Kävimme duuniporukan kanssa katsastamassa uuden Shanghai Cowboyn. Itse ravintolahan on ollut olemassa jo pitkään, olen siellä ennenkin vieraillut(klik), mutta sillä on tapana siirtää konseptiaan paikasta toiseen.
Nyt Shanghai Cowboy on osana legendaarisen ysäri-iskupaikan, Königin, alakertaa....
Kun menee sisään, on fiilis hieman ristiriitainen. Kun katsot oikealle, siellä se vanha König gintonic-pukumiehineen ja tanssilattioineen on. Kun katsot vasemmalle, näet trendikkään, mexican fusion kitchen-ravintolan. Narikka on keskellä, ja siellä pukumiehet ja hipsterijengi jonottaa sulassa sovussa ennen erkaantumista oikealle ja vasemmalle.
Pöytämme oli ihan baarin vieressä, mutta silti tarjoilu oli hyvin hidasta. Paikka oli ihan täynnä, mutta olisin toki toivonut että juomien saaminen olisi ollut vähän nopeampaa kuin 30 minuuttia.... Varsinkin kun olimme kaikki hyvin janoisia.
Join alkuun talon version Michelladasta. Siinä oli puristettua tomaattimehua, tulisuutta ja limeä. Mutta voi, ei tarpeeksi suolaa, joka on olennainen osa tätä oluesta tehtyä drinkkiä. Suolaa pyysin kaksi kertaa, ei tullut. Höh.
Sisustus on kiva, tuota teollisuushenkistä, osaksi rapistunutta fiilistä, joka kyllä aina puree minuun.
Perus-meksikolaiset tunnukset olivat läsnä sisustuksessa.
Meillä oli kyllä kivaa. Maisteltiin oluita ja ruokia. Tilattiin alkuun nachoja, salsaa&quacamolea. Hyvää oli.
Alkuruuaksi söin Beer Tataki salaatin, joka oli erinomainen. Juuri sopiva yhdistelmä suolaista, kirpeää, rasvaista ja raikasta. Muut söivät erilaisia chevichejä, niitäkin kehuttiin.
Pääruuassa minä vedin pisimmän korren. Shangai Cowboyssa on ollut aina listalla cola-ribsit jonakin versiona. Nyt ne olivat cola&suklaaribsit. Törkeän hyvät. Ja iso annos. Muut söivät Korean ribseja, ihan jees ja nyhtöpossua, jonka annoskoko olisi ollut ainakin minulle liian pieni. Listalla oleva ankka-annos oli kuulemma vähän mauton.
Joten, jos tykkäätte syödä ribsejä, niitä kannattaa tuolla todellakin tilata.
Kokonaisuutena paikka oli ihan jees. Eniten ärsytti palvelun hitaus, olimme siellä puoli kahdeksalta, alkuruuat saimme tuntia myöhemmin. Onneksi meillä oli paljon juteltavaa. Muuten kaikki oli kivaa, tarjoilijat mukavia ja oma ruokani hyvää.
Ja tietysti, seura on taas kerran parasta. On onni, että duunikaverit ovat niin kivoja, että juttua riittää koko illaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti