Hassua on, että jos teet paljon ruokaa, varsinkin sekä työksesi että vapaa-aikana, kaikki luulevat että olet kotoilija-tyyppi muutenkin. En todellakaan ole. Minulta on mm. kysytty, mistä ostan kranssivälineeni askartelua varten ennen joulua. No joo, en ole ikinä tehnyt kranssia. Enkä edes ostanut sellaista.
En sisusta. En vaihda tyynyliinoja, verhoja, tai mitään muutakaan sesongin tai vuodenajan mukaan. Käsistään näppärän tyttäreni onnettomuudeksi vihaan kaikkea askartelua ja olen todella huono siinä. En osaa enkä viitsi edes paketoida lahjoja hienosti. En pidä myöskään puutarhajutuista,. En olisi ikinä istuttanut yrtin yrttiä parvekkeelle jos ei ihanat kaverini olisi lahjoittaneet tyttärelleni tomaatin- ja mansikantaimia valmiina (kiitos Tyde ja Misu). Eniten pidän kotona lojumisesta skidien kanssa, kaikenlaisten kirjallisten töiden kirjoittamisesta, kahvin juomisesta, Mikan kanssa oluiden maistamisesta ja ruuanlaitosta. En oikeastaan muusta. Sitten hengailen mielelläni eri kahviloissa, kavereiden kanssa, meren ääressä ja ympäriinsä. Ja harrastan, jos lojumisajalta jää. Ja teen tietysti töitä. Se on tosikivaa.
Älkää käsittäkö väärin. Minusta on aivan ihanaa ,kun joku toinen sisustaa, askartelee, yleisesti kotoilee tai virkkaa säilytyslaatikoita. Jollekin se on lasten lisäksi tärkein sisältö. Ja hyvä niin.
Minusta vaan nykyään naisiin kohdistuu paineita myös tällä saralla. Tuntuu että kotoilusta on tullut monelle pakko, kun kaikkialta satelee viestejä, miten askarella koristeita, vaihtaa blogimattoja tai muuta. Siitä on tehty yksi naisena olemisen mittari. Pitää kasvattaa lehtikaalia, tehdä omat kranssinsa, säilöä hilloja tai muuta sellaista. Vaikka ei kaikki ehkä haluaisi.
Minulle tekee vaikeaa jo siivotakin. Vihaan siivoamista, mutta rakastan siisteyttä. Aika vaikea dilemma, vai? Menen kaikessa siivoamisessa siitä mistä aita on matalin. Aina. Onneksi Mika ei ole siistimpi kuin minä. Meillä ei käy siivooja, koska luultavasti joutuisin ennen siivoojaa siivoamaan. Eli siivoaisin sitten enemmän. Omat skidini huomauttelevat minulle välillä pölykasoista. Lisäksi voin tässä tunnustaa, etten ole pessyt ikkunoita sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodistani. Meidän kotona minun mamani pesee ikkunat. Hän kun on ainoa, jota asia häiritsee.
Joten kotoiluun on vähän vielä matkaa. Yritin kyllä äitiyslomalla. Säilytin mm. kaikki lastenruoka-purkit, koska olin nähnyt miten niistä tehdään tuikkuja ja jotain muuta (en enään muista mitä). Heitin purkit roskikseen, kun menin toisen äitiysloman jälkeen töihin. Välillä myös laitan talteen nauhanpätkinä ja mietin että näistä voi sitten askarrella jotain. Just joo.
Tästä kotoilu-hommasta ja sen kyseenalaistamisesta oli todella mielenkiintoinen artikkeli uusimmassa Trendi-lehdessä (huhtikuun lehti), jossa oli monta asiaa jota olen itsekin miettinyt. Kiitos kirjoittajalle.
Naiset ovat vuosia pyrkineet kodista osaksi yhteiskunnallista tekemistä ja tasa-arvoa työelämässä. On haluttu pois kodin piiristä, tasavertaiseksi osaksi yhteiskuntaa. Nyt kotoilun myötä tuntuu kuin naiset puristettaisiin takaisin kotiin. Kotia korostetaan, itse tehtyä ruokaa, sisustamista ja kodin luomista itsensä näköiseksi. Ketkä tätä sitten pääsääntöisesti tekee kotona? Naiset. Ja ketä kiinnostaa, miltä kotona näyttää? Yleensä naisia.
Minusta on ihanaa, jos joku löytää täyttymyksensä kodin sisustamisesta ja sen esittelystä. Luen itsekin sisustusblogeja juuri siksi että saan vaan ihailla jonkun muun kotia. Mutta kun kaikkea ei ehdi, niin kannattaa huomioida, ettei sitä tarvitse tehdä, jos ei halua. Voi ihan hyvin olla listat laittamatta ja edellisen asukkaan lamput katossa ( niin kuin meillä on), ja silti voi tulla jengiä kylään. Tervetuloa vaan! Jos haluaa sen sijaan harrastaa, hengata, käydä töissä, syljeskellä kattoon, riehua skidien kanssa tai mitä vaan, niin kyllä voi. Ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Edelleen ruokaa, hillojakin saa valmiina kaupasta. Niin minä hillot ostan. Puutarha ei tarvitse laittaa, jos ei halua. Tai sitten voi puuhailla puutarhassa ja jättää itse kodin enemmän oman onnensa nojaan. Ihan miten haluaa.
Ehkä tämän avautumisen tarkoituksena on rohkaista kaikkia olemaan kotoilematta, jos siltä tuntuu. Ja kotoilla, jos taas haluaa. Trendissäkin mainittu erinomainen sitaatti J.K. Rowlingilta menee näin:
"Nainen ehtii kaksi seuraavista asioista: hoitaa lapsensa, kirjoittaa kirjoja tai pitää asuntonsa kunnossa. "
Kun vaihdat kirjojen tilalle ihan mitä vaan haluat, niin siinä se on. Minulle totuus on tällä hetkellä juuri tuossa virkkeessä. Mutta lukekaa se Trendin artikkeli, se sanoo kaiken tämän paremmin.
Tietysti tässä lopuksi kumoan kaiken kuvilla, missä on upouusi pöytämme. Jonka ostin, koska se on niin hieno. Kai minäkin sitten sisustan. Tosin hyvin helpolla tavalla. Ostamalla.
Ps. En myöskään ikinä muista ostaa kukkia. Onneksi tyttäreni muistuttaa minua joka kerta kun menen kauppaan:
"Mama, mä haluan kukkia!" Siinä niitä on, Andin lempikukkia.
