Meillä oli kerrankin oma auto käytössä Unkarissa lomalla ja missio valmiina: Ostaa pikkupanimoomme oma viinitynnyri olutkäyttöön sekä veljen Tokaij-viinit häihin.
Siksipä suuntasimme iloisella joukolla Tokaijiin pariksi päiväksi. Roadtrip-hengessä, tottakai.
Ensi ajoimme paikallisvinkkien perässä Mádiin, pieneen kylään Tokaijin alueella. Tokaj on nimenä siinä harhaanjohtava, että kyse on sekä viinituottaja-alueesta että erikseen itse kaupungista. Ja Tokaij on myös tietysti jälkiruokaviinityyppi, vaikka Tokaijissa tehdään montaa muutakin viinityyppiä.
Viini ja viinirypäle on kaikkialla läsnä Tokaijin alueella. Kuten myös Mádissa. Kellareita on ympäri kylää.
Varasimme etukäteen kellarivisiitin ja viinimaistelun yhdestä Unkarin kuuluisimasta Tokaijn alueen viinikellarista, Holdvögystä. Kyse on kansainvälisen tason, ison rahan viinitekijästä, jonka myyntialue on 90%sti ulkomaat. Tämä näkyi myös itse viinintuotannossa.
Ensimmäinen viini, jota maistoimme, oli tyypillinen alueelle, samettisen arominen, mutta kuiva valkoviini, jossa oli erilainen, kuminen etiketti.
Viini itsessään oli raikas ja kutsuva, juuri oikea kellarikierroksen aloittamiseen. Tokajin alueen perusrypäleet ovat Hárslevelü, Furmint ja Sárga Muskotály, joka ovat kaikki hyvin aromaattisia rypälelajikkeita. Valkoviin erilaisine variaatioineen on alueen viinityyppi.
Höldvölgy:n kellari on yksi alueen isompia ja tynnyreitä riitti. Hauskaa oli, että viininmaistelu oli järjestetty aarteenetsintämuotoon, meillä jaettiin kartta, jossa oli merkitty maistopaikat rihmamaiseen kellariverkostoon poisteinä. Ne piti sitten löytää. Onneksi Mika vanha partiolainen, oli mukana. Hän suunnisti. Kaikki paikat löytyi ja päästiin maistelemaan.
Saimme maistaa kolmea kuivaa ja kahta makeaa valkoviiniä. Viimeiseksi tietysti Tokai Aszua. Kuingaslajia.
Itse Mád oli aika kuollut. Niimpä karistimme sen pölyt jaloistamme ja siirryimme enoni kehoituksesta seuraavaan kylään.
Tokajin alueella on nimittäin paljon pieniä kyliä, jotka kaikki elävät viinistä. Jokaisessa on paljon viinikellareita ja nähtävää. Ja seikkailtavaa.
Mádissa hetken seikkailtuamme ja kyseltyämme löysimme paikan kuninkaan, Siodlovics Gáborin joka järjesti meille heti huoneet 300-vuotta vanhasta, täysin entisöidystä porvaritalosta. Näin se vaan on, että Unkarissa kannattaa usein mennä vaan paikan päälle ilman suunnitelmaa, mennä lähimpään olutkapakkaan ja kysellä apua. Aina joku neuvoo. Ja usein tarjoaa vielä pálinkat kaupan päälle, niin kuin meille kävi.
Siinä me olemme, tyytyväisinä. Huoneet hoidettu, pálinkat mahassa ja safkaa tulossa.
Sitten taas hommiin, tynnyrinostoon ja viinimaisteluun.
Tynnyreita ostettiinkin sitten kaksin kappalein (hups) ja maistettiin vielä molempien tynnyreiden viini samassa.
Kellareita Mádissakin oli joka paikassa. Ja kauniita sellaisia.
Isäntämme Gáborin kellari sijaitsi kodin alla, kauniin pihan huomassa.
Ja sitten alas yli 400 vuotisen kellarin uumeniin. Siellä oli tynnyreitä poikineen.
Paikassa oli myös edustettuna kuuluisa Tokajin alueen jalohome. Aika runsaana.
Maistelimme kymmenen eri viiniä, joista toiseksi viimeistä tuli myös veljeni hääviini. Koska Unkarissa syödään aina samalla kuin juodaan (erinomainen periaate), niin tarjolla oli myös kuuluisasta mangalica-siasta tehtyä siankylkeä. Voi veljet, kun hyvää (veget, tässä säälin teitä).
Jalohometta oli paljon. Isämtämme kertoi, että hänellä oli kerran suomalaisporukka, josta osa ryntäsi kellarista pois mitään maistamatta, koska kuulemma "näin epähygieenisessä paikassa ei saa maistaa mitään". Hih.
Seruraavana päivänä ajoimme myös itse Tokaijin kaupunkiin, joka on viehättävä, pieni kaupunki.
Kaunis, vanha keskusta täynnä pieniä baareja ja viinikellareita.
Vaikka olimme aika väsyneitä (lue dagen efter), poikkesimme yhteen kellariin.
Ja olipa raikasta juoda kylmää viiniä soodan kera kaikkien viinimaistajaisten jälkeen.
Illalla otin muuten sitten kylmän, raikkaan oluen. Kyllä.
Ps. Vinkit Tokajin reissulle:
- Jos haluat isoon viinikellariin, varaa kellarikierros etukäteen.
- Pieniin perhekellareihin pääsee parhaisten kyselemällä paikallisestä kapakasta (sörözö, borozó)
- Kellareissa on todella kylmä, ota villatakki mukaan.
- Usein kylissä saa edullisen majotuksen myös kyselemällä.
- Kaikki unkarilaiset eivät puhu englantia, mutta elehtimällä ja hymyilemällä onnistuu moni asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti