Kuuman kesän jääkahviherkku

Unkarissa tälläinen hellekesä on täysin normaalia kesämeininkiä. Siksi jääkahvin kulutuskin on siellä aivan erityyppistä kuin Suomessa.

Unkarilaiset vetävät jääkahvia myös helleherkkuna, johon kuuluu sitten vaikka minkätyylistä kamaa samaan lasiin. Tässä hikoillesani terassilla tein samanlaisen herkun, johon kaiken mitä kaapista löysin. Voilá, hungarotyylinen viilentävä kahviherkku!

(1 annos) Noin 1 dl kylmää espressoa, 1 iso pallo vaniljajäätelöä, 1 rkl kinuski- tai suklaakastiketta, 1/2 suolapähkinöitä ja jäitä. Laita pohjalle kahvi, sitten jäitä, sitten jäde ja lopuksi muut.

Nauti heti. Oijoi.

Keskikesän reseptit ja uuden elämän lande

Jo ennen juhannusta varoittelin, että tänä vuonna kaikki on vähän erilaista kuin ennen. Mutta onneksi paikka on perinteinen Misun lande Hartolassa ja suunnitelmat olivat samat kuin aina. Olla vaan.

Meillä oli ihanaa.

Vaikka ilma ei niinkään suosinut, seura uusine miehineen ja eläimineen oli kivaa. Joten jussina suoitettiin perustekemiset, syötiin, juotiin ja hengailtiin. Sekä katsottiin fudista. Tietysti.

Aina hyvä ja helppo avokadosalaatti syötiin tänä vuonna makkaroiden kera.

Avokadosalaatti

2 avokadoa kuutioina, 4 tomaattia kuutioina, 1 kurkku kuutioina.

Kastike: 1 dl öljyä, 1/2 sitruunan mehu, 3 rkl hunajaa, mitä tahansa tuoreyrttiä ja mustapippuria.

Lisäksi jos haluat: fetaa murusteltuna

Sekoita kastike. Sekoita isossa kulhossa kasvikset. Laita kastike päälle ja sekoita taas. Laita kylmään. Murustele feta päälle, jos haluat.

Vinkki: Säilyy hyvin seuraavaan päivään!

Kävimme myös juhannusvierailulla Vääksyssä. Ennen vanhaan tapasimme aina veljeni Sysmän tanssilavalla, koska veljeni kaverilla oli mökki Sysmässä. Usein ajauduimme joko sinne tai Misun landelle jatkoille.

Nyt tapaamme veljeni jussina aina vuorovuosina joko Misun landella Hartolassa tai Vääksyssä veljeni vaimon perheen mökillä. Eli perinne elää, on vain vähän muuttunut. Emmekä mekään ole olleet enää vuosiin tanssilavalla vierailleet.

Veljeni vaimon veli (hih) Ville leipoo harrastuksenaan kakkuja. En ole kermakakkujen ystävä muuten, mutta Villen kakut ovat suosikkejani. Kauniilta päältä ja juuri parhaita syödä. Otin kolme palaa.

Saimme Sannan ja Paten loimulohtakin. On ihanaa kun kokkaus tapahtuu vuoroittain :)

Rapapperipiiras oli myös Paten tekosia. Ohje löytyy täältä. 

Pidimme Nellan kanssa karkkia- ja kaljaa-tastingin kahden gose-oluen kera. Tulokset kertovat seuraavaa: Vasurissa Kanavan Panimon Vadelmagose, joka on hedelmäisen hapan ja marjainen. Meni tosi hyvin superkirpeän karkin ja salmiakin kanssa. Maistilan ja Hiisin collabo Raspero vadelma-kvittengose sopi taas suolaisuutensa ja happamuutensa takia erinomaisesti makeiden hedelmäkarkkien ja makean lakukarkin kanssa.  Lisää tästä voi sitten lukea Viinilehdestä, kirjoittelin sinne aiheesta.

Toin Normandiasta vielä keväällä erilaisia siidereitä, tässä puolimakea, ihanan omenainen siideri. Meni muuten suolaisten makkaroiden, uusien perunoiden ja tomaattidipin kanssa aivan törkeän hyvin.

Esikoiseni, tuo juhannuslapsi täyttää aina vuosia juuri jussina. Joka vuosi juhlimme sitä. Tänä vuonna vuosia kertyi jo kymmenen.

Yleensä teen myös saman kakun. Suklaakakun jota kaikki rakastavat. Ohje löytyy täältä, se on helppo ja sitä voi varioida miten vaan. Myös koristeiden osalta. Tänä vuonna päällä ole mustikoita ja irtokarkkeja, syntymäpäiväsankarin toiveen mukaan.

Oi, ihana juhannus. Kiitos taas Misun lande.

Mitä sinä teet yksin kotona?

Mitä sitä tekee kun on yksin kotona?

Pääsen(tai joudun) hyvin harvoin olemaan yksin.  Lapset on käytännössä koko ajan kotona, jos minulla ei ole jotain työmenoa niin olen heidän kanssaan. Sellaista aikaa, että olisin kotona yksin, on todella vähän. 

Mutta joskus tarjoutuu hetkiä, jolloin sitä on omassa kotonaan ihan yksin.

Mitä minä silloin teen? 

Makaan olohuoneen lattialla, katson Frendejä äänettömällä ja luukutan samalla musiikkia. Aika usein Curea tai Depeche Modea.

Syön meetwurstia ja irtokarkkeja suoraan paketista. 

Päätän käydä läpi kirjahyllyn ja unohdun lukemaan jotain kirjaa monta tuntia. 

Teen maanisesti töitä. 

Selaan tennareita nettikaupasta samalla kun katson kauhuleffaa  (rakastan tennarikauppojen selaamista netistä ja minulla pitää olla oheistekemistä kun katson kauhua, muuten pelkään liikaa).  

Syön litran jäätelöä yksin. Yleensä Ainon suklaajädeä.

Saan yhtäkkiä ruokakuvausispiraation, keksin uuden ruuan jääkaapin jämistä ja kuvaan ja syön sen.

Kokeilen motivaatiofarkkuja (toivottavasti tiedätte mitkä ovat motivaatiofarkut). 

Nyin päiväpeittoa. 

Huomaan, että jalat ovat kuivat ja rasvaan ne niin paksusti, etten voi liikkua kun ne tahraavat. 

Selaan kaikkia blogeja, joita ennen luin ja huomaan miten blogit ovat minulle jo mennyttä elämää paria poikkeusta lukuunottamatta. 

Kuuntelen täysiä Kaverin puolesta kyselen podcastia (joka sisältää matskua, mitä ei voi skidien edessä kuunnella) samalla kun katselen voisinko myydä jotain Facen kierrätysryhmissä. 

Makaan ja tuijotan jotain yhdentekevää leffaa.

Nautin kun on ihan hiljaista. 

Puhun itsekseni. 

Teen listoja tekemättömistä asioista, myös yksityiselämän puolella. Päätän tehdä enemmän kaikenlaista oman hyvinvointini eteen ( joogaa jne. Ei sit kuitenkaan tapahdu). 

Katselen säätiedotusta puhelimesta(tiedän, sairasta).

Juon litroittain kahvia.

Mietin mihin voisi matkustaa ja googlailen hotelleja. 

Vaihdan mielessäni väikkäriaihetta tuhat kertaa.

Teen listoja miten liikun enemmän. 

Olen onnellinen kun kukaan ei puhu minulle. 

Suunnittelen täysin epärealistista tulevaisuutta.

Nypin kasveja, harmaita hiuksia ja yksittäisiä säärikarvoja.

Syön kynsiä.

Kuuntelen repeatilla ysärirappia. Varsinkin unkarilaista.

Googlaan asuinpaikkojeni vanhoja kuvia (Töölö, Eira, Punavuori, Munkkisaari). 

Tätä kaikkea minä teen yksin kotona.  

Mitä sinä teet yksin kotona?

Ps. Uusi sohva. Rakastan. 

(Ehkä) Ahvenanmaan paras ravintola

Olin käymässä kutsuttuna Ahvenanmaalla ja pääsin myös käymään Michael Björklundin Smakbyn-ravintolaan. 

Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut. Ajoimme keskelle ei mitään, jossa aukeni iso ravintola viinikellareineen ja tislaamoineen.

Töissä oli ihania nuoria kokkeja, jota suomea erittäin värikkäästi käyttävä Björklund kuvaili kokkilapsikseen.

Ravintolalla on myös oma tislaamo. Tämä kama on kuulemma ihan kuin viagraa, näin meille kerrottiin.

Paikasta löytyy oma viinikellarikin. Jos sinne vie hienon vanhan oven, saa kolmen ruokalajin illallisen. Mietin heti, mistä saisin revittyä oven itselleni.

Hyvin suuri osa ravintolan viehätystä on sen ihana isäntä, Michael Björklund. Hän on niin lahjakas kuin hauskakin. Björklund esitteli meille niin ravintolan, tislaamon kuin kellarinkin ja nauroimme ihan koko ajan.

Alkuruokana parsakeitto ja mustaa leipää. Juomana omenaviiniä. Itse tilasin paikan omaa puolimakeaa omenaviiniä, joka oli vielä parempaa kuin kuiva samanmoinen. Ja sopi ihan kaiken ruuan kanssa.

Tarjoilijamme oli stadilainen kundi, joten olo oli kuin kotona.

Alkuruuaksi lohta, parsaa ja majoneesi. Oi.

Pääruaksi naudan filettä, nyhtönautaa ja pekonia maustevoilla. Lisäksi kermaperunoita. Hyviä, yksinkertaisia makuja. Rakastin.

Jälkiruuaksi maitosuklaata, mansikoita (jotka ovat Ahvenanmaalla ihan uskomattoman makeita) ja jugurttisorbettia. Juomaksi talon omaa kirsikkalikööriä.

Kaikki maut olivat yksinkertaisia ja kaikki raaka-aineet ensiluokkaisia. Näin sen pitääkin olla. 

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että oli eräs parhaista ravintolakokemuksista pitkään aikaan niin ruuan, palvelun kuin miljöön puolelta. Ihan tämän takia kannattaa mennä Ahvenanmaalle!

Kiitos Olli tästä.

Mietteitä syntymäpäivänä

Täytän tänään vuosia.

Syntymäpäivät ovat olleet aina minulle tärkeitä ja varsinkin nyt, kun vuosia on jo enemmän sitä katsoo taaksepäinkin aina kun vuosia tulee lisää. Pienenä sitä odotti että kasvaa isommaksi, mutta nyt ei tunnu yhtään että olisi niin aikuinen kun vuodet väittää. Päinvastoin. Kun sitä pienenä ajatteli, että pakka on kasassa kun täyttää 25 vuotta, nyt monta vuotta tuon lukeman jälkeen kortit ovat edelleen aika hajallaan. Ja hyvä niin.

Viime syntymäpäivän jälkeen on tapahtunut todella paljon, ja tuntuu ettei kaiken sen kokemiseen edes vuosi tahdo riittää.  

Olen ollut iloinen, olen ollut epätoivoinen, onnellinen, surullinen ja tuskastunut. Olen nauranut, itkenyt ja valvonut. Olen eronnut, aloittanut uuden työn, hypännyt tuntemattomaan, ottanut uusia vastuita, saanut kokea uusia mahdollisuuksia, käynyt terapiassa, ottanut vastuulleni perheen elättämisen, löytänyt uuden ihmissuhteen, tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja vaihtanut mielipidettäni muutamasta, tehnyt mokia ja virheitä sekä oppinut niistä ja joutunut miettimään elämää pidemmälle. Olen saanut ohjata ja opettaa nuoria rakastamallani ravintola-ajalla, tehdä työtä oluen parissa, puhunut podcasteissa lempi-ihmisieni kanssa, reissanut työkseni hyvän ystävän kanssa, saanut kustannussopimuksen ja kiinnostavan uuden projektin, kirjoittanut ja kokannut työkseni. Olen oppinut miten kaikkiin ei voi luottaa ja miten oma apu on paras apu.  

Elämäni oudoimpia vuosia. 

Seuraavaan vuoteen toivon enemmän tasapainoa, varsinkin yksityiselämässä ja toisaalta minunkin täytyy miettiä mitä oikeasti haluan. Kun yleensä vain haluan kaiken. Aina se ei tunnu onnistuvan, mutta saa nähdä. 

Jaan tässä lopuksi Arja Tiaisen runon, jonka löysin kamuni Sallan Facebook-sivulta. Tämä sopii myös tähän päivään (onhan tänään myös suven ja runon päivä syntymäpäivän lisäksi): 

"Minulla on parveke, jolla seistä,
takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,
miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.
Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.
Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda, vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.
Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä, työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.
Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman, että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana.
En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.
En ole täällä mikään lohtu tai satama.
Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.
Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina, ei nekku, eikä marenki.
Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa."

Ps. Maailman ihanin mekko IvanaHelsinki.