Viimeisen kahdeksan vuoden aikana, kun näitä lapsia on ollut, aikaa tuntuu olevan koko ajan liian vähän ja elämä on (hyvällä tavalla) täynnä kaikkea. Siksi viikko ilman rutiineja on juhlaa: Koska kämpässä on vain aikuisia, ei tarvitse huolehtia säännöllisistä ateriaväleistä, ei ruuan terveellisyydestä, ei toisten ihmisten hampaidenpesusta tai viihdyttämisestä. Aikaa tuntuu olevan vaikka millä mitalla. Ja vaikka tällöin pitäisi ehkä siivota ja järjestää (mitä en jaksa tehdä kun kiireessä on kaikkea muuta), niin aika meneekin stadissa huuhailuun, typeryyksien googlettamiseen, iltabissettelyyn, karkin&jäätelön syömiseen aamupalaksi ja kaikenlaisten lapsilta kiellettyjen sarjojen tuijottamiseen telkkarista. Ainiin, sitä työtäkin on tehty, mutta ei todellakaan sillä tehokkuudella kuin ajattelin. Ihanaa on kyllä ollut.
Vaikka omat lapset ovat ihania, minusta kaikille tekee hyvää päästä hetkeksi irti omista kullannupuista, jos se on vähänkään mahdollista. Itse huomaa välillä hukkuvansa äidin rooliin ja omat ajatukset hajoaa kaikkeen metaduuniin, mitä äitinä joutuu koko ajan muistamaan. Siksi yksinäiset hetket sekä puolison kanssa että ihan yksin ovat minusta kallisarvoisia, vaikka sosiaalinen olenkin. Ihmisen täytyy saada olla välillä ihan yksin.kotona, jolloin voi kuunnella musaa täysillä, syödä juustoa suoraan pakkauksesta veitsellä leikaten ja haahuilla yötä myöten. Jos skidit ja Mika lähtevät joskus johonkin, monet kysyvät että lähdenkö juhlimaan tai baariin. Todella en, nautin tyhjästä asunnosta. Kerrankin. Tästä kirjoitti hyvin myös Katja Project Mama-blogissa.
Aika kaksistaan puolison kanssa on myös tärkeää. Silloin karisevat ne arkiasemat, isän ja äidin roolit, jotka voivat joskus hiertää yhteisoloa. Ja kun kotitöitä on ilman skidejä paljon vähemmän (hahaa, kun syödään ulkona/suoraan pakkauksista, niin ei tule tiskiä, vessaa käyttää vain aikuiset ja siivoustasokin on alempi), niin riitelyjäkin on vähemmän. Sehän on tutkittukin, että perheissä riidellään eniten nimenomaan kotitöistä. Kun ollaan kaksistaan ja hengaillaan, niin tulee mieleen ja tunteisiin ne ajat, jolloin oltiin vain me kaksi. Sitä tarvitaan välillä, ettei arkihiertymistä tule rakoa ja siitä isompaa matkaa väliimme.
Yksi lempi-illallisemme Mikan kanssa, kun lapset ovat poissa, on Nachos Supreme, Mikan tekemänä. Ateria ei todellakaan täytä lapsille tarjottua ruuan terveellisyys-tasoa, mutta eipä nyt tarvitse välittää. Tätä herkkua syödään yleensä joko Hobittia tai muuta leffaa katsottaessa. Tänä vuonna lisäsimme lautaselle vielä juustoquesadillat ja syvennyimme Spartacus-sarjaan. (Ihan kingi, tulee myöhäisiltoina kai Kutoselta. Olen koukussa.). Ja tietysti syömme sohvalla. Hähää!
Nachos Supreme
1/2 pss juustomaustettuja maissilastuja, 1/2 prk tulista salsaa (kiva jos jaksaa tehdä itse), itse tehty quacamole, paistettuja kanapaloja(pliis, ei marinoitua, vaan itse maustettua), 3 tomaattia pieninä kuutioina. Ohje salsasta, kanasta ja quacamolesta löytyy myös.
Paista kanat ja tee kastikkeet. Kokoa oman maun mukaan.
Juustoquesadillat
6 kpl isoja vehnätortilloja, cheddar-juustoa tai muuta mieleistäsi juustoa
Taita tortillat puoliksi, laita väliin juustoa. Paista kuumalla, kuivalla pannulla molemmin puolin, niin että pinta vähän ruskistuu. Leikkaa kuumana vielä puoliksi.
Juomana tietysti kaupasta bissee; esim. Hiisi Panimon Kiito tai Rekolan Kesäkolli tai Brooklyn 1/2 Ale. Hyvät olisivat myös Corona, Peroni, tai Kona Brewingin Longboard Lager. Kaksistaan on hyvä maistella eli oluita ja löhöillä sohvalla.
Kun viikko oli kulunut, skidejä ja kiirettä oli tosi ikävä. Silloin olikin hyvä jo lähteä landelle, rutistaa ja pussailla ikävöityjä lapsia. Koska perheenä on kuitenkin paras.
Vaikka lapsia ei ole, niin silloin kun avopuoliso lähtee muualle hetkeksi, niin sorrun tähän kotoiluun yksin. Vaikka toisen kanssa tulee myös herkuteltua ja tehtyä kaikkea mukavaa, on yksin ollessa kuitenkin mahdollisuus tehdä ruuoat yms aivan omassa tahdissa ja oman mielen mukaan :D
VastaaPoista