"Tuun mustikkaan, jos leivot piirakan"

Misu landella: "Nyt mennään mustikkaan kaikki!"
Andi: "Jee!Koskakoskakoska?"
Atti: "Häh?"
Mika:"Hm."
Minä: "Eiiiiii....Mä tuun vaan, jos sä teet sitten piirakan."

Ja näinhän sitten kävi.

Nam.Nam.NAM.

Tässä meidän perheen saalis. Misu poimi yksin enemmän.

Oma saalis. En kyllä yhtään tykkää olla mustikassa. Tai marjassa. Tai sienessä. Kaupunkilaislapsi. Kun olin pieni, unkarilainen äitini yritti valaa suomalaista marjastushenkeä kuskaamalla meidän busssilla Nuuksion metsiin poimimaan marjoja. Parasta siinä oli eväiden syönti. Stadilainen isäni ei myöskään ollut mikään marjastaja.

Misu ja Andi poimi innolla.Tyttäreni kyllä vähän sitten väsähti.

 

Atti söi enemmän kuin poimi. Mika selasi puhelimella Facebookkia. 

Mutta mustikkapiirakkaa saatiin silti: 

Misun mustikkapiirakka

1 muna, 1 dl sokeria, 100 g margariinia, 1,5 dl jauhoja, 1 dl perunajauhoja, 1 tl leivinjauhetta. Täyte sopivasti mustikoita tai muita marjoja (6-7 dl), 2 dl kermaviiliä, 2 rkl sokeria.

Vaahdota muna ja sokeri, lisää sulatettu rasva. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, lisää jauhot. Painele jauhotetulla kädellä taikina rasvattuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan, myös reunoille. Lisää mustikat, sekoita sokeri kermaviiliin ja kaada se mustikoiden päälle. Paista vajaassa 200 asteessa noin 40 minuuttia (uunista riippuen).

Ps. Juuri luin jostain, että kokonaisina syödyt mustikat ehkäisee kakkostyypin diabetesta. En tiedä onko totta, mutta joka tapauksessa, syödään mustikoita.