Olutta ja ruokaa Jyväskylässä

Ei pidä luulla että elämää on vaan täällä Punavuoren puolella. Tästä on hyvä muistuttaa aina itseänikin.

Jyväskylässä on yksi lempiravintoloistani, hotelli Yöpuun oma ravintola Pöllöwaari  Paikan ravintolapäällikkö Ulla on alan rautainen ammattilainen, jonka kanssa minulla on ollut ilo työskennellä. Olemme tehneet jo nelisen vuotta sitten olutsuosituksia Pöllöwaarin menuun ja olen päässyt myös kouluttamaan ravintolan ihanaa ja palveluhenkistä henkilökuntaa.

Viime kuussa teimme yhdessä Ullan kanssa Pöllöwaariin Beer-Maker-dinnerin, jossa yhdistyi Pöllöwaarin maukkaat ruuat ja mainiot oluet. Teemana oluissa oli Jyväskylä-Helsinki-linja, eli suomalaisia oluita Hensingistä ja Jyväskylästä.

Iltaan oli ilmoittautunut sali täynnä oluen ja ruuan ystäviä sekä ennakkoluulottomia uuden kokeilijoita. Ilo oli nähdä naisten määrä.

Ilta meni mutkattomasti ja rennosti; Ulla kertoi ruuista ja minä luennoin oluesta, ruuasta, oluen historiasta ja kaikesta mikä olueen liittyy.

Siinä koko menu oluineen, jonka pääsin onneksi puhumisen välissä pääsin itsekin nauttimaan.

Illan alussa vähän jännitti. Hyvällä tavalla.

Ilta aloitettiin Mikan puolukkaisella ruis-harvest alella, joka kutitteli makuhermoja ennen ruokaa.

Alkuruokana siikaa, sitruunaa, omenaa ja vaaleaa, hapanta vehnäolutta. Oi. Happamien, kevyiden ja raikkaiden makujen kanssa juuri kauniin oljenkeltainen, vaalea, hapan vehnäolut onkin omiaan.

Väliruokana syvän syksyistä sienirisottoa ja red alea, jossa oluen mieto karamellimäisyys ja sitrusmainen humalointi korosti syksyisiä makuja.

Pääruokana taas sorsaa, pekonia, tummaa kastiketta ja runsasta IPA-olutta. IPAn katkeruus leikkasi sorsan tuhtiutta kun taas oluessa olleet maltaiset aromit nousivat hyvin suolaisen ruuan vastapariksi.

Kaikki tykkäsivät. Eikä ihme. Ruoka oli taivaasta ja olutyhdistelmät toimivat erinomaisesti (vaikka itse sanonkin).

Jälkiruokana suklaata ja kahvijäätelöä sekä yksi oman panimon lempioluista, Sinebrychoff Porter. Aina hyvä. Tumma suklaa ja tumma, tuhti portteri tai imperial stout (jota tuokin portteri oikeasti on) toimivat yhdesssä, molemmissa on paahteista katkeruutta, mutta oluen korkea alkoholipitoisuus vastaa suklaan rasvaan. Nam. 

Mukana oli myös oma Munkkisaaren Mikani ja Hiisin Mikko edustaen Jyväskylän puolta sekä jyväskyläläisen kotipanimon, Duunin tekijät, Pekka ja Jouni. Kun minä puhuin oluesta juomana niin he avasivat juomaa valmistuksen puolelta.  Huvin puhuivat. Kannattaa myös katsastaa kotipanimon logo, se on orava. Vähänkö söpöä. 

Olut sopii ruokajuomana myös fine diningin kanssa, se tässä tuli taas mainiosti todistettua. Vaikka yleensä olut yhdistetäänkin helppoon seurusteluruokaan ja nyt niin trendikkääseen katuruokaan, kannattaa sitä kokeilla myös näin, valkoisten pöytäliinojen ja kauniiden annosten kaverina. Ei pety. 

Olut ja ruoka. Aina hyvä. 

Iso kiitos Ullalle illan ideasta, läpiviennistä ja koko Pöllöwaarin henkilökunnalle toteutuksesta. 

Ps. Yövyin Hotelli Yöpuussa, Mannerheim-huoneessa. Ihana. Ja aamiainen on paras. Tilauseksesta paistettua pekonia ja alkoholitonta kuohuvaa. Kiitos.