Olutkirjan arvonta (vähän niin kuin lotto)

Arvotaanpa yksi kappale meitsin Yks Olut-kirjaa. Koska perjantai. Ja isänpäiväkin kohta. Ja koska olut on kivaa.

Eli jätä yhteystietosi alle niin osallistut arvontaan.

Saat kaksi ääntä arvonnassa, jos kerrot lempi-olut&ruoka-yhdistelmäsi. (Hahaa, tämä on pöllitty Tuopillinen-blogin Facebook-sivulta, kiitos ideasta Jouni ).

ARVONTA PÄÄTTYY SUNNUNTAINA.

Ps. Kuvassa sitten kuvitusmateriaalia seuraavaan olutkirjaan. Joka on muuten jo Adlibriksen sivuillakin. Apua. Eihän se ole edes vielä valmis.

Olut on hyvää, mutta ihmiset ovat kivoimpia - Olutexpo 2015

Vuosittainen Olutexpo-tapahtuma oli taas Kaapelitehtaalla. Tämähän on jo kolmas lajiaan. (Katso 2013 ja 2014).

Olutexpon pääasia on tietysti oluet, mutta minusta hauskinta on siellä olevat ihmiset. Sekä siellä kävijät, että messuilla työssäolevat. Päästä juttelemaan alalla olevien kanssa, solmia uusia tuttavuuksia ja kuulla mitä itse kuluttajat ajattelevat oluista. Se on parasta.

Siinä ollaan messujen alussa. Osasto valmiina ja eka olut kädessä. Tästä se alkaa. Meillä olikin messuilla erikoishana-Brooklynolut, joka oli joka päivä erilainen. Perjantaina Brooklyn Blast Double IPA 8,4%, lauantaina (oma suosikkini) Brooklyn Red Sumac Wit 6.5% (villisumakilla maustettu!) ja sunutaina Brooklyn Roast Pumpkin Ale 5%. Menivät ihan kuumille kiville. Töissä minä, Nella ja ihanat kollegat.

Lisäksi paritimme olutta ja ruokaa: Meillä oli Metsuri Kosa-savujuustoa (aivan törkeän hyvää), Seed&Beanin kahta suklaata ja niihin sopivat oluet:

Metsurijuusto - Brooklyn East India Pale Ale, Blast DIPA, American Ale, Nikolai BMC IPA, Sinebrychoff Porter
Lime&Merisuolasuklaa (OMG, miten hyvä) - Brooklyn Sorachi Ace, Red Sumec Wit, Half Ale,       Roast Pumpkin Ale
Espressosuklaa - Brooklyn EIPA, Sinebrychoff Porter

Tuli syötyä vähän suklaata ja juustoja itsekin....

Ja tässä Nellan ja minun duuninjaksamisoluita - Näitä maistoimme "muutaman" kerran. Lasissa tuo Boonin 18 kuukautta kypsytetty lambic, joka oli todella mahtavaa. Se loppuikin kesken festareiden. Nyyh.

Osastomme naapureina oli aina niin iloiset Malmgårdin pojat. Uusi Columbus Pale Ale on maistamisen arvoinen!

Viinitien veikot. Tiskillä oli monta hyvää ja kaunista olutta. LoverBeerin Saison de L'ouvrier oli ihanan hapan ja kirpeä.

Maku Brewingillä oli myös Pumpkin Ale, tuhti ja humalainen, syksyinen ale-olut.

Moestue&Caskin tiskillä maistoin jumalaisen hyvää, ruotsalaisen Capin Absence of Light -imperial stoutia (14%), jossa oli huumaava tuoksu ja erinomaisen sopivuus tummaan suklaaseen.

Yksi suosikki-pilsnereistäni oli myös läsnä messuilla; Peakin Fresh Cut Organic Pilsner. Hyvä, raikas ja rapea.

Fat Lizardin tiskillä oli jo Porin keikasta tuttu randomizaattori, jossa lepäili panimon Heavy Fuel IPA hedelmien keskellä. Samalla tiskillä oli erikoisuus, Sorachi Acella humaloitu musta saison, joka oli kiva ja erikoinen.

Islantilaisen Borg Brugghusin Surtur nro 30, 15% imperial stout oli todella savuinen. Syykin paljastui; siinä on käytetty lampaanlannalla savustettuja maltaita. Islannissa ei kuulemma ole puita, joten kaikki savustetaan kuivuneella lampaanlannalla. Interesting.  Islantilaiset oluentekijät olivat paikalla ja pitivät meidänkin portterista.

Helsinki Distilling Companyn tiskillä maistoin täydellistä akvaviittiä. Kuminaista, fenkolista ja raikasta. Uusi tuote kuulemma. Ihana pullokin sillä oli.

Sori Brewingin tiskillä hanassa oli yksi oma ehdoton messu-suosikkiolueni, vadelmainen Gose (4,7%). Suolaisen ja marjaisen yhdistelmä oli vastustamaton. Eikä huono ollut myöskään kookosta sisältävä Dark Humor Coconut 15% imperial stout. Kookos maistui juuri sopivasti.

Siinä sitä maistellaan. Mika ja Nella.

Oluthuoneiden kaverit tarjoilivat pienpanimo-oluita, joista Hiisi Panimon Kaisla Cascade Saison oli sitrusmainen, helpostijuotava mutta tasapainoinen ja maukas ale. Tykkäsin.

Tänäkin vuonna Pilsner Uruquellilla oli suodattamatonta pilsneriä tynnyriversiona. Saatiin tynnyrin viimeiset tipat. Olut on aina yhtä hyvää, pehmeää ja samettista kuin linnunmaito.

Viskit olivat vahvasti paikalla. Kuin myös entinen kollegamme Jari.

Viskin ja oluen yhteistyötä; BPFn jätkät ja Beavertownin Christoffer. BPF:n Bob Barley-tiskiltä sai erinomaisia viskidrikkejä. Varsinkin sourit oli kivoja.

Servaalin hymyileviä kasvoja. Täällä oli myös Chimay Blueta hanassa, joka hanaversiona on niin samettista ja hyvää.

Tässä Hiisin Tatu ja Beavertownin oluentekijä kilistelevät. Bearvetownin berliner weisse oli sellaista kuin sen pitää ollakin; Prosenteiltaan 3,7%, maustettu veriappelsiinin ja verigreipin kuorella, joten hapanta ja virkistävää.

Hiisi-panimolla omat suosikkini olivat vain Citralla humaloitu, raikas ja sitrusmainen Frisco Disco sekä viinihiivalla tehty, "oman kansani" nimeä kunnioittava Magyar Árpa Bor (suomeksi; unkarilainen mallasolut) Barley Wine.

Teerenpelin tiskiltä pääsin maistamaan uutta 10-vuotiasta viskiä. En yleensä pidä viskeistä, mutta tämän maku oli hauskan pippurinen.

Laitilalla kävin moikkaamassa Juhaa ja maistamassa uutta hellesiä Tuomas nimeltään. Pehmeä ja moniulotteinen olut.

Muita hyviä oluita oli pilvin pimein, mutta tässä muutama oma suosikki:

Diamond Beerillä Omnipollon&Buxtonin Yellow Belly, 11% Peanut Butter Bisquit Stout, yksi maailman parhaimman tuoksun omaavista oluista, sekä Omnipollon Ice Cream Pale Ale 5,6%, olut joka sisälsi vaniljatankoja ja maistui ihan kesältä. Edelleen saman panimon Fruit Tap2 Lemonade 6%, olut jossa oli 10% sitruunamehua. Kaikki ihania.

Rekolan Kaksi Kotia Vailla Humalaa villiyrtti-pakurisouria maisteli mielellään. Ilman humalaa pantu, metsäisen hapan olut kävi suuhun todella hyvin.

Hopping Brewstersin Starkadr Gruit Ale oli suosikkini jo Porissa. Maistoin sitä lisää täällä ja olen edelleen sitä mieltä, että olut on tosi onnistunut ja pärjää vallan erinomaisesti myös kansainvälisessä vertailussa gruittien kesken.

Broweryn poikien LadyLumberjack 7,3% ruis-puolukka imperial stout oli tasapainoinen. Puolukka ei maistunut vahvasti, mutta olut oli kivan hapan ja paahteinen muuten.

Italialaisten oluiden tiskiltä maistoin kahta kastanjaa sisältävää olutta, joista varsinkin amberinen Bastarda Rosso vei sydämeni.

Festari päättyi. Olimme koko viikonlopun duunirutistuksen jälkeen väsyneitä mutta onnellisia. Varsinkin kun viimeinen oluemme oli Rodenbachin Vintage 2013. Täydellinen olut.

Kiitos Olutexpo, kaverit ja kanssaduunarit, yleisö ja varsinkin Mikki Nyman. Toivottavasti nähdään ensi vuonna.

Ps. Katso myös TyttöjaTuoppi-blogin, Tuopillinen-blogin ja Mushimaltin kertomukset Olutexposta.

IPAa ja ruokaa

Syksyn olut ja ruokakuvaukset pidettiin taas Samin Studiolla. Duunissa toivottiin hodaria. Ja minähän tein. Muuten teemana oli juurekset. Joten sitä juuresta siinä hodarissakin oli.

Juomia IPAa. Ja IPAa. Ja vähän muutakin.

IPA-oluthan on jenkkiversiossaan kiva, maltainen runko ja sitrusmainen humalointi sopii juuri jenkkityyliseen, rasvaiseen ruokaan. Suunnittelin nyhtöpossuhodarin, koska mehukas, suolainen liha ja IPAn karamellimaltainen mallasophja on vaan niin hyvä yhdessä. Samalla majoneesin rasvaisuutta leikkaa sitrusmainen humala. Sämpylä mietona sitoo maut yhteen ja suutuntumaksi lisäsin vähän juureschipsejä, joiden makea maku sopii kokonaisuuten. Oi.

Sain taas aikaan kiitettävän sotkun Samille.

Siinä kuulkaas hodaria. Olut-nyhtöpossu, majoneesi ja paahdetut juureslastut . Ei ollut huono, vaikka itse sanonkin. Ja sitten Brooklynin uutta IPAa kylkeen.

Päivän agenda: Oluet. Ja kasa kuvauskamaa. Ja ihana valo.

Tässä asetellaan ja mietitään kuvakulmaa.

Ja siinä; "wings"kukkakaalit ja sinihomejuustodippi. Ja Brooklyn mieto, sitrusmainen saison.

Tuliset kukkakaalit käyvät tämän miedon saisonin hedelmäisyyteen, kun taas sinihomejuustodipin tuhtiutta leikkaa sitrusmainen humala. Nam.

Lopuksi syötiin ja siivottiin.

Katso kaikki reseptit ja juomat duunin sivuilta (klik).

Ps. Jos olut&ruoka-kiinnostaa, liity meitsin vetämään Facebook-ryhmään nimeltään Olutjaruoka (klik-klik)

Kahvia, kahvia, kahvia

Tämä viikko. Kiirettä ja kahvia. Lisää kahvia.

Sunnuntai-iltaan asti jaksetaan. HUH.

Mika ja minä - #bissepari

Tiedättekö miltä tuntuu kun voi jakaa kaiken duuniin liittyvän intohimonsa, tietonsa ja taitonsa kotona? Ja saada samaa työtä tekevältä parilta innostavaa tietoa, näkemyksiä ja ideoita takaisin.

Minäpä tiedän.

Jaamme nimitäin oman Mikani kanssa sekä kodin, asuntolainan, kaksi ihanaa lasta että saman alan.

Minä olen Sinebrychoffilla töissä olutasiantuntijana ja Mika taas Panimo Hiisillä pyörittäen myös kaupallisia Donut Island Brewing-oluita. Näiden oluiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, paitsi tietysti nautin niitä muiden oluiden lomassa.  Yhdessä meillä on myös pieni, oma kotipanimo Viiskulmassa, jota on kutsuttu alusta alkaen (kun Mika teki oluita vielä harrastuksena) DonutIslandiksi, ja jossa teemme oluita itsellemme kavereiden kanssa. Ja niitähän emme myy kumpikaan mihinkään.

Välillä huomaan että tämä on monelle hieman hämmentävää, että miten toinen voi olla ison panimon palveluksessa, toinen pienen ja sitten vielä tehden olutta yhdessä nimetyssä kotipanimossa. Ironistahan on että minä olen fyysisesti paljon pienempi ja Mika isompi. Kun taas minun työpaikkani on Suomen suurin panimo ja Mikan työpaikka taas "vähän pienempi" panimo. Molemmat tykätään omista duuneistamme kuin hullu puurosta ja siksi myös kotielämäämme kuuluu paljon keskustelua oluesta, sekä omien, toisten että muiden oluiden alalysointia ja pohdintaa alasta. Tietysti liikesalaisuudet pitäen, se tajuaa tyhmempikin. Maistamma monia oluita ja minä somehulluna myös postailen niitä nettiin. Koska sitähän asiantutijuus on, että tunnet alaa ja kaikkia sen ilmiöitä ja tuotteita. Ainakin minusta.

Haluamme molemmat kehittää olutkulttuuria, viedä eteenpäin oluen monipuolisuutta ja nostaa oluen arvostusta. Tunnemme toistemme kavereita, oluttuttavia ja bissehenkistä seurakuntaa. Jaamme sekä livenä että sosiaalisessa mediassa sekä omien panimoidemme että muiden saavutuksia. Ja tietysti toistemme saavutuksia, niin oluiden kuin olutkulttuurin saralla. Hassua on että joskus tämä tulkitaan väärin. Molemminpuolin.  Mutta minä ajattelen että vaikka olen yhdellä panimolla töissä, en ole mustasukkainen Mikan tekemisistä, vaan todella ylpeä Mikan saavutuksista ja haluan niitä jakaa niitä eteenpäin. Koska Mika on rakas aviomieheni.  Ja tämä toimii myös toisinpäin. En näe tässä mitään pahaa. Ja toivon ettei kukaan muukaan näe.

Olen ylpeä meistä, että voimme yhdessä tehdä olueen liittyviä asioita, kotiolutta, käydä oluttapahtumissa (kuten maailman parhaassa tapahtumassa CBCssä) yhdessä muiden oluthenkisten, olutalalla olevien kavereidemme kanssa.  Ja nyt arvioida oluita maaliskuussa tulevaa Pari Olutta-oluenarviontikirjaa varten. (hui, maaliskuu on lähellä).

Siksi ajattelin kirjoittaa tästä. Miten on niin hienoa olla osa ainutlaatuista olutperhettä. Ja miten kaikki alkoi.

Itse jouduin oluen pariin melkein vahingossa. Tottakai olen ollut oluen kanssa tuttu; Olen Helsingistä kotoisin, kuten isänikin oli ja meillä kotona juotiin aina KOFFin kolmosta. Isompana sain palautaa pullot, joten muistan kulma-mustan etiketin varsin hyvin. Omaan aikuistumisriittiin kuului tietysti myös pussikalja-aika sekä Eteläsuomalaisen osakunnan bileet, joissa juotiin aika paljonkin olutta.

Olen itse ollut ravintola-alalla koko opiskeluaikani, ja olimpa tauollakin opiskeluista, kun ravintoladuuni vei kaiken kiinnostukseni. Siinä tuli laskettua tuoppi jos toinenkin, samalla seurattua kansainvälisten oluiden rantautumista Suomeen ja olutvalikoiman laajenemista muutenkin. Ja yhtäkkiä oluesta piti tietää enemmän. Se tuntui silloin hassulta, koska olin tottunut pitämään olutta aika yhdentekevänä, drinkkien ja viinin poikapuolena. Mutta opettelin.

Oikeasti oluen pariin pääsin, kun Katri palkkasi minut Sinebrychoffille tekemään olut-asiakaskoulutusta. Olin juuri valmistumassa valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja ajattelin ruveta ehkä tutkijaksi. Poliittisen historian tutkijaksi. Ja sitten pääsinkin Koffille. Minun piti ottaa selvää kaikki oluesta. Ja otin. Luin, kävin pienpanimokurssin, juomatietouskurssin, keräsin kirjoja ja tietoa. Ja maistelin oluita, tietysti.  Sekä Sinebrychoffin oluita että muita. Näin opin. Ja koin olutherätyksen oluesta nimeltä KOFF Amber. Se oli erilaista kun mikään muu maistamani olut. (Hahaa, se oli jenkkityylinen amber-lager Amarillo-humalalla). Siitä kaikki lähti. Oikeasti.

Ruoka on ollut minulle aina tosi tärkeä (ja se näkyy). Joten korostin alusta alkaen oluen ja ruuan yhteyttä töissä. Ja nyt jälkikäteen katsoen, kannatti. Sitten tapasin Mikan, joka piti oluesta ennestään. Ja osasi tehdä ruokaa. Yhdessä maistelimme olutta sekä ruuan kanssa että ilman. Onneksi meillä on aina ollut erilaisia oluthenkisiä kavereita, joilla sitten maistatimme vaikka mitä.  Surffatessa, Pyhällä laskujen jälkeen ja tietysti kotona.  Perustin tämän blogin, ja saimme kaksi ihanaa lasta. Matkustimme oluen ja hyvän ruuan perässä. Vihimme kavereitamme oluen pariin. Käytimme olutta ruuanlaitossa. Koko ajan oluen maistelu ja siitä puhuminen kasvoi. Kunnes ostimme kotipanimon. Ja keksimme Donut Island-nimen. Lopputulos tästä kaikesta on nähtävissä nyt. Minä julkaisin olutkirjan ja Mikalla on panimolalla työpaikka. Ja lisää on kaikkea kivaa tulossa.  Elämä on kivaa.

Katso Mikan tarina Vapaalasku.comista (klik).

Katso minusta lisää Hesarin jutusta. (klik)

Ps. Juomme me muutakin; vaikka vettä, viiniä ja piimääkin.

#ruskabailut2015 ja omenapiirakkaa

Veljeni ja kälyni keksivät uuden (hyvän) perinteen. Ruskabailut Järvenpäässä. Tuossa lauseessa on kaikki oikein.

Alkujuomana tietysti Ruska. Väkevä Puolukkaviini. Toiset tykkää, toiset ei....

Paikalle oli kutsuttu hyvä jengi ja tilattu aurinkoinen, lämmin keli.

Tarjoilut ja kattaus mukaili bailujen teemaa.

Meillä ei ole samanlaisia tuulipukuja, mutta meilläpä on samanlaiset aurinkolasit.

Kisailtiin leikkimielisesti eri lajeissa.  Kolme joukkuetta, kolme lajia. Mölkky ensimmäisenä.  En loistanut siinä.

Välillä kilistettiin.  Tietysti myös syötiin. Kauheasti. Jälkiruuaksi omasta mielestäni maailman parasta omenapiirasta, unkarilaista Tarte Tatinia. 

Hauskaa oli.

Illan hämärtyessä meillä oli ysärivisa, SingStaria, olut-tastingia ja musanluukutusta.

Kiitos Nora&Andi. Ensi vuonna uudestaan. #ruskabailut2016

Olutta ja ruokaa Jyväskylässä

Ei pidä luulla että elämää on vaan täällä Punavuoren puolella. Tästä on hyvä muistuttaa aina itseänikin.

Jyväskylässä on yksi lempiravintoloistani, hotelli Yöpuun oma ravintola Pöllöwaari  Paikan ravintolapäällikkö Ulla on alan rautainen ammattilainen, jonka kanssa minulla on ollut ilo työskennellä. Olemme tehneet jo nelisen vuotta sitten olutsuosituksia Pöllöwaarin menuun ja olen päässyt myös kouluttamaan ravintolan ihanaa ja palveluhenkistä henkilökuntaa.

Viime kuussa teimme yhdessä Ullan kanssa Pöllöwaariin Beer-Maker-dinnerin, jossa yhdistyi Pöllöwaarin maukkaat ruuat ja mainiot oluet. Teemana oluissa oli Jyväskylä-Helsinki-linja, eli suomalaisia oluita Hensingistä ja Jyväskylästä.

Iltaan oli ilmoittautunut sali täynnä oluen ja ruuan ystäviä sekä ennakkoluulottomia uuden kokeilijoita. Ilo oli nähdä naisten määrä.

Ilta meni mutkattomasti ja rennosti; Ulla kertoi ruuista ja minä luennoin oluesta, ruuasta, oluen historiasta ja kaikesta mikä olueen liittyy.

Siinä koko menu oluineen, jonka pääsin onneksi puhumisen välissä pääsin itsekin nauttimaan.

Illan alussa vähän jännitti. Hyvällä tavalla.

Ilta aloitettiin Mikan puolukkaisella ruis-harvest alella, joka kutitteli makuhermoja ennen ruokaa.

Alkuruokana siikaa, sitruunaa, omenaa ja vaaleaa, hapanta vehnäolutta. Oi. Happamien, kevyiden ja raikkaiden makujen kanssa juuri kauniin oljenkeltainen, vaalea, hapan vehnäolut onkin omiaan.

Väliruokana syvän syksyistä sienirisottoa ja red alea, jossa oluen mieto karamellimäisyys ja sitrusmainen humalointi korosti syksyisiä makuja.

Pääruokana taas sorsaa, pekonia, tummaa kastiketta ja runsasta IPA-olutta. IPAn katkeruus leikkasi sorsan tuhtiutta kun taas oluessa olleet maltaiset aromit nousivat hyvin suolaisen ruuan vastapariksi.

Kaikki tykkäsivät. Eikä ihme. Ruoka oli taivaasta ja olutyhdistelmät toimivat erinomaisesti (vaikka itse sanonkin).

Jälkiruokana suklaata ja kahvijäätelöä sekä yksi oman panimon lempioluista, Sinebrychoff Porter. Aina hyvä. Tumma suklaa ja tumma, tuhti portteri tai imperial stout (jota tuokin portteri oikeasti on) toimivat yhdesssä, molemmissa on paahteista katkeruutta, mutta oluen korkea alkoholipitoisuus vastaa suklaan rasvaan. Nam. 

Mukana oli myös oma Munkkisaaren Mikani ja Hiisin Mikko edustaen Jyväskylän puolta sekä jyväskyläläisen kotipanimon, Duunin tekijät, Pekka ja Jouni. Kun minä puhuin oluesta juomana niin he avasivat juomaa valmistuksen puolelta.  Huvin puhuivat. Kannattaa myös katsastaa kotipanimon logo, se on orava. Vähänkö söpöä. 

Olut sopii ruokajuomana myös fine diningin kanssa, se tässä tuli taas mainiosti todistettua. Vaikka yleensä olut yhdistetäänkin helppoon seurusteluruokaan ja nyt niin trendikkääseen katuruokaan, kannattaa sitä kokeilla myös näin, valkoisten pöytäliinojen ja kauniiden annosten kaverina. Ei pety. 

Olut ja ruoka. Aina hyvä. 

Iso kiitos Ullalle illan ideasta, läpiviennistä ja koko Pöllöwaarin henkilökunnalle toteutuksesta. 

Ps. Yövyin Hotelli Yöpuussa, Mannerheim-huoneessa. Ihana. Ja aamiainen on paras. Tilauseksesta paistettua pekonia ja alkoholitonta kuohuvaa. Kiitos. 

Tein sen! Budapest Spar Marathon 2015

Tämän vuoden marathon - check!

Tänä vuonna marathon-matka suuntautui toiseen kotikaupunkiini, Budapestiin. Ja tie kävi tässä nyt tarkemmin määrittelemättömien vaikeuksien kautta voittoon eli maaliin.

Suosittelen lämpimästi tätä marathonia.  Aivan poikkeuksellisen hyvät järjestelyt, ihana fiilis ja tarpeeksi huoltopisteitä. Ja Budapestin keskusta. Oi. Harvoin pääsee juoksemaan täysin tyhjiä kaupunkibulevardeja ihaillen niiden varrella olevia loistohuviloita. Kaikesta väsymyksestä huolimatta, oli kyllä tosi kivaa.

Viime vuonna juostiin Franfurtissa.  Missähän sitä juoksisi ensi vuonna?

Ravintolaruokaa kotikuljetuksella - Foodora

Joskus on vaan niin ihanaa tulla valmiiseen pöytään. Eikä aina ravintolassa vaan välillä myös kotona verkkareissa.

Olen aina ihastellut ja kadehtinut New Yorkin meininkiä, kun kotiin voi tilata mitä tahansa ruokaa. Helposti. Ja haaveillut samanlaisesta mahdollisuudesta. Tuntui että Helsingistä sai vain pizzaa ja kebabia kotiin. En tykkää.

Mutta nytpä tilanne on muuttunut. Sain mahdollisuuden kokeilla Foodora-kotiinkuljetuspalvelua. Ihastuin.

Syötät nettisivulle oman postinumerosi ja sivu kertoo, mistä ravintoloista kuljetetaan kotiin sillä alueella. Ja sitten klikkaa haluamaasi ravintolaa ja tilaat listalta. Me tilasimme sushia Sushi&Winestä. Oi. Ja miten helppoa se oli. Tilaus, maksu ja safka kotiin puolen tunnin kuluttua. Niin nopeasti.

Ja sitten syömään. Omalla sohvalla, verkkarit päällä. Vähänkö luksusta.

Kokeile itsekin. Siellä on helsinkiläisiä ravintoloita pilvin pimein. Omat suosikkini, joista aion tilata kotisohvalle ruokaa vastakin, ovat mm. Fafa´s, Rivoletto, Street Gastro, Rulla ja Levant.  Voit tilata netistä tai Foodora-applikaatiolla.

Nyt koodilla punavuorigourmet  saa yhdestä tilauksesta viiden euron alennuksen marraskuun loppuun asti. Jahuu!

Kiitos ruuasta Foodora!