"Musta ei ainakaan tule sellaista kun mun mutsi!"

Kun olin pieni, omassa äidissäni oli niin paljon asioita, joista päätin toimia toisin aikuisena.

Äiti ei käyttänyt meikkiä ollenkaan. Päätin, että kun minusta tulee iso, käytän niin kaikkia meikkejä mitä on, koska onhan se hauskaa. Ihailin Misun mutsia, jolla on meikkiarsenaali, jota (puoliksi salaa) kokeilimme. Äiti ei myöskään käyttänyt korviksia, eikä hänellä ollut edes reikiä korvissa. Näin itse teetätin (salaa) kummitädilläni reiät korviin, koska olin päättänyt että isona käytän korviksia aina. Ihan aina.

Äiti siivosi kotona kaiken kotona ja laittoin meidätkin pitämään huolta huoneistamme. Piti pyyhkiä pölyjä, laittaa kamat paikoilleen ja likaiset vaatteet pyykkikoriin. Päätin,etten isona siivoa ikinä. Joku muu saa siivota. Ikkunoiden pesemistä vihasin eniten ja silitystä. Niitä en ainakaan tee, mietin, ei kotona tarvitse muutenkaan olla siistiä.

Äiti teki tutkijan uraa Kansallismuseossa ja sen lisäksi luennoi yliopistossa, kirjoitti kirjoja, konsultoi väikkäriopiskelijoita, kävi tutkimusmatkoilla Siperiassa ja puhumassa tutkimusaiheestaan muualla. Lisäksi hän toimi puheenjohtajana ja jäsenenä alan yhdistyksissä sekä kirjoitti artikkeleita alan lehtiin. Muistan kun usein nukahdin äidin kirjoituskoneen naputukseen. Kauheasti työtä, ajattelin. Minä en ainakaan teen noin paljon kaikkea, minä haluan lojua.

Muistan, kun katsoin kun äiti luennoin ja heilutti käsiään korostaakseen tiettyjä kohtia puheessaan. Miksi se tekee noin, ajattelin. 

Äiti hoiti kolme lasta (isä oli vähän enemmän laissez-faire -tyyppiä), kodin ja kaikki tähän liittyvät metaduunit. Ajatelin, että jos lasten hankkiminen on noin moniputkaista ja vaatii duunia, niin en ole edes varma, haluanko lapsia.

Äitini on luonteeltaan vähän kärsimätön ja toiminnassaan nopea. Usein ehdotettu on jo tehty ennen kuin muut ehtivät kissaa sanoa. Jos päätetään lähteä matkalle, niin kaikki varataan ihan heti. Huonekalujen paikkaa saatettiin vaihtaa yhdessä päivässä. Faija tuli kotiin, niin vähän ihmetteli. Minä en ainakaan aio heti tehdä kaikkea, päätin pienenä. 

Äiti teki valtavan työn siinä, että opetti meille kolmelle lapselle äidinkieleksi unkarin. Hän käänsi suomesta unkariin satuja samalla kun luki niitä, kävi läpi leffoja ja sarjoja unkariksi ja pelasi pelejä unkariksi. Pienenä se välillä tuntui hassulta, onko sillä niin väliä, ajattelin.

Meillä oli äitini tekemä ruoka joka päivä, ei meillä syöty montaa päivää samaa safkaa. Viikonloppuna leivottiin ja jälkiruokaa oli melkein joka päivä myös. Vaikka meillä tehtiin unkarilaista kotiruokaa, äiti opetteli myös tietyt suomalaiset herkut, että omaksuisimme suomalaisen ruokaperintömme.  Ihailin erään luokkatoverini luonasseteleitä, joilla hän kävi iltaisin syömässä Carollsissa, kun meidän piti syödä kotiruokaa. Minäkin haluan Carollssiin, kiukuttelin.

Haha.

Nyt tyttäreni kyselee minulta, miksi en käytä meikkiä ja korvakoruja. Teen perusduunin lisäksi kirjaa, toimin järjestöissä, opetan ja reissaan. Naputan konetta iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Lasten äidinkieli on meilläkin unkari, vaikka se on vaatinut duunia. Olen kiukkuinen jos ei ole siistiä, siivoan, pakotan mieheni siivoamaan ja yritän motivoida omat lapseni siivoamaan ja pysyttää wilmat, hyökyläilyt, fudikset, akrobaattikoulut, tarharetket, hammaslääkärit ja muut kalenteriin. Meillä syödään joka päivä uusi ruoka, en halua tarjota enkä syödä samaa ruokaa kahta päivää peräkkäin. Minä teen pääasiassa unkarilaista kotiruokaa, samoja kuin pienenä syötiin. Hampurilaisravintoloissa ei juurikaan käydä. Kun luennoin ja katson hetkeksi alaspäin, näen äitini kädet. Olen kärsimätön ja haluan toteuttaa kaiken heti. Viimeksi sovin mieheni kanssa että hankitaan matto, hain sen kaksi tuntia myöhemmin kotiin.Sitä ennen raahasin kotiin tuolin, jonka olin sopinut hankittavaksi itseni kanssa. Ja muistin juuri eilen kertoa miehelleni, että olimme Misun kanssa extempore buukanneet matkan Madridiin.

Olen muuttunut äidikseni. Eikä se ole huono asia.

Tottakai teen myös monta asiaa toisin. En edelleenkään pese ikkunoita enkä silitä. Olen laiskempi ja mukavuudenhaluisempi. Mieheni laittaa osan ruuista ja äitini auttaa edelleen paljon kaikessa. Käytän huomattavasti enemmän rahaa itseeni kuin äitini.

Kuvissa äitienpäivän kunniaksi äitini kaikki lastenlapset, jotka suurelta osin äitini ansiosta puhuvat kaikki unkaria ja rakastavat kauheasti toisiaan.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja lapsille!