Mika on ihan sushimestari. Valitettavasti skidien jälkeen sushia on tullut syötyä aika vähän, meillä ei (ainakaan vielä) tuo ihana herkku houkuttele perheen pienimpiä.
Oiva tilaisuus fiilistellä sushista tuli kun piti kirjoittaa viikoittainen ruokajuttuni Helsingin Uutisiin. Sushista. Nyt tehtiin sitä niin paljon, että pyörin sänkyyn illalla. Ja seuraavana aamuna ei sormus mahtunut sormesta. Eikä kasvoissa ollut yhtään ryppyä. Mutta oli kyllä niiiiiiin hyvää.
Californian rollseja, nigrinejä, makeja. Oi onnea! Reseptit näihin ihanuuksiin lehdestä. (klik)
Juomasuositus tähän on helppo; vaalea, raikas lager olut. Minulle Stella Artois. Tai vähän hapan vehnäolutkin käy.
Mikalla on kärsivällisyyttä tehdä sushipalleroista tarpeeksi pieniä. Arvostan. Itse olen niin kärsimätön, etten jaksa rullailla, joten minun sushini ovat isoja, rumia ja suuhun mahtumattomia hirviöitä. Onneksi on Mika!
Kirjoitimpa pienen yleisjutunkin sushista. Se löytyy myös lehdestä. (klik) Jaan nyt itselleni uuden asian - sanasushi tarkoittaa maustettua riisiä. Aina oppii uutta.
Meillä taas pojat nimenomaan söisivät susheja ilman mitään rajaa ja sama on ollut meno jo muutaman vuoden ajan :-) Kuopuskin (melkein 4v) syö jo vähän :-) Meillä se sushien suhteen vaikein taitaakin olla äiti...
VastaaPoistaVoi onnea! Mä olisin niin onnellinen jos meillä syötäisiin sushia!
VastaaPoistaJuurikin tuo koko on olennainen osa sushi-nautintoa.
VastaaPoistaTeemalta Mestari Jiro -dokumentin katsottuani himo on taas suuri.