6.12. kahden kulttuurin välissä

Jonain päivinä tuntee olevansa vielä enemmän kahden kulttuurin välissä kuin normaalisti.

6.12. on sellainen päivä. Suomen Itsenäisyyspäivä, eikö niin? Vapaapäivä. Ja Unkarissa Pyhän Nikolauksen eli Mikulásin päivä.

Suomessa juhlitaan itsenäisyyttä ja Unkarissa Pyhä Nikolaus tuo kilttien lasten kenkiin lahjoja aamulla.

Unkarissa joulukuussa lahjat tulevat kaksi kertaa. Pyhä Nikolaus (joka on tietysti Santa Clausin esikuva) joka oli noin 200-luvun lopulla syntynyt piispa, yksi tunnetuimpia pyhimyksiä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa ja monen eri ammattiryhmän suojelijapyhimys. Hän oli erikoisesti lasten suojelija, josta on muodostunut sittemmin tapa että jossain katolisissa maissa 6.12. aamulla Pyhä Nikolaus tuo lahjoja kilttien lasten kenkiin, jotka on yleensä asetettu ikkunanviereen.

Pyhimys Pyhä Nikolaus eli unkariksi Mikulás näyttää nykyään Unkarissa hyvin samalta kuin suomalainen joulupukkikin, punaisine nukkuineen ja tonttuapureineen joten yhteys joulupukkiin on tätä kauttakin ilmeinen. Tuhmien lasten kenkiin hän kuulemma tuo risuja (minä olen nähtävästi ollut aina kiltti, koska risuja ei lapsuudessani kengissä ollut).  Näin ensimmäiset lahjat saadaan Unkarissa jo joulukuun alussa. Varmaan kiinnostaa, kuka tuo lahjat sitten Unkarissa jouluaattona. No, se on sitten toinen juttu....

Meillä on aina kotona odotettu Pyhää Nikolausta ja lahjoja. Todella paljon. Unkarissa joulukoristelutkin menevät niin että niitä on ikään kuin kahta eri settiä. Marraskuun lopusta 6.12. asti koristelussa pääosassa ovat tontut ja "joulupukki" ja sen jälkeen, katolisen perinteen kulttuurissa kun ollaan, joulukoristelussa korostuvat enkelit, seimi ja Jeesus-lapsi. Näin meilläkin koristeet vaihdetaan aina Pyhän Nikolauksen visiitin jälkeen.

Toinen henkisesti isompi juhlanaihe tänään on tietysti Suomen itsenäisyyspäivä. Unkarissa ei itsenäisyyspäivää edes juhlita, vaan siellä kansalliset juhlapäivät liittyvät 15.4. ja 23.10. tapahtuneisiin kansannousuihin. Kaiken muun itsenäisyyden merkityksen lisäksi siksikin on hienoa juhlia Suomen itsenäisyyttä, kun sitä ei Unkarin puolella juhlita.

Meillä itsenäisyyspäivän juhlinta liittyy hauskasti Pyhän Nikolauksen juhlintaan. Kokoonnumme koko perhe, suomalaisine puolisoimemme unkarilaisen äitini luo, kaikille on unkarilaiseen tapaan kengissä pienet lahjat, jonka jälkeen syömme hyvin, sytytämme kynttilät ja katsomme linnanjuhlien kättelyt suomalaiseen tapaan.

Mielenkiintoista on näin kahden kulttuurin perheissä tutkia, miten kahden maan perinteet nivoutuvat yhteen. Tämä päivä on erinomainen esimerkki siitä, miten uudentyyppisiä perinteitä voi luoda kahden erilaisen kulttuurin juhlista. Ja hyvä esimerkki siitä, että vaikka omaksuu uuden kulttuurin, vanhaa ei tarvitse heittää pois. Täytyy vai muokata perinteistä omanlaisensa, jolloin niitä voi viedä eteenpäin. Perinteet kehittyvät ja muokkautuvat ajan ja ihmiseten mukaan. Niin sen täytyykin mennä.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

De jó hogy jöttel Mikulás!