Pitkäperjantai ei tänä vuonna tuntunut yhtään pitkältä, koska pääsimme "ryömimään" ympäri Punavuorta Punavuori Pub Crawlin merkeissä.
Tämä ihastuttava oluttapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran. Homma toimii seuraavasti; Jokaisessa ravintolassa, joka ryömintään osallistuu, on tarjolla jonkun suomalaisen pienpanimon olut, jota ei ole ollut muualle vielä myynnissä. Maistetaan olut, fiilistellään ja kierretään seuraavaan paikkaan. Tänä vuonna mukana oli seitsemän ravintolaa ja tietysti seitsemän panimoa. Ja paljon jengiä.
Me toimimme etujoukkoina. Mukana oli mm. kaverini ja Aromilehden bloggaaja Harri, Vaimomatskuublogin Jella, Tyttö ja tuopin Maria ja Kimmo, Kaunis Humala-blogin Lasse, oppaana minun Mikani Donut Island Brewingistä, oluttoimittaja Mariaana ja tietysti Nella. Hauska joukko.
Aloitimme kierroksen Brewdog Helsingistä. Siellä nautimme Fat Lizardin ja Brewdog Helsingin yhteistyössä tekemää Jesus Lizard IPAa, joka oli passionhedelmällä ryyditetty, hapan, helpostijuotava olut. Nykyään on muuten ihanaa, että oluita saa aina myös pieniä kokoja, niin jaksoi maistaa kaikkia!
Koko ryömiminen aloiteltiin Juhanin ja Mikan toimesta kertomalla homman kulun. Ja sitten Läskiliskon pojat kertoivat oluestaan.
Tiemme vei seuraavaksi Latvaan. Siellä oli ensimaistossa Rekolan Panimon Savuvehnä, kevyt ja savuinen vehnäolut, jossa monille vehnäoluille tyypillistä banaanin aromia ei ollut kuin häivähdys. Savu tuntui tasapainoisena ja kaiken kaikkiaan olut oli hyvä. Söimme ennen kierrosta kotona nyhtöpossuburgereita, ja tämä olut olisi ollut omiaan niiden kanssa.
Kun lähdimme Latvasta, Juhani johti loput jengistä Latvaan päin. Laskimme nopeati yli 60 ihmistä. Aika jees.
Tommy Knocker Barista löysimme seuraavan oluen, Maistilan Panimon Perämeri-nimisen American Brown Alen. Ja oman kirjani! Nitä löytyy selailtavana kaikista Delifox-baareista. Aika kiva.
Maistilan Perämeri oli hennon kinuskisen tuoksuinen, yllättävän humalainen ja poltetun sokerin jälkimaun omaan olut.
Tässä vaelletaan jo seuraavaan paikkaan. Eikä haitannut pikku sadekaan kun on olutta luvassa.
Il Birrificiossa oli maisteltavana ravintolan ja minun Mikani Donut Island Brewingin yhteistyönä tehty Rödbärgen, mustaherukalla maistettu sour ale. Happaman hedelmäinen, helpostijuotava ja minun mieleeni. Taattua Nellakintykkää-matskua. Birrissä viivyttiin vähän kauemmin, koska siellä on festarihodareita ja muuta safkaa, mitä välipalaksi pystyi nauttimaan.
Tiemme vei eteenpäin Punavuoren Ahveneen. Jossa vuorossa oli Hopping Brewstersin Witchdance, gruit pale ale. Gruithan on vaihtelevansisältöinen yrttiseos, jolla oluita on maustettu ennen kuin humalaa ruvettiin käyttää oluenteossa. Muinaisoluiksikin näitä gruitteja nimitetään. Humalahan tuli oluenpanoon vasta noin 800-1000-luvulla, mutta oluttahan on tehty jo monta tuhatta vuotta ennen sitä.
Witchdance on miellyttävän hedelmäinen, hennosti katkera, helppo mutta moniulotteinen olut. Mausteena siinä oli mm. neilikkaa, appelsiininkuorta ja tähtianista. Tykkäsin. En saanut selvää oliko tässä humalaa ollenkaan, vai tuliko katkeruus appelsiininkuoresta. Mutta ei väliä, hyvä olut oli.
Punavuoren Ahvenessa oli listalla myös yksi Nellan ja minun lempioluistani, Mikkellerin Spontanious-sarjan Tyrni. Niin kallista, mutta niin ihanaa. Tätä (ja muita saman sarjan oluita) me roudaamme joka vuosi Kööpenhaminasta.
Kierroksen seuraava ravintola olikin yksi lempipaikoistani, Black Door, missä testattavana oli Stadin Panimon Helsch, kölsch-tyylinen olut. Kevyt, hieman makea ja maltainen.
Samassa mestassa maistomme ravintolapäällikkö Samin suosituksesta myös ruotsalaisen Stockholm Brewing Södermalm DryHopped Sourin. Aijai. Oli hyvä. Katkera, hapan ja hedelmäinen.
Punavuori Pub Crawl huipentui BierBieriin. Siellä testattavana oli kierroksen loppuun hyvin sopiva, makuhermot nollaava pils, Sori Brewingin Trokari. Kylmänä juotava, maltainen ja katkerahko, tyypillinen pils.
Me nokitimme vielä lopuksi Evil Twinin Ron and the Beast Ryan-saisonilla, joka oli vähän liiankin moniarominen, hapan ja vähän purkkamainen farmhouse ale. Ja lopuksi tietysti Boonin Geuzea vähän päälle. Koska geuze.
Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Punavuori Pub Crawl oli ainakin mielestäni menestys. Homma oli järjestetty hyvin, meillä oli kaksi opasta, jotka kierrättivät ihmisiä kahdessa vuorossa. Sen lisäksi monet kiersivät omaan tahtiin, eikä sekään haitannut. Hyvin oli mietitty kierroksen puoliväliin, Il Birriin hodaritarjous, että sai haukata jotain oluiden välissä jos halusi. Lystikästä oli myös että ympäri Punavuorta näki jengiä, joka kiersivät eri tahtia ja huutelimme toisillemme kadulla, mitä paikat on jo kierretty. Yhteisöllisyttä ravintoloiden avulla. Tykkään.
Kaikissa paikoissa oli uusi ja mielenkiintoinen olut, ja useimmissa paikoissa myös panimolta joku esittelemässä oluen. Aina on kivaa kuulla oluen yksityiskohdat seuorran oluentekijältä. Oluet olivat myös virkistävän erilaisia keskenään. Kaikki oluet on muuten vielä hanassa, joten kannattaa mennä maistamaan, ennenkuin loppuvat.
Seitsemän ravintolaa ja saman verran oluita on aika passeli määrä. Ainakin minulle. Koska kierroksen aikataulu oli väljä, kolmesta yhdeksään, niin aikaa jäi myös "ylimääräisten" oluiden maisteluun, seurusteluun ja syömiseen.
Näitä pub crawleja kannattaisikin järjestää myös muualla. Nyt Kallion, Töölön ja muiden paikkojen olutravintolat, järjestäkää oma pubiryömintä!
Kiitos järjestäjille, ravintoloille ja varsinkin Mikalle ja Juhanille. Lisää näitä meillekin, odottelemme jo Punavuori Pub Crawl 3.0.....
Lopuksi kiitän omaa seuruettani. Meillä oli kyllä mukavaa. Juteltiin oluesta mutta myös kaikesta muusta. Se oli parasta.
Ps. Kaikki oluiden arviot löytyvät myös Untappdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti