torstai 21. syyskuuta 2017

Munkkisaaren perhe


Tapahtui jotain, mitä en kuvitellut ikinä tapahtuvan.




Hän muutti pois. Yhtäkkiä.

Kirjoitan tästä, koska sydämeni ei jaksa hyvää tarkoittavia kehoituksia viedä kotiin toiselle terveisiä. Kotonani on minä ja lapset. Muusta en tiedä mitään. Se todellisuus, minkä luulin todeksi, ei olekaan sitä.

Lohduttaudun sillä, että aika matelee, mutta kuluu. Kai. Ehkä. En tiedä.

9 kommenttia:

  1. Hyvä että kirjoitat. Avoimuus parantaa, ja aika on ystävä vaikkei siltä aina tunnu. Silloin kun tuntuu olevan se kaikkein pimein hetki, on valoisampi hetki jo ihan lähellä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Maailman isoin halaus Aniko-rakas <3

    VastaaPoista
  4. Kitartást! Kyllä pärjäät.

    VastaaPoista