkien ja tarjoilijoiden pohjoismaisiin kisoihin. Onnea sinne heille!

Lopuksi kiitos tästä kokemuksesta koko nuorten joukkueen valmentajalle, Sampo Kanteleelle.