Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut. Ajoimme keskelle ei mitään, jossa aukeni iso ravintola viinikellareineen ja tislaamoineen.
Töissä oli ihania nuoria kokkeja, jota suomea erittäin värikkäästi käyttävä Björklund kuvaili kokkilapsikseen.
Ravintolalla on myös oma tislaamo. Tämä kama on kuulemma ihan kuin viagraa, näin meille kerrottiin.
Paikasta löytyy oma viinikellarikin. Jos sinne vie hienon vanhan oven, saa kolmen ruokalajin illallisen. Mietin heti, mistä saisin revittyä oven itselleni.
Hyvin suuri osa ravintolan viehätystä on sen ihana isäntä, Michael Björklund. Hän on niin lahjakas kuin hauskakin. Björklund esitteli meille niin ravintolan, tislaamon kuin kellarinkin ja nauroimme ihan koko ajan.
Alkuruokana parsakeitto ja mustaa leipää. Juomana omenaviiniä. Itse tilasin paikan omaa puolimakeaa omenaviiniä, joka oli vielä parempaa kuin kuiva samanmoinen. Ja sopi ihan kaiken ruuan kanssa.
Tarjoilijamme oli stadilainen kundi, joten olo oli kuin kotona.
Alkuruuaksi lohta, parsaa ja majoneesi. Oi.
Pääruaksi naudan filettä, nyhtönautaa ja pekonia maustevoilla. Lisäksi kermaperunoita. Hyviä, yksinkertaisia makuja. Rakastin.
Jälkiruuaksi maitosuklaata, mansikoita (jotka ovat Ahvenanmaalla ihan uskomattoman makeita) ja jugurttisorbettia. Juomaksi talon omaa kirsikkalikööriä.
Kaikki maut olivat yksinkertaisia ja kaikki raaka-aineet ensiluokkaisia. Näin sen pitääkin olla.
Kiitos Olli tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti