Matkallani itään Helsingin suojaisesta etelästä poikkesimme Puotilassa. Ei sattumalta, vaan legendaarisen olutravintola Pikkulinnun takia.
Olen tästä paikasta paljon kuullut, tunnen henkilökuntaakin ja joskus olen siellä jo aikaisemmin käynyt. Mutta nyt mukana oli Mika.
Paikka on mielenkiintoinen hybridi, puoliksi olutravintola, puoliksi ostarikapakka. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Olutvalikoimaa on reippaasti yli sen, mitä perus-olutravintola tarjoaa. Ja hyvin kohtuullisilla hinnoilla, verrattuna Helsingin keskustaan. Törkeän hyvinä oluita. Kyllä. Asiantunteva henkilökunta. Kyllä. Ja ne jotka tykkää viskistä, tietämystä ja valikoimaa löytyy myös siltä puolelta itse tosin vihaan viskejä. kaikki niitä. Nyt kun vielä ravintolan nettisivuilla oleva olutlista olisi ajan tasalla, niin kaikki olisi täydellistä Mika oli katsonut pari herkkua netistä, mutta olimme aika myöhässä niiden suhteen.
Plussana mainittakoon myös aika retro ulkoilme ja terassilla istuskelijoiden kehut omaa olemustani kohtaan. Eipä kehujakaan kuule niin paljoa meillä etelä-Helsingissä. Mistähän johtuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti